Kestävää arkikulttuuria

Taina —  20.3.2015

Kotitaloustunnilla opetellaan paistamaan pakastepullaa, matematiikan oppitunti pidetään sosiaalisessa mediassa; kokeeseen vastataan kirjallisten vastausten sijaan videolla. Edelleenkään ei luntata, ei kiusata, ruokaa kunnioitetaan, tehdään yhdessä ja ennen kaikkea opitaan. 

Kulttuurista kestävyyttä on se, että luomme yhteistä tulevaisuutta niistä perinteistä, joita meillä on. Se tarkoittaa luopumista siitä, mikä kaipaa muutosta, mutta säilyttäen kuitenkin sen mikä on arvokasta. Nykypäivän tapakasvatuksen, yhdessä elämisen ja kulutustottumusten haasteita ovat kulttuurin, median ja kaupallisuuden yhteen kietoutuminen ja digitalisoituminen. Tämän päivän lapsen kokemusmaailma on erilainen verrattuna aikaisempien sukupolvien kokemuksiin.  Kuinka moni meistä aikuisista käytti Instaa, Fb:tä ja Ask:ia lapsena? Kasvattajien haaste on opetella yhdessä kasvavan lapsen kanssa digitaalisessa maailmassa toimimista.

Yhteiskunta, ihmisten välinen vuorovaikutus ja arkikulttuuri ovat muuttuneet, teknologisoituneet ja kaupallistuneet. Koulujen, opettajien ja kasvattajien odotetaan luovan laajan ja monipuolisen tietojen ja taitojen pohjan, jolla selviytyä tulevaisuuden entistä teknologisoituvammassa arjessa ja kulttuurissa. Mediassa ihmetellään ja kauhistellaan maailman menoa, vanhempien vastuuttomuutta tai opettajien osaamattomuutta. Tosiasia on, että näiden tietojen ja taitojen hallinta ei ole yksinkertaista ja usein niihin liittyvä ihmettely johtuu pohjimmiltaan siitä, että asiat ovat uusia. Vanhemmat, jotka eivät ole kasvatusalan ammattilaisia, kasvattavat lapsensa niin kuin heitä itseään on kasvatettu ja monilla heistä ei ole pitkiä kasvatusperinteitä some-käyttäytymiseen, netissä käytetyn ajan hallintaan tai verkossa ostamiseen.

Jos koulussa tai kotona kiellämme tai piilotamme uudet ilmiöt sen sijaan, että reippaasti otamme ne opetukseen sekä pohdimme ja keskustelemme niistä, menetämme mahdollisuuden luoda yhdessä nuorten kanssa yhteistä arkikulttuuria. Pahimmissa tapauksissa kieltämällä tai piilottamalla uudet ilmiöt jätämme lapset ja nuoret kehittämään omaa erillistä kulttuuriaan ilman sitä kulttuurista taustaa, joka meille on aikojen saatossa syntynyt. Samat käytössäännöt, etiikka ja arvot ovat olemassa, olimme sitten verkossa tai kasvokkain. Se kulttuuri syntyy nyt, sosiaalisessa kanssakäymisessä, kaupankäynnissä ja mainonnassa. Siihen kulttuuriin kasvamme ja me ihmiset sen kulttuurin teemme omilla toimillamme ja valinnoillamme.

2 responses to Kestävää arkikulttuuria

  1. 
    Jenni Topp 25.3.2015 14:36

    Ajankohtainen ja hyvä aihe! Tiedon tuottamisessa opettaja ja oppilaat voisivat vaihtaa rooleja. Opettajalla voi olla paljon opittavaa nykypäivän sähköisistä työvälineistä :). Oppilaat neuvovat ja informoivat mielellään. Parhaimmassa tapauksessa sosiaalinen oppiminen parantaa ryhmän ja opettajan välisiä suhteita. Anna-Maija, Jarkko, Marjo ja Jenni@Metka kurssilta

    Tykkää