Koulu, oppimista vai markkinointia varten?

Vieraskynä —  26.8.2015

Koulu ei ole markkinointikanava mutta koulussa opitaan markkinoinnin ja yrittämisen pelisäännöistä. Koulutyöhön sisältyy toimintamuotoja, joissa tarjoutuu tilaisuus oppia tuntemaan erilaisia ammatteja ja yhteisöaloja sekä yritystoimintaa. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ovat osa tulevaisuuden peruskoulussa opittavaa laaja-alaista osaamista. Oppilaita ohjataan tarkastelemaan kulutustottumuksiaan kestävän tulevaisuuden näkökulmasta, tarkastelemaan mainosviestintää analyyttisesti ja toimimaan kriittisinä ja vastuullisina kuluttajina.

Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Yritysten ja yhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö on jo vakiintunutta opetussuunnitelmien mukaista toimintaa kouluissa. Yhteisistä pelisäännöistä keskustellaan aina uuden kouluvuoden ja vuosisuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Koulu- ja oppilaitossponsorointi on yrityksen markkinointia, joka perustuu sponsorin ja koulun tai opetuksen järjestäjän väliseen yhteistyösopimukseen. Sponsoroinnista on kyse silloin, kun jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä. Sponsorin ei pidä vaikuttaa hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön, eli toiminnan tulee perustua opetussuunnitelman tavoitteisiin ja opetuksen tarkoituksiin.

Sponsorointi = jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä, mutta ei vaikuta hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön.

Opetustilan on oltava tarkoituksenmukainen koulun opetussuunnitelman mukaiselle toiminnalle. Sponsorilla on oikeus saada tunnistettava logonsa näkyviin yhteisen hankkeen yhteydessä, mutta suoraa tai epäsuoraa tuotemarkkinointia koulutiloissa ei sallita. Tuotemarkkinoinnin kielto koskee niin koulun ja oppilaitoksen ilmoitustauluja, luokkahuoneita ja muitakin tiloja, kuin myös liikunta- ja juhlasaleja sekä terveydenhuoltoon tarkoitettuja tiloja. Yritys tai yhteisö voi omassa viestinnässään kertoa, että on sponsoroinut ko. koulua.

Yrityksen materiaalin käyttäminen opetuksessa on eri asia kuin materiaalin pelkkä jakaminen oppilaille ja opiskelijoille tai materiaalin esillä olo tai saatavilla oleminen koulun tiloissa Vanhemmilla on lastensa kasvattajina oikeus päättää, minkälaisen markkinoinnin kohteeksi heidän lapsensa joutuvat. Siksi oppilaille ei saa jakaa markkinointimateriaalia, kuten mainoksia, tuotenäytteitä tai mainoslahjoja koulujen ja oppilaitosten kautta tai järjestää markkinointitilaisuuksia ilman huoltajien suostumusta.

Materiaalin opetuskäytössä opettaja vastaa materiaalin käsittelytavasta ja käyttääkö sitä opetuksessaan oppimateriaalina ja tällöin ei tarvita huoltajien lupaa. Jos kaupallista materiaalia päätetään käyttää opetustarkoituksessa, opettajan tulee selvittää oppilaille ja opiskelijoille,

  • mitä aineisto on
  • kuka aineiston on tuottanut
  • miten markkinointiviestintä näkyy aineistossa
  • mitkä ovat markkinointiviestinnän tavoitteet.

Mainosmateriaalin erottaminen muusta aineistosta voi olla oppilaille ja opiskelijoille vaikeaa. Opettajan tehtävänä on ohjata oppilaita ja opiskelijoita käyttämään erilaisia materiaaleja kriittisesti ja monipuolisesti. Aineistojen arviointi on osa media-, kuluttaja- ja yrittäjyyskasvatusta ja opettajan ammatillista kuluttajaosaamista.

Piilomainonta = mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus, esimerkiksi jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon.

Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Piilomainontaa tai muuta peiteltyä mainontaa ei saa käyttää. Piilomainonnasta on kyse silloin, kun mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus. Markkinoinnista on aina käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus eli mainos on voitava tunnistaa mainokseksi. Mainonnan tunnistettavuus hämärtyy, jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon. Jos oppilaat osallistuvat yritysten järjestämiin markkinointia sisältäviin kilpailuihin tai tapahtumiin, heille tulee selittää, mistä on kysymys. Alaikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden vanhemmilta tulee lisäksi pyytää osallistumislupa. Kodeissa pitää voida luottaa siihen, että koulussa opetus on markkinoinnista vapaata. Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Artikkelin kirjoittaja opetusneuvos Marjaana Manninen toimii Opetushallituksessa opetussuunnitelmatyön ja kotitalousopetuksen asiantuntija –tehtävässä. Työtehtäviin kuuluu myös yleissivistävän koulutuksen kuluttajakasvatuksen, kouluruokailun ja tapakasvatuksen kehittäminen sekä kestävän kehityksen aihekokonaisuus.

Opetushallituksen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) yhdessä laatima muistio Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi.

One response to Koulu, oppimista vai markkinointia varten?

  1. 

    Tosi hyvä ja ytimekäs kirjoitus. Hienoa, että kouluissa tuetaan myös yrittäjyyttä vaihtoehtona. Tuohon sponsorointiin liittyen tulee mieleen lääkis ja muut terveydenhoitoalan opinnot. Ulkopuolisena tuntuu, että opiskelijoille opetetaan ”sponsorin” haluamia tietoja. Näissä tilanteissa tosin on haastava tietää onko kysymys sponsorista ja alan asiantuntijasta.

    Tykkää