Archives For syyskuu 2015

Yksi esiopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteista ja oppimiskokonaisuuksista on ” kasvan ja kehityn”. Tässä oppimiskokonaisuudessa pyritään yhdessä lasten kanssa tarkastelemaan lasten kohtaamaa mainontaa ja pohtimaan kohtuullisen kuluttamisen merkitystä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kannustetaan käyttämään lasten leikkejä ja piirustuksia kuluttajakasvatuksen pohjana, kun opetellaan tulkitsemaan esimerkiksi erilaisia mainoksia.

Kysyin syyslukukauden alkaessa muutamalta esiopetuksen opettajalta näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten he ovat jo toteuttaneet esiopetuksessa kohtuullisen kuluttajuuden ideaa ja miten toteuttaisivat sitä tulevaisuudessa.

Tässä muutamia raikkaita ehdotuksia kokeiltavaksi ja käytäntöön jätettäväksi:

  • Mitä tarkoittaa ruoan matka pöytään?
  • Mitä tehdä ruoalle, jota ei jaksakaan syödä?
  • Entä mediakriittisyys? Miten sitä voi yrittää leikin avulla harjoitella esiopetuksen aikana?
  • Mainonta ja esiopetus: käytännön esimerkkejä vaikka joulun ajan leluluetteloista
  • Jätteiden lajittelu ja ennen kaikkea jätteiden tuottaminen
  • Lainaamisen periaatteet ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen
  • Entä osallistamiseen opetteleminen ja yhteiset päätökset siitä, mitä hankitaan yhdessä kirpputorilta ansaituilla rahoilla?

Yksinkertaisia arjen esimerkkejä, joista löytyy kosketuspintaa melkeinpä jokaiseen esiopetuksen opetussuunnitelman oppimiskokonaisuuteen.

Valmiiksi pohdittuja opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita kohtuullisen kuluttamisen oppimiskonaisuuteen Pohjoismaiden ja Viron kuluttaja-asiantuntijoiden yhdessä laatimasta ” Lasten ja nuorten kuluttajataidot – opetuksen tavoitteita” asiakirjasta, joka antaa selkeät kuvaukset siitä, minkä tyyppisiä kuluttajuuteen kuuluvia asioita kannattaa tavoitella alle kouluikäisten lasten kanssa.

Esiopetusikäinen lapsi tarvitsee hyvän esimerkin ja hän osaa jo toimia arjessa saamansa ohjauksen mukaisesti. Lapsella on käsitystä, mitä kaupassa tapahtuu, hän alkaa tunnistaa mainokset mainoksiksi ja tietää niinikään, mitä raha on. Esiopetuksessa lapselle tulee antaa mahdollisuuksia päätöksentekoon ikäkaudelle sopivalla tavalla ja käyttää opetuksessa esimerkiksi roolileikkejä kotitalouden ja kuluttajan taitojen harjoitteluun. Näin edistetään vastuullisuuteen, taloudellisuuteen ja terveelliseen kuluttamiseen liittyvien valintojen toteutumista pienin askelin koulun ja kodin toimintoihin soveltaen.

Esiopetus muuttui opetuksen järjestäjille velvoittavaksi 1.8.2015 alkaen. Näin tavoitellaan yhtenäistä oppimisen polkua varhaiskasvatuksesta perusopetuksen päättöluokkaan asti.Esiopetukselle asetetut tavoitteet ja sisällöt on uudistettu samassa aikataulussa kuin perusopetuksen ja paikallisella tasolla uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistään 1.8.2016.

Kirjoittaja Katriina Sulonen on FT ja aloittanut Paraisten kaupungin suomenkielisen koulutuksen opetuspäällikkönä loppukesällä ja on erityisen kiinnostunut opetussuunnitelmaan liittyvistä asioista.

Tämän päivän ostokset ovat huomispäivän jätettä. Ennusteiden mukaan jätteen määrä kaksinkertaistuu Pohjoismaissa vuoteen 2030 mennessä, elleivät kulutus- ja tuotantotavat muutu. Suomalaiset ovat hyviä lajittelemaan ja kierrättämään, mutta se ei yksin riitä. Jätemäärien pienentäminen vaatii jätteen synnyn ehkäisyä.

OPETTAJAN OHJE JA OPPILAAN VIHKO
Pohjoismaiden ministerineuvosto katsoo, että jätteen synnyn ehkäisyyn ja kestävään kulutukseen tulisi kohdistaa lisähuomiota myös kouluopetuksessa. Tämän vuoksi ministerineuvosto on teettänyt aiheesta aineistoa sekä opettajille että oppilaille, Opettajan ohjeen ja Oppilaan vihkon, useilla pohjoismaisilla kielillä.

Opetusmateriaali sisältää neljä teemaa: jätteen synnyn ehkäisy, vaatteet, ruoka ja elektroniikka. Teemat on kuvailtu sekä opetuksen sisältöä käsittelevässä opettajan ohjeessa että oppilaan vihkossa. Aineistoa voi käyttää opetuksessa ala-asteen ylimmillä luokilla ja yläasteella esimerkiksi luonnontieteiden ja teknisten aineiden opetuksessa. Yksittäisiä tehtäviä käsitellään tavallisesti 1–2 oppitunnilla. Lisäksi oppitunteihin voi sisältyä käyntejä eri kohteissa.

Aineisto avartaa näkökulmaa siitä, että jäte ei ole pelkästään paikallinen ympäristöongelma vaan kulutuksellamme on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia. Eri puolilla maailmaa valmistetaan suuria tavaramääriä, joiden tuotannosta aiheutuu jäte- ja ympäristöongelmia. Se, että oppilas ymmärtää kulutuksen ja jätteen välisen yhteyden sekä jätteen ennaltaehkäisyn tärkeyden, saattaa syventää hänen käsityksiään ja asenteitaan jätteiden synnyn ehkäisystä. Lisäksi jäte- ja raaka-ainekysymykset ovat mielenkiintoinen ja konkreettinen aihe, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia työskennellä esimerkiksi tekniikan, maantieteen ja yhteiskunta-alan uusien käsitteiden ja uuden tiedon parissa.

Tärkeintä on oppia jätteiden synnyn ehkäisyä: kuinka ennaltaehkäistä jätteiden syntymistä ja tarpeettomien tuotteiden valmistusta ja käyttöä sekä kuinka hyödyntää raaka-aineita mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on kehittää raaka-aineita tehokkaasti käyttävä yhteiskunta, jossa ymmärretään myös jätteen synnyn ehkäisyä koskevien toimien mahdollisuudet ja tärkeys.
Aineistot ovat ladattavissa täältä (PDF-muodossa). Mikäli joudut käyttämään aineistoa tulostettuna, pyri käyttämään samoja tulosteita useamman kerran.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on tuottanut videon, joka liittyy kuluttajan oikeuksiin kun kuluttaja havaitsee tavarassa tai palvelussa vian tai puutteen. Animaatio sopii hyvin kuluttajataitojen opetukseen monen eri oppiaineen yhteydessä. Oman arjen ja talouden hallinnan kannalta nuorten on hyvä osata valituksen tekemisen periaatteet.

Videon yhteydessä voi käyttää seuraavaa oppimistehtävää:
Mistä ja miten valitetaan?

Hyödynnä opetuksessasi myös aiemmin julkaistuja videoita

KKV:n on myös julkaisut animaation, jossa kuvataan miten maksamattomat laskut ja velat voivat johtaa maksuhäiriömerkintään ja miten maksuhäiriömerkinnältä voi välttyä.

Tämän vuoden tammikuussa julkaistuilla videoilla käsiteltiin kuluttajan oikeuksia ja vastuita sekä sopimuksia. Videoilla nuoret itse kertovat omasta arjestaan otettujen esimerkkien avulla ostosten ja sopimusten tekemisestä.

Videoihin sisältyy oppimistehtävä:
Asiakkaana verkkokaupassa

Paikallinen opetussuunnitelmatyö on nyt käynnissä hektisimmillään. Opettajien some-keskusteluissa puhutaan siitä, mitä valinnaisia kokonaisuuksia kouluissa tarjotaan ja miten niitä järjestetään.

Oma suosikkini valinnaisiksi opinnoiksi on verkkokauppateeman ympärille rakennettu monialainen valinnaiskokonaisuus.

Oppiaineista mukana voisi olla esim. kotitalous, yhteiskuntaoppi, matematiikka, vieraat kielet ja äidinkieli. OPS 2014:n sivun 97 mukaan soveltavilla valinnaisilla aineilla voidaan edistää oppiaineiden yhteistyötä tieto- ja viestintäteknologian opetuksessa ja kuluttaja- ja talouskasvatuksessa. Tässä muutama ajatus ja käytännön vinkki, mitä arjen taitoja valinnaisissa opinnoissa voisi kehittää. Ehdotuksen taustalla on KKV:n kuluttajaongelmia keräävästä tietojärjestelmästä tuleva tieto.

Verkkokauppa ja palveluiden digitalisoituminen on tullut jäädäkseen ja verkko-ostosten tekeminen yleistyy. Ostoksia on näennäisesti helppo tehdä, mutta ongelmatilanteita on usein. Koulussa on hyvä oppia asiakkaan vastuut ja oikeudet verkkokaupassa. Tässä ehdotetut valinnaisopinnot tähtäävät monialaisesti tieto- ja viestintäteknologiataitoihin ja kuluttaja- ja talousosaamiseen. TVT- opinnoissa käsiteltäisiin verkko-ostamiseen tarvittavien laitteiden turvallista käyttöä, tietoturvaa, tietosuojaa ja tiedon hankintaa. Lisäksi käsiteltäisiin laitteiden vaatimia liittymäsopimuksia sekä niiden kustannuksia ja kestoa.

Kielet harjaannuttavat tiedonhankinta- ja kommunikointitaitoja verkossa. Kielten osuudessa harjoiteltaisiin tiedonhankintaa eri kielillä, asiointia, palautteen antamista ja reklamointia. Oppimistehtävissä harjoiteltaisiin tiedon hankintaa ja lähdekritiikkiä. Verkossa on osattava valita luotettava kauppias. Millä kriteereillä se pitäisi tehdä ja mitkä tiedot myyjästä ovat merkityksellisiä. Esimerkiksi jo ennen tilausta kannattaa selvittää, miten verkkokaupan asiakaspalveluun saa yhteyden ja millä kielellä se palvelee. Draamakasvatus voisi elävöittää opetusta ja osallistaa erilaisiin rooleihin.

Kotitaloudessa tutkitaan tuotteiden ominaisuuksia ja harjoitellaan tiedonhankintaa omien tarpeiden ja ongelmanratkaisun näkökulmasta.
Verkkokauppa on etämyyntiä, pelisäännöt on hyvä osata ja se mitä niistä kannattaa jo etukäteen selvittää. Kotitalouden toiminnallisissa harjoituksissa perehdyttäisiin tuotteiden ominaisuuksien ja hintojen vertailua voisi tehdä verkossa. Vertailusivustojen käyttö tekee siitä helppoa. Tietoja on kuitenkin hyvä etsiä useammalta kuin yhdeltä vertailusivustolta, sillä niissä on eroja. Verkkokaupan ostoksia kokeillaan vasta kotona – koko tai väri voi olla väärä. Miten verkkokaupan palautusmenettely toimii ja miten yrityksen asiakaspalveluun saa yhteyden. Kaupan peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelytavat, kuka vastaa palautuskuluista. Tiesitkö, että nykyisin verkko-ostoksen peruutuksesta on erikseen lähetettävä peruutusilmoitus?

Yhteiskuntaopissa hahmotetaan oikeuksia ja matematiikassa lasketaan kokonaishintoja. Yhteiskuntaopin otteella perehdyttäisiin sopimusehtoihin. Sopimusehdot pitää lukea, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää, mihin sitoutuu. Myös tähän liittyy kriittinen tiedonhankinta, on tärkeää oppia, miten esim. tilausansat voi välttää. Kokonaiskustannusten selvittämiseksi pitää olla käsitys, mitä tietoja verkkokaupan sivuilta tulee etsiä. Kokonaishintaan ei välttämättä sisälly kaikkia toimitus- ja muita kuluja. Jos tilaa EU:n ulkopuolelta, yllätyksenä voi tulla tullimaksut.

Näitä opiskeltaessa, voisi yhteistyö matematiikan kanssa olla hedelmällistä, koska myös maksamisen vaihtoehdot ovat lisääntyneet. Hintojen vertailtavuus ja merkitys oman taloudenhallinnan kannalta verkko-ostoksilla vaatii omanlaista osaamista.

Verkkokauppa on erityisesti nuorten tapa ostaa, joten oppilaan oikea kokemusmaailma on vahvasti läsnä. Hyvin suunnitellen yhteistä tietoa ovat rakentamassa useat eri oppiaineet, oppijat ja myös opettajat. Mikäli omalta paikkakunnalta löytyy verkkokauppaa käyvä yritys, voisi kokonaisuuteen yhdistää vierailun yritykseen. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa. Pedagogiikka muotoutuu luontevasti yhteisölliseksi oppimistapahtumaksi, jossa jokainen oppii.

Miten sinun koulusi tarjoilee digi-arjen taitojen oppimisen?

Moni varmaan muistaa käsitteen ”palkaton kotityö”. Kuinka moni puhuu siitä enää vuonna 2015?

Kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta tästä huolimatta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt ja kodin ajankäyttö muuttunut. Kodeissa kulutetaan aikaa medioiden ääressä, jopa niin paljon, että ajattelin tähän kirjoitukseen lanseerata uuden käsitteen. Se on ”kotien palkaton markkinointityö”.

Osallistumme siihen luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Jaamme Fb:ssa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat tuloksemme.

Kaiken palkattoman mainostamisen teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta, vaikkapa vain liikunnan ilosta? Entä paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta?

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi. Olisimmeko kasvotusten valmiita kertomaan heikkouksistamme ja kulutustottumuksistamme esimerkiksi torikauppiaalle?

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta mainonnasta saamme uudessa itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme verkkoon ja mediaan – mihin kaikkeen suostumme ja innostumme. Aivan kuten mediataitoviikko uudessa teemassaan kiteyttää ”Parempi netti virtaa meistä”.

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin internet on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut hämärtyvät. Silti säännöt ja arvot pätevät, mutta niitä ei osata soveltaa.

Mainonnan lukutaito, eli monilukutaito on enemmän kuin kaduilla, ostoskeskuksissa, vaatteissa, tuotteissa, televisiossa ja radiossa kohtaamamme mainonnan käsittely. Nyt mainonta on itsestään selvästi verkossa, sosiaalisessa mediassa ja ennen kaikkea henkilökohtaisissa suhteissa – kaikkialla.

Olemme siirtyneet mainonnan vastaanottajista mainonnan työvoimaksi. Uudet keinot saavat meidät toimimaan mainostajan toivomalla tavalla usein huomaamattamme. Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan vastuullisesti myös mainonnan ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”. Mainonta on sisältö, väline ja se käyttää kuluttajia kolmessa roolissa:

  1. vastaanottajana,
  2. jakajana
  3. tiedonkerääjinä ja –välittäjinä