By 
Moni varmaan muistaa käsitteen ”palkaton kotityö”. Kuinka moni puhuu siitä enää vuonna 2015?
Kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta tästä huolimatta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.
Palveluiden käyttö on lisääntynyt ja kodin ajankäyttö muuttunut. Kodeissa kulutetaan aikaa medioiden ääressä, jopa niin paljon, että ajattelin tähän kirjoitukseen lanseerata uuden käsitteen. Se on ”kotien palkaton markkinointityö”.
Osallistumme siihen luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Jaamme Fb:ssa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat tuloksemme.
Kaiken palkattoman mainostamisen teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta, vaikkapa vain liikunnan ilosta? Entä paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta?
Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi. Olisimmeko kasvotusten valmiita kertomaan heikkouksistamme ja kulutustottumuksistamme esimerkiksi torikauppiaalle?
Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta mainonnasta saamme uudessa itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme verkkoon ja mediaan – mihin kaikkeen suostumme ja innostumme. Aivan kuten mediataitoviikko uudessa teemassaan kiteyttää ”Parempi netti virtaa meistä”.
Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin internet on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut hämärtyvät. Silti säännöt ja arvot pätevät, mutta niitä ei osata soveltaa.
Mainonnan lukutaito, eli monilukutaito on enemmän kuin kaduilla, ostoskeskuksissa, vaatteissa, tuotteissa, televisiossa ja radiossa kohtaamamme mainonnan käsittely. Nyt mainonta on itsestään selvästi verkossa, sosiaalisessa mediassa ja ennen kaikkea henkilökohtaisissa suhteissa – kaikkialla.
Olemme siirtyneet mainonnan vastaanottajista mainonnan työvoimaksi. Uudet keinot saavat meidät toimimaan mainostajan toivomalla tavalla usein huomaamattamme. Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan vastuullisesti myös mainonnan ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”. Mainonta on sisältö, väline ja se käyttää kuluttajia kolmessa roolissa:
- vastaanottajana,
- jakajana
- tiedonkerääjinä ja –välittäjinä
Kulma 