Archives For marraskuu 2015

Tuotanto ja kuluttaminen kytkeytyvät toisiinsa. Sellaista ei kannata valmistaa, mitä ei tarvita. Hyllyihin jäävät tuotteet ovat tappio kaikille. Jokainen kulutusvalinta on pyyntö: ”Vähän lisää tätä, kiitos!” Ja jokainen hyllyyn jäävä tuote viestii siitä, että vähän vähemmän näitä, kiitos.

Tutkimme kulutuskäyttäytymisen muutosta koko Suomen väestöön yleistettävissä olevalla aineistolla. Laadullinen tutkimusaineistomme koostui 45 haastattelusta ja määrällinen 1023 kyselylomakevastauksesta.

Kuluttaminen polarisoituu. Kuluttaja on tyytyväinen joko edullisiin löytöihin tai vastuullisiin valintoihin. Keskihintaiselle tuotteelle, jolta puuttuu vastuullisuuden lupaus, on todennäköisesti tulevaisuudessa yhä vähemmän kysyntää.

Tuotteilla ei ole oikeita hintoja. Esimerkiksi roskaruoan kustannuksia maksetaan terveyssektorilla. Epätaloudellisen talouden torjuminen lisää painetta poliittiselle ohjaukselle. Tuotteiden tuottamisesta ja kuluttamisesta johtuvat ulkoisvaikutukset sisällytetään tulevaisuudessa tuotteiden hintoihin nykyistä kattavammin esimerkiksi vero-ohjauksen avulla.

Halvan hinnan merkitys kulutusvalinnassa kyseenalaistuu yhä useammin. ”Olen viime aikoina alkanut huolestua kuluttamisen eettisyydestä” toteaa yksi haastattelemistamme suomalaisista. Arvojen mukaisuutta osoittaa se, että suurituloiset voivat olla joko itsekeskeisiä tai vastuullisia kuluttajia.

Menestyvimmät tuotteet ja palvelut vetoavat useaan arvonäkökulmaan yhtä aikaa. Oman edun ja yhteisen hyvän yhdistämispyrkimykset jo tuotesuunnittelussa lisäävät tuotteen tai palvelun vetovoimaisuutta.

Parhaimmillaan vastuullisuus on sitä, että kaikki voittavat. Tuotteessa tai palvelussa yhdistyvät hyödyt käyttäjälle, yrityksen omistajille ja sen työntekijöille, yhteiskunnalle sekä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle maapallolla, jonka luonnonvarat ja päästöjen sitomiskyky ovat rajalliset. Muodostuu vahvaa ja jaettua arvoa, joka on vastaansanomattoman vakuuttavaa.

Tutustu tutkimukseemme tarkemmin: Salonen, A., Danielsson, J. Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P., Soininen, H. & Toivola, T. (2015). Seuraamustietoinen kuluttaminen arvoteoreettisessa tarkastelussa. Kulutustutkimus.Nyt 9(1), 3-29.

Dosentti Arto O. Salonen on kestävän hyvinvoinnin ja oppimisen asiantuntija. Hänen tutkimusalueenaan on ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten intressien yhteensovittaminen erilaisissa alueellisissa ja ajallisissa konteksteissa. Salosen oma blogi löytyy osoitteesta www.artosalonen.com

Kulttuurissamme on vahvasti vallalla käsitys tiedon lisäämisen sivistävästä vaikutuksesta, ja tiedon on uskottu muuttavan käyttäytymistämme.

Kuluttajina emme kuitenkaan ole kovin rationaalisia, joten tästä näkökulmasta käsityksemme kuluttajatiedon oppimisesta vaatii kehittämistä. Käyttäytymisemme on ennustettavaa, ja meillä kaikilla on yhteisiä ”lajityypillisiä” menettelytapoja kuluttajina:

  • Valitsemme helpon ratkaisun
  • Tunteisiin vetoaminen vaikuttaa
  • Muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä

Tiedon kautta oivaltamisen sijaan ihminen omaksuu toimintatapoja parhaiten tekemällä, rutiineista ja malleista. Uusi OPS 2016 korostaa oppilaan aktiivisuutta ja tekemällä oppimista. Onnistuneella pedagogiikalla voi hieman murtaa haitallisia syvälle juurtuneita toimintamalleja. Esimerkkinä pedagogiikasta on tiedon syvenemistä kuvaava MITÄ, MITEN, MIKSI -lähestymistapa.

Ehdotankin, että käsitteiden opettamisen ohella tarjoaisimme oppilaille kokemuksia meistä ihmisistä ja erityisesti siitä, miten käyttäydymme. Kuluttajaosaamiseen sisältyy sen tosiasian tunnustaminen ja tiedostaminen, että ihmisillä on tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka ovat kaikille yhteisiä ja joita käytetään hyödyksi kaupallisessa vaikuttamisessa.

Kuluttajataitojen oppiminen alkaa siitä, että orientoidumme kulutuksen toimintaympäristöön. MITÄ ja keitä me olemme, mitä kuluttaminen on ja mikä sitä ohjaa?

Jo varsin nuorten oppijoiden kanssa voi tunnustella, miksi on välillä niin vaikeaa vastustaa kiusausta. Samalla opitaan tunnetaitoja. Ylemmillä luokilla tutkitaan niitä tunteita ja tilanteita, kun oppilas huomaa tehneensä tyhmän päätöksen, vaikka tietotasolla olisikin epäillyt päätöksen kannattavuutta pidemmällä tähtäimellä.

Kun kuluttaja- ja taloustaitoja opettaa, kannattaa pitää mielessä, että ihminen ei valintoja tehdessään käytä aikaansa ja kykyjään ”tietokonemaisiin” päätöksiin. Opetuksessa ihmisen epätäydellisyyttä voidaan korjata harjoittelemalla ja tekemällä, tutkimalla ja eläytymällä. Laajan ja käsitteellisen MIKSI-tiedon ohella kannattaa siis opettaa käytännöllisiä nyrkkisääntöjä arjenhallintaan. On tärkeää hahmottaa, MITEN arjen asiat tehdään.

Lapsi ei ole vielä kuluttaja, vaan toimii kotitalouden ja kouluyhteisön yhteisten resurssien käyttäjänä – kuluttaen niitä. Harjoittelemalla tekemistä ja päätöstentekomalleja lapsi oppii itsestään itsestään, tunteistaan ja vaikuttimistaan.

Lisää kirjoituksia käyttäytymisen taloustieteestä tulossa:
”Osta tänään, maksa myöhemmin” tai ”tilaa nyt, 0 euroa, jatkuu maksullisena, jos et erikseen peruuta” esim. näistä mainonnan keinoista ja niiden hyödyntämisen taustalla olevista käyttäytymismalleista voit lukea tulevista blogeista. Lue myös huhtikuussa tässä blogissa julkaistu Anja Peltosen kirjoitus ”Pelkkä tieto ei auta kuluttajaa”
Lue myös kotitalouden oppiaineen MITÄ, MITEN, MIKSI – pedagogiikasta

OPS 2016 on paikallisesti työn alla. Se mahdollistaa monipuolisen kuluttajakasvatuksen. Kuluttajuus on monessa oppiaineessa ja laaja-alaisessa osaamisessa mukana.

Kun vuonna 2002 aloittelin kuluttajakasvatuksen asiantuntijana, mietittiin voiko lasta edes pitää kuluttajana. Törmäsinpä usein myös kriittiseen tokaisuun, että mikä ihmeen kuluttajakasvatus – kuluttamaan ei pidä opettaa, ainakaan koulussa. Nyt enää harva kyseenalaistaa esimerkiksi taloustaitojen tärkeyttä.

Vieläkin soraääniä kuuluu siinä, kenen vastuulla on opettaa lapselle kuluttajataitoja – kodin vai koulun. Oletko sinä valmis ottamaan kopin ja opettamaan taitoja, joille ei ole kasvatusperinteitä kodeissa eikä kouluissa.

Myytit pitävät meitä kiinni menneessä tavassa oppia ja opettaa. Tällaisia mielipiteiteitä ja myyttejä olen omassa työssäni kuullut:

  • Lapset eivät ole kiinnostuneita rahasta tai ostosten teosta – kuluttaja-asioita ei kannata opettaa.
  • Koulussa ei pidä puhua kodin raha-asioista, koska on olemassa köyhiä perheitä.
  • Kuluttaja-asiat ovat niin monimutkaisia, joita ei voi opettaa ennen kuin yhdeksännellä luokalla.
  • Kuluttajataitoja ei voi opettaa kotitalouden tunnilla, koska se vie aikaa ja lapset haluavat syötävää jokaisella oppitunnilla.
  • Talouskasvatus on eri asia kuin kuluttajakasvatus.
  • Vastuullinen kuluttaminen = ympäristötietoinen kuluttaminen.

Onko sinulla omia kokemuksia kuluttajakasvatuksen myyteistä? Entä toimivia tapoja murtaa niitä? Jaa kokemuksesi blogin vastauskentässä kaikille lukijoille.

Lisäapuja myytin murtajalle

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on yhteistyössä Opetushallituksen kanssa laatinut Edu.fi-sivustolle aineiston, josta saa ideoita kuluttajaosaamisen syventämiseen kotitalousopetuksessa. Lisäksi tukiaineisto tarjoaa käytännön ehdotuksia ja esimerkkejä kotitalouden kolmen sisältöalueen integroimiseksi ja osaamisen syventämiseksi.

Aineiston tarkoitus on tukea kotitalouden paikallista opetussuunnitelmatyötä ja opettajien oman opetuksen suunnittelua erityisesti kuluttajataitoihin liittyvien tavoitteiden ja ”kuluttaja- ja talousosaaminen kodissa” -sisältöalueen osalta.

Tukimateriaalin kantava ajatus on, että kuluttajuus on mukana kotitalousopetuksen jokaisella oppitunnilla. Kotitalouden kuluttajakasvatuksen kokonaisuus muodostuu eheäksi, kun sitä toteutetaan yhdistettynä kahteen muuhun kotitalouden sisältöalueeseen.

Aineiston yhtenä näkökulmana on kotitalouden kuluttajaosaamisen kehittyminen ikäkausittain. Aineistossa esiteltyä kehystä voi käyttää kuluttajakasvatuksen oppimisjatkumon suunnitteluun eri vuosiluokille.

OPS 2016 tarjoaa mahdollisuuksia kuluttajakasvatukseen monessa yhteydessä. Suunnittelu lähtee tavoitteita tukevasta sisältöjen valinnasta sekä oppilaiden mielekkäiksi kokemista aihepiireistä. Arkielämään liittyviä sisältöjä käytetään oppimisen työkaluina. Uudessa tukiaineistossa esitellään kuluttajakasvatuksen yhtymäkohdat eri oppiaineisiin ja laaja-alaiseen osaamiseen – taulukkoon on koottuna esimerkkejä, teemoja ja vinkkejä monialaisten oppimistehtävien ja kokonaisuuksien suunnitteluun.

Tutustu aineistoon

Tulojen ja menojen tasapainottamisen pitäisi olla varsin helppoa. Kulutetaan vain sen verran, kun on rahaa. Ei se sen kummallisempaa ole!

Mutta, mutta: ei meitä ihmisiä ole rakennettu niin, että se olisi helppoa ja yksinkertaista.

Kuluttajina meillä on tarpeemme, ja markkinavoimat luovat meille jatkuvasti lisää mahdollisuuksia ostella tuotteiden ja palvelusten runsaasta tarjonnasta. Yleensä meillä kuitenkin on vain rajallinen määrä rahaa kuluttamiseen.

Nuorena teemme usein rahataloutemme kannalta isoja ja kauas kantoisia taloudellisia hankintoja. Tuolloin on herkkyysaika perustaa perhe, ostaa asunto ja kalustaa se. Monet tarvitsevat myös auton. Tätä aikaa edeltää usein vielä opintojen suorittaminen. Näitä kaikkia rahoittamaan useimmat meistä tarvitsevat lainaa. Ja lainaa uskallamme ottaa, sillä olemmehan optimistisia ja luotamme tulevaisuudessa kaiken järjestyvän hyvin – ilman optimismia emme ihmiskuntana olisi saavuttaneet sitä kaikkea, mistä nyt saamme nauttia. Oma talous on stabiilia tasaisesti nousevaa käyrää kohti lainattomuutta.

Kaikille meille ei kuitenkaan elämä ole niin tasainen ja yksinkertainen – on avioeroja, työttömyyttä, sairautta ja monta muuta tilannetta, jotka saattavat luistaa talouden raiteilta. Joskus pienempikin kupru saattaa heilauttaa talouden sekamelskaan.

Miksi elämän vastoinkäymiset vaikuttavat niin paljon omaan talouteen? Miksi emme osaa sopeuttaa talouttamme muuttuviin tilanteisiin?

Usein on niin, että olemme tehneet taloudellisia päätöksiä, joista irrottautuminen nopeasti on mahdotonta. Asuntolainasta irti pääseminen tapahtuu asunnon myynnillä ja lainan poismaksulla. Näin usein, mutta myytävä asunto merkitseekin kotia ja kodista on jo paljon vaikeampaa luopua. Kotiin kohdistuu paljon tunteita. Toisaalta voi olla, ettei asunnon myynti tee lainattomaksi. Voi olla, ettei asunnon myynnistä saatavilla rahoilla voi kuitata asuntovelkaa kokonaan vaan siitä jää jäljelle osa. Tällainen tilanne ei innosta myymään asuntoa, vaikka se rationaalisesti ajatellen olisikin järkevää.

Monet muutkin hankinnat – vaikkakin pienemmät – ovat samantyyppisiä. Esimerkiksi matkapuhelin on saatettu ostaa pitkäaikaisella sopimuksella. Puhelinta tarvitaan, eikä sen myynnillä välttämättä pystytä maksamaan lainaosuutta kokonaan pois ja edelleen jää tarve korvaavan puhelimen hankkimiselle.

On myös tilanteita, joissa talous on niin tiukka, ettei se kestä yhtään ylimääräisiä kustannuksia. Yhden sellaisen ilmestyminen saattaa ylivelkaannuttaa ja toipuminen siitä kestää pitkän aikaa.

Voisiko talouden sopeuttamiseen yllättävissä tilanteissa olla jokin keino?

Paras keino on oman talouden tunteminen, ja erityisesti sen rakenteen tunteminen. Mitä kustannuseriä omassa taloudessa on sellaisia, jotka on välttämätöntä maksaa joka kuukausi tai muissa jaksoissa? Millaisiin sopimuksiin ne perustuvat? Mitkä ovat sellaisia kulueriä, jotka joustavat helposti? Ja mitkä ovat jossain näiden välillä? On hyvä myös tietää, mitkä kuluerät ovat sellaisia, joista ei missään tapauksessa voi eikä halua luopua.

On mielenkiintoista tietää ja seurata, mitä erilaisia laskuja ja kustannuksia kunakin kuukautena tulee maksettavaksi. Kun tietää tulonsa ja menonsa kuukausittain koko vuodelta, helpottaa tieto talouden suunnittelussa ja muutosten tekemistä kulutuskäyttäytymiseen. Tällöin on helpompi varautua tulevaan – niihin isoihin ja pieniin hankintoihin.

Kirjoittaja Sanna Helesuo on MMM ja työskennellyt yli 20 vuotta talous- ja velkaneuvontaan liittyvissä tehtävissä.