Archives For joulukuu 2015

Blogi perustettiin helmikuussa 2015 ja te, hyvät lukijamme, olette vierailleet lukemassa 10600 kertaa. Kiitos teille. Kiitos myös kaikille vieraskynille mielenkiintoisista artikkeleista. Kuka kasva@ttaa ketä jää nyt joulutauolle ja palaa uusin kirjoituksin taas tammikuussa.

Joululukemistoksi muutama poiminta 2015 postauksista:

Jouluostosten yhteydessä kannattaa miettiä omaa ostopolkuaan Tunnistatko ostopolulle jättämäsi jäljet?

Jouluna jaetaan ja annetaan, mutta mikä ihmeen jakamistalous Sopiminen pätee myös jakamis- ja kiertotalouteen.

Talousasioita ei kannata ohittaa joulun aikanakaan Talousosaamista tulee korostaa kouluissa.

Kun pukki tuo uuden laitteen kannattaa myös tarkistaa tuliko lapselle hankittua virtuaalilompakko? Alaikäiset kuluttajat virtuaalilompakon käyttäjinä.

Tervetuloa tykkäämään myös kukakasv@ttaa ketä fb sivusta.

Mikä on koulun merkitys kasvattajana, kun lapset tulevat maailmasta, jossa he jo ovat digitaalisen markkinoinnin kohteita, välineitä ja suosittelijoita? Lapset etsivät ja käyttävät aineistoja, jakavat ja tekevät niitä. Digitaalisessa maailmassa mainosta ei aina tunnista mainokseksi, tieto ei ole luotettavaa eikä voi tietää, mihin tietoja käytetään.

Digitaalisessa maailmassa on suostuttava joidenkin tietojen tallentamiseen, jotta voisi ylipäätään toimia netissä. Mutta kuinka paljon kannattaa luovuttaa tietoa omasta ja muiden elämästä. Sopimusehdot tietojen käyttämisestä voivat olla epäselviä eikä mikään järjestelmä ole täysin turvallinen. Alle 13-vuotiaan tietojen tallentamiseen ja käyttöön on sopimusehdoissa usein erityisiä rajoituksia. Milloin käyttäjän ikä selvitetään luotettavasti? Vaikka vanhemmat olisivat tarkkoja ja estäisivät laiteasetuksilla ostot peleissä, jää jäljelle kysymys, mitä tapahtuu tiedoille ja käyttäjäprofiilille? Kun luottokorttitiedot viedään, vahingot on mahdollista minimoida ja väärinkäyttö katkaista. Entä kun nettiin lisätyt tiedot elämästä, kavereista, toiveista ja salaisuuksista joutuvat vääriin käsiin? Kun keskustelee lelunsa kanssa ja kertoo sille huolistaan, se vastailee, mutta mitä jää muiden tahojen tietoon? Onko oikeastaan merkitystä sillä, että vanhemman lupaa tarvitaan ostosten tekemiseen rahalla tai luottokortilla, kun lapsilla voi olla omassa käytössä erilaisia tietoja kerääviä sovelluksia. Jos jotain tarjotaan ilmaiseksi, kannattaa kysyä itseltään, mitä oikeastaan myyn.

Opetuksessa olisi kehitettävä valmiuksia terveeseen epäluuloon ihan samalla tavalla kuin opetetaan olemaan uskomatta tarjouksia, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta. Kuitenkin myös realismia tarvitaan eikä kauhutarinoita.

Tulevaisuudessa toivottavasti ihmisten on mahdollista hallita omia tietojaan nykyistä paremmin ja käyttää niitä esimerkiksi oman käyttäjäprofiilin mukaisen edullisimman palvelun ostamiseen. Vastapainona on se, että yritykset voivat myös muotoilla palvelunsa ja hinnoitella ne käyttäjäprofiilimme mukaan. Nyt jo on tarjolla autovakuutus, joka hinnoitellaan ajotyylin mukaan.

Digitaalisista jäljistämme tulee jatkuvasti arvokkaampia ja meidän ominaisuuksiamme kuvaavia tunnusmerkkejä. Miten tähän valmistaudutaan kouluissa. Muodostuuko ihminen digitaalisten jälkiensä mukaiseksi tuotteeksi vai antaako itsensä brändääminen uusia mahdollisuuksia parempaan? Mitä tapahtuu eriarvoistumiskehitykselle?

Ei ole mahdollista tarkkaan ennakoida, mitä ja milloin tapahtuu digitaalisessa ympäristössä. Digitaalisuus ei ole muuttanut eikä voi muuttaa kuitenkaan ihmisen toimintamalleja. Sen sijaan digitaalisuus antaa ensi kertaa mahdollisuuden ottaa huomioon ihmisten erilaisuus ja tehdä ymmärrettäväksi vaikeita säännöksiä tai sopimusehtoja. Jos digitaalinen maailma lähtee ihmisen todellisesta käyttäytymisestä eikä rationaalisen kuluttajan ihannemallista, se avaa myös kuluttajakansalaisille paremmat eväät vaikuttamiseen ja valtaan. Kuluttaja voisi oikeasti vaikuttaa markkinoihin. Opetuksessa ovat edelleen tärkeitä ihmiselle keskeiset taidot kuten päätöksenteko, myötätunto, itsenäisyys ja rohkeus.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Olen joskus vuosia sitten pohtinut paljonkin kotitalouksien taloudellisen hyvinvoinnin mittaamista. En päässyt pohtimisessa suunnitelmaa pidemmälle, mutta esimerkiksi professorit Panu Kalmi (Vaasan yliopisto) ja Olli-Pekka Ruuskanen (Tampereen yliopisto) ovat ansiokkaasti OECD-mittariston pohjalta keränneet aineistoa suomalaisten taloudellisesta lukutaidosta. Onneksi olen päässyt läheltä seuraamaan tämän tutkimuksen etenemistä.

Taloudellinen hyvinvointi liittyy monentasoisten tarpeiden tyydyttämiseen, turvallisuudesta aina itsensä toteuttamiseen. Siksi sillä on laaja-alaisia vaikutuksia hyvinvoinnin muihin ulottuvuuksiin. Kotitalouksien taloudelliset resurssit luovat perustan taloudelliselle hyvinvoinnille. Alhainen elintaso voi johtaa yksilön toimintamahdollisuuksien kapenemiseen ja sitä kautta sosiaalisten suhteiden vähenemiseen, terveysongelmiin, syrjäytymiseen yhteisössä ja jopa elämänmielekkyyden alenemiseen.

Vaikka kotitalouksien objektiivisesti mitattavissa olevat taloudelliset resurssit toimivat perustana taloudelliselle hyvinvoinnille, eivät ne yksinään luonnollisesti riitä kuvaamaan sitä. Kotitalouden taloudellisia resursseja määrittelevät monet eri tekijät, kuten kotitalouden rakenne ja elinvaihe, jäsenten työssäkäynti, käytettävissä olevat tulot, kulutuksen menorakenne, asumismuoto ja sen kustannukset, kulutuksesta kuukaudessa yli jäävä rahamäärä, säästöjen ja sijoitusten määrä ja laatu, varallisuus ja lainat. Keskeistä tässä on käytössä olevien taloudellisten resurssien tiedostaminen ja niiden hyödyntäminen hyvinvointia tuottavalla tavalla – ajatus, jossa voidaan tukeutua nobelisti Amartaya Seniin.

Taloudellisen hyvinvoinnin keskeinen osa-alue on taloudellinen käyttäytyminen eli kaikki omaan talouteen liittyvät toiminnot ja käytännöt sekä omat näkemykset ja kokemukset niistä. Käyttäytymisen perustana ovat erilaiset tiedot ja taidot. Tietämystä voidaan mitata kysymällä kuluttajilta tiettyjä keskeisiä finanssitalouden käsitteitä kuin myös omaa käsitystä taloudellisesta tietämyksestä ja osaamisesta. Tähän liittyy mm. taloudellinen suunnittelu ja päätöksenteko, riskeihin varautuminen ja yksilöiden roolit kotitalouden taloudellisessa toiminnassa. Kotitalouksien taloudellisessa toiminnassa tarvitaan myös finanssimarkkinoiden sekä yhteiskunnan muidenkin toimijoiden palveluita. Näiden palveluiden laadulla on merkittävä rooli taloudellisen hyvinvoinnin muodostumisessa. Taloudellisen toimintaympäristön seuraaminen mahdollistaa myös tarkoituksenmukaisen reagoinnin taloudellisen toimintaympäristön muutoksissa.

Kolmas osa-alue taloudellisessa hyvinvoinnissa liittyy oman talouden vertaamiseen ja arviointiin suhteessa muihin vastaavanlaisiin talouksiin ja ajassa. Olennainen seikka on se, miten kokee taloudellisesti pärjäävänsä muihin verrattuna. Niin oman talouden menneisyyden kokemukset kuin tulevaisuuden odotukset oman talouden kehityksestä vaikuttavat taloudellisen hyvinvoinnin muodostumiseen. Tutkimus on osoittanut, että erityisesti omaan talouteen ja sen suotuisaan kehittymiseen luottavaisesti suhtautuvat uskaltavat tehdä taloudellisia sitoumuksia. Olennaista tässä on näkemys omasta taloudellisen riskin sietokyvystä.

Käytännössä taloudellisen hyvinvoinnin voidaan ajatella olevan kuluttajien tyytyväisyyttä käytettävissä olevien taloudellisten resurssien riittävyyteen eri menoeriin ja säästämiseen sekä omaan taloudenpitoon. Kokonaisnäkemys suomalaisten taloudellisesta hyvinvoinnista ja sen kehityksestä olisi tarpeellista yhteiskunnan eri toimijoille: kotitalouksille itselleen, viranomaisille, talous- ja velkaneuvontaan, koulutukseen, finanssialan yrityksille, medialle jne. Mittarissa olennaista on se, että sillä mitataan oikeita asioita ja että mittaustuloksia tulkitaan oikein.

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, jonka tutkimusintressit ovat keskittyneet laaja-alaisesti kotitalouksien taloudelliseen käyttäytymiseen.

Kirjallisuutta
Kalmi, Panu & Ruuskanen, Olli- Pekka (2014) Taloudellinen lukutaito Suomessa: alustavia tuloksia edustavasta otoksesta suomalaisia
http://docplayer.fi/824113-Panu-kalmi-vaasan-yliopisto-olli-pekka-ruuskanen-tampereen-yliopisto.html
Raijas, Anu & Uusitalo, Outi (toim.) (2012) Nuoret ja talousosaaminen. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152329/Nuoret_ja_talousosaaminen.pdf?sequence=1
Raijas, Anu (2008) Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskuksen työselosteita ja esitelmiä 110/2008.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152397/Arjen_hyvinvointi_ja_mahdollisuudet_sen_mittaamiseen.pdf?sequence=1