Lasten digijäljet haastaa koulun ja vanhemmat

Vieraskynä —  10.12.2015

Mikä on koulun merkitys kasvattajana, kun lapset tulevat maailmasta, jossa he jo ovat digitaalisen markkinoinnin kohteita, välineitä ja suosittelijoita? Lapset etsivät ja käyttävät aineistoja, jakavat ja tekevät niitä. Digitaalisessa maailmassa mainosta ei aina tunnista mainokseksi, tieto ei ole luotettavaa eikä voi tietää, mihin tietoja käytetään.

Digitaalisessa maailmassa on suostuttava joidenkin tietojen tallentamiseen, jotta voisi ylipäätään toimia netissä. Mutta kuinka paljon kannattaa luovuttaa tietoa omasta ja muiden elämästä. Sopimusehdot tietojen käyttämisestä voivat olla epäselviä eikä mikään järjestelmä ole täysin turvallinen. Alle 13-vuotiaan tietojen tallentamiseen ja käyttöön on sopimusehdoissa usein erityisiä rajoituksia. Milloin käyttäjän ikä selvitetään luotettavasti? Vaikka vanhemmat olisivat tarkkoja ja estäisivät laiteasetuksilla ostot peleissä, jää jäljelle kysymys, mitä tapahtuu tiedoille ja käyttäjäprofiilille? Kun luottokorttitiedot viedään, vahingot on mahdollista minimoida ja väärinkäyttö katkaista. Entä kun nettiin lisätyt tiedot elämästä, kavereista, toiveista ja salaisuuksista joutuvat vääriin käsiin? Kun keskustelee lelunsa kanssa ja kertoo sille huolistaan, se vastailee, mutta mitä jää muiden tahojen tietoon? Onko oikeastaan merkitystä sillä, että vanhemman lupaa tarvitaan ostosten tekemiseen rahalla tai luottokortilla, kun lapsilla voi olla omassa käytössä erilaisia tietoja kerääviä sovelluksia. Jos jotain tarjotaan ilmaiseksi, kannattaa kysyä itseltään, mitä oikeastaan myyn.

Opetuksessa olisi kehitettävä valmiuksia terveeseen epäluuloon ihan samalla tavalla kuin opetetaan olemaan uskomatta tarjouksia, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta. Kuitenkin myös realismia tarvitaan eikä kauhutarinoita.

Tulevaisuudessa toivottavasti ihmisten on mahdollista hallita omia tietojaan nykyistä paremmin ja käyttää niitä esimerkiksi oman käyttäjäprofiilin mukaisen edullisimman palvelun ostamiseen. Vastapainona on se, että yritykset voivat myös muotoilla palvelunsa ja hinnoitella ne käyttäjäprofiilimme mukaan. Nyt jo on tarjolla autovakuutus, joka hinnoitellaan ajotyylin mukaan.

Digitaalisista jäljistämme tulee jatkuvasti arvokkaampia ja meidän ominaisuuksiamme kuvaavia tunnusmerkkejä. Miten tähän valmistaudutaan kouluissa. Muodostuuko ihminen digitaalisten jälkiensä mukaiseksi tuotteeksi vai antaako itsensä brändääminen uusia mahdollisuuksia parempaan? Mitä tapahtuu eriarvoistumiskehitykselle?

Ei ole mahdollista tarkkaan ennakoida, mitä ja milloin tapahtuu digitaalisessa ympäristössä. Digitaalisuus ei ole muuttanut eikä voi muuttaa kuitenkaan ihmisen toimintamalleja. Sen sijaan digitaalisuus antaa ensi kertaa mahdollisuuden ottaa huomioon ihmisten erilaisuus ja tehdä ymmärrettäväksi vaikeita säännöksiä tai sopimusehtoja. Jos digitaalinen maailma lähtee ihmisen todellisesta käyttäytymisestä eikä rationaalisen kuluttajan ihannemallista, se avaa myös kuluttajakansalaisille paremmat eväät vaikuttamiseen ja valtaan. Kuluttaja voisi oikeasti vaikuttaa markkinoihin. Opetuksessa ovat edelleen tärkeitä ihmiselle keskeiset taidot kuten päätöksenteko, myötätunto, itsenäisyys ja rohkeus.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

One response to Lasten digijäljet haastaa koulun ja vanhemmat

  1. 

    Huomionarvoista tuo ’ihmisen todellinen käyttäytyminen’ myös muuallakin yhteiskunnassamme kuin digitaalisessa maailmassa!

    Tykkää