Archives For maaliskuu 2016

Kaikkien oppiaineiden opettajat ovat kuluttajakasvattajia ja koulu oppimisympäristönä luo kulutustottumuksia ja ohjaa tekemään kuluttajavalintoja. Digitalisaation aikana oppimisympäristö on nykyään lähes sama kuin kulutusympäristö.

Kulutusympäristöstä on tullut siis oppimisympäristö, oppilaat oppivat verkossa nonformaalina oppimisena, mutta myös formaalin oppimisen osana opettajan ohjauksessa. Uudet oppimateriaalit ohjaavat oppilasta arvioimaan omaa verkossa toimimistaan myös kaupallisen viestinnän lukutaidon näkökulmasta.

Tämän kevään uudet oppimateriaalit yhdistyvät tiedonhankinnan ja verkko-ostamisen kautta erityisesti TVT-taitoihin, monilukutaitoon, mainonnan tunnistettavuuteen verkossa ja talouskasvatukseen.

Tutustu uutuuksiin:

  • Koulukino ja KKV ovat yhdessä laatineet talouskasvatuksen ja monilukutaidon opetusmateriaalia ”#onnenonkija” – elokuvaan. Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.
  • Asiakkaana verkkokaupassa aineistossa on julkaistu uusia tehtäväkokonaisuuksia
  • Monilukutaidon opetukseen uusi opettajan aineisto “Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöitä
  • Blogi ja Facebook-sivu: “Kuka Kasvattaa ketä” tiedottaa, pohtii ja keskustelee. Liity mukaan ja ole mukana luomassa yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksesta.
  • Tietoa ajankohtaisia kuluttajakysymyksistä kuluttajaneuvonnan Facebook-sivulta.

Kotitalouden opetukseen löytyy yhteistyössä tuotettua tukimateriaalia opetushallituksen edu.fi sivulta.

Raha tuli laajamittaisesti tavallisen kansalaisen käyttöön siirryttäessä omavaraistaloudesta markkinatalouteen, kun rahaa tarvittiin vaihdon välineenä hyödykehankinnassa. Markkinataloudessa hyödykkeiden saatavuus, hinnat ja laatu markkinoilla määrittelevät rahan ostovoiman: kuinka paljon ja millaisia hyödykkeitä tietyllä rahasummalla saa. Raha toimii myös arvon mittana ja säilyttäjänä, joka perustuu yhteiseen sopimukseen. Raha on myös valuuttaa, jonka rooli tuli konkreettisesti esille, kun Suomessakin siirryttiin kansallisesta valuutasta euroon. Euron käyttöönotto vuonna 2002 sekaannutti ihmisten ymmärrystä tuotteiden hinnoista ja vaikutti käsityksiin tuotteiden ”oikeista” ja hyväksyttävistä hinnoista. Monissa euromaissa kuluttajat olivat sitä mieltä, että hinnat nousivat euron käyttöönoton myötä. Vuosien ajan suomalaiset, kuten muutkin euromaiden kansalaiset, tukeutuivat vanhaan valuuttaan hahmottaessaan tuotteiden hintoja.

Kenties merkittävin viimeaikainen muutos rahassa on sen muuttuminen konkreettisesta abstraktiksi. Raha on koko ajan vähemmän seteleitä ja kolikoita ja enemmän bittejä virtuaaliavaruudessa, numeroita näytöllä. Nykyisin jo kolme neljästä suomalaisesta maksaa ostoksensa tavallisimmin jollakin maksukortilla. Rahan abstraktius tuo haasteita sen hallintaan, johon tarvitaan uusia käytäntöjä.

Lapsille ja nuorille rahan käytön hallintaa tulee opettaa uudessa toimintaympäristössäiStock_000065384403_Medium

Maksamiseen kehitetään jatkuvasti uusia tapoja. On sähköisiä lompakoita, MobilePay’ta ja muita erilaisia mobiilisovelluksia. Älypuhelimeen tulee koko ajan lisää uusia maksamiseen liittyviä toimintoja: mobiilivarmenteita tunnistamiseen, maksukorttisovellutuksia, lähimaksusiruja, kanta-asiakaskortteja ja erilaisia taloudenhallinnan apuvälineitä.

Kokonaan oma alueensa maksamisessa on virtuaalivaluutat, jotka ovat kaiken sääntelyn ulkopuolella olevaa digitaalista rahaa. Tätä rahaa voidaan käyttää maksuvälineenä esimerkiksi verkkopeleissä tai sosiaalisissa verkostoissa.

Mitä vaikutuksia rahan muuttumisella on sen käyttöön? Käteisen käyttöä pidettiin aiemmin hyvänä keinona hallita omaa rahankäyttöä, mutta tämän päivän markkinat eivät enää juurikaan tue käteisellä maksamista. Aiemmat käyttäytymistaloustieteen tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisillä on taipumus maksaa ostoksistaan enemmän kortilla maksettaessa verrattuna käteisen käyttöön. En tiedä, pitääkö tämä meillä Suomessa paikkansa. Monet myymälät eivät enää ota vastaan käteistä. Kaiken kaikkiaan erilaisten hyödykkeiden hankinta ja niiden maksaminen verkkokaupoissa tapahtuu vaivattomasti. Sen sijaan kuluttajien välisessä kaupankäynnissä käteinen raha on vielä yleisin maksuväline.

Oman elämän seurantaan on tullut paljon erilaisia digitaalisia sovelluksia, myös rahankäyttöön. Rahankäytön seurannan ja taloudellisen suunnittelun tuleekin sopia mutkattomasti kuluttajan arkeen ja päivittäisiin toimintoihin. Jos kuluttaja maksaa mobiilisti, pitää hänen pystyä myös samalla tapaa seuraamaan rahankäyttöään.

Mielenkiintoinen piirre taloudenpidossa on rahan korvamerkitseminen, jossa rahan lähde määrittelee käyttäjälleen sen käyttötarkoituksen. Siksi esimerkiksi joulukuun veronpalautukset käytetään herkästi joulun kulutukseen, koska niiden ajatellaan olevan ylimääräistä tuloa, joka saadaan juuri sopivasti joulun alla. Tätä lähelle tulee mentaalilaskenta (mental accounting), jossa ihminen mielessään jakaa budjetoinnin tapaan tuloja luomilleen tileille erilaisiin menoihin. Suomalaisten on todettu suunnittelevan talouttaan vain kovin lyhyellä tähtäimellä: yli puolella suomalaisista suunnittelun aikajänne on korkeintaan puoli vuotta. Voisiko digitaalisilla sovelluksilla kannustaa kuluttajat nykyistä parempaan taloudelliseen suunnitteluun ja budjetointiin? Sovellus voisi myös seurata budjetin toteutumista ja antaa käyttäjälleen palautetta sen noudattamisesta. Älykkäiden sovellutusten voisi ajatella osaavan jäljitellä myös ihmisten päässä tapahtuvaa mentaalilaskentaa.

Taloudellinen hyvinvointi muodostuu kuluttajan kyvykkyydestä kontrolloida päivittäisiä ja kuukausittaisia raha-asioita, varautua taloudellisiin kriiseihin ja saavuttaa taloudellisia päämääriä sekä mahdollisuudesta tehdä taloudellisia valintoja, jotka tekevät elämästä nauttimisen arvoista. Kyvykkyyteen tarvitaan paitsi osaamista, myös tietoa talousasioista.

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksella kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.

Talouskasvatus on tärkeää ja rahan käytön taito välttämätön. Se on ajatuspari, josta ollaan yksimielisiä. Miksi sitten otsikoissa kerrotaan yhä nuorempien velkaantuvan ja maksuhäiriömerkintäisten lisääntyvän? Talouskasvatus sisältyy opetussuunnitelmaan ja pankit kiertävät kouluissa kertomassa rahankäytöstä. Erilaisilla järjestöillä on hankkeita rahan käytön opastamiseen. Myös talous- ja velkaneuvonta tekee neuvontatyötä sen verran kuin velkaisten henkilöiden tilanteiden ratkomiselta ennättää. Tämä kaikki ei kuitenkaan riitä.

Pitäisiköhän puhua enemmän ostamisesta? Rahan käyttöhän perustuu ostamiseen, päätökseen hankkia jokin tuote tai palvelu. Ostamisessa kulminoituvat taloustaidot – valitsenko sellaisen tuotteen tai palvelun, johon minulla on varaa vai sellaisen, jonka voin rahoittaa ja maksaa myöhemmin. Pitäisikö jälleen puhua oman talouden budjetoinnista eli siitä mitä eläminen maksaa ja mihin käytettävissä olevien rahojen pitää riittää? Ennen puhuttiin säästäväisyydestä, nyt puhutaan yritysten tapaan oman talouden budjetoinnista. Pitäisikö meidän keksiä uusi trendikäs ilmaisu tälle asialle?

Taloustaitoa ryydittää aina ymmärrys kuluttajan oikeuksista eli siitä, osaanko tehdä sopimuksia. Nyky-yhteiskunta on täynnä erilaisia sopimuksia. Perinteisiä sopimuksia löytyy vaikkapa pankin luottosopimuksista, uudempia esimerkiksi yksityisen valvonnan parkkipaikoilta. Parkkipaikan ehtoihin sitoudut ajamalla vain ohi asiasta kertovan kyltin ja parkkeeraamalla ajoneuvon vapaaseen ruutuun. Digiteknologia on mahdollistanut sopimusehtojen nopean ja vaivattoman hyväksymisen tai hylkäämisen. Samalla sopimusehdot ovat pidentyneet ja monimutkaistuneet. Usein niiden kielikin on muu kuin oma äidinkieli.

Puuttuuko meiltä käsitys siitä, mikä saa meidät haluamaan jotakin tavaraa tai palvelua? Ilman mainonnan lukutaitoa voivat hyvätkin taloustaidot mennä hukkaan. Hahmotanko omat tarpeeni? Ymmärränkö miten inhimillinen tarpeeni kuulua joukkoon tai erottautua siitä vaikuttaa tekemiini ostoksiin? Entä olenko koukussa joihinkin statustuotteisiin tai -palveluihin, jotka saavat lompakkoni ja pankkitilini sekaisin kuukaudesta toiseen?

Talouskasvatus pelkkänä rahatietona ei riitä. Se että tuntee tilit, kortit ja maksumuodot ei tee meistä hyviä valitsijoita ja arjessa selviytyjiä. Selviytyjä tietää ja tuntee mikro- ja makrotalouden finanssitietouden, koska raha on liitännäisenä mukana kaikilla elämän saroilla. Onnistujia meistä tulee, kun omaamme riittävästi itseymmärrystä ja tajuamme kaupanteon kaikki vaiheet mukaan lukien kuluttajan oikeudet ja vastuut.

Tässä kirjoituksessa talouskasvatusta pohtivat Taina Mäntylä ja Sanna Helesuo Kilpailu- ja kuluttajavirastosta. Sanna vastaa talous-ja velkaneuvonnan ohjauksesta ja Taina koulujen kuluttajakasvatuksen kehittämisestä ja tukemisesta.

Taju kasvaa tekemällä

Taina —  9.3.2016

Rahasta ja kulutuksesta puhuminen ikäkaudelle sopivalla tavalla auttaa lasta hahmottamaan maailmaa sekä ymmärtämään itseään ja yhteiskuntaa. Talouskasvatus on osa kuluttajakasvatusta.

”#puhurahasta”-kampanjassa kannustetaan vanhempia ja aikuisia puhumaan lasten ja nuorten kanssa rahasta. Rahasta puhuminen sopii pedagogiseksi tavaksi toimia. Puheessa on mukana kestävän talouden ja vastuullisen toiminnan ulottuvuus oppitunnilla ja kaikessa koulun toiminnassa. Jutun juuret nousevat nuorten omista kuluttamiseen liittyvistä asioita. Puheeksi ottamisella välitetään arvoja ja asenteita, ja yhdessä tekemisellä syntyy kyky toimia omassa arjessa.

Puhu oppilaiden kanssa omien ja yhteisten resurssien järkevästä käytöstä suhteessa tuloihin ja menoihin. Tarjoa perustietoja, mutta ennen kaikkea anna mahdollisuus harjoitella oman talouden hoitoa. Pidä lähtökohtana kykyä huolehtia omasta taloudesta — siinä samalla oppilas voi muodostaa käsitystä yksityisen kulutuksen ja yhteiskuntatalouden välisistä yhteyksistä.

Puhu aihepiireistä niin, että oppilas voi harjoitella ja samalla alkaa ymmärtää oman talouden suunnittelun välttämättömyyttä. Aktivoi oppilasta kertomaan omista tarpeistaan ja niiden synnystä sekä auta oppilasta pohtimaan ja arvioimaan omaa toimintaansa. Kehitä monilukutaitoa puhumalla mainonnasta ja kaupallisesta viestinnästä rahankäytön yllykkeenä.

Puhumalla rahan käytöstä ja hankinnoista kasvaa oppilaalle luontevasti ymmärrystä myös sopimuksista ja lainaamisesta. Harjoitelkaa käytännönläheisiä laskutehtäviä, laatikaa erikokoisia budjetteja, tehkää hintavertailuja, pohtikaa vertailusivujen luotettavuutta. Sisällytä puheenaiheeksi myös digitaaliseen rahankäyttöön liittyvät mahdollisuudet ja uhat.

Puhumalla rahasta harjoitellaan käsittelemään rahaa, toimimaan oikeudenmukaisesti ja ottamaan vastuuta. Samassa yhteydessä arvioidaan ostamista tai ostamatta jättämistä sekä harjaannutaan tunnistamaan mainontaa ja kaupallista viestintää laajemminkin mediassa. Kuin huomaamatta tämä laittaa pohtimaan myös kulutustottumuksia ja kestävää kulutusta, esimerkiksi ruokaan liittyvillä valinnoilla. Lopputuloksena on tajua arjenhallinnan kokonaisuudesta.

Ota Puhu rahasta -haaste vastaan ja ole opettajana ja aikuisena mukana luomassa kuluttaja- ja talouskasvatukseen uutta puhumisen ja yhdessä tekemisen kulttuuria. Kulutustottumukset opitaan alle kymmenvuotiaana. Se, miten rahasta ja kuluttamisesta puhutaan, miten toimitaan ja arvotetaan, opitaan jo ennen kuin rahaa varsinaisesti käytetään.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 korostavat uudella tavalla kotitehtäviä. Se on mainio mahdollisuus kannustaa lasta tekemään ja oppimaan asioita tekemällä ja toimimalla omassa lähipiirissään ja kodissa. Kotitehtävät voivat parhaimmillaan aktivoida perheissä käytävää keskustelua ja tukea vanhempien kasvatustyötä.

Anna kotitehtäväksi puhua vanhempien kanssa rahasta ja kuluttamisesta.

Puhuminen on kuuntelua, yhdessä pohtimista, harjoittelua, osallistamista. Kannusta opettajana vanhempia puhumaan ja puhu itse. Sillä tiedämmehän, että pelkkä tieto ei auta kuluttajaa.

”…kestävän kulutuksen käytännöt, kestävän kulutuksen valinnat, kriittinen ja vastuullinen kulutus, kuluttaja- ja talouskasvatus, kuluttajan valinnat, kuluttajana toimiminen, kuluttajataito, kuluttajuus, kulutus- ja tuotantotavat, kulutustottumus, rahan käyttö ja kulutusvalinnat, taloudellinen toimija, talouden hallinta ja kuluttaminen, valintoja ja sopimuksia tekevä kuluttaja, vastuullinen kuluttaja..”

Yllä olevat ilmaisut ovat opetussuunnitelman sanoja ja käsitteitä, jotka liittyvät kuluttamiseen, ihmisen rooliin tai toimintaan kuluttajana.Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 avainsanat kuluttajakasvatukseen ovat kestävä kulutus, vastuullinen kulutus ja kuluttaja- ja taloustaidot.

Kestävä kehitys on yhteiskunnallista muutosta, jossa turvataan nykyisille ja tuleville sukupolville hyvän elämisen mahdollisuudet. Ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Kestävällä kehityksellä on kolme ulottuvuutta: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.

Kestävä kulutus on yksilön tai yhteisön elämäntapaan ja hankintapäätöksiin liittyviä valintoja, joilla pyritään vähentämään kulutuksen kielteisiä vaikutuksia ympäristölle, ihmiselle ja taloudelle.

Kestävässä taloudenpidossa arvioidaan omien valintojen vaikutuksia omaan talouteen, yhteisön talouteen ja kansantalouteen. Arvioinnin taustalla on myös tietoisuus oikeuksista ja vastuista kuluttajana. Tämä edellyttää suunnittelu-, organisointi- ja työskentelytaitoja sekä voimavarojen hallintaa ja pyrkimystä toimia talouden kantokyvyn mukaan.

Kestävyyteen pyrkivä kuluttaja haluaa olla tietoinen omien päätöstensä ja toimintansa vaikutuksista yhteisössään, paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. Kestävässä toiminnassa pyritään minimoimaan kulutuksen sosiaalisia kielteisiä vaikutuksia ja samalla edesautetaan kulttuurien säilymistä sekä elämää ylläpitävien arvojen välittymistä.

Kuluttajan vastuullisuus tarkoittaa toimintaa, jolla yksilö liittää yhteiskunnalliset ja ympäristöasiat arjen valintoihinsa, sopimuksiinsa, taloudelliseen toimintaansa ja kanssakäymiseensä. Yhdessä vertaisryhmiensä, lähiyhteisönsä ja kaupallisten toimijoiden kanssa yksilö toimii tietoisesti ja arvojensa pohjalta.

Kuluttaja- ja taloustaidot ovat tajua kuluttajan oikeuksista ja vastuista, lainsäädännöstä, yksilön ja kodin taloudesta, kaupallisesta mediasta ja arjen hallinnasta. Kuluttajakasvatus on pedagoginen ote, jolla vahvistetaan arkielämän taitoja ja sen kestäviä rutiineja.

Artikkelin kirjoittivat yhteistyössä Ylitarkastaja Taina Mäntylä (Kilpailu- ja kuluttajavirasto) ja Opetusneuvos Marjaana Manninen (Opetushallitus).