Elämänmakuista talouskasvatusta etsimässä

Vieraskynä —  18.3.2016

Talouskasvatus on tärkeää ja rahan käytön taito välttämätön. Se on ajatuspari, josta ollaan yksimielisiä. Miksi sitten otsikoissa kerrotaan yhä nuorempien velkaantuvan ja maksuhäiriömerkintäisten lisääntyvän? Talouskasvatus sisältyy opetussuunnitelmaan ja pankit kiertävät kouluissa kertomassa rahankäytöstä. Erilaisilla järjestöillä on hankkeita rahan käytön opastamiseen. Myös talous- ja velkaneuvonta tekee neuvontatyötä sen verran kuin velkaisten henkilöiden tilanteiden ratkomiselta ennättää. Tämä kaikki ei kuitenkaan riitä.

Pitäisiköhän puhua enemmän ostamisesta? Rahan käyttöhän perustuu ostamiseen, päätökseen hankkia jokin tuote tai palvelu. Ostamisessa kulminoituvat taloustaidot – valitsenko sellaisen tuotteen tai palvelun, johon minulla on varaa vai sellaisen, jonka voin rahoittaa ja maksaa myöhemmin. Pitäisikö jälleen puhua oman talouden budjetoinnista eli siitä mitä eläminen maksaa ja mihin käytettävissä olevien rahojen pitää riittää? Ennen puhuttiin säästäväisyydestä, nyt puhutaan yritysten tapaan oman talouden budjetoinnista. Pitäisikö meidän keksiä uusi trendikäs ilmaisu tälle asialle?

Taloustaitoa ryydittää aina ymmärrys kuluttajan oikeuksista eli siitä, osaanko tehdä sopimuksia. Nyky-yhteiskunta on täynnä erilaisia sopimuksia. Perinteisiä sopimuksia löytyy vaikkapa pankin luottosopimuksista, uudempia esimerkiksi yksityisen valvonnan parkkipaikoilta. Parkkipaikan ehtoihin sitoudut ajamalla vain ohi asiasta kertovan kyltin ja parkkeeraamalla ajoneuvon vapaaseen ruutuun. Digiteknologia on mahdollistanut sopimusehtojen nopean ja vaivattoman hyväksymisen tai hylkäämisen. Samalla sopimusehdot ovat pidentyneet ja monimutkaistuneet. Usein niiden kielikin on muu kuin oma äidinkieli.

Puuttuuko meiltä käsitys siitä, mikä saa meidät haluamaan jotakin tavaraa tai palvelua? Ilman mainonnan lukutaitoa voivat hyvätkin taloustaidot mennä hukkaan. Hahmotanko omat tarpeeni? Ymmärränkö miten inhimillinen tarpeeni kuulua joukkoon tai erottautua siitä vaikuttaa tekemiini ostoksiin? Entä olenko koukussa joihinkin statustuotteisiin tai -palveluihin, jotka saavat lompakkoni ja pankkitilini sekaisin kuukaudesta toiseen?

Talouskasvatus pelkkänä rahatietona ei riitä. Se että tuntee tilit, kortit ja maksumuodot ei tee meistä hyviä valitsijoita ja arjessa selviytyjiä. Selviytyjä tietää ja tuntee mikro- ja makrotalouden finanssitietouden, koska raha on liitännäisenä mukana kaikilla elämän saroilla. Onnistujia meistä tulee, kun omaamme riittävästi itseymmärrystä ja tajuamme kaupanteon kaikki vaiheet mukaan lukien kuluttajan oikeudet ja vastuut.

Tässä kirjoituksessa talouskasvatusta pohtivat Taina Mäntylä ja Sanna Helesuo Kilpailu- ja kuluttajavirastosta. Sanna vastaa talous-ja velkaneuvonnan ohjauksesta ja Taina koulujen kuluttajakasvatuksen kehittämisestä ja tukemisesta.