Rahankäytön muutostrendit

Vieraskynä —  24.3.2016

Raha tuli laajamittaisesti tavallisen kansalaisen käyttöön siirryttäessä omavaraistaloudesta markkinatalouteen, kun rahaa tarvittiin vaihdon välineenä hyödykehankinnassa. Markkinataloudessa hyödykkeiden saatavuus, hinnat ja laatu markkinoilla määrittelevät rahan ostovoiman: kuinka paljon ja millaisia hyödykkeitä tietyllä rahasummalla saa. Raha toimii myös arvon mittana ja säilyttäjänä, joka perustuu yhteiseen sopimukseen. Raha on myös valuuttaa, jonka rooli tuli konkreettisesti esille, kun Suomessakin siirryttiin kansallisesta valuutasta euroon. Euron käyttöönotto vuonna 2002 sekaannutti ihmisten ymmärrystä tuotteiden hinnoista ja vaikutti käsityksiin tuotteiden ”oikeista” ja hyväksyttävistä hinnoista. Monissa euromaissa kuluttajat olivat sitä mieltä, että hinnat nousivat euron käyttöönoton myötä. Vuosien ajan suomalaiset, kuten muutkin euromaiden kansalaiset, tukeutuivat vanhaan valuuttaan hahmottaessaan tuotteiden hintoja.

Kenties merkittävin viimeaikainen muutos rahassa on sen muuttuminen konkreettisesta abstraktiksi. Raha on koko ajan vähemmän seteleitä ja kolikoita ja enemmän bittejä virtuaaliavaruudessa, numeroita näytöllä. Nykyisin jo kolme neljästä suomalaisesta maksaa ostoksensa tavallisimmin jollakin maksukortilla. Rahan abstraktius tuo haasteita sen hallintaan, johon tarvitaan uusia käytäntöjä.

Lapsille ja nuorille rahan käytön hallintaa tulee opettaa uudessa toimintaympäristössäiStock_000065384403_Medium

Maksamiseen kehitetään jatkuvasti uusia tapoja. On sähköisiä lompakoita, MobilePay’ta ja muita erilaisia mobiilisovelluksia. Älypuhelimeen tulee koko ajan lisää uusia maksamiseen liittyviä toimintoja: mobiilivarmenteita tunnistamiseen, maksukorttisovellutuksia, lähimaksusiruja, kanta-asiakaskortteja ja erilaisia taloudenhallinnan apuvälineitä.

Kokonaan oma alueensa maksamisessa on virtuaalivaluutat, jotka ovat kaiken sääntelyn ulkopuolella olevaa digitaalista rahaa. Tätä rahaa voidaan käyttää maksuvälineenä esimerkiksi verkkopeleissä tai sosiaalisissa verkostoissa.

Mitä vaikutuksia rahan muuttumisella on sen käyttöön? Käteisen käyttöä pidettiin aiemmin hyvänä keinona hallita omaa rahankäyttöä, mutta tämän päivän markkinat eivät enää juurikaan tue käteisellä maksamista. Aiemmat käyttäytymistaloustieteen tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisillä on taipumus maksaa ostoksistaan enemmän kortilla maksettaessa verrattuna käteisen käyttöön. En tiedä, pitääkö tämä meillä Suomessa paikkansa. Monet myymälät eivät enää ota vastaan käteistä. Kaiken kaikkiaan erilaisten hyödykkeiden hankinta ja niiden maksaminen verkkokaupoissa tapahtuu vaivattomasti. Sen sijaan kuluttajien välisessä kaupankäynnissä käteinen raha on vielä yleisin maksuväline.

Oman elämän seurantaan on tullut paljon erilaisia digitaalisia sovelluksia, myös rahankäyttöön. Rahankäytön seurannan ja taloudellisen suunnittelun tuleekin sopia mutkattomasti kuluttajan arkeen ja päivittäisiin toimintoihin. Jos kuluttaja maksaa mobiilisti, pitää hänen pystyä myös samalla tapaa seuraamaan rahankäyttöään.

Mielenkiintoinen piirre taloudenpidossa on rahan korvamerkitseminen, jossa rahan lähde määrittelee käyttäjälleen sen käyttötarkoituksen. Siksi esimerkiksi joulukuun veronpalautukset käytetään herkästi joulun kulutukseen, koska niiden ajatellaan olevan ylimääräistä tuloa, joka saadaan juuri sopivasti joulun alla. Tätä lähelle tulee mentaalilaskenta (mental accounting), jossa ihminen mielessään jakaa budjetoinnin tapaan tuloja luomilleen tileille erilaisiin menoihin. Suomalaisten on todettu suunnittelevan talouttaan vain kovin lyhyellä tähtäimellä: yli puolella suomalaisista suunnittelun aikajänne on korkeintaan puoli vuotta. Voisiko digitaalisilla sovelluksilla kannustaa kuluttajat nykyistä parempaan taloudelliseen suunnitteluun ja budjetointiin? Sovellus voisi myös seurata budjetin toteutumista ja antaa käyttäjälleen palautetta sen noudattamisesta. Älykkäiden sovellutusten voisi ajatella osaavan jäljitellä myös ihmisten päässä tapahtuvaa mentaalilaskentaa.

Taloudellinen hyvinvointi muodostuu kuluttajan kyvykkyydestä kontrolloida päivittäisiä ja kuukausittaisia raha-asioita, varautua taloudellisiin kriiseihin ja saavuttaa taloudellisia päämääriä sekä mahdollisuudesta tehdä taloudellisia valintoja, jotka tekevät elämästä nauttimisen arvoista. Kyvykkyyteen tarvitaan paitsi osaamista, myös tietoa talousasioista.

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksella kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.