Archives For huhtikuu 2016

Elokuva on monipuolinen pedagoginen väline. Tunteisiin vetoavana ja samastumaan houkuttavana elämyksellisenä taidemuotona elokuva tarjoaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen oppimiskokemukseen taiteesta saatavaa iloa unohtamatta.

Audiovisuaalisena mediana elokuva rakentaa tarinansa ja viestinsä elokuvallisin keinoin. Elokuvanlukutaito, elokuvalle ominaisen kerronnan ymmärtäminen, onkin oleellinen välinen elokuvan viestien ja merkitysten purkamisessa.

Elokuvanlukutaito muodostaa myös kestävän pohjan audiovisuaalisen median ymmärtämiselle ja sitä kautta laajemmalle medialukutaidolle, joka on tärkeä osa elämäntaitoja ja esimerkiksi vastuulliseksi kuluttajaksi kasvamista.

Elokuvakasvatus tähtää elokuvanlukutaidon edistämiseen, mutta se linkittyy luontevasti myös moneen muuhun kasvatuksen näkökulmaan. Elokuva voi esimerkiksi avata arkeen yllättäviä näkövinkkeleitä ja toimia siten apuna myös kuluttajakasvatuksen päämäärien toteutumisessa. Vaikkapa kotimaisen uutuuskomedian Onnenonkijan kautta voidaan lähestyä arjen valintoja, kulutustottumuksia, rahan käyttöä ja muuta vastuulliseksi aikuiseksi kasvamisen kannalta oleellista rennosti romanttisen komedian kehyksissä.

onnenonkijaMonen nuoren arjessa ja mediankäytössä keskeisessä osassa olevat blogit ja vlogit saavat Onnenonkijassa monia merkityksiä sekä tuottamisen että vastaanottamisen näkökulmasta. Elokuva tarjoaa oivalluksia näiden merkitysten purkamiseen sekä turvallisen etäännytetyn näkökulman peiliksi omille kokemuksille.

Elokuva voi herättää ajatuksia myös provosoimisen ja kärjistämisen kautta. Esimerkiksi Onnenonkija-elokuvan luoma kuva näennäisen pinnallisesta bloggarista saattaa olla ärsyke bloggaavalle nuorelle perustella muille ja itselleenkin motiivejaan ja tavoitteitaan, puolustaa näkökulmaansa sekä tarkastella kriittisesti (media)maailmaa ympärillään. Elokuva voi olla juuri se oikea väline saada jostain ilmiöstä monipuolisesti eri puolet esiin ja päästä asian ytimeen oppilaiden kanssa.

Perinto_Isa_ojentaa_aseen_Ronille_pieniArjen hallinnassa keskeisessä roolissa olevat tunnetaidot ja ihmissuhdetaidot saavat yllättävänkin paljon tukea elokuvakasvatuksesta. Elokuvien roolimalleja, ihmissuhteita, ongelmanratkaisutilanteita jne. tarkkailemalla ja purkamalla päästään pureutumaan muuten ehkä vaikeastikin sanallistettaviin emootioihin ja ihmissuhteiden ilmiöihin. Elokuvakasvatus kannustaa tarttumaan rohkeasti myös vaikeilta, jopa arveluttavilta tuntuviin teemoihin. Esimerkiksi kotimaisessa lyhytelokuvassa Perintö suurennuslasin alle joutuvat sukupolvelta toiselle välittyvät taakat, väkivallan kierre ja miehen rooli. Tunteisiin vetoava fiktio tekee nämä ilmiöt näkyviksi ja altistaa ne kritiikille, analyyttiselle arviolle ja lopulta tekee tilaa muutokselle.

Lisää vinkkejä ja näkökulmia Koulukinon oppimateriaaleista Onnenonkija ja Perintö

Kuvat: Onnenonkija (Helsinki-Filmi, 2016), Perintö (Silva Mysterium Oy, 2014).

Marjo Kovanen toimii tuottajana Koulukino – Skolbio ry:ssä. Koulukino on valtakunnallinen elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö, joka edistää elokuvakasvatusta muun muassa tuottamalla oppimateriaalia elokuvateatterilevityksessä oleviin elokuviin.

“Mitä kuluttajakasvatuksesta oikein pitäisi opettaa?”, pohti opiskelija kuluttajakasvatusta käsittelevän kurssin päättyessä. Kun on huolella perehtynyt perusopetuksen opetussuunnitelmaan kuluttajakasvatuksen näkökulmasta sekä alkanut ymmärtää kulutuksen yhteyksiä arkielämään, iskee vääjämättä runsauden pula.

Miten kaikki tämä paketoidaan kokonaisuudeksi, joka istuu luontevasti omaan opettajuuteen, on saumaton osa oppilaan todellisuutta ja yhdistyy samalla tiiviisti kotitalouden muihin sisältöalueisiin? Tai miksi kuluttajakasvatus on ylipäänsä tärkeää?

Kodeissa sen jäsenet toimivat eri rooleissa. Perheenjäsenenä on vaikkapa äiti, isä, pappa tai sisar. Toisinaan taas työ- tai koululaisen rooli on näkyvin tapa toimia kotonakin, ja joskus harrastukseen liittyvä rooli vaikkapa yhdistyksen sihteerinä on näkyvin rooli.

Cute sisters pouting while taking photos with smart phone at homeKaikkien näiden ja monien muiden roolien risteymässä olemme myös kuluttajia: rippijuhliin tuleva täti kultasepän liikkeessä tai jalkapallojoukkueen huoltaja eväsmuonitusta järjestämässä. Yhteiskunnan jäsenenä saatamme osallistua vaikkapa kirpputoripäivään. Kuluttajan moninaista roolia emme pääse pakoon. Kuluttajaksi kasvu on osa lapsen, nuoren ja aikuisenkin kasvua.

iStock_000060649302_MediumKotitalousopettaja voi huokaista helpotuksesta, sillä kotitalousopetus on automaattisesti kuluttajakasvatusta. Vastuu, kestävyys ja huolenpito ovat aina olleet keskeisiä kotitaloudellisessa ajattelussa. Kestävän kehityksen ulottuvuudet – ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys – muuttuvat kotitalousopetuksessa arjen toiminnaksi ja kestäviksi toiminnoksi.

Pulmana ehkä enemmänkin on, että kuluttajakasvatuksen eri aihealueet jäävät helposti huomaamatta niin oppilaalta, opettajalta kuin kouluyhteisön kollegoiltakin.Sport shoes

Ehdotankin kuluttajakasvatuksen näkyväksi tekemistä “Kuukauden kuluttajateemalla”. Kymmenen teemaa nostavat esiin kuluttajuuteen olennaisesti kietoutuvat asiat. Kuukauden aikana eri vuosiluokilla ja eri opetuskertojen yhteydessä tarkastellaan kuukauden teemaa kuhunkin opetuskertaan sopivalla tavalla.

Teemojen toteutusta voi suunnitella EDU.FI kotitalouden tukimateriaalin avulla.

Elokuu – Koneet käytössä: käyttävätkö koneet minua?

Syyskuu – Elinkaari: mistä kaikki alkaa – mihin se päättyy?

Lokakuu – Sovittu juttu, mutta kenen kanssa sovin?

Marraskuu – Kävipä köpelösti – kuka auttaa kuluttajaa?

Joulukuu – Lahja: aineettomat, kestävät, syötävät, kierrätettävät, vaihdettavat lahjat

Tammikuu – Kriittiset silmälasit lukiessa markkinointiviestintää, uutisia, oppikirjoja

Helmikuu – Omat rahat: Mikä maksaa? Millä maksaa? Kuka maksaa?

Maaliskuu – Ostopolulta tavarataivaaseen – Mahtuuko hyllylle? Onko rikki? Miksi hankin?

Huhtikuu – Kierrättämällä kestävää: hävikki, turhakkeista eroon, jätteiden päätepiste

Toukokuu – Kuluttajan roolit, millainen kuluttaja minä olen / haluaisin olla?

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalousopettajien koulutuksessa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

Työpiste 7.

Verkkosivustojen luotettavuutta on kaikkien hyvä osata arvioida kriittisesti. Kun oppilaita ohjataan turvalliseen verkko-ostamiseen, kotitalousopettajat ovat avainasemassa.

Opettajakoulutuksen kuluttajapäivään valitsimme työskentelymuodoksi itsenäisen työskentelyn ja toiminnallisuuden, toiminnallisuus auttaa asioiden oppimisessa ja muistamisessa opettajajohtoisuutta paremmin. Työskentely tapahtui tablettitietokoneilla. Turvallisen verkko-ostamisen arviointi aloitettiin tekemämme kaupanteon kaaren avulla, kuva alla. Suunnittelemamme kaupankäynnin kaari löytyy nyt myös KKV:N opettajalle osiosta.

kaupankaynninkaariTurvalliseen verkko-ostamiseen opiskelijat perehtyivät heille annetun kahden QR-koodin avulla:

Taustatietojen avulla opiskelijat tutkivat verkkosivustoja ja arvioivat niiden turvallisuutta ja luotettavuutta. Kohteina oli sekä sellaisia sivustoja, jotka todennäköisesti ovat turvallisia että sellaisia, jotka eivät täytä kaikkia luotettavan verkkosivuston kriteerejä.

Suurin osa opiskelijoista ehti tutustua yhteen tai kahteen annetuista verkkosivustoista. Yhteinen loppukoonti helpotti opittujen asioiden jäsentämistä, kun osallistujat pääsivät jakamaan huomioitaan toisilleen.

kkvpisteTyöskentely oli sujuvaa, vaikka osa verkkosivuista toimi tableteilla huonosti. Opiskelijat kertoivat toisilleen myös omia kokemuksiaan onnistuneista ja epäonnistuneista verkkotilauksista. Turvallisen verkko-ostamisen kriteerit eivät selvästikään olleet täysin hallinnassa. Nettivaatekauppojen edulliset hinnat houkuttelevat tekemään tilauksia, vaikka pieniä epäilyksiä kauppaa kohtaan olisikin.

Ryhmän yhteistyökumppanina oli Kilpailu- ja kuluttajavirasto, jonka verkkosivuilta löytyy tietoa luotettavasta verkko-ostamisesta.

Oona Eloranta, Jonnamaria Keskinen, Heidi Säynevirta

Työpiste 5.

Ruokahävikki on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Suomessa heitetään henkilöä kohden 20-26 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013).ruokahävikkivaaka

Ruokahävikillä on niin taloudellisia kuin ympäristölle haitallisia vaikutuksia.

Kuluttajapäivillä työpisteellä keskusteltiin ruokahävikistä sekä lähestyttiin aihetta eri opetusmenetelmien kautta. Esimerkkejä ruokahävikin ajankohtaisuudesta tuotiin opiskelijan arjesta.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on opiskelijaravintolan astioidenpalautuspisteessä oleva biojäteastiaan asennettu vaaka.  Se osoittaa jokaiselle ruokailijalle tämän pois heittämän biojätemäärän.

aineistoa pöydällä

 

Ruokatieto  oli yhteistyökumppanina varteenotettava, sen verkkosivuilla on laajasti tietoa ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Vastuullisen kuluttajuuden merkitys on kasvanut yhteiskunnassa. Ruokatieto on ottanut huomioon myös kestävän kehityksen ulottuvuudet ruokakasvatuksessa.

Työpisteen tavoitteena oli laajentaa kävijän ymmärrystä ruokahävikin taloudellisista ja ekologisista vaikutuksista. Apuna käytettiin ryhmän luovuutta ja innovatiivisia tehtäviä. Halusimme herättää ajatuksia siitä, että ruokahävikki on myös rahan tuhlaamista.

Ruokahävikki aiheisessa Kahoot -tietovisassa tuli ilmi ruokahävikin taloudelliset ja ympäristölle haitalliset vaikutukset. Tietovisassa heräteltiin kiinnostusta ruokahävikistä taloudellisessa ja ekologisessa mielessä.

Ruokahävikki -dominopelissä osallistujat pääsivät työskentelemään taululla. Dominopalan kumpaankin päähän oli kirjattu ruoka-aine. Uusi dominopala voitiin asettaa edellisten jatkoksi, kun saatiin syntymään jokin ruokalaji tai ruoka, jossa näitä kahta elintarviketta käytetään.

smart2Kuluttajapäivän työpiste sujui oikein mallikkaasti ja pysyimme hyvin aikataulussa. Saimme kiitosta, että olimme perehtyneet aiheeseen huolellisesti. Kahoot- tietovisa ja Ruokahävikki -dominopeli osoittautuivat kiinnostaviksi pedagogisiksi toteutuksiksi.

Silja Hakala, Liisa Lavonen, Anna Paatero

Työpiste 6.

Kuluttajapäivillä päästiin tutustumaan myös juhlien suunnitteluun ja budjetointiin. Työpiste toteutettiin yhdessä Marttaliiton kanssa. Idea lähti liikkeelle Marttojen ajatuksesta tuoda tulevan Suomi 100 vuotta -juhlavuoden teemaa esille. Martoilta kysytään usein neuvoja juhlien järjestämiseen liittyvissä asioissa ja kaivataan apua juhlien kustannusten suunnittelussa, erityisesti siinä, miten toteuttaa juhlat pienellä budjetilla.

Kuten kaikessa talouden suunnittelussa, myös juhlien järjestämisessä, on tärkeää laatia budjetti hyvissä ajoin. Juhlien suunnittelu kannattaa aloittaa miettimällä, kuinka paljon rahaa ja aikaa niihin on käytettävissä.

Tämän jälkeen on hyvä laskea juhlien vierasmäärä ja suunnitella missä juhlat järjestetään, miten koristellaan, mitä tarjotaan ja mitä ohjelmaa järjestään. Juhlien teema ja tyyli on myös vaikuttaa suunnitteluun.kuluttajapäivä_martat

Kuluttajapäivän työpisteessä harjoiteltiin kymmenelle hengelle järjestettävien juhlien budjetointia mahdollisimman edullisesti. Maksimibudjetti oli 120 €, johon tuli sisältyä makeat tarjottavat, suolaiset tarjottavat, juomat ja koristelu. Työpisteen vierailijoiden täytyi arvioida juhlien eri menoerien loppusumma mahdollisimman lähelle budjettia tai alittaa se. Juhlien eri kulut oli jaettu neljälle pöydälle: suolaiset ruoat, makeat ruoat, juomat ja koristelu. Pöydissä oli paperille kirjattuina eri vaihtoehtoja kuten ”suklaakakku leipomosta”, ”pihlajanoksia omasta metsästä” tai ”poreileva raparperijuoma, alkoholiton ja itse valmistettu”. Näistä osallistujat valitsivat budjettiin ja teemaan sopivan vaihtoehdon. Suunnitelmaan tuli ottaa mukaan niin itse tehtyjä kuin valmiina ostettuja tuotteita.

Osallistujat kokosivat suunnittelemansa juhlat suurelle seinälle, jossa ryhmien rakentamia juhlavaihtoehtoja voitiin yhdessä tarkastella.  Tämän jälkeen näytimme eri vaihtoehtojen arvioidut hinnat ja ryhmät laskivat, paljonko heidän suunnittelemaan juhlaan oli kulunut rahaa. Voittajaksi selvisi ryhmä, joka oli lähimpänä tavoitebudjettia.

Työpiste oli luonteeltaan toiminnallinen ja sen kautta osallistujat saivat päästää valloilleen sisäisen suunnittelijansa. Opiskelijat antoivat jo työpisteen aikana hyvää palautetta. He kokivat myös työpisteen käytännönläheiseksi. Mukaan työpisteestä lähtiessä sai ottaa mukaan Marttaliiton esitteitä.

Maria Sinivirta, Mari Herttuainen, Aura Ahola

Työpiste 4.

”Se tekisi sitten 3000 litraa vettä ja 300 m3 hiilidioksidia”. Kaupan kassa ilmoittaa ostamasi tuotteen hinnan, muttei sen ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi silakan tai itse ongitun kalan valitseminen proteiininlähteeksi on paljon ympäristöystävällisempää kuin vaikka naudan syöminen, vaikkei sitä kauppakuitissa luekaan.”

Kuluttajapäivän HSY:n työpisteellä pysähdyimme pohtimaan ruoan ympäristövaikutuksia ja kestävää elämäntapaa, mitä edellä mainitut esimerkitkin ilmentävät. Tämän lisäksi pohdimme, miten HSY:n palveluja voi hyödyntää kotitalousopetuksessa. HSY eli Helsingin seudun ympäristöpalvelut tarjoaa kasvattajille monenlaisia työkaluja ja apuvälineitä ympäristöasioiden ja kestävän elämäntavan opetukseen kaikilla luokka-asteilla. Heiltä voi tilata esittelijän koululle tai käyttää heidän tuottamiaan oppimateriaaleja, kuten pelejä ja tietopaketteja. Lisätietoa oppimateriaalista yläkouluille löytyy HSY:n opettajalle sivuilta.

HSYTyöpisteellämme painopiste oli rahan kulutuksen sijaan enemmän luonnonvarojen kulutuksessa, mikä on myös tärkeää kuluttajakasvatuksessa. HSY:ltä paikan päällä asiasta oli kertomassa asiantuntija Elsa Rintala. Hän työskentelee Kierrätyskeskuksella, mutta HSY tarjosi tämän työpisteen. Työpisteellämme simuloitiin mahdollista oppituntia kotitalousopetuksessa ja salin ulkopuolella kävijöiden oli mahdollista tutustua Kierrätyskeskuksen tuottamaan materiaaliin.

Työpisteen vierailijat olivat erityisen innostuneita SimShop-pelisovelluksesta, jolla pystyy laskemaan ruoan veden- ja hiilidioksidinkulutusta. Lisäksi keskustelua syntyi esimerkiksi siitä, kannattaako kotitalouksien oikeasti kierrättää ja minne ruokajätteet päätyvät.

Noora Pitkänen ja Justiina Kyyrä

Työpiste 3.

Työpisteemme lähtökohtana oli opiskelijan rahankäytön suunnittelu. Tarkoituksena oli saada aikaan yleistä keskustelua talousasioista vuorovaikutuksellisin menetelmin.

Tuntuu siltä, että raha-asioista puhuminen on edelleen ”tabu” ja avun pyytäminen raha-asioihin liittyvissä asioissa koetaan vaikeaksi ja häpeälliseksi. Halusimme ”nostaa kissan pöydälle” ja herätellä opiskelijoita keskustelemaan ja pohtimaan rahaan liittyviä asioita avoimessa, hyväksyvässä ilmapiirissä. ”Maksuhäiriö ei ole maailmanloppu, vaan joskus jopa pelastus.”

Yhteistyökumppanimme Mun Talous –hanke  on haastanut suomalaiset puhumaan rahasta sosiaalisessa mediassa #puhurahasta. Kannustimena #puhurahasta – kampanjassa on osallistujien kesken arvottava videokamera.mun talous

Miten opiskelijan rahat saadaan riittämään?

Vierailijat jaettiin toiminnallisessa työpisteessämme kahteen ryhmään, joiden tehtävänä oli pohtia miten rahat saadaan riittämään. Opiskelijan kuukausibudjetiksi olimme määritelleet 937€, mikä koostuu täysimääräisestä korkeakouluopiskelijan opintotuesta 537€, ja valtion takaamasta opintolainasta 400€.

Kahden ryhmän suunnitelmat koottiin älytaululle. Ryhmät saivat esitellä suunnitelmansa ja perustella päätöksensä. Miten esimerkiksi on mahdollista syödä sadalla eurolla kuukaudessa? Ryhmien budjettisuunnitelmien jälkeen keskustelimme yhdessä suunnitelmien realistisuudesta ja mm. siitä, mikä asia voisi sotkea suunnitelman täysin esim. läppärin hajoaminen.

Päivä sujui vauhdikkaasti ja työpisteemme saama palaute oli erittäin positiivista. Työpisteemme toiminnallisuus ja vauhdikkuus oli miellyttänyt vierailijoita. Ryhmissä saatiin aikaan paljon keskustelua. Ryhmät tuottivat monipuolisia ja yksityiskohtaisia suunnitelmia, joissa monissa oli jätetty myös rahaa ”pahan päivän” varalle.

Moni ryhmä oli myös hienosti suunnitellut ylijäävälle rahalle sijoituskohteen. Suunnitelmien tarkkuus yllätti hieman meidät ja pohdimme vierailijoiden kotitaloustieteen koulutustaustan merkitystä tehtävän myötä esille tulleessa talousosaamisessa. Olisi mielenkiintoista testata saman tyyppistä tehtävää eri kohderyhmille, myös peruskoulussa.

Päivä oli opettavainen ja innostava kaikin puolin! Kiitos osallistujille ja järjestäjille.

Samuli Peura & Riitta Saikkonen

#puhurahasta

Työpiste 2.

Kaveri ei pääsekään joulupukiksi lapsille, mistä korvaava pukki? Sisustusta olisi kiva päivittää. Kesälomalla voisi kokeilla vuokrata asunnon hotellin sijaan.

Kysymyksemme Kuluttajapäivän työpisteellä oli: Mikä näitä edellä lueteltuja asioita yhdistää? Yhdistävä tekijä on vertaisverkkokauppa, joka on kahden kuluttajan välillä käytävää kauppaa verkossa. Kaupan kohteena voi yhtä hyvin olla niin hyödykkeet kuin palvelutkin.

Aika moni kuluttaja on myös törmännyt sosiaalisen median kirpputoreihin sekä isompiin alustoihin, jotka tarjoavat kirpputoripalvelua verkossa. Vertaisverkkokauppa perustuukin suureksi osaksi alustoihin, jotka ovat niin ostajien kuin myyjienkin käytössä. Alustan ylläpitäjä ei useimmiten osallistu varsinaiseen kaupankäyntiin, vaan toimii vain kaupan koordinoijana. Alustataloudesta on tässä blogissa Kilpailu-ja kuluttajaviraston Maija Puomila blogannutkin jo aiemmin.kaupanliitto1

Yhteistyökumppanimme Kaupan liitto on toiminut yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa, ja osana laajempaa tutkimusyhteistyötä kerättiin samalla tietoja vertaisverkkokaupan tilanteesta Suomessa.

Selvityksestä ilmenee, että vertaisverkkokauppa on kasvanut marginaali-ilmiöstä jo melko suureksi ilmiöksi ja reilun puolentoista vuoden aikana ennen selvityksen tekoa vuonna 2014 jo noin kaksi miljoonaa suomalaista on toiminut joko myyjänä tai ostajana vertaisverkkokaupan piirissä. Selvityksestä ilmenee samalla, että sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa vertaisverkkokauppaa oli käynyt noin 800 000 suomalaista

Monet yritykset ovat vastanneet vertaisverkkokaupan tuomaan kilpailuasetelmaan perustamalla itse esimerkiksi second hand-myymälöitä varsinaisten uutta tavaraa myyvien liikkeiden läheisyyteen ja ottamalla asiakkailta vanhoja vaatteita kierrätykseen uuden ostamisen yhteydessä.

Yhteiskunnallisella tasolla vertaisverkkokaupan haasteita ja epäselviä kohtia ovat muun muassa palveluihin liittyvät verotukselliset kysymykset. Esimerkiksi yksityiset toimijat, vaikkapa kuljetuspalveluja tarjoavat kuljettajat, eivät maksa veroa, mutta kuitenkin käyttävät hyväkseen kaupunkien infrastruktuuria. Samanlaisia haasteita aiheuttaa esimerkiksi yksityisten henkilöiden asunnon vuokraus, jonka vuokratulon ilmoittaminen jää vuokranantajan vastuulle. Yksityisten yrittäjien kannalta katsottuna palvelujen tarjoajilta puuttuvat taas vastaavasti työntekijöitä suojaavat palvelut, kuten terveydenhuolto ja muiden etujen valvonta.

Kuluttajapäivän tapahtuman työpisteellämme vieraili n.100 henkilöä seitsemänä eri pienryhmänä. Työpisteellä keskusteltiin vertaisverkkokauppaan liittyvistä haasteista, kokemuksista ja tulevaisuudesta. Vierailijat vastasivat myös kyselyyn, jossa kartoitettiin vertaisverkkokaupassa käytettyjä alustoja. Vastauksia tuli yhteensä 47 kpl, joista moni vastaaja oli käyttänyt useampia eri alustoja. Tulokset olivat yhteneviä Kaupan liiton teettämän tutkimuksen kanssa.

kaavio kaupanliitto

Kaupan liiton tutkimuksessa ilmeni, että vertaisverkkokauppaa käydään rahan säästämisen, kierrättämisen ja ekologisuuden motivoimana. Kuluttajan kannalta on oleellista tiedostaa kenen kanssa käy kauppaa ja ymmärtää vertaiskaupan kuluttajansuojan heikkous. Ongelmia kaupankäynnissä saattaa aiheuttaa myös ihmisten erilaiset käsitykset hyödykkeiden tai palveluiden laadusta.

Kirjoittajat Katri Mettälä, Tanja Saarinen ja Mirva Viljaala opiskelevat kotitalousopettajiksi Helsingin yliopistossa. He järjestivät työpisteen Kuluttajapäivän tapahtumaan yhteistyössä Kaupan liiton kanssa.

Työpiste 1.

Arjessa ja elämässä tulee usein tehtyä sopimuksia, osittain ilman, että niihin kiinnittää sen suurempaa huomiota. Kuinka usein ajattelet, että jo se, kun käyt kahvilassa ostamassa kahvin on jo sopimus itsessään? Olet maksanut sen rahalla ja saanut vastineeksi hyödykkeen.

Työpisteemme aiheena oli “Kuluttaja sopimusten viidakossa”. Työpisteellä käsittelimme erilaisia sopimuksia ja kuluttajan oikeuksia sopimuksia tehdessä sekä niihin liittyvissä epäkohdissa. Kuluttajaliitosta (http://www.kuluttajaliitto.fi/) paikalla olivat talousasiantuntija Paula Pessi, lakimies Timo Nieminen, sekä harjoittelija Reija Soini, joiden asiantuntijuutta pääsimme työpisteen aikana hyödyntämään.

Mikä on sopimus?Aloitimme työpisteen kertomalla Kuluttajaliitosta. Tämän jälkeen pohdimme yhdessä sitä, millaisia sopimuksia kukin on tehnyt viimeksi ja mitä sopimuksia arjessa tulee vastaan. Ensimmäisenä jokaiselle ryhmälle tulivat mieleen sopimukset, jotka tuntuvat sopimuksen teolta, kuten sähkö-, vuokra- ja työsopimukset. Tämän lisäksi sopimus syntyy myös siitä, kun rekisteröidyt Facebookkiin tai hyväksyt puhelimen päivityksen. Rastittaessa ruudun tai klikatessa mainintaa ”olen lukenut ja hyväksynyt sopimusehdot” on merkki siitä, että olet sitoutunut johonkin.

Sopimustyyppejä on erilaisia. On olemassa määräaikaisia, ja toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia. Selvitimme opiskelijoille sopimuksen solmijan tärppejä eli asioita, mitä ainakin tulee ottaa huomioon sopimusta solmiessa.

Toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta on hyvä tarkistaa ainakin sopimuksen irtisanomisaika ja irtisanomistapa. On eri asia irtisanoa sopimus viikkoa aikaisemmin tekstiviestillä, kun esimerkiksi käydä irtisanomassa sopimus kuukautta aikaisemmin paikan päällä.

Määräaikaisen sopimuksen irtisanominen voi olla joskus hankalaa.  Saattaa olla, että muuttuvien asumisjärjestelyiden tai muuton vuoksi esimerkiksi kuntosalin sopimuksen ehdot muuttuvat kohtuuttomiksi.  Mitä jos nettiliittymä ei olekaan enää tarpeellinen, mutta sopimus onkin määräaikainen? Mitä tapahtuu, kun määräaikainen sopimus päättyy? Lähtökohtaisesti määräaikaista sopimusta ei kuitenkaan voi irtisanoa ilman painavia perusteluja.Sopimus

Tutkimme erilaisia tapauksia, joissa kuluttaja joutuu syystä tai toisesta irtisanomaan sopimuksen ennen määräaikaa. Pohdimme sitä, missä menee kuluttajan oman vastuun raja ja missä tapauksissa sopimuksen voi irtisanoa. Keskustelua herätti kuntosaleihin liittyvät sopimukset ja niihin liittyvät ongelmat.

Lähes jokaisessa ryhmässä oli paikalla kuluttaja, joka oli kohdannut ongelmia erilaisissa sopimuksissa.

Ryhmäläisillä oli mahdollisuus kysyä Kuluttajaliiton lakimieheltä mietityttäviä asioita ja saada omiin ongelmiinsa vastauksia. Työpisteellä heräsi myös paljon mielenkiintoista keskustelua asiantuntijoiden ja ryhmäläisten välillä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin onnistunut ja keskustelun tuloksena tuntui siltä, että kukin ryhmä sai paljon oivalluksia ja ajateltavaa aiheesta.

Kirjoittajat Linni Heino, Anna-Maria Maliniemi ja Maija Oja opiskelevat Helsingin yliopistolla. Työpiste tehtiin yhdessä Kuluttajaliiton kanssa.

Kuluttajanoikeuksien päivää vietettiin Helsingin yliopistossa, Siltavuorenpenkereellä 17.3.2016.

Päivän järjestämisestä vastasivat jo viidettä kertaa Helsingin yliopiston kotitaloustieteen opiskelijat. Kuluttajapäivän järjestelyssä opiskelijat tekivät yhteistyötä kuluttajakasvatuksen toimijoiden kanssa. Yhteistyökumppaneita olivat Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Ruokatieto, Martat, MunTalous, Kaupan liitto, HSY ja Kuluttajaliitto.

Päivän tavoitteeksi opiskelijoiden oppimisen kannalta  oli määritelty yhteistyöhön harjaantuminen, kuluttajakasvatuksen sisältöteemoihin perehtyminen sekä pedagogisten ratkaisujen luominen kuluttajakasvatukseen moderneja opetusteknologisia ratkaisuja hyödyntäen.Kuluttajapäivä yliopistolla

Tämä blogikirjoitus keskittyy siihen, miten kuluttajaoikeuksien päivä toteutettiin eri työpisteissä ja minkälaisia oppimiskokemuksia organisaatioryhmä siitä sai. Ensi viikolla blogista voi lukea opiskelijoiden kuvauksia ja kokemuksia alla olevista aiheista:

Kuluttajapäivän aikana vierailijat työskentelivät seitsemässä erilaisessa työpisteessä, joita kierrettiin pienryhmissä. Työpisteiden tavoitteena oli tarjota vierailijoille erilaisia työkaluja kuluttajataitojen oppimiseen ja opettamiseen.

Kuluttajapäivän päätteeksi Taina Mäntylä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta sekä Marjaana Manninen Opetushallituksesta pitivät puheenvuoron, jossa he muistuttivat kuluttajataitojen merkityksestä ja niiden opettamisen tarpeellisuudesta nykypäivänä lisääntyneiden taloudellisten haasteiden vuoksi.

Yhteiskunta muuttuu, joten kasvatuksen on kehityttävä sen mukana. Arjen ilmiöt tarjoavat niin koulussa kuin muussakin kasvatustyössä hyviä mahdollisuuksia opettaa ja oppia kuluttajataitoja. Tähän oli tartuttu hyvin myös työpisteiden suunnittelussa.KKV JA OPH

Organisaatioryhmän tehtävänä oli huolehtia Kuluttajapäivän aikataulutuksesta, joka onnistui sekä annetun palautteen että oman kokemuksemme mukaan todella hyvin.

Soitimme työpisteiden välisissä siirtymissä Abban ”Money, money, money” –kappaletta, jonka soittamisen olimme valmistautuneet huolehtimalla tekijänoikeusmaksuista. Teoston sivustolla (http://www.teosto.fi/kayttajat) maksu on kätevä suorittaa. Siellä on myös selkeästi kerrottu musiikin soittamiseen liittyvistä asioista. Tekijänoikeuksien huomioimisesta kiiteltiin myös Kuluttajapäivän palautteessa.

Kuluttajapäivän tavoitteeseen päästiin, sillä päivän lopuksi kerätyssä palautteessa vierailijat osoittivat kiitosta työpisteiden monipuolisuudesta ja kekseliäisyydestä. Konkreettinen toiminta oli miellyttänyt: budjetointien teko koettiin hauskana ja silmiä avaavana, pelisovellusten käyttö havainnollistavana. Eräs vierailija kiitteli onnistuneesta kokonaisuudesta ja siitä että, työpisteiden eteen oli nähty vaivaa.

Järjestelyryhmä: Tiila Maaninka, Liisa Hämäläinen ja Iris Mäkelä

Kiitämme kaikkia päivään osallistuneita vierailijoita, opiskelijoita ja opettajia!