Kulutuksessa on tunteet pelissä

Taina —  23.11.2016

Tunteet saavat meidät toimimaan ei-rationaalisesti. Tai oikeastaan kyse on silloin siitä, ettemme osaa tunnistaa ja nimetä tunteitamme. Lapsuudessa ja nuoruudessa opimme tavan reagoida, kokea, tuntea ja käyttäytyä. Kun lapsuudesta tuttu tuntemus tulee vastaan, alamme toimia tiedostamatta lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.

Tunteet eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten lapsen kaltaisesti myös aikuisena toimimme. Se voi järjellä ajateltuna olla erikoista, valitsemme helpon ratkaisun, tunteisiin vetoaminen vaikuttaa ja muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä. Ostamme jouluksi, maksamme juhannuksena tai uskomme ihovoiteen nuorentavaan voimaan.Print

Lapsenomaiset selviytymiskeinot voivat olla aikuisiällä haitallisia ja toimia itseämme vastaan. Ei siis ole yhdentekevää arjen taitojenkaan kannalta millaiset tunnetaidot lapselle kehittyvät.

Lapsuudessa syntyvät mielen mallit siitä, miten jokin asia tehdään. Nämä mallit käynnistyvät, kun olemme vastaavassa tilanteessa. Erityisesti tunteisiin liittyvät toimintamallit tulevat usein lapsuudesta.

Kulutus ja tunteet ovat vahvasti yhteydessä. Meille kaikille on varmaan tuttua sisäinen puhe, jossa käymme dialogia itsemme kanssa. ”ostaisinko?”, ”et ole ansainnut”, ”et saa haluta”, ”sinulla ei ole varaa”, ”kaikilla naapureillakin on”. Silloin kun puheesi on sinä-muodossa puhuttelevaa, on se niitä asioita, joita kasvattajasi ovat sinulle opettaneet.

Mitä opetamme tuntemaan?

Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten reagoimme ja koemme tunteita. Tunteet taas kertovat tarpeistamme ja miten ne tyydyttyvät. Jos emme osaa tulkita tunteitamme, saatamme toimia itsemme kannalta haitallisella tavalla. Siksi on tärkeää oppia jo varhain tunnistamaan ja nimeämään niitä. Kun tarpeemme tyydyttyvät, koemme positiivisia tunteita kuten levollisuutta, iloa ja innostusta.

Lasten kanssa kannattaa tutkiskella fysiologisia tarpeita, kuten lepoa ja ravintoa. Voimme pohtia miten pitkä nälän tunne voi johtaa siihen, että syö liikaa. Vaikeampaa on ymmärtää emotionaalisten tarpeiden ja tunteidemme yhteyttä, mutta niitäkin voi alkaa harjoitella.

Lasten kanssa voi keskustella millä tavalla tarpeet ja halut ovat eri asioita. Me emme aina tarvitse sitä mitä haluamme. Tarpeiden tyydytys johtaa onnellisuuteen. Halujemme tyydytys tuottaa mielihyvää. On tärkeää oppia erottamaan nämä kaksi toisistaan. Kulutus tuottaa yleensä mielihyvää, se on hetkellistä halun tyydyttämistä. Ohimenevänä hyvänolon tunteena se ei kestä pitkään. Makean syöminen on siitä hyvä esimerkki.

Monet asiat tuottavat mielihyvää. Lapsen kanssa voi jutella siitä, miten herkut tai pelaaminen tuottavat mielihyvää. Emme kuitenkaan tarvitse niitä välttämättä, saatammekin tarvita syliä ja huomiota. Siinä, että lapsi tavoittelee mielihyvää, ei kuitenkaan ole mitään väärää. Todellisia lapsen tarpeita tyydyttää usein aineettomat yhdessä tekemiseen liittyvät asiat. Näitä varten ei tarvitse kuluttaa ja ostaa uutta.

Kun haluan, mitä tarvitsen?

Lapsen kanssa voi ottaa puheeksi, miten haluamme asioita, joita meillä ei juuri nyt ole. Pahinta on, että kuvittelemme onnellisuutemme olevan kiinni siitä, saammeko haluamamme vai emme. Kun aikuisena haluamme uuden auton, tarvitsemmekin ehkä arvostusta. Haluamme matkalle, mutta saatamme tarvita lepoa jne. Kun lapsi haluaa uutta lelua, hän saattaa kaivata leikkiseuraa. Lapsen halutessa karkkia, hän saattaakin tarvita rakkautta ja huomiota.

Jos emme opi jo varhain tunnistamaan tunteitamme ja tarpeitamme vaan opimme tukahduttamaan ne, meille syntyy haitallisia käyttäytymismalleja, selviytymiskeinoja, joita on viime aikoina käsitelty behavioural economics –ajattelussa (käyttäytymisen taloustiede).

Kuluttajakasvatuksessa tulee vahvasti esiin lapsen arjessa olevat erilaiset haluamiset. Lapset kohtaavat myös paljon lastenkulttuuriin kietoutunutta kaupallista vaikuttamista.

Lasten haluamisia ja pyrkimystä mielihyvään ei pidä väheksyä tai lakaista maton alle. On mentävä pintaa syvemmälle, lapsen ilmaisuun on kätkettynä paljon luonnollisia tarpeita, joita ei tunne-elämän kehittymisen kannalta pidä ohittaa. Lasta voi ohjata

  • hyväksymään tunteensa
  • antamaan niille nimiä
  • opettaa, että ikävä tunnekaan ei ole ”vaarallinen”, sillä se menee ohi

Aikuisen tulee vastata lapsen tarpeisiin – fyysisten tarpeiden tyydyttämisen ohella läsnäolo, yhdessä tekeminen ja leikit ovat keinoja siihen.

Kuluttajakasvatuksessa voimme käsitellä tunteita, olla läsnä, auttaa lasta kehittämään itselleen sisäistä puhetta, joka kertoo halujen sijaan omat sen hetkiset tarpeet.