Archives For huhtikuu 2017

”Älykoti on jo täällä” totesi nuori kotitalousopettaja, kun keskustelimme kotitalousopettajien järjestämillä koulutuspäivillä viime lauantaina.

Älylaitteet ovat tulleet osaksi kotitalouksien toimintoja erityisesti hyvinvointi- ja terveyssovellusten myötä. Kun sovellus mittaa vaikkapa unta, tiedämmekö mitä tietoja se käyttäjästään kerää? Se on tietysti kerrottu käyttöehdoissa. Tietojen antaminen onkin pakollista. Joko hyväksyt tietojen keräämisen tai et voi käyttää sovellusta.

Nuoret ottavat tottuneimmin käyttöönsä erilaisia sovelluksia. Opettaja voi koulussa opettaa tietosuojasta ja kuluttajanoikeuksista sekä kannustaa nuoria perehtymään hankkimiensa sovellusten käyttöehtoihin. Nuoret joutuvat pohtimaan ja tarkistamaan, mitä ja minkälaista dataa sovellus kerää ja mihin sitä käytetään, kun se siirtyy laitevalmistajalle tai palveluntarjoajalle.

Yksi sovellus mittaa untasi ja kertoo askeleesi. Toinen sovellus tuntee kävelyreittisi, kolmas hallitsee taloutesi. Viihdepalvelusi tuntevat mieltymyksesi, kanta-asiakkuustili tietää ostoksesi.

Käyttäjistä saa kerätä vain sellaista tietoa, joka on tarpeen palvelun tuottamiseksi. Opetuksessa voi rohkaista oppilaita, että he käyttäjinä voivat vaatia, että datan hyödyntämistä pitäisi kehittää käyttäjälähtöisempään suuntaan. Nuorten on hyvä kasvaa tietoisiksi oikeudestaan omiin tietoihinsa.

Oppilaita voi kannustaa pohtimaan esimerkiksi seuraavia sovelluksiin liittyviä asioita:

  • mikä on henkilötieto
  • miksi henkilötiedon käsittelyyn tarvitaan käyttäjän lupa
  • kuka valvoo tietosuojaa ja mistä saa neuvontaa
  • kuka valvoo sopimusehtoja ja mistä kuluttaja saa tietoa ja neuvontaa
  • miksi tietosuoja ja kuluttajansuoja ovat älykodissa tärkeitä

Opettajan tausta-aineisto:
Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Oppilaille:
Ostopolku näyttää digiostamisen vaiheet – oppimistehtävät
Visa

Sain taannoin seurata keskustelua, jossa kahvipöydässä nuoriso esitteli käyttöön ottamaansa mobiilimaksusovellusta. Uudet menetelmät kiinnostavat, joten vanhempi polvi tarttui välittömästi omaan puhelimeensa ja latasi saman tien maksusovelluksen kännykkäänsä. Siinä jo kahvittelun aikana siirtyi näppärästi euro tililtä toiselle.

Varovasti herättelin keskustelua maksamisen turvallisuudesta ja tietosuojasta. Taisin saada heti kalkkiksen leiman, kun esitin samaa huolta kuin eläkeikäisiin kuuluva keskustelija, joka totesi asiaan päätään puistellen, että ”kysymys on sentään rahasta ja tilitiedoista”. Molemmat keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että täytyyhän sellaisen sovelluksen olla turvallinen, jota myydään sovelluskaupassa ja muutkin käyttävät.

Itse mietin, että ajatteliko kukaan kahvihetkessämme, mitä itse asiassa tapahtui maksusovellusta ladattaessa. Samalla syntyi uusi sopimus käyttäjän ja sovelluksen välille. Sovellus sai luvan käyttää, varastoida ja välittää henkilökohtaista dataa, myös tilitietoja.

Älypuhelin saattaa kuin huomaamatta muuttaa kuluttamista, kun ostaminen on helppoa ja maksaminen on nopeaa. Juha A Panzar totesi viisaasti Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 19.4 Ovatko uudet maksutavat osasyy ylikuluttamiseen?

”Raha tilillä ei lisäänny, vaikka tavat sen kuluttamiseen lisääntyvät ja muuttuvat. Siksi ihmisten pitää entistä enemmän ja useammin muistaa käydä erikseen katsomassa, miten vähän tilillä olikaan enää rahaa jäljellä.”

Alustoja tulee lisää, ja yhä näppärämpiä maksuapplikaatioita kehitetään. Ei ole yhdentekevää kenelle luovutamme tilitietomme, tunnistetietomme ja bigdatan kulutustottumuksistamme.  Maksusovellukset ovat näppäriä, mutta pelkän tekniikan ei kannata antaa sokaista. Ennen kuin antaa tietoja itsestään kannattaa kysyä itseltään

  • mitä on lataamassa
  • mistä on lataamassa
  • miksi on lataamassa
  • mihin aikoo käyttää lataamaansa?

Jos ei pysty johonkin edellä mainituista vastaamaan, kannattaa miettiä onko palvelu vain hauska lisä vai onko se arjen raha-asioiden hoidon kannalta välttämätön.

Nykyään lähes kaikki kaupankäynti liittyy jollakin tavalla verkkoon ja digitaalisuuteen. Ihmisen on hyvin vaikea elää kulutusyhteiskunnan ulkopuolella, ja lähes yhtä vaikeaa on elää digitaalisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Käytännössä kulutus ja digitaalisuus nivoutuvat arjenhallinnan taidoksi, jota ilman kotitalous ei selviydy. Parhaimmillaan digitalisaatio ja ihmisten verkostoituminen mahdollistavat osallisuuden tuotteiden, palveluiden ja sisältöjen tuottamisessa ja tarjoamisessa.

”Kuluttajien digitaalinen osaaminen on osaamista, jota kuluttajat tarvitsevat toimiakseen aktiivisesti, turvallisesti ja määrätietoisesti digitaalisilla markkinoilla”. Näin Euroopan komissio määritteli digitaalisen osaamisen jo vuonna 2011. Nyt komissio on julkaissut mainion kuvauksen “The Digital Competence Framework for Consumers (DigCompConsumers)” tästä keskeisestä arjenhallinnan taidosta. Suomeksi asiakirja kääntyi näin: ”Kuluttajien digitaalisen osaamisen puitteet ”.

Asiakirjan tarkoituksena on lisätä keskustelua ja antaa osaltaan suuntaviivoja sille, mikä meidän yhteinen käsityksemme kuluttajien tarvitsemasta osaamisesta digitaalisilla markkinoilla voisi olla ja lisätä digitaalisten markkinoiden näkyvyyttä laajemman yhteisön keskuudessa. Asiakirja on hyvä työväline opetuksen, valistuksen ja neuvonnan suunnittelijoille.

Tarvitsemme juuri nyt vuoropuhelua parhaista tavoista ohjata, neuvoa, kouluttaa ja kasvattaa kansalaisia. Tarve on yhteinen kaikissa EU-maissa. Asiakirja on EU:n oikeus- ja kuluttaja-asioiden sekä tiede- ja tietopalvelujen asiantuntijoiden yhteishanke. Sain ilokseni itsekin olla asiakirjaa tekemässä, kun eri EU-maiden edustajia kuultiin sen tekovaiheessa.

Tavoitteena on parantaa kuluttajien tervettä itseluottamusta digitaalisessa ostamisessa ja myymisessä sekä mahdollistaa se, että kuluttajat toimivat aktiivisesti ja määrätietoisesti digitaalisilla markkinoilla.

Erityisinä tavoitteina on auttaa kuluttajia:

  • tekemään tietoon perustuvia päätöksiä digitaalisilla markkinoilla
  • toimimaan turvallisesti verkossa ja välttämään joutumasta petollisen tai harhaanjohtavan markkinoinnin uhriksi
  • ymmärtämään digitaalisia markkinointi- ja mainoskäytäntöjä
  • hallinnoimaan verkossa tapahtuvia maksutapahtumia
  • ymmärtämään digitaalisten tietojen keräämisen ja kasvavan vuorovaikutustalouden riskit ja hyödyt.

Kuluttajien digitaalisten taitojen edistäjinä meillä kaikilla ammattilaisilla on vastuu auttaa kansalaisia digitaalisten markkinoiden haltuunotossa. Uusien taitojen edistämisessä tarvitaan ponnistuksia monilta asiantuntijoilta. Viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, kuluttajakasvatuksen asiantuntijoiden, opettajien ja opettajankoulutuslaitosten sekä eri kansalaistoimijoiden toiminta on keskeisessä roolissa kun digitaalisaatiota edistetään.

Samaa teemaa käsitellään myös KKV:n verkkosivuilla olevassa opettajan tausta-aineistoksi laaditussa  Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Samaan aikaan kun nuori kohtaa kaupallisen viestinnän, hänen kuluttamista ohjaavat nyrkkisäännöt, viestit ja symbolit. Ne ovat eri tahojen tuottamia, eri tavoin painottuneita, ja niiden tavoitteena on yhteinen tai yksilön hyvä ja kestävän kehityksen mukaisuus. Nuorta myös ohjataan lähdekritiikkiin ja viestin lähettäjän tunnistamiseen.

Viestitulvan keskellä nuorella on oman identiteetin rakentaminen meneillään. Olenko eettinen kuluttaja, olenko trenditietoinen, olenko vihreä? Perimmäisenä kysymyksenä on, tulenko hyväksytyksi, tulenko rakastetuksi.

Entä, jos minulla ei ole varaa olla ostamatta halvinta. Kenen kanssa puhun rahasta, miten selviydyn arjessani näiden yksinkertaistettujen ohjeiden mukaan? Miten erotan totuuden, vai onko totuutta olemassakaan? Kun mediavirrassa yksi sivu kertoo, miten teen juonti ehkäisee dementiaa ja toisessa varoitetaan myrkkyjäämistä, miten valitsen ja kuinka elämässä ylipäätään erotan oikean ja väärän tiedon?

Kasvattajina meidän tulisi tarjota nuorille eväitä heidän omien valintojen ja ratkaisujen tekemiseen. Hiljattain aivotutkija Katri Saarikivi totesi, että ihminen oppii parhaiten hämmennyksessä. Onko tehtävämme luotsata lapset ja nuoret keskelle tuota ristiaallokkoa ja antaa tehtäväksi etsiä se omaa hyvinvointia parhaiten tukeva ohje?

Hyvääkin tarkoittavat nyrkkisäännöt kannattaa avata ja arvioida niiden soveltamista omaan elämäntilanteeseen esimerkiksi seuraavasti:

  • En osta halvinta – >ostan harvemmin, niin ei tarvitse ostaa halvinta
  • Digiostaminen -> otan sen käyttöön kun olen valmis siihen
  • Älä astu tilausansaan – > en usko siihen, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta
  • Säästä -> tulot ja menot tasapainoon, niin jotain voi jäädä säästöönkin

Tärkeää on puhua, ottaa selvää ja valita keinoja, joilla voi ratkaista ongelmia. Yleensä yksi yksittäinen valinta ei tee ruokavaliosta terveyttä edistävää tai huonoa, eikä pieni yksittäinen heräteostos kaada taloutta. Päteekö tämä elämään ja kuluttamiseen yleensäkin? Ehdotan, että nuoren kanssa pohditaan valinnoista syntyvää kokonaisuutta ja sitä, päteekö vanha viisaus ”kokonaisuus ratkaisee”.