Archives For

Talouslukutaidon vahvistamista käsitellään juuri julkaistussa Suomen Pankin Maksuneuvoston e-kirjasessa Talouslukutaito 2020-luvulla (8.5.2018). Siinä muun muassa Takuusäätiön Juha A. Pantzar peräänkuuluttaa sopivien ja toimivien välineiden tarpeesta opetuskäyttöön. Tämän blogin edellisessä kirjoituksessa Taina Mäntylä puolestaan kannusti puhumaan mainonnasta ja kuluttamisesta nuorten kanssa. Lisäksi hän toi esiin, että nuorille suunnatussa talouskasvatuksessa kannattaa käyttää välineitä, joita nuoret itse joka tapauksessa käyttävät. Erilaiset sosiaalisen median kanavat ovat hyvä keino tavoittaa nuoria.

Kuka hyötyy Pennosta

Penno on yksi väline raha-asioiden haltuunottoon. Se on sekä verkossa toimiva sivusto että paperinen työkirja rahankäytön seuraamiseksi. Penno on suunnattu henkilöille, joilla voi olla haasteita rahankäytössä tai jotka ovat esimerkiksi riskissä kuluttaa enemmän kuin pankkitili antaa myöden. Pennoa voi myös hyödyntää puheeksi ottamisen välineenä asiakastilanteissa.

Penno täytti juuri kaksi vuotta, ja Penno.fi-sivu on kerännyt yli 15 000 kirjautunutta käyttäjää tähän asti. Tietoa Pennosta on levittänyt muun muassa muutamat kumppanijärjestömme, mutta haluamme tavoittaa Pennon avulla edelleen enemmän ihmisiä. Taloudellisessa riskissä elää todennäköisesti satojatuhansia suomalaisia (muun muassa maksuhäiriömerkintäisiä on lähes 10 % suomalaisista). Tavoittaminen ei ole helppo tehtävä, joten päätimme hyödyntää markkinoinnissa sosiaalista mediaa, koska se toimii tehokkaasti. Esimerkiksi pikavippiyhtiöt löytävät tiensä jokaisen kuluttajan kotisohvalle, joten miksi emme mekin kokeilisi samoja polkuja. Lanseerasimme some-kampanjan Pennon 2-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Toimimme usein tunteiden ohjaamina

Markkinoinnissa vedotaan tunteisiin ja päätöksiä tehdään enemmän tunteella kuin järjellä. Pennon avulla haluamme herätellä ihmisiä tarkastelemaan kulutustottumuksiaan, joihin on ehkä ajautunut mainonnan ohjaamana. Olisi kuitenkin järkevää käyttää rahaa vain sen verran kuin sitä on ja Penno toimii tässä apuna. Pennon mainosvideon avulla taas haluamme herättää tunteita kuluttamisesta. Ja ehkä saada katsoja tunnistamaan itsessään omia taloudellisia rajojaan. Katso videomme täältä: https://www.youtube.com/watch?v=s1Xq8SB9nps
Minkälaisia tunteita kuluttamisesta video sinussa herättää?

Pennon yksi tavoite on paitsi tehdä kuluttaminen näkyväksi, saada myös aikaan muutos taloudellisessa käyttäytymisessä. Kun Pennoon syötetään ensin toistuvat, välttämättömät menot, ne jäävät sinne muistiin. Tämän jälkeen arkista rahankäyttöä on helppo seurata lisäämällä rahankäytön tapahtumat Pennoon. Pennosta onkin sitten helppo tarkistaa, onko rahaa riittävästi käytettävissä loppukuuta kohti. Sinne voi asettaa myös säästötavoitteen, ja Penno auttaa tavoitteeseen pääsemisessä.

Meillä on loputtomat mahdollisuudet käyttää rahaa, ja meitä myös kannustetaan kuluttamaan lukemattomin keinoin. Pennon avulla ei ole tarkoitus saarnata rahankäytöstä, vaan se on väline, jolla pystyy paremmin kontrolloimaan omaa kulutustaan kaikkien mahdollisuuksien keskellä. Jokainen voi itse hallita oman rahatilanteensa – ja Penno auttaa siinä.

Maija Isaksson
Rahat riittää -hankkeen projektisuunnittelija
Takuusäätiö

Rahat riittää -hankkeessa kehitetään uusia keinoja ja välineitä, joilla tuetaan mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja ja kulutuspäätöksiä monimutkaisessa ja koko ajan muuttuvassa yhteiskunnassa. Rahat riittää -hankkeen ensisijaisina kohderyhminä ovat kotoa pois muuttavat nuoret aikuiset ja työelämästä eläkkeelle siirtymässä oleva henkilöt.

Penno on ilmainen työkalu rahanhallintaan. Kirjaamalla Pennoon päivittäiset menosi ja tulosi, näet rahatilanteen yhdellä silmäyksellä ja voit suunnitella tulevaisuuttasi paremmin – oli se arkimenojen hahmottaminen tai seuraavaan unelmaan säästäminen.

Mini-Zaldo rantautui alakoulujen opetukseen viime syksynä. Helppokäyttöinen verkkosivusto on erityisesti 4.-6.-luokkalaisille suunnattu oppimisympäristö kiinnostavista talousasioista tehtävineen ja peleineen. Mini-Zaldo on isomman mörön, Zaldon, pikkusisar. Valloilleen päästessään möröt aikaansaavat taloudellisia ongelmia ja hälläväliä-elämäntyyliä. Nuorten tehtävänä on kesyttää finanssimöröt ja pysyä itse ’kukkaron herrana’.

Zaldo.fi on maksuton oppimisympäristö, jota koko luokka voi käyttää joko tietokoneilla tai mobiililaitteilla esimerkiksi yhteiskuntaopin ja matematiikan oppiaineissa. Ja miksei myös muissakin talousasioita lähellä olevissa opetuksen arkisissa tilanteissa. Mini-Zaldossa käydään läpi asioita muun muassa pätäkästä, perheen hilloista, omasta kukkarosta ja kulutuskemuista.

Isompi mörkö on seikkaillut yläkoulujen yhteiskuntaopin oman talouden opetuksessa jo useamman vuoden ja siitä on yläkoulun opettajien keskuudessa hyviä kokemuksia. Oppilaiden mielestä sivusto on hauska, pelillisyys on plussaa ja sisällön yhteys arkielämään hyvä juttu.

Zaldon tunnettuutta on edistetty myös kilpailuilla joka vuosi. Sekä ylä- että alakoulujen luokat voivat testata oppimiaan tietoja ja taitoja sivuston testillä ja osallistua samalla rahapalkintojen arvontaan. Oman lisäsuolansa kilpailuun toi tänä vuonna se, että paras yläkoulun luokka palkittiin osallistumisoikeudella eurooppalaiseen talousosaamiskilpailuun: European Money Quiz –finaaliin. Suomea lähtevät toukokuussa Brysseliin edustamaan kaksi oppilasta Merikosken koulusta Oulusta.

On tärkeää, että talousasiat nousevat esiin ja niistä puhutaan sekä koulussa että kotona. Olipa sitten kysymys karkin tai kännykän ostosta, säästämisestä, leffassa käynnistä, maksukortin käytöstä, mobiilimaksamisesta tai muusta rahaan liittyvästä pohdinnasta kuten mistä rahaa saa, miten sen saa riittämään ja miten sen käyttöä voi myös suunnitella. Taloustaitojen varhainen oppiminen vaikuttaa elämänhallintaan monin eri tavoin, ja kaikki me toivomme nuorten pärjäävän myös talousasioissa. Siksi asioiden oppimista kiinnostavalla tavalla pitäisi entisestäänkin edistää ja innostavia oppimateriaaleja jatkuvasti kehittää.

Zaldon toteutuksesta ovat vastanneet Finanssiala ry sekä Nuori Yrittäjyys ry yhdessä muiden yhteistyökumppaneiden (FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Sitra ja Pörssisäätiö) kanssa. Sivuston toivotaan olevan apuna nuorille oman talouden haltuunotossa ja opettajille tukena näiden asioiden opetuksessa.

Artikkelin kirjoittaja, viestintäpäällikkö Elina Antila koordinoi talousosaamisen hankkeita FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa.

Kuluttajaliiton julkaisemalla ”Kuluttajansuojan ABC” -videolla voit tutustustua kuluttajansuojan perusteisiin.

Videolta löydät tietoa markkinoinnin sääntelystä, sopimuksista, koti- ja etämyynnin pelisäännöistä, virhevastuusta ja ongelmatilanteiden ratkaisusta. Video soveltuu hyvin myös opetusmateriaaliksi ja kaikille, jotka haluavat tutustua paremmin kuluttajansuojalain keskeiseen sisältöön. Video on julkaistu Kuluttajaliiton YouTube -kanavalla ja sen sisältöä tukeva pdf-opas on ladattavissa Kuluttajaliiton materiaalipankista.

Kuluttajansuoja on yksi niistä asioista, joihin ei yleensä kiinnitä suurempaa huomiota ennen kuin kohtaa jonkin ongelman. Kansallinen ja EU-tasoinen lainsäädäntö suojelee kuluttajaa monin eri tavoin. Kuluttajansuoja ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja asian havaitakseen ei tarvitse edes katsoa kauas. Jo EU:n sisällä löytyy monen tasoista kansallista lainsäädäntöä – suojaa tai suojattomuutta. Pohjoismainen kuluttaja on tottunut kuluttajansuojan korkeaan tasoon. EU-lainsäädännön kuluttajansuojaa koskevat mahdolliset harmonisointipyrkimykset koituisivat toteutuessaan korkean suojan maiden kuluttajien tappioksi.

Arjessa toimiessamme teemme jatkuvasti valintoja ja päätöksiä. Ostaessamme kulutushyödykkeitä ja palveluja yrityksiltä, toimimme markkinoilla kuluttajan roolissa. Emme vain ajattele asiaa aivan näin perusteellisesti. Kun kuljemme aamulla kioskin kautta ja ostamme kahvin mukaan, harva ajattelee, että on samalla tehnyt sopimuksen ja sopimuksia säätelee laki.

Kuluttajalla saattaa myös olla vääriä uskomuksia, kuten että tuotteen – vaikkapa vaatteen tai kengät –  voi jälkikäteen aina palauttaa kauppaan niin halutessaan. Palautus- ja vaihto-oikeus on kuitenkin kaupan tarjoama vapaaehtoinen etu asiakkaille. Kauppa voi itse määritellä ehdot, kuten palautusoikeuden pituuden ja sen, että tuote tulee palauttaa alkuperäisessä pakkauksessaan.

Kahden kuluttajan välistä kauppaa ei säädellä kuluttajansuojalaissa. Kuluttajansuojaan tulee lähitulevaisuudessa uusia haasteita. Jakamis- ja alustatalous muuttaa ja haastaa perinteistä roolijakoa ja uusiin kaupankäynnin muotoihin tarvitaan uutta sääntelyä.

Kuluttajansuojalaki täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Lakia kannattaa juhlia. Kuluttajan luottamus markkinoiden toimivuuteen on tärkeää myös kansantaloudelle. Selkeät ja toimivat riidanratkaisun kanavat sekä niiden saavutettavuus ovat kuluttajalle keskeisiä. Tuomioistuimen ulkopuoliset riidanratkaisuelimet takaavat kuluttajalle mahdollisuuden viedä asiansa eteenpäin ilman pelkoa hallitsemattomista oikeudenkäyntikuluista.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Pessi, kuluttajaekonomisti, joka työskentelee Kuluttajaliitossa.

Helsingin Sanomat kertoo Upright-yrityksestä 14.3.2018 otsikolla ”Annu Nieminen, 33, etsi Piilaaksosta hanketta, joka pyrkisi pelastamaan maailman – kun sitä ei löytynyt, hän perusti sen Suomeen”. Nieminen uskoo ihmisten toimivan rationaalisesti, kun oikeaa tietoa on tarjolla. Upright-yrityksessä kehitetään menetelmiä luoda datasta tietoa, joka kertoo kuluttajalle tiivistettynä ymmärrettävässä muodossa yritysten toiminnan vaikutukset ympäristöön, terveyteen yhteiskuntaan ja tiedon luomiseen.

Olen samaa mieltä: kun saamme selkeää tietoa oikeaan aikaan oikeassa yhteydessä, se ohjaa päätöksentekoamme. Uskon, että teknologia ja datan käyttö voisivat antaa meille kuluttajille todellista valtaa. Siihen tarvitaan tueksi datatalouden uusia palveluja, jotka sujuvoittavat kuluttajan fiksuja valintoja.

Meitä kuluttajia ympäröi kuitenkin koko joukko viestejä, jotka hämärtävät käsitystämme taloudestamme. Teknologiaa ja lisääntynyttä tietämystä päätöksenteon perusteista käytetään vauhdittamaan ostopäätöksiä myös epäeettisin tavoin. Toimimme digitodellisuudessa evoluution luomien mielen rakenteiden varassa.

Kuluttajien maksamisen kynnys on madaltunut, kun seteli ei oikeasti siirry kädestä pois toiselle – velotettu summa näkyy myöhemmin vain yhtenä rivinä sähköisessä tiliotteessa tai luottokorttilaskussa.

Mielemme on rakennettu niin, että kun käytämme vaikka 50 euroa, niin sen käyttäminen voi tuntua suorastaan säästöltä.  Jos tuote maksaa 30 euroa, mutta meille luvataankin kolme kahden hinnalla taikka toimituskulut ilmaiseksi 50 euron ostoksesta, niin etutarjousta ei ole helppo ohittaa.

Kun ostamme viidentoistatuhannen euron auton, 500 euron lisävarusteet ovat enää pieni investointi. Ja jos alennuksen suuruus on vain tänään -50%, niin tarjous kannattaa käyttää.

Kun kauppa pistää kolme erihintaista tuotetta rinnakkain ja tietää meidän helpommin kallistuvan keskihintaiseen, ei vielä tarvita lainsäätäjää suojaamaan kuluttajaa. Näissä tilanteissa auttaa, jos kuluttaja on oppinut ennalta harkitsemaan ja päättämään, kuinka paljon rahaa ostokseensa käyttää.

Kaupallisia viestejä ja toimintamekanismeja ajatellaan opittavan hallitsemaan ja käsittelemään mediakasvatuksessa, kuluttajakasvatuksessa, talouskasvatuksessa, ympäristökasvatuksessa ja monien oppiaineiden tiedollisten sisältöjen kautta.

Kaikkea koettua ei voi käsitellä ja suodattaa osaamisen avulla. On myös sellaista koukuttamista, joka ovelasti ja ohimennen saa meidät toimimaan yrityksen haluamalla tavalla. Esimerkiksi luottomainokset ovat tavanomaistaneet kuluttajaluoton oleellisena osana elämyselämää. Luotto on nyt kuukausi- tai apurahaa.

Kehitys ei huoleta vain kuluttajien edustajia. Myös käyttökokemusten ja käyttöliittymien suunnittelijat ovat pohtineet, mitkä ovat eettiset rajat käyttäjää ohjaavien järjestelmien muotoilussa.

Tästä ilmiöstä puhutaan termeillä ”dark patterns” tai  ”dark UX”. Silloin “color theory is manipulated to misdirect, language is used to confuse rather than clarify, and the user isexploited to boost company reach or profits”. Jotkut näistä malleista ovat suorastaan lainvastaisia. Esimerkiksi:

  • Forced continuity eli tilausansa.
  • Privacy Zuckering, jossa kuluttaja tulee antaneeksi henkilökohtaisia tietojaan enemmän kuin alun perin on ajatellut.
  • Roach motel, jossa sivuston ja palvelun muotoilu on sellainen, että kuluttaja tulee tilanneeksi tuotteen tai uutiskirjeen ja tilauksen lopettaminen onkin lähes mahdotonta.

Teknologia mahdollistaa myös hyvien toimintapojen edistämisen
Ammattilaisten eettisyys on tärkeä keino vastuuttomien toimintatapojen torjumisessa mutta se ei riitä. Jos yritys toimii harkitusti harhaanjohtaen, vastuuta ei voi siirtää yritykseltä kuluttajalle ja olettaa kuluttajakasvatuksen, media- tai talouslukutaidon turvaavan kuluttajien edut.

Silloin, kun käyttäytymis- ja neurotieteiden oppeja käytetään teknologian avulla yrityksen menestymiseksi kuluttajien tilanteesta piittaamatta, tarvitaan lainsäädäntöä ja sen tehokasta toimeenpanoa.

Kuluttajapolitiikassa on säännöllisesti arvioitava, milloin lainsäädännöllä asetetaan rajat yritysten toiminnalle, milloin kuluttajan omaan, kuluttajakasvatuksen tukemaan harkintaan pitää luottaa ja milloin tarvitaan useita erilaisia keinoja kuluttajan ja yrityksen välisen kohtuullisen vastuunjaon takaamiseksi.

Opetuksen ja kasvatuksen rooli on muutoksessa
Mikä on kuluttajakasvatuksen, oppimisen ja kuluttajan toimimisen harjoittelun mahdollisuudet ja tehtävä, kun yritykset vaikuttavat yhä sofistikoidummin kuluttajien päätöksentekoon?

Mitä osaamista kuluttajakasvatus, kuluttajataitojen harjoittelu ja oppijoiden tiedon tai valmiuksien lisääminen tuottaa, mitä nk. keskivertokuluttajan pitäisi hallita? Miten kuluttajakasvatuksella voidaan tukea ihmisen hyviä aikeita kuluttaa kohtuullisesti, jos päätöksentekoympäristö on valtaosin toisensuuntaista?

Kuluttajakasvatus kehittyy – tiedon ja osaamisen ohella on opetussuunnitelman mukaan kiinnitettävä huomiota myös tiedon kyseenalaistamiseen ja kriittisen ajattelun taitoihin. Niihin kuuluu  myös kyky tunnistaa ihmiselle ominaiset käyttäytymismallit ja  -vinoumat sekä  sen tunnistaminen, milloin on paikka harkinnalle.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Tämän päivän yltäkylläinen hyödyketarjonta tarjoaa kuluttajille valtavan määrän vaihtoehtoja allokoida rahaansa ja tyydyttää tarpeitaan. Jotta kuluttaja pystyy hyödyntämään tarjolla olevia vaihtoehtoja mahdollisimman täysimääräisesti, tulee hänellä olla erilaisia resursseja, lähinnä rahaa hyödykkeiden hankkimiseen sekä aikaa hyödykkeiden vertailuun ja optimaalisten kulutuspäätösten tekemiseen.

Malli oikeasta ja tavoiteltavasta
Kuluttajalle on kautta aikain haluttu luoda mallia ”oikeasta” ja tavoiteltavasta kulutuksesta. Rationaalisen kuluttajan on odotettu käyttävän rahansa järkevästi – vertailevan vaihtoehtoja ja tekevän parhaita mahdollisia valintoja tyydyttääkseen tarpeitaan. Kulutusvalinnat tulee tehdä harkiten ja rahaa käyttää vain käytettävissä olevien tulojen mukaan. Heräteostoksia paheksutaan erityisesti juuri siksi, koska niitä ei juurikaan pohdita. Kulttuurissamme arvostetaan säästäväisyyttä, ja kokemuksia hyvien tarjouksien löytämisestä vaihdetaan.

Resurssit ja kontrolli kuluttamisessa
Erityisesti pienituloiset joutuvat miettimään tarkasti, mihin kaikkeen niukat taloudelliset resurssit riittävät. Tällöin joudutaan asettamaan kulutushyödykkeet järjestykseen niiden hankinnan välttämättömyyden mukaan.Tätä järjestystä pyrkivät myös ulkopuoliset tahot normatiivisesti sanelemaan. Hyödyketarjonnan muuttuessa välttämättömiä hyödykkeitä joudutaan määrittelemään uudelleen.

Kulutukseen liittyy aina kontrolli, sillä ylenmääräisellä kulutuksella voi olla kielteisiä seurauksia terveydelle, sosiaaliselle elämälle tai kuluttajan taloudelle. Hyvän kulutuksen malliin kuuluu siis sen hallinta.

Kulutuksen ympäristövaikutukset ovat olleet jo pitkään esillä julkisessa keskustelussa. Ne kytkeytyvät niin tavaroiden hankintaan kuin myös niiden käyttöön. Kulutuksen ympäristövaikutuksia pohdittaessa olennaista on sekä kulutusvalinnat itsessään kuin myös kulutuksen määrä. Nyt yleistynyt jakamistalous – tavaroiden kierrätys, yhteisomistus ja jakaminen – on yksi vastaus kulutuksen ympäristöongelmiin, ja siksi siihen latautuukin hyvän kulutuksen elementtejä.

Hyvä kulutus tuottaa myös henkistä ja fyysistä hyvinvointia, joka pitkällä tähtäimellä voi edistää terveyttä. Yksiköiden hyvä terveys hyödyttää koko yhteiskuntaa alentuvien sairaudenhoitomenojen kautta, joista osin vastaa julkinen sektori ja veronmaksajat.

Mahdollisuus valinnanvaraan laajentunut
Mikä voisi olla tämän päivän hyvää, tavoiteltavaa kulutusta? Olisiko se ympäristönäkökohdat huomioivaa ekologista tai luonnonvaroja säästävää vaatimatonta tai aineetonta kulutusta? Olisiko se vastuullista ja eettistä tuotantotapaa painottavaa? Pitäisikö kulutuksessa ottaa käyttöön mahdollisimman laajasti uutta teknologiaa? Olisivatko terveelliset elintavat tärkeimpiä hyvän kulutuksen muotoja? Pitäisikö kulutuksessa muistaa suosia kotimaisia hyödykkeitä ja kantaa sen myötä kortensa talouskasvuun? Olisiko kulutuksessa pyrittävä säilyttämään tiettyjä perinteitä vai pyrkiä suosimaan markkinoille tulevia uusia hyödykkeitä? Vai onko hyvä kulutus jotakin muuta?

Tämän päivän pirstaloituneessa toimintaympäristössä hyvä kulutus on hyvin monenlaisia elementtejä sisältävä. Hyvän kulutuksen mallit voivat osin olla keskenään jopa ristiriitaisia. Siksi hyvää kulutusta on mahdotonta määritellä yhdellä ainoalla tavalla.

Individualisoitunut kuluttaja voi omassa elämässään painottaa mieltymystensä mukaisesti monia eri asioita ja valita hänelle sopivimman hyvän kulutuksen mallin. Mahdollisuus valinnanvaraan vaatii kuluttajalta yleensä resursseja. Tämän päivän moninaisten vaihtoehtojen maailmassa hyvää kulutusta voidaan kuitenkin saavuttaa myös niukoilla resursseilla. Se antaa mahdollisuuden toteuttaa hyvää kulutusta erilaisilla tulotasoilla ja erilaisissa olosuhteissa.

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopistossa kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.

Älykeppi vahtii vaaria, vauvan ruokinta-aika ja ruoan koostumus tarkastetaan puhelimen näytöltä, vessapaperin loppuessa painetaan napista ja odotetaan tilauksen saapumista. (https://www.ces.tech/; Wu, Y. & Pillan, M., 2017). Onko älykodissa asuminen tällaista? Jos älykoti kehittyy samaan tahtiin kuin puhelin, asukas kysyy pian: voiko täällä vielä asuakin?

Älylaite kerää ja välittää päivittäistä tietoa sensorien, tunnistimien ja muistin avulla. Käyttäjät voivat puolestaan etäohjata toisiinsa yhdistyviä laitteita. Älylaitteilla pyritään muuttamaan toimintoja hyväksyttävään ja haluttuun suuntaan. Laitteet joko kohentavat tai parantavat käytettävyyttä tai niiden avulla luodaan kokonaan uusia toimintoja sekä tarpeita. Liikkuva elämäntapa hyödyntää monia mobiilisovelluksia. Älykkäissä ratkaisuissa käyttäjä, tuote, toiminta, tietty tilanne ja fyysinen ympäristö niveltyvät yhteen.

Sanakirjamääritelmä kuvaa ”älyä” kykynä selvittää ajattelun avulla asioiden olennaiset piirteet ja yhteydet, käsitys-, oivallus-, ajattelukyky, älykkyys, ymmärrys, intelligenssi, järki. ”Viisaus” puolestaan määritellään järkevyytenä, ymmärtämyksenä, syvällisenä tietämyksenä esim. vanhuuden viisaus, elämänviisaus, valtioviisaus, jälkiviisaus tai oppina, tietona, tietämyksenä esim. kirja-, tietoviisaus. Älykodissa asukkaat tarvitsevat varmasti sekä älyä että viisautta.

Älykodin asukas vuorovaikutuksessa kodin rakennetun ympäristön kanssa

Antropologi Mary Douglas (2000) on kuvannut, että elämään tulevat uudet asiat pyritään sijoittamaan osaksi tuttua järjestystä ja sijoittamaan se ennalta tunnetun järjestelmän osaksi. Mediateknologiaa tutkiessaan Peteri (2006) näki muuutoksia kodin merkityksessä ja pohti onko nätävissä koti markkinapaikkana vai onko ulottuvillamme kodin renessanssi. Ihmiset muokkaavat esineitä, latteita osaksi kodin arkea, mutta samalla esineet muokkaavat arkeamme ja toimintojamme. Uusinta teknologiaa otetaan käyttöön riisumalla niistä oman käytön kannalta turhia ominaisuuksia ja tekemällä niistä näin oman oloisia. Mutta mitä tarkoittaa oman älykodin kustomointi?

Millainen oppimisympäristö älykoti on?

Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa on seitsemän laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta, ne ovat taitoja, jotka täsmennetään vuosiluokkakokonaisuuksittain (kuvion lähde OPH verkkosivut):

Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1)
Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)
Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)
Monilukutaito (L4)
Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5)
Työelämätaidot ja yrittäjyys (L6)
Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7)

Nämä tavoitteet siis nousevat esiin kunkin oppiaineen tavoitteissa oppiainelähtöisesti. Oppiminen ei suinkaan pysähdy koulun seinien sisälle vaan ulottuu kokonaisvaltaisesti oppijan elämään. Älykoti onkin oiva oppimisympäristö. Se antaa mahdollisuuksia teknologialukutaidon, hyvinvoointiteknologian, viestintäteknologian oppimiseen. Se haastaa niin uteliaisuutta ja kriittistä ajattelua kuin kannustaa kestäviin valintoihin ja yrittäjyyden uusiin mahdollisuuksiin. Älykoti antaa mahdollisuuksia uuden oppimiseen, mutta vaatii asukkaltaan myös uutta osaamista.

Tämän vuosituhannen osaamistavoitteissa (Binkley et al. 2012) korostetaan ajatelun tapaa, jossa luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu sekä oppimaan oppiminen ja metakognitiiviset taidot korostuvat. Työskentelytavassa kommunikointi ja yhteistyö ovat keskeisiä. Työn tekoon tarvittavien välineiden hallinnassa informaation lukutaito ja tietotekniikan käyttötaidot korostuvat. Elämme osana maailmaa, jolloin globaali ja paikallinen kansalaisuus limittyvät.

Kuluttajalle ja älykodin asukkaalle toivon: viisautta, kriittisyyttä ja loputonta uteliaisuutta uuden oppimisessa. Älyteknologiset sovellukset toivotan tervetulleeksi inhimillisyyden lisänä.

Lähteet

Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M., Miller-Ricci, M. & Rumble, M. (2012). Defining twenty-first century skills. In P. Griffin, B. McGraw & E. Care (Eds) Assessment and teaching of 21st century skills (pp. 17–66). New York: Springer.

Douglas, M. 2000. Puhtaus ja vaara. Tampere. Vastapaino

Peteri, V. 2006. Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampereen yliopisto

Wu, Y. & Pillan, M. (2017). From respect to change user behaviour. Research on how to design a next generation of smart home objects from User Experience and Interaction Design, The Design Journal, 20, pp. 3884−S3898, DOI: 10.1080/14606925.2017.1352891

Opetussuunnitelman perusteet 2014

https://www.ces.tech/

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalosuopettajan suuntautumisopinnoissa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Työpaja 3: Asuminen, puhtaus, kierrättäminen, jakaminen ja liikkuminen

Älykotitapahtuman työpajassa keskityttiin älyteknologiaan, teemoina arjen helpottaminen ja liikkuminen paikasta toiseen. Aiheeseen orientoiduttiin erään teknologiaan ja tulevaisuuteen painottuvan videon avulla. Videon päähenkilöllä Frankilla on käytössään yksi laite (puhelin), jonka avulla hän ohjasi erilaisia arjen toimintojaan. Laitteen avulla päivä sujui ongelmitta. Video herätti meissä ajatuksia ja kysymyksiä: Onko arki todella niin sujuvaa teknologian avulla? Onko tällainen elämä laitteiden kanssa tulevaisuutta? Mihin kaikkeen älytekniikkaa tarvitaan? Millaisia kääntöpuolia älytekniikalla on?

Pajassa oltiin skeptisiä liialle älytekniikalle. Videolla Frank pyöräili kuunnellen laitteen ohjeita reagoimatta muuhun ympäristöön. Tuleeko elämästä pelkkää suorittamista älylaitteiden varassa? Jäävätkö ympäristö, sää, luonto ja ihmiset huomiotta? Onko ihminen läsnä vain laitteensa kanssa? Tekevätkö laitteet ihmisestä entistä teknologiariippuvaisemman?

Frankin sujuva arki edellyttää, että kaikilla elinpiiriin kuuluvilla henkilöillä on samat sovellukset. Videossa Frankin työkavereilla oli sama sovellus, jolla he näkivät, keitä työpaikalle on kirjautuneena. Onko tällainen mahdollista oikeassa elämässä? Tällä hetkellä ihmisillä on erilaisia laitteita ja ohjelmistoja, jotka eivät välttämättä kommunikoi keskenään. Johtaako älytekniikka siihen, että kaikilla on oltava saman merkin laitteet?

Pajassa esitettiin tulevia nousevia trendejä, kuten esimerkiksi ‘’helpfull home’’. Tämä termi käsittää arjen hallinnan helpottamisen elektroniikan ja älyn avulla kodeissa. Pohdimme aihetta perheen ja arjen näkökulmasta. Jos tulevaisuudessa kaikki kodin toiminnot, kuten valojen sammutus, pesukoneen käynnistäminen ja oven lukitseminen, tapahtuvat yhdellä laitteella, tällöin kaikilla perheenjäsenillä tulisi olla toimintoja hallitseva laite. Se olisi varmasti hyödyllinen ja arkea helpottava.

Toisaalta toimiiko tällainen lapsiperheessä? Voiko koulutaivaltaan aloittava lapsi huolehtia kodin toiminnoista? Kenellä on ’’päävastuu’’ kodin laitteiden hallinnasta?

Optimaalisin tilanne älykodissa olisi sellainen, että koti tuntisi asukkaansa ja kaikki toiminnot olisi säädetty asukkaille sopiviksi. Se helpottaisi arkea ja esimerkiksi väsyneenä kotiin tulevan ei tarvitsisi ‘’tappella’’ eri laitteiden kanssa.  Mutta entä sitten, jos laitteet kaatuvat? Mitä silloin teemme? Jos kotiovikin toimii sovelluksella ja sähköllä, miten pääsemme edes kotiin?

Pohdimme myös eriarvoistaako älyteknologia ihmisiä. Milloin tällainen on kaikille arkipäivää ja laitteet niin edullisia, että kaikilla on mahdollisuus hankkia niitä? Johtaako tämä uuteen ilmiöön, älytekniikasta syrjäytyneisiin?

Artikkelin on kirjoittanut kotitaloustieteen maisteriopiskelija Juulia Lehtimäki. Hän suoritti ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 5: Kotitalouden sopimukset

Älykoti-tapahtuma herätti ryhmämme pohtimaan erilaisia älykodin toimintoja sekä minkälaisia tietoja ja taitoja kuluttaja tai kuluttajuuteen kasvava oppilas tarvitsee. Yhteiskunta ja sen myötä kotitaloudet ovat jatkuvassa muutoksessa teknologian kehittyessä eikä sopeutuminen muutoksiin aina ole kivutonta.

Koemme tärkeäksi, että koulujen kuluttajakasvatus kehittäisi oppilaan ajattelun taitoja: päätöksentekokykyä, erottelu- ja vertailukykyä sekä kykyä hallita ja tiedostaa tehtyjä valintoja seuraamuksineen. Koska älykodin toiminnot ovat jatkuvassa muutoksessa, ei opetuksessa voida käsitellä spesifejä ajankohtaisia ilmiöitä, sillä ne voivat hetken päästä olla jo vanhentuneita. Ajankohtaiset ilmiöt voivat toimia esimerkkeinä, mutta ajattelun taitoja kehittämällä oppilas voi soveltaa osaamistaan erilaisiin muuttuviin ilmiöihin.

Kuluttajaa neuvovat älyratkaisujen käyttöönotossa ja valinnassa monet eri tahot. Näitä tahoja ovat muun muassa palvelun tarjoajat, perhe, viranomaistahot ja kuluttajakasvattajat. Ne voivat tarjota apua älyratkaisujen käytössä sekä kuluttajan omien tarpeiden kartoittamisessa ennen valintojen tekoa. Ne tarjoavat apua myös ongelmatilanteissa. 

Kuluttajakasvattajien tavoitteena on kehittää oppilaissa kriittistä ajattelua, josta on apua tulevaisuuden älyratkaisujen hankinnassa ja valintojen tekemisessä.

Kuluttajaosaamisen voikin nähdä elinikäisenä oppimisprosessina. Tietoa on paljon saatavilla, minkä vuoksi on tärkeää oppia erottelemaan, mikä osa tiedosta on relevanttia ja vastaa omiin tarpeisiin. Tarvitaan myös taitoa tunnistaa tiedonlähde. Kuluttajalle riski voi olla tiedonlähteen luotettavuus, minkä vuoksi kriittisen ajattelun opettelu on tärkeää. Koska koulu tavoittaa tulevaisuuden kuluttajat, opetuksessa on tärkeää pohtia kuluttamisen keskeisimpiä näkökulmia pitkällä aikatähtäimellä.

Artikkelin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Priska Tokola, Kati Oikarinen ja Emilia Hyvönen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 4: Kodinohjausjärjestelmät, asunnon talotekniikka, turvallisuus, huollot, päivitykset

Olemme Helsingin yliopiston kotitalousopettajaopiskelijoita ja osallistuimme 2.10.2017 Älykoti-tapahtumaan, jonka teemoja tänä vuonna olivat osaaminen, kuluttaja ja äly.

Tapahtuman kuudesta työpajasta osallistuimme työpajaan, jossa käsiteltiin kodinohjausjärjestelmiä, asunnon talotekniikkaa, turvallisuutta, huoltoa ja päivityksiä. Katsoimme keskustelua avaavan videon kodinohjausjärjestelmistä, jonka pohjalta kävimme moniammatillista keskustelua aiheesta.

Työpajassa käydyn keskustelun pohjalta kävi ilmi, että älykodin toiminnoista selviytyminen vaatii kuluttajalta lukuisia eri taitoja, kuten hyvää ja kriittistä medialukutaitoa, koodaamisosaamista, digitaitoja, yhteistyötä, aikaa, teknistä osaamista ja taloteknisten laitteiden ymmärtämistä.

Näiden taitojen lisäksi vaaditaan tietoa älykodista sekä tietoisuutta ja ajan tasalla olemista uusista tuulista. Osaamisen edistämisen keinoja ja mahdollisuuksia ovat muun muassa tiedostamisen herättäminen, tapahtumat, medialukutaidon opettaminen koulussa ja elinikäinen oppiminen.

Jotta ihmiset omaksuisivat tulevaisuuden älyratkaisujen vaatimat kuluttajataidot, heille pitäisi tarjota puolueetonta neuvontaa. Neuvonnan tehtävää ei tarvitse sysätä yhdelle taholle vaan sen hoitaminen vaatii yhteistyötä yritysten, palvelun tarjoajien, laitevalmistajien, myyjien, järjestöjen ja opettajien välillä. Lainsäädännön muutos on yksi askel neuvonnan käynnistämiseen.

Kuluttajia neuvovat ja opastavat tahot voisivat levittää tiedon kaikille helposti saatavaksi selkokielellä. Keskeinen tehtävä olisi kiinnostuksen herättäminen ja medialukutaidon opettaminen mm. opetusvideoiden ja käytännön opetuksen avulla sekä tarvittaessa näyttämällä etäyhteydellä, miten jokin toimii.

Älykoti on tulevaisuuden suunta, joka herättää odotuksien ja toiveiden lisäksi huolia. Vaikka arki helpottuu ja turvallisuus lisääntyy ohjailtavuuden myötä, laitteiden päivitykset, huoltojen yhteensopivuudet ja koko järjestelmän haavoittuvuus herättävät monissa myös huolta. Millaisia ajatuksia älykodin ohjailtavuus teissä herättää?

Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Sini Saarinen ja Maiju Kainulainen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 2: Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen 

Selviytyminen ja turvallinen toiminta nyky-yhteiskunnan haasteissa edellyttää osaamista jokaiselta ikään tai ammattiin katsomatta niin vapaa-ajalla, koulussa kuin työpaikallakin. Tärkeää onkin, että osaamista lähdetään kehittämään mahdollisimman nuoresta asti, jotta osaaminen olisi yhdenvertaista ja tavoittaisi kaikki ihmiset.

Koulussa opittu ei takaa kaikkea tarvittavaa osaamista muuttuvassa yhteiskunnassa, vaan tämä edellyttää elinikäistä oppimista. Työelämässä haasteena on nopeat muutokset, kuten etätyön lisääntyminen, joten osaamista myös näissä tilanteissa olisi tuettava.

Tärkeää on ensin hallita perustiedot ja -taidot, jotta pystyy selviytymään asiasisällöltään haasteellisemmista tehtävistä. Tällaisina perustietoina ja -taitoina voidaan pitää luetun ymmärtämistä ja vuorovaikutustaitoja.

Nykypäivänä olisi tärkeää osata tulkita kriittisesti erilaisia mediatekstejä. Kriittisen medialukutaidon tärkeys korostuu, koska erilaista tietoa on niin runsaasti tarjolla esimerkiksi netissä. Käyttäjän tulisi pystyä hahmottamaan mikä tarjotusta tiedosta on hyödyllistä, mikä taas vähemmän tärkeää.

Oleellisen tiedon löytäminen ja oman näkemyksen muodostaminen ovat avainasemassa kriittisen medialukutaidon hallitsemisessa.

Tietosuojaan liittyvien asioiden hallinta on erittäin tärkeää. Etätöiden lisääntyessä on muistettava, että työasioihin liittyy hyvin tarkat säädökset työelämän tietosuojalain osalta. Erityisesti julkisilla paikoilla työskentelemisessä tulee olla tarkkana, ettei esimerkiksi henkilötiedot pääse leviämään ulkopuolisille tahoille.

Myös ajanhallinnalla on merkittävä rooli osaamisen kehittämisessä. Meillä kaikilla on vuorokaudessa aikaa 24 tuntia, jonka vuoksi on tärkeää oppia suunnittelemaan omaa toimintaa niin, että pystyy suoriutumaan kaikesta tarpeellisesta sille annetussa ajassa.

 

Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Heidi Kiuru, Josefina Niemi, Oona Heikkinen, Jenni Ankkuri, Roosa Saastamoinen, Nelli Numminen ja Viivi Maskulin. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa. Ryhmä osallistui KAVI:n mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön projektipäällikön Lauri Palsan Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen -työpajaan 2.10.2917 pidetyssä Älykotitapahtumassa.