Archives For Älykoti

Älykeppi vahtii vaaria, vauvan ruokinta-aika ja ruoan koostumus tarkastetaan puhelimen näytöltä, vessapaperin loppuessa painetaan napista ja odotetaan tilauksen saapumista. (https://www.ces.tech/; Wu, Y. & Pillan, M., 2017). Onko älykodissa asuminen tällaista? Jos älykoti kehittyy samaan tahtiin kuin puhelin, asukas kysyy pian: voiko täällä vielä asuakin?

Älylaite kerää ja välittää päivittäistä tietoa sensorien, tunnistimien ja muistin avulla. Käyttäjät voivat puolestaan etäohjata toisiinsa yhdistyviä laitteita. Älylaitteilla pyritään muuttamaan toimintoja hyväksyttävään ja haluttuun suuntaan. Laitteet joko kohentavat tai parantavat käytettävyyttä tai niiden avulla luodaan kokonaan uusia toimintoja sekä tarpeita. Liikkuva elämäntapa hyödyntää monia mobiilisovelluksia. Älykkäissä ratkaisuissa käyttäjä, tuote, toiminta, tietty tilanne ja fyysinen ympäristö niveltyvät yhteen.

Sanakirjamääritelmä kuvaa ”älyä” kykynä selvittää ajattelun avulla asioiden olennaiset piirteet ja yhteydet, käsitys-, oivallus-, ajattelukyky, älykkyys, ymmärrys, intelligenssi, järki. ”Viisaus” puolestaan määritellään järkevyytenä, ymmärtämyksenä, syvällisenä tietämyksenä esim. vanhuuden viisaus, elämänviisaus, valtioviisaus, jälkiviisaus tai oppina, tietona, tietämyksenä esim. kirja-, tietoviisaus. Älykodissa asukkaat tarvitsevat varmasti sekä älyä että viisautta.

Älykodin asukas vuorovaikutuksessa kodin rakennetun ympäristön kanssa

Antropologi Mary Douglas (2000) on kuvannut, että elämään tulevat uudet asiat pyritään sijoittamaan osaksi tuttua järjestystä ja sijoittamaan se ennalta tunnetun järjestelmän osaksi. Mediateknologiaa tutkiessaan Peteri (2006) näki muuutoksia kodin merkityksessä ja pohti onko nätävissä koti markkinapaikkana vai onko ulottuvillamme kodin renessanssi. Ihmiset muokkaavat esineitä, latteita osaksi kodin arkea, mutta samalla esineet muokkaavat arkeamme ja toimintojamme. Uusinta teknologiaa otetaan käyttöön riisumalla niistä oman käytön kannalta turhia ominaisuuksia ja tekemällä niistä näin oman oloisia. Mutta mitä tarkoittaa oman älykodin kustomointi?

Millainen oppimisympäristö älykoti on?

Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa on seitsemän laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta, ne ovat taitoja, jotka täsmennetään vuosiluokkakokonaisuuksittain (kuvion lähde OPH verkkosivut):

Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1)
Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)
Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)
Monilukutaito (L4)
Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5)
Työelämätaidot ja yrittäjyys (L6)
Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7)

Nämä tavoitteet siis nousevat esiin kunkin oppiaineen tavoitteissa oppiainelähtöisesti. Oppiminen ei suinkaan pysähdy koulun seinien sisälle vaan ulottuu kokonaisvaltaisesti oppijan elämään. Älykoti onkin oiva oppimisympäristö. Se antaa mahdollisuuksia teknologialukutaidon, hyvinvoointiteknologian, viestintäteknologian oppimiseen. Se haastaa niin uteliaisuutta ja kriittistä ajattelua kuin kannustaa kestäviin valintoihin ja yrittäjyyden uusiin mahdollisuuksiin. Älykoti antaa mahdollisuuksia uuden oppimiseen, mutta vaatii asukkaltaan myös uutta osaamista.

Tämän vuosituhannen osaamistavoitteissa (Binkley et al. 2012) korostetaan ajatelun tapaa, jossa luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu sekä oppimaan oppiminen ja metakognitiiviset taidot korostuvat. Työskentelytavassa kommunikointi ja yhteistyö ovat keskeisiä. Työn tekoon tarvittavien välineiden hallinnassa informaation lukutaito ja tietotekniikan käyttötaidot korostuvat. Elämme osana maailmaa, jolloin globaali ja paikallinen kansalaisuus limittyvät.

Kuluttajalle ja älykodin asukkaalle toivon: viisautta, kriittisyyttä ja loputonta uteliaisuutta uuden oppimisessa. Älyteknologiset sovellukset toivotan tervetulleeksi inhimillisyyden lisänä.

Lähteet

Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M., Miller-Ricci, M. & Rumble, M. (2012). Defining twenty-first century skills. In P. Griffin, B. McGraw & E. Care (Eds) Assessment and teaching of 21st century skills (pp. 17–66). New York: Springer.

Douglas, M. 2000. Puhtaus ja vaara. Tampere. Vastapaino

Peteri, V. 2006. Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampereen yliopisto

Wu, Y. & Pillan, M. (2017). From respect to change user behaviour. Research on how to design a next generation of smart home objects from User Experience and Interaction Design, The Design Journal, 20, pp. 3884−S3898, DOI: 10.1080/14606925.2017.1352891

Opetussuunnitelman perusteet 2014

https://www.ces.tech/

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalosuopettajan suuntautumisopinnoissa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Työpaja 3: Asuminen, puhtaus, kierrättäminen, jakaminen ja liikkuminen

Älykotitapahtuman työpajassa keskityttiin älyteknologiaan, teemoina arjen helpottaminen ja liikkuminen paikasta toiseen. Aiheeseen orientoiduttiin erään teknologiaan ja tulevaisuuteen painottuvan videon avulla. Videon päähenkilöllä Frankilla on käytössään yksi laite (puhelin), jonka avulla hän ohjasi erilaisia arjen toimintojaan. Laitteen avulla päivä sujui ongelmitta. Video herätti meissä ajatuksia ja kysymyksiä: Onko arki todella niin sujuvaa teknologian avulla? Onko tällainen elämä laitteiden kanssa tulevaisuutta? Mihin kaikkeen älytekniikkaa tarvitaan? Millaisia kääntöpuolia älytekniikalla on?

Pajassa oltiin skeptisiä liialle älytekniikalle. Videolla Frank pyöräili kuunnellen laitteen ohjeita reagoimatta muuhun ympäristöön. Tuleeko elämästä pelkkää suorittamista älylaitteiden varassa? Jäävätkö ympäristö, sää, luonto ja ihmiset huomiotta? Onko ihminen läsnä vain laitteensa kanssa? Tekevätkö laitteet ihmisestä entistä teknologiariippuvaisemman?

Frankin sujuva arki edellyttää, että kaikilla elinpiiriin kuuluvilla henkilöillä on samat sovellukset. Videossa Frankin työkavereilla oli sama sovellus, jolla he näkivät, keitä työpaikalle on kirjautuneena. Onko tällainen mahdollista oikeassa elämässä? Tällä hetkellä ihmisillä on erilaisia laitteita ja ohjelmistoja, jotka eivät välttämättä kommunikoi keskenään. Johtaako älytekniikka siihen, että kaikilla on oltava saman merkin laitteet?

Pajassa esitettiin tulevia nousevia trendejä, kuten esimerkiksi ‘’helpfull home’’. Tämä termi käsittää arjen hallinnan helpottamisen elektroniikan ja älyn avulla kodeissa. Pohdimme aihetta perheen ja arjen näkökulmasta. Jos tulevaisuudessa kaikki kodin toiminnot, kuten valojen sammutus, pesukoneen käynnistäminen ja oven lukitseminen, tapahtuvat yhdellä laitteella, tällöin kaikilla perheenjäsenillä tulisi olla toimintoja hallitseva laite. Se olisi varmasti hyödyllinen ja arkea helpottava.

Toisaalta toimiiko tällainen lapsiperheessä? Voiko koulutaivaltaan aloittava lapsi huolehtia kodin toiminnoista? Kenellä on ’’päävastuu’’ kodin laitteiden hallinnasta?

Optimaalisin tilanne älykodissa olisi sellainen, että koti tuntisi asukkaansa ja kaikki toiminnot olisi säädetty asukkaille sopiviksi. Se helpottaisi arkea ja esimerkiksi väsyneenä kotiin tulevan ei tarvitsisi ‘’tappella’’ eri laitteiden kanssa.  Mutta entä sitten, jos laitteet kaatuvat? Mitä silloin teemme? Jos kotiovikin toimii sovelluksella ja sähköllä, miten pääsemme edes kotiin?

Pohdimme myös eriarvoistaako älyteknologia ihmisiä. Milloin tällainen on kaikille arkipäivää ja laitteet niin edullisia, että kaikilla on mahdollisuus hankkia niitä? Johtaako tämä uuteen ilmiöön, älytekniikasta syrjäytyneisiin?

Artikkelin on kirjoittanut kotitaloustieteen maisteriopiskelija Juulia Lehtimäki. Hän suoritti ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 5: Kotitalouden sopimukset

Älykoti-tapahtuma herätti ryhmämme pohtimaan erilaisia älykodin toimintoja sekä minkälaisia tietoja ja taitoja kuluttaja tai kuluttajuuteen kasvava oppilas tarvitsee. Yhteiskunta ja sen myötä kotitaloudet ovat jatkuvassa muutoksessa teknologian kehittyessä eikä sopeutuminen muutoksiin aina ole kivutonta.

Koemme tärkeäksi, että koulujen kuluttajakasvatus kehittäisi oppilaan ajattelun taitoja: päätöksentekokykyä, erottelu- ja vertailukykyä sekä kykyä hallita ja tiedostaa tehtyjä valintoja seuraamuksineen. Koska älykodin toiminnot ovat jatkuvassa muutoksessa, ei opetuksessa voida käsitellä spesifejä ajankohtaisia ilmiöitä, sillä ne voivat hetken päästä olla jo vanhentuneita. Ajankohtaiset ilmiöt voivat toimia esimerkkeinä, mutta ajattelun taitoja kehittämällä oppilas voi soveltaa osaamistaan erilaisiin muuttuviin ilmiöihin.

Kuluttajaa neuvovat älyratkaisujen käyttöönotossa ja valinnassa monet eri tahot. Näitä tahoja ovat muun muassa palvelun tarjoajat, perhe, viranomaistahot ja kuluttajakasvattajat. Ne voivat tarjota apua älyratkaisujen käytössä sekä kuluttajan omien tarpeiden kartoittamisessa ennen valintojen tekoa. Ne tarjoavat apua myös ongelmatilanteissa. 

Kuluttajakasvattajien tavoitteena on kehittää oppilaissa kriittistä ajattelua, josta on apua tulevaisuuden älyratkaisujen hankinnassa ja valintojen tekemisessä.

Kuluttajaosaamisen voikin nähdä elinikäisenä oppimisprosessina. Tietoa on paljon saatavilla, minkä vuoksi on tärkeää oppia erottelemaan, mikä osa tiedosta on relevanttia ja vastaa omiin tarpeisiin. Tarvitaan myös taitoa tunnistaa tiedonlähde. Kuluttajalle riski voi olla tiedonlähteen luotettavuus, minkä vuoksi kriittisen ajattelun opettelu on tärkeää. Koska koulu tavoittaa tulevaisuuden kuluttajat, opetuksessa on tärkeää pohtia kuluttamisen keskeisimpiä näkökulmia pitkällä aikatähtäimellä.

Artikkelin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Priska Tokola, Kati Oikarinen ja Emilia Hyvönen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 4: Kodinohjausjärjestelmät, asunnon talotekniikka, turvallisuus, huollot, päivitykset

Olemme Helsingin yliopiston kotitalousopettajaopiskelijoita ja osallistuimme 2.10.2017 Älykoti-tapahtumaan, jonka teemoja tänä vuonna olivat osaaminen, kuluttaja ja äly.

Tapahtuman kuudesta työpajasta osallistuimme työpajaan, jossa käsiteltiin kodinohjausjärjestelmiä, asunnon talotekniikkaa, turvallisuutta, huoltoa ja päivityksiä. Katsoimme keskustelua avaavan videon kodinohjausjärjestelmistä, jonka pohjalta kävimme moniammatillista keskustelua aiheesta.

Työpajassa käydyn keskustelun pohjalta kävi ilmi, että älykodin toiminnoista selviytyminen vaatii kuluttajalta lukuisia eri taitoja, kuten hyvää ja kriittistä medialukutaitoa, koodaamisosaamista, digitaitoja, yhteistyötä, aikaa, teknistä osaamista ja taloteknisten laitteiden ymmärtämistä.

Näiden taitojen lisäksi vaaditaan tietoa älykodista sekä tietoisuutta ja ajan tasalla olemista uusista tuulista. Osaamisen edistämisen keinoja ja mahdollisuuksia ovat muun muassa tiedostamisen herättäminen, tapahtumat, medialukutaidon opettaminen koulussa ja elinikäinen oppiminen.

Jotta ihmiset omaksuisivat tulevaisuuden älyratkaisujen vaatimat kuluttajataidot, heille pitäisi tarjota puolueetonta neuvontaa. Neuvonnan tehtävää ei tarvitse sysätä yhdelle taholle vaan sen hoitaminen vaatii yhteistyötä yritysten, palvelun tarjoajien, laitevalmistajien, myyjien, järjestöjen ja opettajien välillä. Lainsäädännön muutos on yksi askel neuvonnan käynnistämiseen.

Kuluttajia neuvovat ja opastavat tahot voisivat levittää tiedon kaikille helposti saatavaksi selkokielellä. Keskeinen tehtävä olisi kiinnostuksen herättäminen ja medialukutaidon opettaminen mm. opetusvideoiden ja käytännön opetuksen avulla sekä tarvittaessa näyttämällä etäyhteydellä, miten jokin toimii.

Älykoti on tulevaisuuden suunta, joka herättää odotuksien ja toiveiden lisäksi huolia. Vaikka arki helpottuu ja turvallisuus lisääntyy ohjailtavuuden myötä, laitteiden päivitykset, huoltojen yhteensopivuudet ja koko järjestelmän haavoittuvuus herättävät monissa myös huolta. Millaisia ajatuksia älykodin ohjailtavuus teissä herättää?

Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Sini Saarinen ja Maiju Kainulainen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 2: Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen 

Selviytyminen ja turvallinen toiminta nyky-yhteiskunnan haasteissa edellyttää osaamista jokaiselta ikään tai ammattiin katsomatta niin vapaa-ajalla, koulussa kuin työpaikallakin. Tärkeää onkin, että osaamista lähdetään kehittämään mahdollisimman nuoresta asti, jotta osaaminen olisi yhdenvertaista ja tavoittaisi kaikki ihmiset.

Koulussa opittu ei takaa kaikkea tarvittavaa osaamista muuttuvassa yhteiskunnassa, vaan tämä edellyttää elinikäistä oppimista. Työelämässä haasteena on nopeat muutokset, kuten etätyön lisääntyminen, joten osaamista myös näissä tilanteissa olisi tuettava.

Tärkeää on ensin hallita perustiedot ja -taidot, jotta pystyy selviytymään asiasisällöltään haasteellisemmista tehtävistä. Tällaisina perustietoina ja -taitoina voidaan pitää luetun ymmärtämistä ja vuorovaikutustaitoja.

Nykypäivänä olisi tärkeää osata tulkita kriittisesti erilaisia mediatekstejä. Kriittisen medialukutaidon tärkeys korostuu, koska erilaista tietoa on niin runsaasti tarjolla esimerkiksi netissä. Käyttäjän tulisi pystyä hahmottamaan mikä tarjotusta tiedosta on hyödyllistä, mikä taas vähemmän tärkeää.

Oleellisen tiedon löytäminen ja oman näkemyksen muodostaminen ovat avainasemassa kriittisen medialukutaidon hallitsemisessa.

Tietosuojaan liittyvien asioiden hallinta on erittäin tärkeää. Etätöiden lisääntyessä on muistettava, että työasioihin liittyy hyvin tarkat säädökset työelämän tietosuojalain osalta. Erityisesti julkisilla paikoilla työskentelemisessä tulee olla tarkkana, ettei esimerkiksi henkilötiedot pääse leviämään ulkopuolisille tahoille.

Myös ajanhallinnalla on merkittävä rooli osaamisen kehittämisessä. Meillä kaikilla on vuorokaudessa aikaa 24 tuntia, jonka vuoksi on tärkeää oppia suunnittelemaan omaa toimintaa niin, että pystyy suoriutumaan kaikesta tarpeellisesta sille annetussa ajassa.

 

Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Heidi Kiuru, Josefina Niemi, Oona Heikkinen, Jenni Ankkuri, Roosa Saastamoinen, Nelli Numminen ja Viivi Maskulin. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa. Ryhmä osallistui KAVI:n mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön projektipäällikön Lauri Palsan Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen -työpajaan 2.10.2917 pidetyssä Älykotitapahtumassa.

Työpaja 6:  Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset

Vietimme ryhmämme kanssa pienen hetken Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset -aiheen parissa. Paikalla oli paljon eri tahojen asiantuntijoita, ja laajasta aiheesta olisi riittänyt keskustelua vaikka koko päiväksi. Minä jäin kuitenkin kiinni FINE:n viestintäpäällikkö Elina Antilan lauseeseen, jossa hän totesi fyysiseen rahan olevan katoamassa.

Tulevana opettajana jäin pohtimaan, miten lapsi ja nuori oppivat ymmärtämään rahan arvon, kun raha ei näyttäydy heille fyysisenä ja konkreettisena vaihdon välineenä?

En pohdi tätä ongelmaa nyt ensimmäistä kertaa. Tein pitkään töitä itsenäisesti muuttaneiden autististen henkilöiden parissa. Monessa tapauksessa törmäsin työssäni haasteeseen, että näillä henkilöillä oli vaikeuksia ymmärtää abstrakteja asioita. Rahan muuntuessa seteleistä ja kolikoista verkossa liikkuvaksi ”abstraktiksi” asiaksi, myös käsitys rahasta ja ostamisesta muuttuu. Osa asiakaskunnastani kieltäytyi käyttämästä muuta kuin käteistä rahaa, mikä luonnollisesti esti heitä hallitsemasta täysin omaa talouttaan. Osa taas ei mieltänyt verkossa käyttämänsä rahan olevan alkuunkaan itseltä pois, mikä ääritapauksissa johti taloudellisen edunvalvojan hankintaan. Toki nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta mielestäni todellisia uhkakuvia kenelle tahansa.

Uskon, että mitä heikompi kyky abtraktiin ajatteluun on, sitä vaikeampi on ymmärtää, että verkossa käytetyt, pienetkin summat esimerkiksi peleihin tai muihin palveluihin, ovat pois omasta lompakosta, koska omasta pussukasta ei konkreettisesti häviä yhtään mitään. Lapsella ei vielä ole todellista kykyä hahmottaa tällaisia asioita. Mielestäni kasvattajien rooli, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin on konkretisoida jo pienelle lapselle raha-asioita. Valmista vastausta siihen, miten tämä hoidetaan, ei minulla ole. Zaldo-sivusto näyttäisi kuitenkin olevan oiva alku rahankäytön hallinnan opettamiseen peruskoulussa (https://zaldo.fi/minizaldo/saastopossu/).

On turha uskotella, että fyysinen raha tulisi säilymään osana arkea. Suomessa olemme jo laajasti ottaneen käyttöön korttimaksamisen, verkkomaksamisen ja muut vaihtoehtoiset menetelmät. Nykyään lähes jokaisella on mahdollisuus käyttää vaikka koko omaisuutensa kotisohvalta käsin. Kynnys ostosten tekemiseen on pienempi, kun ei tarvitse erikseen lähteä ostoksille. Monet pelit ovat maksullisia ja rahalla on mahdollista ostaa peleissä kiinnostavia lisäelementtejä. Kuluttumisesta on tullut entistä helpompaa.

Mikäli lapsi oppii turvallisessa ympäristössä rahankäytön mahdollisimman monipuolisesti, kasvaa hänen mahdollisuutensa harkintakykyiseen kuluttamiseen. Me tuskin haluamme jarruttaa kehitystä sillä, että pyrkisimme puhumaan ainoastaan fyysisen rahan puolesta. Virta vie meitä aivan toiseen suuntaan, ja meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, että niin me itse kuin tulevat polvetkin kulkevat turvallisesti tuon virran mukana.

Ja hei, FINE:n sivuilta (https://www.fine.fi/) löytyy paljon kaikkea hyödyllistä tietoa!

 

Artikkelin on kirjoittanut kotitaloustieteen maisteriopiskelija Hanna-Kaisa Vuorio. Hän suoritti ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 1: Syöminen, hyvinvointi ja terveys
Digitalisaation monimuotoistuminen luo uusia palveluita kuluttajille. Kuluttaja voi lähitulevaisuudessa ottaa käyttöönsä sovelluksen, joka laatii henkilökohtaisen päivittäisen ruokasuosituksen hänen itsensä laatiman profiilin mukaan.

Ruokasovellus tuottaa päivittäisten aterioiden reseptit, valmistusohjeet ja kauppalistan napin painalluksella. Voit valmistaa päivän ateriat alusta asti itse, käyttää valmiiksi esikäsiteltyjä ja pilkottuja tuotteita tai nauttia aterian lähiympäristön ruokapalveluita tuottavien yrittäjien tiloissa. Sovellus kertoo sinun henkilökohtaisen ruokarytmisi, energiantarpeesi, ravintoaineiden saantisi ja ”syöttää” lapset joko kotona tai koulumatkan varrella olevassa yrityksessä. Kauppakassi -palvelu tuo tarvittavat raaka-aineet kotiovelle. Kätevää! Luot vain huolella profiilisi, ja se saa sinut sekä perheesi syömään terveellisesti ja säännöllisesti aina.

Kun ruokasovellus auttaa sinua tekemään parempia valintoja kaupassa, auttaa sinua syömään eettisemmin ja edullisemmin sekä tietää sinua paremmin, mikä on juuri sinulle sopivaa ja terveellistä ruokaa, mihin kotitalousopetusta enää tarvitaan? Voimmeko pian unohtaa lautasmallin, ruokaympyrän ja -pyramidin sekä ”puoli kiloa päivässä” -käsitteen? Voitaisiinko kotitalousopetukseen suunnatut määrärahat käyttää tulevaisuudessa johonkin muuhun oppiaineeseen?

Vaikka teknologia kehittyy ja helpottaa elämäämme ja valintojemme tekemistä, näemme kotitalousopetukselle tilausta myös jatkossa.

Ravitsemuskasvatus (terveystiedon ja kotitalouden oppiaineissa) tavoittelee nuorten ruokatottumusten parantamista ja terveellisen syömisen hallintaa, joissa käytännön osaaminen korostuu. Kotitalousopetus tavoittaa sopivassa vaiheessa koko 13-vuotiaiden ikäluokan. Se saa oppilaat ymmärtämään terveellisen ravitsemuksen merkityksen oman hyvinvointinsa kannalta ja opettaa heitä valmistamaan terveellistä, edullista ja maukasta ruokaa.

Ruokasovellus puolestaan antaa valmiit vastaukset siihen, miten tulisi syödä ravitsemuksellisesti oikein – olet sitten keliaakikko, vegaani, maitoallergikko tai tavallinen sekasyöjä. Kun ruokasovellukset lisääntyvät, myös media- ja mainonnanlukutaidon merkitys ravitsemuskasvatuksessa korostuu. Sinun on esimerkiksi tunnistettava ja erotettava mainokset oikeasta tiedosta. Ammattilaisten luomiin ruokasovelluksiinkaan ei kannata uskoa sokeasti, vaan myös niitä on osattava tarkastella kriittisesti ja ”maalaisjärjellä”.

 

Artikkelin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Kirsi-Marja Ajosenpää, Anna Haapa, Essi Koli, Mira Laaksonen ja Katja Peltonen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

 

Älykoti-tilaisuutta vietettiin 2.10.2017 Siltavuorenpenkereellä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjesti sen yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajan opintosuunnan kanssa. Yhteistyössä järjestetty tilaisuus oli jo kuudes laatuan. Tässä blogissa on aiemminkin julkaistu tilaisuuksiin liittyneitä opiskelijakirjoituksia kuluttajateemaisista päivistä. Lue täältä vuosien 2015 ja 2016 opiskelijakirjoitukset tilaisuuksista.

Tällä kertaa opiskelijat laativat kirjoituksensa Älykoti- tilaisuuden iltapäivän kuudesta eri työpajasta. Tilaisuuden osallistujat keskustelivat työpajoissa tuoden esiin omia näkökulmiaan. Näin syntyi uusia ajatuksia ja oivalluksia kuluttajien älykodissa tarvitsemasta osaamisesta. Työpajojen keskustelluissa pohdittiin mm.

  • Mitä osaamista kodin eri toiminnoista selviytyminen vaatii kuluttajalta?
  • Kenen tehtävä on neuvoa kuluttajaa älyratkaisujen käyttöönotossa ja valinnassa?
  • Mitä eri kuluttajia neuvovat ja opastavat tahot voivat tehdä?
  • Mitä ovat osaamisen edistämisen keinot ja mahdollisuudet?

Tästä löydät suorat linkit kuuteen työpaja-artikkeliin:
Työpaja 1. Syöminen, hyvinvointi ja terveys
Työpaja 2. Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen
Työpaja 3.  Asuminen, puhtaus, kierrättäminen, jakaminen ja liikkuminen.
Työpaja 4. Kodinohjausjärjestelmät, asunnon talotekniikka, turvallisuus, huollot, päivitykset.
Työpaja 5. Älykodin sopimukset
Työpaja 6. Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset

Postaustekstit kirjoittivat työpajojen pohjalta kotitaloustieteen maisteriopiskelijat, jotka suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa ja olivat samalla mukana Älykoti-tilaisuuden kokonaisuuden toteuttamisessa.

Kiitämme Älykoti-tilaisuuden esiintyjiä, työpajojen fasilitaattoreita, opiskelijoita ja osallistujia, jotka olivat mukana yhteisen tiedon luomisessa. Jatketaan keskustelua blogi-postausten kommenteissa ja kuluttajaosaamisen kehittäjien Facebook-ryhmässä. Liity ryhmään.

Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin tässä blogissa, miten kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Viikko sitten järjestimme Älykoti-tilaisuuden yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajien opetussuunnan kanssa, jossa keskustelimme mm. kodeissa tehtävien päätösten taloudellisesta merkityksestä.

Keynote- puhujamme Saara Taalas totesi, että talous on nostettava kotitalouden ytimeen ja osaamisen kulmakiveksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt. Kodin ajankäyttöön on tullut sekä passiivinen että aktiivinen ”klikkailu” – tykkäämme, jaamme ja tilaamme. Toimintoihin median ääressä kulutettiin jo kolme vuotta sitten niin paljon aikaa, että jo silloin tarjosin uutta käsitettä ”kotien palkaton markkinointityö”. Muutamassa vuodessa algoritmien ja sisältömarkkinoinnin muodot ovat monipuolistuneet niin, että voimme todeta, että kotitaloudet ovat alustatalouden palkattomassa datatyössä.

Kotitaloudet valjastettuna alustatalouden palkattomaan datatyöhön
Digitaalisuus on tuonut mukanaan alustat ja sovellukset, jotka mahdollistavat uudenlaista toimintaa. Siitä käytetään sellaisia käsitteitä kuin jakamistalous, alustatalous ja tilaustalous. Osallistumme alustojen palkattomaan datatyöhön luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Hakukoneet jauhavat tiedonhaustamme ja tekemisistämme markkinakelpoista dataa, jaamme sosiaalisessa mediassa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat testien tuloksemme.

Kaiken palkattoman datatyön teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko reaalimaailmassa koekaniiniksi tai esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta?

Paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta? Mitä maksaisi perinteinen kuluttajiin kohdistuva haastattelututkimus verrattuna hakukoneiden meistä keräämään dataan.

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi.

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta datatyöstä saamme tässä alustatalouden itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme.

Samaan aikaan verkossa toimii myös rahallista korvausta vastaan klikkailevia toimijoita mm. trolleja. Myös tubettajat ja bloggarit ovat oma joukkonsa kaupallisesta viestinnästä ansiota saavia toimijoita.

Onko opetuksessa aika puhua alustataloudesta ja datasta?

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin verkko on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut voivat tuntua hämärtyvän, silti myös verkossa pätevät samat säännöt ja arvot kuin offline kuluttajuudessakin.

Datasta on tullut uusi vaihdon väline, jota on tarpeen opettaa yhteiskuntaopin osana ja sen rinnalla, kun talouskasvatuksessa puhutaan rahasta. Kotitalouden oppiaineessa on puhuttu perinteisesti palkattomasta kotityöstä, mutta mikä on palkattoman datatyön osuus kotien ajankäytössä ja palveluiden valinnassa ja hankinnassa?

Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan tietoisena tiedon ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”.

Kuka asuu älykodissa?

Taina —  29.9.2017

Älytalo toimii niin kuin siellä asuvat ihmiset haluavat, sillä koti opetetaan asukkaidensa tavoille. Älykäs asuminen voidaan pilkkoa kolmeen tekijään: asumiseen, talotekniikkaan ja asuinalueiden rakentamiseen. Kaikkien edellä mainittujen kohdalla puhutaan nykyään älyasumisesta ja automaatiosta.

Älykodeista, eli kodeista joissa on runsaasti älykästä kodissa käytettävää teknologiaa, on puhuttu jo 20 vuotta, mutta lopullista läpimurtoa ei ole vielä tapahtunut. Suomessa kotitalouksista arvioidaan noin prosentilla olevan älykkääksi luokiteltava koti, jos määritelmänä käytetään pelkästään asunnon teknisiä ominaisuuksia.

Verkkoyhteys tuo kotiin kaksisuuntaisen tietovirran
Älykotien vähäisesta määrästä huolimatta elämme kodeissamme älyteknologian ympäröimänä. Tilastokeskuksen mukaan marraskuussa 2016 lähes jokaisesta Suomen 2,6 miljoonasta kotitaloudesta löytyy vähintään yksi matkapuhelin. Tietokonetta ja internetyhteyttä vailla on enää runsaat 10 prosenttia talouksista. Matka­puhelimet ovat valtaosin älypuhelimia. Kuitenkin perinteinen lankapuhelin oli yhä käytössä yhdellä kymmenestä taloudesta. Yleisiä ovat myös erilaiset päälle puettavat älylaitteet: aktiivisuus­ranneke, älykello, älylasit, älypaita jne. Joka viidennen talouden jäsenillä oli puettavia älylaitteita käytössä marraskuussa 2016.

Pöytätietokoneen on syrjäyttämässä kannettava tietokone ja tabletti. Älypuhelimien, tablettien ja läppäreiden kylkiäisenä on yleistynyt liikkuva laajakaista eli mobiililaaja­kaista, joka oli jo kahdella kolmesta taloudesta. WLAN-lähiverkko löytyi lähes yhtä monesta taloudesta. Nämä tuovat palvelut kuluttajien käyttöön missä ja milloin vain -periaatteella.

Data kulkee verkossa kun laitteet kommunikoivat
Kodin ja toimintaympäristön laitteet verkottuvat kodin ulkopuolelle ja kuluttajien tiedoista rakentuu big dataa, eli tietoa, jota kertyy lukuisista eri lähteistä kuten aika- ja paikkatiedoista, navigointipalveluista, verkkosivustojen lokitiedoista, asiakaspalautteesta, arvosteluista sekä sosiaalisen median sisällöstä.

Datasta on tullut älykkään toiminnan moottori, ja yritykset oivaltavat sen keskeisen roolin ja arvon. Muutos on valtava.

Murroksessa ei ole kyse pelkästään kodeissa käytettävästä teknologiasta – samalla muuttuvat kuluttajille tavaroita ja palveluita tuottavien yritysten liiketoimintamallit, toimintatavat ja kulttuuri.

Kuluttajat tuottavat dataa, joka synnyttää myös uutta liiketoimintaa. Vaikka emme asuisi erikseen suunnitellussa älykodissa, kotitalouden toiminnasta eri älylaitteilla kerätty data on suurennuslasin alla. Miettimisen aiheita ovat esimerkiksi:

  • Miten yritykset hyödyntävät meistä kerättyjä nykyisiä datavarantoja?
  • Millä tavoin meistä voi kerätä tai ostaa uutta dataa?
  • Miten meistä kerättyä dataa voi jalostaa?
  • Mitä saan vastineeksi datan antamisesta valmistajalle tai palveluntuottajalle?
  • Mitä raportit paljastavat kodin ja sen asukkaiden toiminnasta?
  • Miten voimme hyödyntää itsestämme kerättyä dataa (Mydataa) ja kuka kerätyn datan omistaa?

Älykodin asukkaaksi siirrymme pikku hiljaa. Otamme huomaamatta esine esineeltä käyttöömme älykkäät tuotteet ja laitteet kodin toimintoihimme.

Älykodissa asumme me kuluttajat, joiden dataa hyödynnetään meille suunnatussa markkinoinnissa ja räätälöidyissä palveluissa. Ehkä muutaman vuoden sisällä joko me kuluttajat itse tai markkinoiden keräämä data opettaa kodin laitteet asukkaiden tavoille.