Archives For Kotitalouden hallinta ja osallisuus

Älylaitteet valtaavat markkinat laite laitteelta. Mitkä tahansa kodin esineet voivat olla verkkoon kytkettyjä älylaitteita, niin kodinkoneet kuin lelut, lattiat ja sängyt. Samalla kun ostat laitteen, ostat myös palvelun. Älykodin laitteiden ja palveluiden taustalla on kasa sopimuksia. Kuten palvelut, myös sopimukset ovat pääasiassa verkossa.

Ennen sopimuksen hyväksymistä kuluttajalla on vapaus valita ja kilpailuttaa palveluita. Kuluttajan vapaus valita erilaisten laitteiden ja palveluiden kirjosta on kuitenkin näennäinen, jos tarjolla on ainoastaan älylaitteita. Lopulta tulemme siihen, ettei kuluttajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa älylaite, joka on kytketty internetiin.

Sopiminen uudenlaisena kotitaloustaitona
Kodin älylaitteet eivät ole henkilökohtaisia samalla tavalla kuin älypuhelin. Älyjääkaapit, älypesukoneet ja muut älylaitteet hankitaan usein kodin yhteiskäyttöä varten. Asukkaiden tulee päästä sopuun siitä, kenen kanssa ja millaisin käyttöehdoin yhteiset sopimukset solmitaan.

Älylaitteet voidaan hankkia yksittäin tai pakettina, joka sisältää useampia laitteita ja palveluita. Ennen sopimuksen hyväksymistä on hyvä selvittää uuden palvelun yhteensopivuus muiden kodin laitteiden kanssa.

Valintojen tekeminen ja sopimusviidakon hallinta on osa arjen hallintaa. Kuluttaja on seuraavien kysymysten äärellä:

  • Mitä tarvitsen aktiiviseen käyttöön?
  • Mistä kaikesta kannattaa sopia?
  • Minkä suuruinen on kuukausibudjettini?
  • Mihin kaikkeen on varaa?
  • Mitä seurauksia on sillä, jos päivittäiseen elämään vaikuttava palvelu lakkaa yllättäen toimimasta?

Tarvitseeko kuluttaja avukseen sopimusavustajan?
Sopimus on sitoumus käyttöehdoista. Tiedosta ensin omat tarpeesi ja käyttötapasi ja vasta sen jälkeen voit aidosti arvioida sopiiko älylaite ja palvelu sinulle.

Yksi keskeinen asia sopimuksessa ovat palvelun hinta ja maksamisen ehdot. Sopimuksen seurauksena tulee lasku perässä tai maksu veloitetaan välittömästi.

Palveluiden käytöstä ei välttämättä veloiteta rahaa, vaan myös data voi olla vaihdon väline. Sopimuksissa pitäisi olla maininta siitä, jos älylaite kerää käyttötietoja, joita valmistaja hyödyntää jatkossa analytiikassa ja markkinoinnissa. Kerätyn datan avulla valmistajat voivat tehdä yksilöllisempiä ja paremmin kuluttajan tarpeita vastaavia laitteita.

Vakioidun tuotteen sopimus on sama kaikille. Personoitujen, jatkuvasti muuntuvien palveluiden sopimukset ovat monimutkaisempia, kuten jääkaapin, joka tuntee ruokailutottumuksesi.

Kuluttajan kannattaa katsoa sopimuksesta, kenellä on vastuu tietoturvasta ja palvelun päivityksistä. Näillä on vaikutusta laitteen turvallisuuteen. Kuluttajan on myös tärkeä ottaa selvää miten, milloin ja millä hinnalla sopimus on mahdollista irtisanoa ja palvelu vaihtaa toiseen. Määräaikaisessa sopimuksessa on omat erityispiirteensä. Määräaikaista sopimusta ei voi muuttaa eikä irtisanoa sen voimassa ollessa.

Kuluttajalla tulee olla taito tulkita sopimusehtoja. Sopimusten lukutaitoa on mahdollista sisällyttää koulun opetukseen (esim. laaja-alaisen osaamisen arjen taitojen kokonaisuudessa L3) tai sitä voi oppia huoltajilta. Monimutkaisten sopimusten kanssa niin nuoret kuin kokeneemmatkin kuluttajat saattavat tarvita ulkopuolista apua. Kaikilla apua ei löydy lähipiiristä – voisiko sopimusavustaja olla tulevaisuuden ammatti?

Esineiden internetillä (Internet of Things, lyhennettynä IoT) tarkoitetaan internet-verkon laajentumista laitteisiin ja koneisiin. Sen seurauksena asunnot muuttuvat esine esineeltä älykodeiksi.

Älykoti syntyy kun kodin älyominaisuuksia sisältävät laitteet alkavat kerätä tietoa asukkaiden liikkeistä ja oppivat siitä. Palvelun tuottajat hyödyntävät kerättyä tietoa laitteiden edelleen kehittämisessä ja markkinoinnin kohdentamisessa.

Yksilöllistetty älykoti reagoi ennen sinua
Älylaitteiden myötä kotitalouksien ruokahuolto ja syöminen, puhtaanapito sekä yhdessä eläminen palvelullistuvat ja yksilöllistyvät. Älykoti voidaan suunnitella siten, että digitaaliset toiminnot tapahtuvat huomaamatta. Jääkaappi tekee kauppaan tilauksen ostotottumusten perusteella ja valot sammuvat ja syttyvät automaattisesti sen mukaan, miten huoneissa liikutaan. Kun asukas alkaa ajatella, että jotain pitäisi tapahtua, on älykoti jo reagoinut siihen.

Internetiin kytketyt laitteet saadaan viestimään ja vuorovaikutukseen myös keskenään. Esimerkiksi kun sängyn päiväpeiton ottaa pois, samaan aikaan himmenevät valot ja tabletin kirja-sovellus aukeaa siitä kohtaa mihin viimeksi jäi.

Koti on ainoastaan yksi osa ihmisen normaalia sosiaalista ympäristöä. Hyvin suunniteltu älykoti kommunikoi asukkaan muidenkin datalähteiden kanssa. Sillä voi olla pääsy esimerkiksi asukkaan sähköiseen kalenteriin, auton navigointitietoihin ja sosiaalisen median palveluihin. Kun älykoti tuntee toimintamme myös kodin ulkopuolella, se pystyy organisoimaan asioita puolestamme.

Tiedot verkkoon kytkeytyneiden kotitalouksien kulutustottumuksista ja muu elämisestä kerätty tieto ovat esineiden internetin valuuttaa. Kuka omistaa tämän datan ja kuka myöntää siihen käyttöoikeuden?

Heikko digiosaaminen voi johtaa kyberhyökkäykseen
Jos älykodissa laiteympäristöä ei ole asianmukaisesti suojattu, voidaan esineiden internetiä väärinkäyttää. Hakkerit ovat kiinnostuneita mahdollisuuksista käyttää väärin heikosti suojattuja laitteita.  Tietojen varastaminen ja väärentäminen, turvallisuudesta vastaavien esineiden ja järjestelmien häirintä ja sabotaasit ovat mahdollisia ilkitekoja.

Tärkeiden tietojen suojaamiseen kannattaa käyttää ajoissa aikaa ja vaivaa. Tietosuojasta huolehtiminen ei pitäisi olla yksin kuluttajan vastuulla, vaan kulutustavaroiden valmistajien ja ohjelmistosuunnittelijoiden on huolehdittava tietoturvasta omalta osaltaan. Älykodin kyberturvallisuutta edistää erityisesti valmistajan tuki ja ohjelmistopäivitykset. Kuluttajan kannattaa muistaa huolehtia kotiverkon suojaamisesta ja oletussalasanojen vaihtamisesta sekä pohtia ovatko toimenpiteet turvallisia etäyhteydellä tehtäväksi.

Nopeasti muuttuvassa ympäristössä vaaditaan sopeutumiskykyä ja jatkuvaa uudelleen oppimista. Kaikki tarvitsevat vähintään perustaidot digiosaamisesta. Uusille sukupolville älykoti tulee olemaan elämäntapa. Oppilaiden tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittäminen peruskoulussa on haastavaa, sillä opettajien käsitys tieto- ja viestintäteknologiasta ei välttämättä ole samalla tasolla kuin nuorilla itsellään. Kuka tällöin kasvattaa ja ketä?

Vuoden päästä tulee voimaan uusi tietosuoja-asetus henkilötietolakiin. Asetukseen tehdyt muutokset tulevat koskemaan erityisesti lasten ja nuorten asemaa. Todennäköiset linjaukset ovat:

  • Alle 13–16-vuotias (ikä tarkentuu) lapsi tarvitsee vanhemman suostumuksen käyttääkseen palveluita, jotka tallentavat hänen tietojaan, kuten sosiaalista mediaa tai puhelimen sovelluksia
  • Tietoyhteiskuntapalveluissa lapsille osoitettujen viestien tulee olla selkeitä
  • Lasten tietojen suojaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota tietoyhteiskuntapalveluissa

Suomen Safer Internet -toiminnan järjestämässä tietosuojauudistukseen liittyvässä keskustelutilaisuudessa pohdittiin, mitä tämä tietosuoja-uudistus käytännössä tulee lapsen näkökulmasta tarkoittamaan. Kooste keskustelutilaisuudesta on katsottavissa täältä.

Vaikka asetuksen tarkoituksena on parantaa ihmisten oikeuksia, sen seurauksena lapsi saattaa kokea, että hänen yksityisyyttään loukataan ja että, hän ei ole vanhempiensa luottamuksen arvoinen.

Vielä ei ole päätetty, millä tavalla vanhempi antaisi lapselle suostumuksensa jonkun digitaalisen palvelun käyttöön. Amerikan malliin peilaten mahdollisia tapoja antaa lupa voisi olla sähköpostivahvistus, luottokorttiostos vanhemman luottokortilla tai puhelinvahvistus. Jos luvan antaminen on vaivalloista, eivät vanhemmat välttämättä osaa tai jaksa sitä antaa, varsinkin jos lupia pitäisi antaa kymmenittäin.

iStock_000015711230_MediumKäytännössä lapsi ei uudistuksen myötä voi tehdä internetissä paljoakaan ilman, että vanhempi saa siitä tiedon. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että nuori netinkäyttäjä saa tukea ja opastusta. Pahimmillaan lapsi jää ilman internetin yhteisöllistä kokemusta eivätkä lapsen taidot käyttää internettiä kehity.

Vanhemman antama lupa käyttää sovellusta ei tarkoita sitä, että lapsi olisi internetissä turvassa sen enempää kuin nytkään. Päinvastoin, lapselle saattaa jopa tulla valheellinen turvallisuuden tunne luvan saatuaan.

Tilaisuudessa pidettiin erityisen tärkeänä, että tietosuojaan liittyvistä lapsen oikeuksista opetetaan koulussa. Tekniset ratkaisut eivät korvaa vuorovaikutuksellista mediakasvatusta. Itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen tavoitteena on, että oppilaat tulevat tietoisiksi omista oikeuksistaan ja vastuistaan sekä ymmärtävät toimintansa vaikutuksen omaan turvallisuuteen. Perustietojen hankkiminen teknologiasta ja sen kehityksestä ovat myös osa itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen tavoitteita.

Digitaalinen oppimateriaali ja teknologian käyttö kouluissa lisääntyy koko ajan. Tietosuoja-asetuksen vaatima lupa vanhemmilta voi vaikuttaa siihenkin, mitä oppimateriaaleja  ja -välineitä koulu ottaa käyttöön. Jos kaikki oppilaat eivät saa lupaa esimerkiksi oppimista tukevan pelin lataamiseen, se eriarvoistaa oppilaita. Toisaalta luvan kysymisen myötä vanhemmat tulevat tietoisemmiksi koulun opetuksesta.

Lue lisää:

Kävin vierailulla peruskoulussa ja sain osallistua yhdeksäsluokkalaisten kotitaloustunnille. Puhuimme nuorten kanssa omaan kotiin muuttamisesta, älykodista ja asumisesta.

Yksi oppilasryhmä totesi tunnin aikana, että kaikkien laitteiden ja sovellusten ylläpito, sekä maksuista ja sopimuksista huolehtiminen on myös kotitaloustyö.

Nuorten kanssa keskustellessa tuli ilmi, että nuoret tietävät varsin paljon asumisen kustannuksista. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten opetuksessa omaan kotiin muuttamista opettaminen tarkoitti nuorelle sisustussuunnitelmaa ja kodin tavaroiden budjetointia. Nyt opetuksessa kannattaa nostaa esiin palveluiden käyttö ja sopimukset.

Keskustelin kotitalousopettaja Anneli Rantamäen kanssa ja pohdimme, että pelkän pohjapiirroksen ja tavaroiden hankkimisen sijaan tänä päivänä asumiseen ja omaan kotiin muuttamista pohditaan kodin toimintojen kautta.

Budjetoinnin perusteeksi eivät enää riitä pelkät seinät, tavarat ja ruoka. On tarpeen ajatella kodin rahavirtoja kodin kaikkien toimintojen kautta. Mitä arjessa tehdään, mitä tavaroita ja palveluita käytetään ja mitä ne kuukaudessa maksavat?  Palveluiden tilaaminen perustuu sopimuksiin joiden mukaan kuukausittaiset, neljännesvuosittaiset tai vuosittaiset maksut tulevat maksettaviksi. Kodin laitteet ja niissä olevat sovellukset ovat monesti sopimuskimppu, jonka hahmottaminen vaatii kuluttajalta perehtymistä.

Seuraaviin kotitaloustoimintoihin on nykyään liitetty monenlaisia verkkopalveluita ja sovelluksia.

  • Syöminen, ruoan valmistaminen, ruoan valmistamisen esivalmistelut, muu ruoanvalmistus (puolivalmiit ja valmisateriat), astioiden pesu
  • Kodinhoito, pyykinpesu, silitys, muu vaatehuolto, kierrättäminen ja jakaminen
  • Asunnon ja sen laitteistojen hoito, huolto, ylläpito, päivitys – ja korjaustoimenpiteet
  • Huolenpito perheenjäsenistä, turvallisuus
  • Kotitalouden hallinto, kodin resurssien jakaminen, seuranta ja kirjanpito, asiointi, hankinnat, tiedonhankinta sekä median käyttö ja viestintä

Myös suuri osa kodin muista toiminnoista vaativat sovellusten hallinnan ja siihen liittyvän budjetoinnin

  • Nukkuminen, lepääminen, huolenpito itsestä
  • Muut vapaa-ajan toiminnot, sosiaalinen kanssakäyminen ja harrastukset
  • Etätyö ja opiskelu

Mitä sinä opetat oppilaille omaan kotiin muuttamisesta?

Kilpailu – ja kuluttajavirasto järjestää 7.6.2017 yhteistyössä Kotitalousopettajienliiton kanssa kesäkoulutuspäivän ”Kuluttajaksi kasvamassa”. Tule mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan kotitalouden ja kuluttajuuden uusista ilmiöistä ja oppimateriaaleista. Ohjelma ja ilmoittautuminen Kotitalousopettajaliiton sivuilla.

Älykoti on jo täällä

Taina —  26.4.2017

”Älykoti on jo täällä” totesi nuori kotitalousopettaja, kun keskustelimme kotitalousopettajien järjestämillä koulutuspäivillä viime lauantaina.

Älylaitteet ovat tulleet osaksi kotitalouksien toimintoja erityisesti hyvinvointi- ja terveyssovellusten myötä. Kun sovellus mittaa vaikkapa unta, tiedämmekö mitä tietoja se käyttäjästään kerää? Se on tietysti kerrottu käyttöehdoissa. Tietojen antaminen onkin pakollista. Joko hyväksyt tietojen keräämisen tai et voi käyttää sovellusta.

Nuoret ottavat tottuneimmin käyttöönsä erilaisia sovelluksia. Opettaja voi koulussa opettaa tietosuojasta ja kuluttajanoikeuksista sekä kannustaa nuoria perehtymään hankkimiensa sovellusten käyttöehtoihin. Nuoret joutuvat pohtimaan ja tarkistamaan, mitä ja minkälaista dataa sovellus kerää ja mihin sitä käytetään, kun se siirtyy laitevalmistajalle tai palveluntarjoajalle.

Yksi sovellus mittaa untasi ja kertoo askeleesi. Toinen sovellus tuntee kävelyreittisi, kolmas hallitsee taloutesi. Viihdepalvelusi tuntevat mieltymyksesi, kanta-asiakkuustili tietää ostoksesi.

Käyttäjistä saa kerätä vain sellaista tietoa, joka on tarpeen palvelun tuottamiseksi. Opetuksessa voi rohkaista oppilaita, että he käyttäjinä voivat vaatia, että datan hyödyntämistä pitäisi kehittää käyttäjälähtöisempään suuntaan. Nuorten on hyvä kasvaa tietoisiksi oikeudestaan omiin tietoihinsa.

Oppilaita voi kannustaa pohtimaan esimerkiksi seuraavia sovelluksiin liittyviä asioita:

  • mikä on henkilötieto
  • miksi henkilötiedon käsittelyyn tarvitaan käyttäjän lupa
  • kuka valvoo tietosuojaa ja mistä saa neuvontaa
  • kuka valvoo sopimusehtoja ja mistä kuluttaja saa tietoa ja neuvontaa
  • miksi tietosuoja ja kuluttajansuoja ovat älykodissa tärkeitä

Opettajan tausta-aineisto:
Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Oppilaille:
Ostopolku näyttää digiostamisen vaiheet – oppimistehtävät
Visa

Tunteet saavat meidät toimimaan ei-rationaalisesti. Tai oikeastaan kyse on silloin siitä, ettemme osaa tunnistaa ja nimetä tunteitamme. Lapsuudessa ja nuoruudessa opimme tavan reagoida, kokea, tuntea ja käyttäytyä. Kun lapsuudesta tuttu tuntemus tulee vastaan, alamme toimia tiedostamatta lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.

Tunteet eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten lapsen kaltaisesti myös aikuisena toimimme. Se voi järjellä ajateltuna olla erikoista, valitsemme helpon ratkaisun, tunteisiin vetoaminen vaikuttaa ja muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä. Ostamme jouluksi, maksamme juhannuksena tai uskomme ihovoiteen nuorentavaan voimaan.Print

Lapsenomaiset selviytymiskeinot voivat olla aikuisiällä haitallisia ja toimia itseämme vastaan. Ei siis ole yhdentekevää arjen taitojenkaan kannalta millaiset tunnetaidot lapselle kehittyvät.

Lapsuudessa syntyvät mielen mallit siitä, miten jokin asia tehdään. Nämä mallit käynnistyvät, kun olemme vastaavassa tilanteessa. Erityisesti tunteisiin liittyvät toimintamallit tulevat usein lapsuudesta.

Kulutus ja tunteet ovat vahvasti yhteydessä. Meille kaikille on varmaan tuttua sisäinen puhe, jossa käymme dialogia itsemme kanssa. ”ostaisinko?”, ”et ole ansainnut”, ”et saa haluta”, ”sinulla ei ole varaa”, ”kaikilla naapureillakin on”. Silloin kun puheesi on sinä-muodossa puhuttelevaa, on se niitä asioita, joita kasvattajasi ovat sinulle opettaneet.

Mitä opetamme tuntemaan?

Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten reagoimme ja koemme tunteita. Tunteet taas kertovat tarpeistamme ja miten ne tyydyttyvät. Jos emme osaa tulkita tunteitamme, saatamme toimia itsemme kannalta haitallisella tavalla. Siksi on tärkeää oppia jo varhain tunnistamaan ja nimeämään niitä. Kun tarpeemme tyydyttyvät, koemme positiivisia tunteita kuten levollisuutta, iloa ja innostusta.

Lasten kanssa kannattaa tutkiskella fysiologisia tarpeita, kuten lepoa ja ravintoa. Voimme pohtia miten pitkä nälän tunne voi johtaa siihen, että syö liikaa. Vaikeampaa on ymmärtää emotionaalisten tarpeiden ja tunteidemme yhteyttä, mutta niitäkin voi alkaa harjoitella.

Lasten kanssa voi keskustella millä tavalla tarpeet ja halut ovat eri asioita. Me emme aina tarvitse sitä mitä haluamme. Tarpeiden tyydytys johtaa onnellisuuteen. Halujemme tyydytys tuottaa mielihyvää. On tärkeää oppia erottamaan nämä kaksi toisistaan. Kulutus tuottaa yleensä mielihyvää, se on hetkellistä halun tyydyttämistä. Ohimenevänä hyvänolon tunteena se ei kestä pitkään. Makean syöminen on siitä hyvä esimerkki.

Monet asiat tuottavat mielihyvää. Lapsen kanssa voi jutella siitä, miten herkut tai pelaaminen tuottavat mielihyvää. Emme kuitenkaan tarvitse niitä välttämättä, saatammekin tarvita syliä ja huomiota. Siinä, että lapsi tavoittelee mielihyvää, ei kuitenkaan ole mitään väärää. Todellisia lapsen tarpeita tyydyttää usein aineettomat yhdessä tekemiseen liittyvät asiat. Näitä varten ei tarvitse kuluttaa ja ostaa uutta.

Kun haluan, mitä tarvitsen?

Lapsen kanssa voi ottaa puheeksi, miten haluamme asioita, joita meillä ei juuri nyt ole. Pahinta on, että kuvittelemme onnellisuutemme olevan kiinni siitä, saammeko haluamamme vai emme. Kun aikuisena haluamme uuden auton, tarvitsemmekin ehkä arvostusta. Haluamme matkalle, mutta saatamme tarvita lepoa jne. Kun lapsi haluaa uutta lelua, hän saattaa kaivata leikkiseuraa. Lapsen halutessa karkkia, hän saattaakin tarvita rakkautta ja huomiota.

Jos emme opi jo varhain tunnistamaan tunteitamme ja tarpeitamme vaan opimme tukahduttamaan ne, meille syntyy haitallisia käyttäytymismalleja, selviytymiskeinoja, joita on viime aikoina käsitelty behavioural economics –ajattelussa (käyttäytymisen taloustiede).

Kuluttajakasvatuksessa tulee vahvasti esiin lapsen arjessa olevat erilaiset haluamiset. Lapset kohtaavat myös paljon lastenkulttuuriin kietoutunutta kaupallista vaikuttamista.

Lasten haluamisia ja pyrkimystä mielihyvään ei pidä väheksyä tai lakaista maton alle. On mentävä pintaa syvemmälle, lapsen ilmaisuun on kätkettynä paljon luonnollisia tarpeita, joita ei tunne-elämän kehittymisen kannalta pidä ohittaa. Lasta voi ohjata

  • hyväksymään tunteensa
  • antamaan niille nimiä
  • opettaa, että ikävä tunnekaan ei ole ”vaarallinen”, sillä se menee ohi

Aikuisen tulee vastata lapsen tarpeisiin – fyysisten tarpeiden tyydyttämisen ohella läsnäolo, yhdessä tekeminen ja leikit ovat keinoja siihen.

Kuluttajakasvatuksessa voimme käsitellä tunteita, olla läsnä, auttaa lasta kehittämään itselleen sisäistä puhetta, joka kertoo halujen sijaan omat sen hetkiset tarpeet.

Koulut ovat paljon vartijoina, kun tulevaisuuden taitoja kehitetään. Opetussuunnitelman perusteet mainitsevat monessa eri yhteydessä kestävän kuluttajuuden. Miten tulevaisuuden kuluttajuuteen voi ohjata ja mitä asioita on tarpeen opetuksessa nostaa esiin? Tavallisimmin kuluttajuuteen mielletään kolme asiaa: ekologia, arjen valinnat ja taloudenhallinta. Neljäskin määrittelytapa on jo olemassa: kuluttaja-tuottaja –yhdistelmä.

1. Ekologia, luonnonvaroja kuluttamassa

Kestävää kuluttajuutta voidaan katsoa ekologian, ilmastonmuutoksen ja elämäntavan näkökulmasta. Se lienee laajin näkökulma, jolloin kaikki mitä teemme on kuluttamista ekologisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisen ja yksilön tavasta elää maapallolla ja käyttää sen resursseja.

istock_000071714163_large2. Arjen valinnat

Toinen tapa lähestyä kuluttajuutta on laaja arjessa toimimisen näkökulma, tuotteiden ja palveluiden hankinta. Kestävyys näin pohdittuna onkin vastuullisuutta, eettisyyden ja ympäristönäkökulman pohdintaa. Tässä ajattelussa kuluttaja on yhteiskunnallinen ja kotitalouden toimija, kuluttaminen on käsitteellisesti lähellä käyttämistä.Tällöin ei välttämättä oteta kantaa siihen, miten tuote hankitaan, ostetaanko yksityishenkilöltä vai yritykseltä. Lähtökohta on ihminen valitsijana ja valinnan vaikutus yhteisöön. Kuluttaja-kansalainen on lähellä tätä ajattelua.

3. Talouden hallintaa ja hyödykkeiden hankintaa

Kolmas tapa lähestyä kuluttajuutta liittyy taloudenhallintaan ja kuluttajakauppaan. Käsitettä kuluttaja tarvitaan määrittämään arjessa toimivan yksilön oikeuksia ja vastuita. Kuluttajaoikeuksiaan voi hahmottaa ja käyttää vain, jos tuntee kuluttajan käsitteen.

”Kuluttajana pidetään kuluttajansuojalaissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.”

Kuluttajataitoja tarvitaan, kun tekee kaupan eli sopimuksen yrityksen kanssa. Käsitteen kautta voidaan määritellä myös kuluttajan oikeudet ja vastuut. Digitaalisuus ja alustatalous korostavat tarvetta tiedostaa kenen kanssa kauppaa käy, kenen kanssa sopimuksen tekee ja millä säännöillä kulloinkin toimitaan.

Little girl working on laptop at night in a fishing net, Internet addiction disorder conceptual photo collage4. Digiajan ”user, consumer, prosumer”

Viime aikoina on muodostunut neljäs, digitaalisen ajan kuluttajuus, johon yhdistyy tuottajuus. Esimerkiksi mediassa yksilö voi toimia tuottajana ja kuluttajana. Mainonta verkossa osallistaa kaikki kansalaiset sekä tuottajat että kuluttajat. Kaupallinen viestintä ei enää välttämättä ole yritysten tuottamaa, vaikka se voi olla yritysten viestintästrategioiden aikaansaamaa.  Alustatalous niinikään lisää hämmennystä käyttäjän ja kuluttajan käsitteille.

Kuinka sinun opetuksessasi kuluttajuus määritellään? Mitä opetat, miten havainnollistat?

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksiamme:
Elämämme roolit ja areenat
Sopiminen pätee myös jakamis- ja kiertotalouteen
Mitä kuluttaja on?

Ennen lapsille opetettiin: ”kun nukkuu paljon, on kuin rahaa laittaisi pankkiin”. Päivärytmin lisäksi kannattaa opettaa: ”kun osaa asua, on kuin rahaa laittaisi pankkiin”.

Asumisesta aiheutuu monenlaisia välttämättömiä kuluja, joista sovitaan palveluntuottajan kanssa tai jotka ovat lakisääteisiä, muun muassa vesi, sähkö, kaasu, lämmitys, jätehuolto, vuokra, kiinteistövero, koti- ja kiinteistövakuutus, nuohous ja tiemaksut. Sitten ovat vielä kulut, joiden suuruus on riippuvainen arkisista asumisen tavoista ja tottumuksista.

Osa kuluista sisältyy yhtiövastikkeeseen tai vuokraan. Omakotiasujalla puolestaan sopimusten kirjo on moninainen. Jotta asumiseen liittyvät kulut saisi hoidettua mallikkaasti, on ymmärrettävä sopimuksiin liittyvät oikeudet ja velvoitteet. Asumisen taidot ovatkin keskeinen osa taitavaa taloudenhoitoa.

Asunnon puhtaanapito on osa kodin taloustietoisuutta

Päivittäinen puhtaanapito vaikuttaa asunnon kuntoon ja pitkällä juoksulla esimerkiksi remontointitarpeeseen.  Ei ole myöskään yhdentekevää, miten siivotaan. Monet pintamateriaalit edellyttävät oikeiden siivousaineiden ja -menetelmien käyttämistä. Pahimmillaan väärällä välineellä, siivousaineella tai menetelmällä voi saada tuhoa niin paljon aikaiseksi, että kohde on pakko uusia. Voimakkaiden siivousaineiden käyttöä voi vähentää päivittäisellä siivouksella, jolloin pinnat eivät pääse kulumaan.

Kestävä asuminen on taloudellista asumista

Energian ja veden käyttö vaikuttaa selkeästi asumisen kuluihin, joten laitteiden sekä kylpyhuoneen ja keittiön käyttötavoilla voi vaikuttaa omaan talouteen.

Älykoti on jatkuvasti kytkettynä sähköverkkoon.  Esimerkiksi laitteiden ns. stand by –tila kuluttaa sähköä enemmän kuin niiden sammutus.  Myös sähkömittari raksuttaa vauhdilla, jos laitteet ovat turhaan päällä. Veden käytöstä kannattaa muistaa säästeliäisyyden lisäksi myös se, että emme ainoastaan maksa puhtaasta vedestä vaan meitä myös laskutetaan viemäriin luikertelevasta jätevedestä.

Palveluita ja päätelaitteita sopimuksilla

Internetyhteys on kuukausittain maksettava kulu. Internetyhteyttä käyttävät kodin laitteet lisääntyvät koko ajan. Voi olla, että asioimme yhä useamman operaattorin kautta ohjaillessamme kotimme teknologiaa.

Olohuone laitteineen oli ennen kodin viihdekeskus. Nyt viihtymiseen tarvitaan yhä useampi päätelaite, joihin tilataan kanavasisältöä useammalta tuottajalta, eli asunnossa käytetään useampia palvelusopimuksia.

Myös laitteet voivat olla leasing- tai osamaksusopimuksin hankittuja. Toki samojen sopimusten avulla viihdettä tai muita palveluita voi käyttää myös kodin ulkopuolella. Kun kotitaloudessa on asukkailla kiinteän liittymän lisäksi myös henkilökohtaiset mobiililaitteet, on verkkosopimusten hallinta ja kulujen seuranta yksi keskeisimmistä asumiseen liittyvistä taloustaidoista.

Kaikki operaattorisopimukset kestoineen ja laskutuksineen ovatkin yhä keskeisemmässä roolissa kodin budjettiriihessä.

Asumisen taloustaitoAsuminen muuntuu ja kehittyy ja vaatii yhä monipuolisempia taitoja. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudessa ”Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot” on tavoitteita, jotka liittyvät asumiseen.

Mitä sinun mielestäsi liittyy asumisen taloustaitoihin: puhtaanapitoa, sopimusjuridiikkaa, energian ja veden käyttöä, viihteen hinnan hahmottamista, teknologialukutaitoa vai pyykkihuoltoa ja talotekniikkaa? Entä mihin kuuluukaan yhdessä elämisen taito? Miten asumisen taitoja opitaan koulun oppimisympäristössä?

Tässä kirjoituksessa talouskasvatusta pohtivat Taina Mäntylä ja Sanna Helesuo Kilpailu- ja kuluttajavirastosta. Sanna vastaa talous-ja velkaneuvonnan ohjauksesta ja Taina koulujen kuluttajakasvatuksen kehittämisestä ja tukemisesta.

Varhaiskasvatus-2016-banneri


Lastentarhanopettajan on hyvä tietoisesti miettiä omaa kuluttajakäyttäytymistä ja pitää tietonsa ajan tasalla. Lasten kanssa on hyvä tarkastella kuluttajuuteen liittyviä asioita konkreettisten keinojen kautta. Lapsena omaksutut tavat säilyvät todennäköisimmin läpi elämän.

Ravinto on yksi hyvä esimerkki alle esikouluikäisten kuluttajakasvatuksen tutustuttamiseen. Ruoka on lapsille tuttu osa jokapäiväistä elämää ja siihen on opittava kiinnittämään huomiota. Ravinto on ihmisen perustarve ja kuluttaminen on lähes välttämättömyys. Omilla kulutusvalinnoilla voidaan vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten sekä eläinten hyvinvointiin.

Ravinnon kautta voidaan luoda päiväkotiryhmissä erilaisia lähestymistapoja kuluttajakasvatukseen. Ryhmässä voidaan esimerkiksi totuttautua siihen, että lapset annostelevat itse syömänsä ruoat ja näin pyritään vähentämään ruokahävikkiä. Seinällä voi olla taulukko, jossa seurataan viikoittain ruokajätteen määrää, esimerkiksi erilaisilla symboleilla.

Ryhmän kanssa voidaan käydä yhdessä kaupassa tutustumassa esimerkiksi ympäristömerkkeihin ja satokausituotteisiin. Päiväkodissa kauppaleikin avulla lapsia voidaan opastaa kestäviin kulutusvalintoihin. Kauppaleikissä harjoitellaan oman tarpeen hahmottamista ja kestävien valintojen tekemistä.

Maapallomme hyvinvoinnin takia ammattikasvattajille sekä vanhemmille olisi hyvä järjestää koulutuksia ja tietoiskuja ajankohtaisista kuluttajakasvatukseen liittyvistä asioista.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoita.

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Television mainoksessa lapsi lusikoi suuhunsa sateenkaaren värisiä muroja, toinen lapsi hoivaa erehdyttävän oikean näköistä nukkevauvaa ja kolmas pitää temppukoulua hyppivälle ja haukkuvalle pehmokoiralle. Postiluukusta tupsahtaa lelukuvasto, jonka sivuilla lempielokuvan hahmot odottavat tulevansa nähdyksi. Lapsen maailma on tulvillaan mainoksia, jotka luovat haluja ja tarpeita.

Aikuisen voi olla vaikea rajoittaa lapsen saamia markkinointivaikutteita, sillä niitä tulee jatkuvalla syötöllä eri medioista. Kauppareissut lapsen kanssa voivat olla haastavia, kun hyllyillä tulee vastaan mainoksista tuttuja tuotteita, joita lapsi vaatii ostettavan.

Miten lapsi oppii hahmottamaan rahan arvoa ja käyttöä?
Lapsen olisi hyvä saada käsitys, että rahaa on rajallinen määrä. Raha ei kasva puussa eikä rahaa ilmesty tyhjästä, aikuiset saavat sitä vastineeksi tehdystä työstä. Kasvattajien tehtävänä on opettaa ero tarpeiden ja halujen välillä. Kaikkea voi haluta, mutta kaikkea ei voi saada. Lapsenkin täytyy opetella tekemään valintoja. Isompaa ostosta varten täytyy säästää rahaa, ja säästäminen vie aikaa. Rahan käytön jälkeen sitä ei myöskään saa enää takaisin.

Lapselle on hyvä opettaa tuotteiden ja hintojen vertailuja. Sama tuote voi löytyä edullisemmin jostakin toisesta kaupasta, toisaalta lähes samaa tuotetta löytyy usein eri merkeiltä. Hintojen vertailu onnistuu jo melko nuoreltakin lapselta. Pelkästään mainoksien perässä ei kannata juosta, vaan omaa järkeä kannattaa käyttää.

Lautapelien leikkikolikot ja -setelit ovat hyvä tapa harjoitella rahoilla laskemista. Lapset voivat harjoitella rahan käyttöä myös oman viikkorahan avulla. Lapsi voi vaikkapa kirpputorilla myydyistä käytetyistä leluista saada pienen summan omaa rahaa. Aikuisen on hyvä neuvoa lasta laittamaan osan omasta rahastaan säästöön. Myös rahan laskemista voi harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Mitä aiemmin lapsi harjoittelee järkevää rahan käyttöä, sen helpompaa se on myöhemmällä iällä.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016
Kirjoittajat: Krista Forss, Riikka Mielonen ja Sara Capkan