Archives For Yleinen

Vlogissa kerron, miten kuluttajuutta on käsitelty kotitalousopettajan koulutuksessa ja miten harjoitteluni Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on syventänyt tietouttani kuluttajuudesta ja kuluttajakasvatuksesta.

 

Vlogissa mainittuihin materiaaleihin pääset tutustumaan alle olevista linkeistä:

Kuluttajakompetenssien oppiminen – kuluttajakasvatuksen strategia
Kuluttajien digitaalisen osaamisen puiteet
Älykoti-tilaisuus

 

Tutustu myös seuraaviin kuluttajakasvatusaiheisiin materiaaleihin:

Opettajan sivut
Kuluttajan sivut opettajan tukena
Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöstä
Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöstä
KukaK@svattaaKetä -facebook
KKV:n YouTube -kanava

 

Miten sinun tietoutesi kuluttajakasvatuskesta on syventynyt vuosien aikana?

Hei lomalainen,

Täällä kirjoittaa jälleen Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajakasvatuksen kesäharjoittelija.

Pengoin KukaKasv@ttaaKetä -blogin arkistoja ja kokosin tähän kolme juttusuosikkiani. Ne ovat hyvää kesälukemista niin rannalle kuin sadepäiville.

Jatketaan Älykoti-teemaisilla kirjoituksilla taas ensi viikolla. Olethan jo merkannut kalenteriisi 2.10.2017 järjestettävän tilaisuuden ÄLYKOTI – osaaminen, kuluttaja ja äly. Tule mukaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja osallistumaan keskusteluun. www.kkv.fi/alykoti

1. Kuinka vähennämme jätteen määrää? Oppimateriaali jätteen synnyn ehkäisystä.

Älykotihypetyksen keskellä on hyvä pohtia digitalisaation eettisyyttä ja yhteyttä kestävään kehitykseen. Useimpien älylaitteiden myynti-ikä on 1-2-vuotta, jonka jälkeen valmistaja ei enää tee päivityksiä ja laitteesta tulee turvaton. Jos tämä pitää paikkansa, elektroniikkajätettä tulee syntymään entistä enemmän.

Kuinka vähennät jätteen määrää? –opetusmateriaali sisältää neljä teemaa: jätteen synnyn ehkäisy, vaatteet, ruoka ja elektroniikka. Materiaalin mukaan elektroniikan kasvavaan jätemäärään pyritään löytämään ratkaisua erityisesti länsimaissa. Tehtävissä oppilaat pääsevät pohtimaan, mitä eri materiaaleille tapahtuu käytön jälkeen ja kuinka elektroniikkajätteen määrää voisi vähentää.

2. Ohjattuna kohti itsenäistä kuluttajuutta

Vastuu nuoren älylaitteiden käytöstä on aikuisilla. Jos vietät kesää yhdessä nuorten kanssa, ota älylaitteiden etiketti puheeksi kesälomavieton yhteydessä. Tässä kirjoituksessa kerrotaan konkreettisesti, miten voit ohjata nuorta käyttämään erilaisia laitteita ja palveluita turvallisesti. Ole tietoinen nuoren käyttämistä sovelluksista ja kannusta häntä toimimaan vastuullisena kuluttajana myös älylaitteilla.

3. Lapsi ja logojen maailma

Lapsille suunnattu markkinointi kasvaa koko ajan ja sen myötä lapset näkevät markkinointia päivittäin. Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat tekivät pienimuotoisen tutkimuksen siitä, kuinka hyvin päiväkodin lapset tuntevat eri logoja: automerkkejä, suomalaisia yrityksiä, ruokapaikkoja sekä kauppoja. Tulos oli yllättävä, sillä lapset tunnistivat logoista vain noin puolet.

Arkena lasten ja nuorten älylaitteiden käyttöä rajoittaa päiväkodin ja koulun tuomat velvollisuudet. Nyt kesälomalla moni on toisin, oppitunneilla vietetty tai läksyjen tekoon käytetty aika on mahdollista viettää älykodissa, jossa on älyyn perustuvia viihdelaitteita, viestintälaitteita, turvalaitteita ja myös yhä useammin kulutus – ja rahankäyttö tilanteita.

Viestintäviraston mukaan viime vuonna jo 61 prosentissa mobiililiittymistä käytettiin laajakaistaa kiinteällä kuukausimaksulla ilman tiedonsiirron määrään kohdistuvia rajoituksia. Se tarkoittaa sitä, että myös lapsilla on yhä enemmän mahdollisuuksia käyttää vapaasti internetyhteyttä. Kun lapsella on oma mobiililiittymä, ei edes maalle siirtyminen tarkoita elämää ilman verkkomaailmaa.

Kun vanhemmat ovat töissä ja nuori yksin kotona viettämässä kesälomaansa, perheenjäsenet voivat silti olla sujuvasti toisiinsa yhteydessä. Erilaiset turvapalvelut kameroineen antavat vanhemmille mahdollisuuden seurata mitä kodissa tapahtuu. Myös lasten älypuhelimet mahdollistavat lasten sijainnin seuraamisen ja nopean yhteydenpidon. Tieto voi tosin lisätä tuskaa, sillä vanhempia saattaa alkaa huolettaa kesälomalaisten liiallinen notkuminen älylaitteidensa äärellä. Yksi katsoo liikaa YouTubea, toinen postaa koko ajan Instaan ja kolmas notkuu WhatsAppissa.

Intoa liikuntaan rannekkeilla, mittareilla ja sovelluksilla
Siinä ei ole mitään uutta, että vanhemmat toivoisivat lastensa viettävän lomansa pihaleikeissä, uimarannoilla, liikunnan parissa tai harrasteleireillä. Kuitenkin lapsille sosiaalinen media on tärkeä osaa yhteisöön ja kaveripiirin kuulumista. Lapsi saattaa vaikuttaa vetäytyneeltä, vaikka todellisuudessa hänen ympärillään on virtuaalisesti suuri joukko kavereita, joiden kanssa tekemistä riittää.

Vaikkapa liikuntaharrastuksen edistämiseksi on olemassa kannusteita. Älyranneke muistuttaa liikkumaan, jos se jää liian vähäiseksi. Askelmittarin kasvava lukema tai liikuntasovellukseen kertyvät suoritukset houkuttelevat fudistreeneihin tai kaverin kanssa lenkille.

Älylaitteet mahdollistavat usein myös ostamisen
Rahankäyttö ja omien oikeuksien ja vastuiden tunteminen on yhä tärkeämpää, koska kaupanteko ja asiointi liittyvät älykodin arkeen niin oleellisesti. Kun ostaminen ja rahankäyttö ennen tapahtui vain kodin ulkopuolella, nyt kodin seinien sisäpuolelta on yhteys niin pankkiin, verkkokauppaan kuin suoratoistopalveluihinkin. Verkkomaailman ostoskeskus on siirtynyt kotiin.

Lapset ja nuoret voivat tuhlata aikaansa verkon ostosparatiisissa ostaen viihdettä ja tilaten suosikkiruokiaan yrityksiltä, vaikka ovat fyysisesti kodissa tai kesämökillä. Yhä enemmän käydään myös kauppaa ja kierrätetään verkko-alustoilla, kun mopon osat ja fillarit vaihtavat omistajaansa. Aina ei ole helppoa erottaa, onko myyjänä yritys vai yksityishenkilö, mikä suuresti vaikuttaa ostajan oikeuksiin. Alusta- ja jakamistaloudessa kaupanteon perinteiset säännöt eivät välttämättä toimikaan enää.

Ohjaa lasta etukäteen median ja verkkokaupan palveluihin
Mutta samoin menneinä vuosikymmeninä, kesälomaa varten on lapsia aina valmennettu – miten huolehditaan syömisestä ja turvallisuudesta, miten otetaan vastuuta siisteydestä. Sovitaan keitä kavereita saa tuoda kotiin tai kenen luo mennään. Älykodin kesälomalainen kaipaa ohjausta myös siihen

  • mitä medioita käytetään
  • miten käyttäydytään sosiaalisen median ympyröissä
  • mitä omilla rahoilla saa ostaa verkosta
  • mitä palveluita on turvallista käyttää
  • mikä on rahamäärä, jolla ostoksia voi tehdä
  • millä maksutavalla saa maksaa
  • millaisia sopimuksia voi itse tehdä
  • miten saa selvää kenen kanssa kauppaa käy

Älykoti on paljon enemmän kuin tila. Se on kulutuksen ja kodin toimintojen keskuspaikka.

Samaan aikaan kun nuori kohtaa kaupallisen viestinnän, hänen kuluttamista ohjaavat nyrkkisäännöt, viestit ja symbolit. Ne ovat eri tahojen tuottamia, eri tavoin painottuneita, ja niiden tavoitteena on yhteinen tai yksilön hyvä ja kestävän kehityksen mukaisuus. Nuorta myös ohjataan lähdekritiikkiin ja viestin lähettäjän tunnistamiseen.

Viestitulvan keskellä nuorella on oman identiteetin rakentaminen meneillään. Olenko eettinen kuluttaja, olenko trenditietoinen, olenko vihreä? Perimmäisenä kysymyksenä on, tulenko hyväksytyksi, tulenko rakastetuksi.

Entä, jos minulla ei ole varaa olla ostamatta halvinta. Kenen kanssa puhun rahasta, miten selviydyn arjessani näiden yksinkertaistettujen ohjeiden mukaan? Miten erotan totuuden, vai onko totuutta olemassakaan? Kun mediavirrassa yksi sivu kertoo, miten teen juonti ehkäisee dementiaa ja toisessa varoitetaan myrkkyjäämistä, miten valitsen ja kuinka elämässä ylipäätään erotan oikean ja väärän tiedon?

Kasvattajina meidän tulisi tarjota nuorille eväitä heidän omien valintojen ja ratkaisujen tekemiseen. Hiljattain aivotutkija Katri Saarikivi totesi, että ihminen oppii parhaiten hämmennyksessä. Onko tehtävämme luotsata lapset ja nuoret keskelle tuota ristiaallokkoa ja antaa tehtäväksi etsiä se omaa hyvinvointia parhaiten tukeva ohje?

Hyvääkin tarkoittavat nyrkkisäännöt kannattaa avata ja arvioida niiden soveltamista omaan elämäntilanteeseen esimerkiksi seuraavasti:

  • En osta halvinta – >ostan harvemmin, niin ei tarvitse ostaa halvinta
  • Digiostaminen -> otan sen käyttöön kun olen valmis siihen
  • Älä astu tilausansaan – > en usko siihen, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta
  • Säästä -> tulot ja menot tasapainoon, niin jotain voi jäädä säästöönkin

Tärkeää on puhua, ottaa selvää ja valita keinoja, joilla voi ratkaista ongelmia. Yleensä yksi yksittäinen valinta ei tee ruokavaliosta terveyttä edistävää tai huonoa, eikä pieni yksittäinen heräteostos kaada taloutta. Päteekö tämä elämään ja kuluttamiseen yleensäkin? Ehdotan, että nuoren kanssa pohditaan valinnoista syntyvää kokonaisuutta ja sitä, päteekö vanha viisaus ”kokonaisuus ratkaisee”.

Kasvatuksen ja opetuksen rooli kuluttajataitojen kehittäjänä on tunnustettu kaikissa Euroopan maissa, lisäksi digitalisaatio luo jatkuvasti uusia osaamistarpeita kuluttajalle. Kyse on yhdestä keskeisimmästä arjen taidosta – vastuullisena kuluttajana toimimisesta.

Kuluttajakasvatuksen yhteiseurooppalainen verkkosivusto Consumer Classroom esittelee toimintaansa Educa-messuilla.

Tervetuloa tapaamaan Consumer Classroomin väkeä ja kuuntelemaan esitystä ”Teach your students to be responsible consumers” ja keskustelemaan Consumer Classroomista perjantaina 27.01.2017, 14:30  ja 15:00 TAITO-lavalle.

finnish_lp_image_energy_kitConsumer Classroom -hanke toteuttaa komission kuluttajapoliittista ohjelmaa 2014–2020. Verkkosivu on suunniteltu opettajan ja asiantuntijan työkaluksi. Se sisältää mm. aineistopankin, keskustelufoorumin ja oppitunnintekotyökalun. Lisäksi järjestetään kilpailuja, tämän vuoden kilpailu käsittelee energiaa.

Mukana messuilla Pauline Rouaud, Anna Roynel, Muriel Santoro (Expertise France) ja Taina Mäntylä (Kilpailu- ja kuluttajavirasto)

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt sopimuksen Expertise Francen kanssa toimimisesta Consumer Classroomin kansallisena partnerina.

Joulu on antamisen ja vastaanottamisen juhlaa, lämmintä joulumieltä ja myös kassakoneen piipitystä. Jouluna ihmiset puhuvat haaveistaan ja suunnittelevat jouluostoksiaan, niin myös lapset ja oppilaat koulussa ja päivähoidossa. Toisille joulu voi olla myös pettymysten aikaa, pukki tuo jotain muuta kuin toivoi tai ei tuo samaa kuin muillekin.

Miten kasvattaja voi koulussa tai päivähoidossa lähestyä joulun kuluttamiseen liittyviä asioita? Hyvä perinteinen tapa on nostaa esiin aineettomat lahjat ja itse tekeminen sekä yhdessä olemisen tärkeys. Varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla ne ovat hyvä tapa puhua joulusta. Kulutustottumukset opitaan jo ennen kymmentä ikävuotta, joten maaperä kestävien joulunviettotapojen korostamiseen on mitä parhain.

Toisaalta, alle kouluikäiset ovat massiivisen lelu- ja tavaramainonnan ympäröiminä. Siihen liittyy vahva usko joulupukkiin, joten lahjojen hinta ei tuo rajoitteita haaveille. Aikuisen tärkein tehtävä on vähentää lapsen lahja-ahdistusta ja aattoillan pettymyksiä. Lasta voi vahvistaa juttelemalla lapsen kanssa siitä, miksi juuri jokin tietty lahja on hänelle tärkeä, mitä hän tekisi sillä ja kenen kanssa. Keskusteluissa lasta kannattaa johdatella pohtimaan lahjoilla tehtäviä asioita ja niiden tuottamaan riemua lahjojen määrän sijaan.

Päiväkodin lelupäivän keskusteluissa aikuisen kannattaa pitää matalaa profiilia, jotta ei huomaamattaan jatka tai toista markkinoijan viestiä. Esimerkiksi kyselemällä, onko toivelistoilla jo joulun hittilelut.

istock_000049812510_mediumJoululahjojen ostaminen on lapsista hauskaa ja kenties ensimmäisiä omia ostokokemuksia. Lasten kanssa kannattaa viimeistään 4.–6. luokilla puhua ostamisesta ja rahankäytöstä. Siihen sisältyy rahan turvallinen säilyttäminen ja myös kuluttajakaupan perussääntöjä, esimerkiksi:

  • kauppa on sopimus, jota ei voi noin vain purkaa
  • että alaikäisenä ei voi tehdä taskurahoja suuremmalla määrällä ostoksia ilman vanhempien lupaa – edes joululahjaksi

Yläkoulu-ikäisille voi jo opettaa kuluttajakaupan pelisäännöt. Lahjan vaihtaminen ja palauttaminen ovat yksi keskeisimmistä asioista, joista kannattaa puhua.

Tässä vaiheessa on myös hyvä puhua rahankäytöstä ja siitä miten meille usein markkinoidaan osta jouluksi ja maksa joulun jälkeen.

Myös verkkokauppa on nuorille tuttua, joten joululahjojen verkosta ostaminen on teema, joka toimii hyvin oppisisältönä ennen joulua.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Consumer Classroom -sivustolla on tällä hetkellä käynnissä ”Fiksut energian käyttäjät” -aiheinen koulujen välinen kilpailu. Tule sinäkin mukaan Consumer Classroomiin ja ryhdy kansainväliseen yhteistyöhön muiden EU-maiden kanssa! Ideana on, että koulut kilpailevat energiaan liittyvän projektin parissa. Projekti sopii toteutettavaksi vaikkapa monialaisissa opintokokonaisuuksissa esimerkiksi kieltenopetuksen ja luonnontieteellisten aineiden kesken. Kilpailu on suunnattu perusopetuksen yläluokille ja toiselle asteelle. Palkintona on Brysselin matka. Lisätietoa löytyy Consumer Classroom -sivustolla. Olkaapa kuulolla!

Consumer Classroom -projekti kerää jatkuvasti EU:n laajuista tietopankkia kuluttajatietojen ja -taitojen opetukseen ja opetuksen kehittämiseen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vuoden 2015 alusta ollut hankkeessa kansallisena partnerina. Consumer Classroom on luotu opettajien yhteisösivustoksi ja sillä on kieliversiot kaikille jäsenmaille. Se on mielenkiintoinen tietopankki, josta löytyy eri maiden kuluttajakasvatuksen aineistoja.launchisc_fin

Sivuille voi rekisteröityä käyttäjäksi ja ladata myös omaa ei-kaupallista aineistoa opettajien käyttöön. Eri toimijat voivat yhteiseurooppalaisen pohjan ja toimintamallin mukaan osallistua kattavan materiaalisivuston luomiseen kuluttajakasvattajille.

Sivustolle on kehitetty interaktiivisia työvälineitä ja tavoitteena on, että opettajat ja asiantuntijat pääsevät keskustelemaan ja kehittämään opetusta yhdessä. Interaktiivinen Consumer Classroom tarjoaa kouluille ja opettajille monipuolisia materiaaleja kuluttajakasvatukseen eri teemoista, työkalusovelluksen tuntisuunnitelmien tekoon sekä mahdollisuuden kansainväliseen yhteistyöhön muiden hankkeessa mukana olevien maiden kanssa.

Kanadassa on tehty mielenkiintoinen tutkimus siitä, kuinka digitaaliset viestit edellyttävät 21 prosenttia enemmän kognitiivista ponnistusta kuin perinteinen viestintä.

Jo aiemmin on tutkimuksissa todettu, kuinka maksukorttien käyttäminen madaltaa päätöksentekokynnystä verrattuna käteisen käyttöön ja kuinka pankkien sähköisiä tiliotteita on hankalampi hahmottaa kuin paperisia.

Teknologia on tuonut uusia mahdollisuuksia  – ihminen vaan ei ole muuttunut.

Kuluttajien uudentyyppisiä haasteita yritetään ratkoa tekemällä uudenlaisia apuvälineitä, hyvänä esimerkkinä Takuusäätiön Penno ja lisäämällä kouluissa talous- ja mediakasvatusta. Lainsäädäntöä tulee lisää, se on välillä liiankin yksityiskohtaista, mutta se ei useinkaan kampita ajoissa ongelmia.

Yllä olevat tutkimustulokset eivät tarkoita sitä, että pitäisi palata takaisin paperiin ja konkreettiseen päätöksentekoympäristöön, vaikka sitä mainonnan tehokkuuden vuoksi tutkimustulosten esittelyn yhteydessä ehdotetaankin. Sen sijaan voidaan perustellusti kysyä, eikö yrityksillä ole vastuu uusiin toimintatapoihin siirtyessään ottaa huomioon ihmisen todellinen kyky toimia digitaalisessa ympäristössä?

Yritysten yhteiskuntavastuu on sitä, että kun digitaalisuus tuo yritykselle kiistatta etuja ja säästöjä, otetaan tarjonnassa huomioon myös ihmisten käyttäytymisrajoitukset. Esimerkiksi:

  • netissä tarjouksen muotoilun ja sopimusehtojen esittelyn pitää perustua kuluttajan todellisiin toimintatapoihin: pääviesti tuodaan selkeänä näkyviin. Ei niin, että kuluttajan päätöksentekoa kiirehditään keskittymällä vain myönteisiin asioihin esimerkiksi tyyliin,”saat rahat tilille parissa minuutissa.”
  • kun tiliote on sähköinen, eräät pankit esittävät kuluttajalle helposti hahmotettavan kuvan kuukauden menoista. Se on hyvä esimerkki tavasta helpottaa kuluttajan elämänhallintaa sähköisessä ympäristössä.
  • erityisesti Fintech –yritykset pitävät kilpailuetuna kuluttajien toimintamahdollisuuksien edistämistä ja onnistuvat  markkinoilla yksinkertaisilla kuluttajien tarpeista lähtevillä palveluilla.

Digitaalisen palvelun tulisi lähteä kuluttajan todellisen käyttäytymisen tuntemuksesta. Kun meissä olevat, tutkimuksissa havaitut käyttäytymistavat eivät muutu, eikö kaikkien yritysten lojaliteettivelvollisuuden nojalla tulisi ottaa ne jo huomioon? Silloin ei tarvitsisi kirjata lakiin itsestäänselvyyksiä, kuinka verkkosivustoilla tiedot on esitettävä selkeästi tai että sopimusehdot on esitettävä keskitetysti. Kuluttajista tulisi vahvempia toimijoita markkinoilla ja sehän edistää kaikkien hyväksi toimivaa kilpailua.

Kun yritykset saavat digitalisoitumisesta säästöjä, niin miksi muiden tahojen kontolle jää ratkaista miten kuluttajien kyky toimia digitaalisessa ympäristössä olisi yhtä hyvä kuin perinteisessä fyysisessä ympäristössä? Yrityksen yhteiskuntavastuuseen kuuluu toteuttaa kaikin puolin onnistunut käyttäjäkokemus.

Tutkimustulosten valossa voi miettiä:

  • Mitä kouluissa opitaan meistä ihmisistä toimijana digitaalisessa ympäristössä?
  • Miten koulussa harjoitellaan digitaalisessa ympäristössä toimimista?
  • Kun digitaalisessa muodossa olevat viestit kerran vaativat kongitiivista ponnistelua enemmän, edesauttavatko digitaaliset oppimisalustat talousasioiden oppimista?

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Mun talous- verkoston Puhu rahasta -messuilla oli mukavaa kuin matkasaarnaajalla, kun verkosto järjesti perinteisen asiantuntijaseminaarin sijaan kaikille avoimet messut.

Messuilla kuultiin lyhyitä napakoita puheenvuoroja pitkien luentojen sijaan, ja työskenneltiin työpajoissa penkeillä istumisen sijaan. Mukavinta oli se, että messuilla oli mukana nuoria eri oppilaitoksista. Toden totta, uudella työtavalla saatiin esiin enemmän tietoa nuorten taloudenhallinnasta ja vuorovaikutusta toimijoiden välille.

Tällainen toimintatapa vahvistaa ja kirkastaa entistä paremmin verkoston jäsenten näkemystä talouskasvatuksen kokonaisuudesta. Samalla vahvistetaan yhteisöä, joka tuottaa tietoisesti ja tavoitteellisesti yhteistä käsitystä nuorten talousosaamisen kehittämistä varten. Tällaisen yhteisön jäsenyys on osaamisen jakamista parhaimmillaan.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli myös mukana Mun talous -verkoston Puhu rahasta -messuilla. Aiheena pitämässämme työpajassa oli maksamisen uudet tavat.kune_fb_kortti_kanny

Eri toimijoilla on omat vahvat osaamisalueensa, ja messut tekevät sen näkyväksi, jolloin voidaan myös jakaa selkeämmin vastuuta. Näin yhteisön jäsenten resurssit tulevat hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Hienoa, ”Mun talous”- verkosto !

Tässä vielä koosteena kesän ja syksyn aikana blogissa julkaistut postaukset, tutustu myös maksamiseen liittyviin videoihin KKV:n YouTube – kanavalla

Mitä yhteistä on rahalla ja henkilökohtaisilla tiedoilla?

Hävikin uudet muodot

Asumisen taidot ovat itsestä huolehtimisen ja arjen taitoja

Älylaitteet mukaan talouskasvatukseen

Maksutapojen viidakko – millä tavalla maksaisin?

Lompakko, älylaite vai sormenjälki – millä oppilaasi maksavat 2020

Yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa kehitetään maksamisen taitoja

Mitä on mobiilimaksaminen?

Maksusovellusten ihmeellinen maailma

Lähimaksaminen

Lapsi oppii taloudellisuutta, kohtuutta ja ymmärrystä rahasta aikuisilta

Onnenongintaa ja arjen hallintaa – kuluttajakasvatuksen kulmia elokuvaan

Raha muuttaa muotoaan, sitä säilytetään ja käytetään yhä useammin virtuaalisesti. Vanhempien antamat taskurahat ovat olemassa bitteinä pankin tietokoneilla, jotka puolestaan ovat yhteydessä lasten laitteisiin tai kortteihin. 4 – 6 -luokan yhteiskuntaopin opetuksessa tämä pitää ottaa huomioon. Ei riitä, että puhutaan pelkästään seteleistä ja kolikoista.

Nyt opetuksessa harjaannutetaan oppilaita rahan käyttöön eri muodoissaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja”. Tavoitteen saavuttamiseksi opettaja ”ohjaa oppilaita perehtymään omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa”.

Opettajalle pedagogisen haasteen tuo se, että oma rahankäyttö voi olla niin monenlaista eri perheissä. Vaikkapa vanhempainilloissa voi pohtia, missä muodossa oppilaat rahaansa käyttää – onko käytössä maksukortti, mobiilimaksu vai käteinen. Tämä tieto auttaa suunnittelemaan rahankäytön opetusta.

Omat tietomme ovat arvokasta valuuttaa

Verkkoyhteydessä oleva media ja siihen liittyvä data alkaa olla yleisin oppilaiden käytössä oleva vaihdon väline. Koska rahan lisäksi vaihdon välineenä voivat olla omat tietomme, oppilaan pitää kehittyä myös niiden käsittelyssä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulee ”ohjata harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”.

Verkossa lapset käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja emme edes välttämättä tule ajatelleeksi ”valuuttana”. Maksamme esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestämme. Selailutietomme taas kertovat kerääjälle kiinnostuksen kohteistamme ja tietojamme hyödynnetään mainosten kohdentamiseen. Omien tietojen luovuttamisesta ja selailuhistorian vaikutuksesta kannattaa siis keskustella luokassa ja vaikkapa vanhempainilloissa.

Taitavaan arjenhallintaan kehitytään käsittelemällä henkilökohtaista dataa yhtä huolellisesti kuin rahaa. Lapsia pitää jo varhaisessa vaiheessa auttaa hahmottamaan, että henkilökohtainen data on heidän arvokasta pääomaansa.

Tiedonhankinnastakin jää jäljet verkkoon

Verkon käytön opettamisen ongelmana on se, ettei meillä digitalisaatiokehityksen tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä tietoja me luovutamme itsestämme. Kuka tietää, millä kaikilla tahoilla on meistä tietoja, ja mitä tietoja ne ovat? Opettajan kannattaa suunnitella ja ohjata oppilaiden tiedonhakua, koska ei ole yhdentekevää mille sivuille oppilaat hakusanoillaan päätyvät. Opettajien kannattaa arvioida oppilaiden kanssa eri sivustojen tarkoituksenmukaisuutta tiedonlähteenä. Kaupallisen julkaisijan sisällöllä on aina kaupallinen tarkoitus ja käynti sivulla johtaa yleensä kohdennettuun mainontaan.

Kannustan kaikkia aikuisia opettamaan lapsille digitaalisen kulutuksen periaatteita. Haastan opettajia ja vanhempia kasvattamaan lapsista aktiivisia kuluttajia ja kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan. Koulussa voi ohjata tiedonhankinnan yhteydessä oppilaita terveeseen kriittisyyteen, sillä edelleen pätevät samat lainalaisuudet kuin aina ennenkin: ilmaisia lounaita ei ole – ei myöskään maksuttomia palveluita tai alustoja. Yritysten ansaintalogiikat vain vaihtelevat.