Archives For Yleinen

Kasvatuksen ja opetuksen rooli kuluttajataitojen kehittäjänä on tunnustettu kaikissa Euroopan maissa, lisäksi digitalisaatio luo jatkuvasti uusia osaamistarpeita kuluttajalle. Kyse on yhdestä keskeisimmästä arjen taidosta – vastuullisena kuluttajana toimimisesta.

Kuluttajakasvatuksen yhteiseurooppalainen verkkosivusto Consumer Classroom esittelee toimintaansa Educa-messuilla.

Tervetuloa tapaamaan Consumer Classroomin väkeä ja kuuntelemaan esitystä ”Teach your students to be responsible consumers” ja keskustelemaan Consumer Classroomista perjantaina 27.01.2017, 14:30  ja 15:00 TAITO-lavalle.

finnish_lp_image_energy_kitConsumer Classroom -hanke toteuttaa komission kuluttajapoliittista ohjelmaa 2014–2020. Verkkosivu on suunniteltu opettajan ja asiantuntijan työkaluksi. Se sisältää mm. aineistopankin, keskustelufoorumin ja oppitunnintekotyökalun. Lisäksi järjestetään kilpailuja, tämän vuoden kilpailu käsittelee energiaa.

Mukana messuilla Pauline Rouaud, Anna Roynel, Muriel Santoro (Expertise France) ja Taina Mäntylä (Kilpailu- ja kuluttajavirasto)

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt sopimuksen Expertise Francen kanssa toimimisesta Consumer Classroomin kansallisena partnerina.

Joulu on antamisen ja vastaanottamisen juhlaa, lämmintä joulumieltä ja myös kassakoneen piipitystä. Jouluna ihmiset puhuvat haaveistaan ja suunnittelevat jouluostoksiaan, niin myös lapset ja oppilaat koulussa ja päivähoidossa. Toisille joulu voi olla myös pettymysten aikaa, pukki tuo jotain muuta kuin toivoi tai ei tuo samaa kuin muillekin.

Miten kasvattaja voi koulussa tai päivähoidossa lähestyä joulun kuluttamiseen liittyviä asioita? Hyvä perinteinen tapa on nostaa esiin aineettomat lahjat ja itse tekeminen sekä yhdessä olemisen tärkeys. Varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla ne ovat hyvä tapa puhua joulusta. Kulutustottumukset opitaan jo ennen kymmentä ikävuotta, joten maaperä kestävien joulunviettotapojen korostamiseen on mitä parhain.

Toisaalta, alle kouluikäiset ovat massiivisen lelu- ja tavaramainonnan ympäröiminä. Siihen liittyy vahva usko joulupukkiin, joten lahjojen hinta ei tuo rajoitteita haaveille. Aikuisen tärkein tehtävä on vähentää lapsen lahja-ahdistusta ja aattoillan pettymyksiä. Lasta voi vahvistaa juttelemalla lapsen kanssa siitä, miksi juuri jokin tietty lahja on hänelle tärkeä, mitä hän tekisi sillä ja kenen kanssa. Keskusteluissa lasta kannattaa johdatella pohtimaan lahjoilla tehtäviä asioita ja niiden tuottamaan riemua lahjojen määrän sijaan.

Päiväkodin lelupäivän keskusteluissa aikuisen kannattaa pitää matalaa profiilia, jotta ei huomaamattaan jatka tai toista markkinoijan viestiä. Esimerkiksi kyselemällä, onko toivelistoilla jo joulun hittilelut.

istock_000049812510_mediumJoululahjojen ostaminen on lapsista hauskaa ja kenties ensimmäisiä omia ostokokemuksia. Lasten kanssa kannattaa viimeistään 4.–6. luokilla puhua ostamisesta ja rahankäytöstä. Siihen sisältyy rahan turvallinen säilyttäminen ja myös kuluttajakaupan perussääntöjä, esimerkiksi:

  • kauppa on sopimus, jota ei voi noin vain purkaa
  • että alaikäisenä ei voi tehdä taskurahoja suuremmalla määrällä ostoksia ilman vanhempien lupaa – edes joululahjaksi

Yläkoulu-ikäisille voi jo opettaa kuluttajakaupan pelisäännöt. Lahjan vaihtaminen ja palauttaminen ovat yksi keskeisimmistä asioista, joista kannattaa puhua.

Tässä vaiheessa on myös hyvä puhua rahankäytöstä ja siitä miten meille usein markkinoidaan osta jouluksi ja maksa joulun jälkeen.

Myös verkkokauppa on nuorille tuttua, joten joululahjojen verkosta ostaminen on teema, joka toimii hyvin oppisisältönä ennen joulua.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Consumer Classroom -sivustolla on tällä hetkellä käynnissä ”Fiksut energian käyttäjät” -aiheinen koulujen välinen kilpailu. Tule sinäkin mukaan Consumer Classroomiin ja ryhdy kansainväliseen yhteistyöhön muiden EU-maiden kanssa! Ideana on, että koulut kilpailevat energiaan liittyvän projektin parissa. Projekti sopii toteutettavaksi vaikkapa monialaisissa opintokokonaisuuksissa esimerkiksi kieltenopetuksen ja luonnontieteellisten aineiden kesken. Kilpailu on suunnattu perusopetuksen yläluokille ja toiselle asteelle. Palkintona on Brysselin matka. Lisätietoa löytyy Consumer Classroom -sivustolla. Olkaapa kuulolla!

Consumer Classroom -projekti kerää jatkuvasti EU:n laajuista tietopankkia kuluttajatietojen ja -taitojen opetukseen ja opetuksen kehittämiseen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vuoden 2015 alusta ollut hankkeessa kansallisena partnerina. Consumer Classroom on luotu opettajien yhteisösivustoksi ja sillä on kieliversiot kaikille jäsenmaille. Se on mielenkiintoinen tietopankki, josta löytyy eri maiden kuluttajakasvatuksen aineistoja.launchisc_fin

Sivuille voi rekisteröityä käyttäjäksi ja ladata myös omaa ei-kaupallista aineistoa opettajien käyttöön. Eri toimijat voivat yhteiseurooppalaisen pohjan ja toimintamallin mukaan osallistua kattavan materiaalisivuston luomiseen kuluttajakasvattajille.

Sivustolle on kehitetty interaktiivisia työvälineitä ja tavoitteena on, että opettajat ja asiantuntijat pääsevät keskustelemaan ja kehittämään opetusta yhdessä. Interaktiivinen Consumer Classroom tarjoaa kouluille ja opettajille monipuolisia materiaaleja kuluttajakasvatukseen eri teemoista, työkalusovelluksen tuntisuunnitelmien tekoon sekä mahdollisuuden kansainväliseen yhteistyöhön muiden hankkeessa mukana olevien maiden kanssa.

Kanadassa on tehty mielenkiintoinen tutkimus siitä, kuinka digitaaliset viestit edellyttävät 21 prosenttia enemmän kognitiivista ponnistusta kuin perinteinen viestintä.

Jo aiemmin on tutkimuksissa todettu, kuinka maksukorttien käyttäminen madaltaa päätöksentekokynnystä verrattuna käteisen käyttöön ja kuinka pankkien sähköisiä tiliotteita on hankalampi hahmottaa kuin paperisia.

Teknologia on tuonut uusia mahdollisuuksia  – ihminen vaan ei ole muuttunut.

Kuluttajien uudentyyppisiä haasteita yritetään ratkoa tekemällä uudenlaisia apuvälineitä, hyvänä esimerkkinä Takuusäätiön Penno ja lisäämällä kouluissa talous- ja mediakasvatusta. Lainsäädäntöä tulee lisää, se on välillä liiankin yksityiskohtaista, mutta se ei useinkaan kampita ajoissa ongelmia.

Yllä olevat tutkimustulokset eivät tarkoita sitä, että pitäisi palata takaisin paperiin ja konkreettiseen päätöksentekoympäristöön, vaikka sitä mainonnan tehokkuuden vuoksi tutkimustulosten esittelyn yhteydessä ehdotetaankin. Sen sijaan voidaan perustellusti kysyä, eikö yrityksillä ole vastuu uusiin toimintatapoihin siirtyessään ottaa huomioon ihmisen todellinen kyky toimia digitaalisessa ympäristössä?

Yritysten yhteiskuntavastuu on sitä, että kun digitaalisuus tuo yritykselle kiistatta etuja ja säästöjä, otetaan tarjonnassa huomioon myös ihmisten käyttäytymisrajoitukset. Esimerkiksi:

  • netissä tarjouksen muotoilun ja sopimusehtojen esittelyn pitää perustua kuluttajan todellisiin toimintatapoihin: pääviesti tuodaan selkeänä näkyviin. Ei niin, että kuluttajan päätöksentekoa kiirehditään keskittymällä vain myönteisiin asioihin esimerkiksi tyyliin,”saat rahat tilille parissa minuutissa.”
  • kun tiliote on sähköinen, eräät pankit esittävät kuluttajalle helposti hahmotettavan kuvan kuukauden menoista. Se on hyvä esimerkki tavasta helpottaa kuluttajan elämänhallintaa sähköisessä ympäristössä.
  • erityisesti Fintech –yritykset pitävät kilpailuetuna kuluttajien toimintamahdollisuuksien edistämistä ja onnistuvat  markkinoilla yksinkertaisilla kuluttajien tarpeista lähtevillä palveluilla.

Digitaalisen palvelun tulisi lähteä kuluttajan todellisen käyttäytymisen tuntemuksesta. Kun meissä olevat, tutkimuksissa havaitut käyttäytymistavat eivät muutu, eikö kaikkien yritysten lojaliteettivelvollisuuden nojalla tulisi ottaa ne jo huomioon? Silloin ei tarvitsisi kirjata lakiin itsestäänselvyyksiä, kuinka verkkosivustoilla tiedot on esitettävä selkeästi tai että sopimusehdot on esitettävä keskitetysti. Kuluttajista tulisi vahvempia toimijoita markkinoilla ja sehän edistää kaikkien hyväksi toimivaa kilpailua.

Kun yritykset saavat digitalisoitumisesta säästöjä, niin miksi muiden tahojen kontolle jää ratkaista miten kuluttajien kyky toimia digitaalisessa ympäristössä olisi yhtä hyvä kuin perinteisessä fyysisessä ympäristössä? Yrityksen yhteiskuntavastuuseen kuuluu toteuttaa kaikin puolin onnistunut käyttäjäkokemus.

Tutkimustulosten valossa voi miettiä:

  • Mitä kouluissa opitaan meistä ihmisistä toimijana digitaalisessa ympäristössä?
  • Miten koulussa harjoitellaan digitaalisessa ympäristössä toimimista?
  • Kun digitaalisessa muodossa olevat viestit kerran vaativat kongitiivista ponnistelua enemmän, edesauttavatko digitaaliset oppimisalustat talousasioiden oppimista?

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Mun talous- verkoston Puhu rahasta -messuilla oli mukavaa kuin matkasaarnaajalla, kun verkosto järjesti perinteisen asiantuntijaseminaarin sijaan kaikille avoimet messut.

Messuilla kuultiin lyhyitä napakoita puheenvuoroja pitkien luentojen sijaan, ja työskenneltiin työpajoissa penkeillä istumisen sijaan. Mukavinta oli se, että messuilla oli mukana nuoria eri oppilaitoksista. Toden totta, uudella työtavalla saatiin esiin enemmän tietoa nuorten taloudenhallinnasta ja vuorovaikutusta toimijoiden välille.

Tällainen toimintatapa vahvistaa ja kirkastaa entistä paremmin verkoston jäsenten näkemystä talouskasvatuksen kokonaisuudesta. Samalla vahvistetaan yhteisöä, joka tuottaa tietoisesti ja tavoitteellisesti yhteistä käsitystä nuorten talousosaamisen kehittämistä varten. Tällaisen yhteisön jäsenyys on osaamisen jakamista parhaimmillaan.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli myös mukana Mun talous -verkoston Puhu rahasta -messuilla. Aiheena pitämässämme työpajassa oli maksamisen uudet tavat.kune_fb_kortti_kanny

Eri toimijoilla on omat vahvat osaamisalueensa, ja messut tekevät sen näkyväksi, jolloin voidaan myös jakaa selkeämmin vastuuta. Näin yhteisön jäsenten resurssit tulevat hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Hienoa, ”Mun talous”- verkosto !

Tässä vielä koosteena kesän ja syksyn aikana blogissa julkaistut postaukset, tutustu myös maksamiseen liittyviin videoihin KKV:n YouTube – kanavalla

Mitä yhteistä on rahalla ja henkilökohtaisilla tiedoilla?

Hävikin uudet muodot

Asumisen taidot ovat itsestä huolehtimisen ja arjen taitoja

Älylaitteet mukaan talouskasvatukseen

Maksutapojen viidakko – millä tavalla maksaisin?

Lompakko, älylaite vai sormenjälki – millä oppilaasi maksavat 2020

Yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa kehitetään maksamisen taitoja

Mitä on mobiilimaksaminen?

Maksusovellusten ihmeellinen maailma

Lähimaksaminen

Lapsi oppii taloudellisuutta, kohtuutta ja ymmärrystä rahasta aikuisilta

Onnenongintaa ja arjen hallintaa – kuluttajakasvatuksen kulmia elokuvaan

Raha muuttaa muotoaan, sitä säilytetään ja käytetään yhä useammin virtuaalisesti. Vanhempien antamat taskurahat ovat olemassa bitteinä pankin tietokoneilla, jotka puolestaan ovat yhteydessä lasten laitteisiin tai kortteihin. 4 – 6 -luokan yhteiskuntaopin opetuksessa tämä pitää ottaa huomioon. Ei riitä, että puhutaan pelkästään seteleistä ja kolikoista.

Nyt opetuksessa harjaannutetaan oppilaita rahan käyttöön eri muodoissaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja”. Tavoitteen saavuttamiseksi opettaja ”ohjaa oppilaita perehtymään omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa”.

Opettajalle pedagogisen haasteen tuo se, että oma rahankäyttö voi olla niin monenlaista eri perheissä. Vaikkapa vanhempainilloissa voi pohtia, missä muodossa oppilaat rahaansa käyttää – onko käytössä maksukortti, mobiilimaksu vai käteinen. Tämä tieto auttaa suunnittelemaan rahankäytön opetusta.

Omat tietomme ovat arvokasta valuuttaa

Verkkoyhteydessä oleva media ja siihen liittyvä data alkaa olla yleisin oppilaiden käytössä oleva vaihdon väline. Koska rahan lisäksi vaihdon välineenä voivat olla omat tietomme, oppilaan pitää kehittyä myös niiden käsittelyssä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulee ”ohjata harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”.

Verkossa lapset käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja emme edes välttämättä tule ajatelleeksi ”valuuttana”. Maksamme esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestämme. Selailutietomme taas kertovat kerääjälle kiinnostuksen kohteistamme ja tietojamme hyödynnetään mainosten kohdentamiseen. Omien tietojen luovuttamisesta ja selailuhistorian vaikutuksesta kannattaa siis keskustella luokassa ja vaikkapa vanhempainilloissa.

Taitavaan arjenhallintaan kehitytään käsittelemällä henkilökohtaista dataa yhtä huolellisesti kuin rahaa. Lapsia pitää jo varhaisessa vaiheessa auttaa hahmottamaan, että henkilökohtainen data on heidän arvokasta pääomaansa.

Tiedonhankinnastakin jää jäljet verkkoon

Verkon käytön opettamisen ongelmana on se, ettei meillä digitalisaatiokehityksen tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä tietoja me luovutamme itsestämme. Kuka tietää, millä kaikilla tahoilla on meistä tietoja, ja mitä tietoja ne ovat? Opettajan kannattaa suunnitella ja ohjata oppilaiden tiedonhakua, koska ei ole yhdentekevää mille sivuille oppilaat hakusanoillaan päätyvät. Opettajien kannattaa arvioida oppilaiden kanssa eri sivustojen tarkoituksenmukaisuutta tiedonlähteenä. Kaupallisen julkaisijan sisällöllä on aina kaupallinen tarkoitus ja käynti sivulla johtaa yleensä kohdennettuun mainontaan.

Kannustan kaikkia aikuisia opettamaan lapsille digitaalisen kulutuksen periaatteita. Haastan opettajia ja vanhempia kasvattamaan lapsista aktiivisia kuluttajia ja kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan. Koulussa voi ohjata tiedonhankinnan yhteydessä oppilaita terveeseen kriittisyyteen, sillä edelleen pätevät samat lainalaisuudet kuin aina ennenkin: ilmaisia lounaita ei ole – ei myöskään maksuttomia palveluita tai alustoja. Yritysten ansaintalogiikat vain vaihtelevat.

Digitalisaatio on eittämättä yksi merkittävimmistä kuluttajiin viime aikoina vaikuttaneista ilmiöistä. Digitaaliset systeemit luovat ja tallettavat meistä dataa virtuaaliympäristöihin, vaikuttaen elämämme kaikille alueille. 2000-luvun kuluttajalla on toisaalta mahdollisuudet vaikka mihin, mutta toisaalta hänen on miltei mahdotonta taistella digitaalisia systeemejä vastaan tai yrittää jättäytyä niiden ulkopuolelle.

Osallistumme helposti netissä erilaisiin kyselyihin ja testeihin, joiden tuloksia sitten esittelemme ja vertailemme muiden kanssa sosiaalisessa mediassa. Emme useinkaan edes ymmärrä tämän olevan mikään uhka yksityisyydensuojallemme.

Erilaiset terveyttä tukevat applikaatiot ovat viime aikoina yleistyneet räjähdysmäisesti. Näiden käytön voidaan ajatella olevan ulkoa tai sisäisesti ohjautuvaa. Ulkoa päin sovellus voi esimerkiksi ”pakottaa” meidät kävelemään vähintään 10 000 askelta päivässä tai sisäisesti opimme tuntemaan itseämme nykyistä paremmin.

Terveysapplikaatiot ovat normatiivisia; ne tukevat järkevän elämäntavan toteuttamista, luoden meille illuusion toiminnan mitattavuudesta ja kontrollista. Voidaan kysyä, tuuppaavatko terveysapplikaatiot meille hyvää elämäntapaa vai kontrolloivatko ne valintojamme ja käyttäytymistämme?

Julkisuudessa on käyty keskustelua näiden sovellusten tallentaman tiedon luovuttamisesta muille: kenelle on oikeus päästä käsiksi tietoon, joka on hyvin henkilökohtaista ja sensitiivistä?  Onko eettisesti oikein luovuttaa tämänkaltaista tietoa esimerkiksi vakuutusyhtiöille? Meistä tallentuvan terveystiedon avullahan voidaan tunnistaa yksilöiden tiettyjä riskitekijöitä.

Tallentuvaa tietoa voidaan hyödyntää jopa elämänhallinnassa vähentäen elämän monimutkaisuutta ja pirstaloituneisuutta sekä halliten elämän kokonaisuutta. Voimme kuitenkin esittää kysymyksen, olemmeko hyvää vauhtia hyväksymässä ulkopuolelta avustetun elämän, jossa emme itse enää päätäkään omista asioistamme? Toimintaamme ohjataan ulkopuolelta tulevin päätöksin ja ehdotuksin.

Markkinoinnissa kerätyn datan avulla muodostetaan asiakasprofiileja, jolloin voidaan lähettää tietylle kuluttajalle kohdennettua informaatiota. Personoitu kuluttajainformaatio voi olla tietylle ryhmälle kohdennettua tai hyvinkin henkilökohtaista. Voisiko dataa valjastaa myös kuluttajavalistukseen? Olisiko mahdollista ryhtyä tuottamaan personoitua kuluttajavalistusta?

Kuluttajaa voidaan myös voimaannuttaa kerättävän tiedon avulla. Tieto omasta käyttäytymisestä – sähkönkulutuksesta, hiilijalanjäljestä tai ostettujen elintarvikkeiden kalori- ja ravintoainepitoisuuksista – voisi auttaa ymmärtämään oman käyttäytymisen ongelmakohtia. Mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyksi jokin taho voisi tarjota ehdotuksia toiminnan muuttamisesta parempaan suuntaan.

Yksityisyys on demokraattisen yhteiskunnan yksi perusoikeuksista, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tulla jätetyksi rauhaan sekä itsemääräämisoikeus itseä koskevaan tietoon.

Tänä päivänä kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa tähän ovat rajalliset ja hänen tulee tarkasti tiedostaa, mitkä kaikki toiminnot virtuaalisissa systeemeissä tallettavat hänestä tietoa. Saksassa suhtaudutaan hyvin kriittisesti mittaamiseen ja ihmisten seurantaan datan avulla. Siellä ollaan sitä mieltä, että kuluttajan itsemääräämisoikeus on menetetty.

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopistossa kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.

Kun puhutaan henkilötiedoista, monille tulee ensimmäisenä mieleen, että kyse on lähinnä nimestä, syntymäajasta ja yhteystiedoista. Niitähän pyydetään usein henkilötietoina erilaisissa lomakkeissa.

Tällaisten tietojen kohdalla voi olla helppo ajatella, että yksityisyyden suojaamiseen ei ole erityistä tarvetta – löytyyhän vastaavia tietoja vaikka puhelinluetteloistakin. Joku saattaa myös ajatella, ettei hänen tekemisissään, normaaleissa kauppaostoksissaan tai ”tavallisessa elämässään” ole muutenkaan mitään erityistä salattavaa. Jokaisen netin käyttäjän kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, onko tietosuojassa kuitenkin kysymys jostakin muusta.

Henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia sinuun yhdistettävissä olevia tietoja

Esimerkiksi tiedot siitä, millä verkkosivuilla olet käynyt, missä nettikaupassa olet asiakkaana ja mitä tuotteita olet ostanut, ovat henkilötietojasi. Henkilötiedoilla tarkoitetaan siis paljon laajempaa asiaa, kuin vain nimeäsi ja yhteystietojasi.

Tiedätkö, kenellä on lupa päättää sinua koskevien henkilötietojen käytöstä?

Laki edellyttää, että henkilötietojen käsittely on avointa. Jos esimerkiksi asioit suomalaisessa nettikaupassa, kaupan ylläpitäjää kutsutaan rekisterinpitäjäksi, joka vastaa asiakkaidensa henkilötietojen käsittelystä. Nettikaupan tulee kertoa sinulle

  • Mihin tarkoituksiin se käyttää tietojasi
  • Luovuttaako nettikauppa tietojasi ulkopuolisille
  • Miten tietoturvasta on huolehdittu
  • Millaisia oikeuksia sinulla on henkilötietojesi suhteen

Oikeus kieltää tietojesi käyttö ja tarkastaa mitä tietoja sinusta on kerätty

Sinulla on aina oikeus kieltää nettikauppaa käyttämästä tai luovuttamasta tietojasi suoramarkkinointiin. Sinulla on myös oikeus tarkastaa, mitä kaikkia eri tietoja kauppa on kerännyt sinusta asiakasrekisteriinsä. Voit myös pyytää tietojesi korjaamista, jos niissä on virheitä. Nettikaupan pitäisi oma-aloitteisesti kertoa sinulle kaikista näistä asioista asiakasrekisteriä koskevassa tietosuojaselosteessa.

Vaikuttavatko tietosuoja-asiat ostopäätökseesi?

Haluatko ostaa sellaisesta verkkokaupasta, joka ei kerro sivustollaan henkilötietojen käsittelyasioista? Luotatko sellaiseen kauppaan, jonka sivustolta puuttuvat lakisääteiset tiedot? Jos valitsemassasi kaupassa ei huolehdita tiedoistasi asianmukaisesti, ne voivat pahimmassa tapauksessa päätyä mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Ulkomaiset nettikaupat eivät aina ole suomalaisen lainsäädännön ulottuvissa. Eri maissa on tällä hetkellä erilaiset henkilötietojen käsittelysäännöt.

Sähköisiä jälkiä ja kohdennettuja mainoksia

Kun käytät erilaisia sähköisiä palveluita, myös niiden käytöstä jäävät ”sähköiset jäljet” ovat henkilötietojasi. Oletko koskaan ihmetellyt verkkopalveluita käyttäessäsi, miksi siellä osataan näyttää sinulle juuri sellaisia mainoksia, jotka vaikuttavat kiinnostavilta? Tuntuuko joskus siltä, kuin verkkopalvelu tietäisi, mitä olet ajatellut ostaa? Jos näin tapahtuu, kyse on todennäköisesti kohdennetusta mainonnasta, joka pohjautuu mm. aiemman verkkosurffailusi seurantaan. Kohdistettuun mainontaan tarvittavat henkilötietosi ovat yrityksille arvokasta dataa, josta ollaan valmiita maksamaan.

Harkitse, mihin verkkopalveluihin annat tietojasi ja missä määrin. Pohdi myös, haluatko vähentää verkkojälkiesi kertymistä rajoittamalla evästeiden käyttöä.

Myös kuva on henkilötieto

Henkilötietojasi ovat myös sellaiset valokuvat, joista olet tunnistettavissa. Kun laitat valokuviasi sosiaalisen median palveluun, niitä saatetaan käyttää myös muihin tarkoituksiin palvelun käyttöehtojen mukaisesti. Vaikka poistaisit kuvat palvelusta, ne saattavat päätyä muihin palveluihin säilytettäviksi.

Mietitkö koskaan, minkälaisia kuvia itsestäsi julkaiset? Jos haluat julkaista kaverinkin kuvan, pyydä häneltä suostumus, jotta kaverisi voi itse arvioida asiaa omalta kohdaltaan. Näin vältyt siltä, ettei netistä tulevaisuudessa löydy sinulle tai toiselle epäedullista materiaalia. Myöskään kaverisuhteesi ei kärsi, kun et tee kaveriasi koskevia päätöksiä hänen puolestaan.

Internetin maailmaan päätynyt materiaali on monesti ikuista – et voi hallita läheskään kaikkia netissä olevia tietojasi. Ne voivat tulla sinua vastaan vielä vuosienkin päästä.

Onko siis internetin käyttäjän koskaan perusteltua ajatella, ettei hänellä ole mitään salattavaa? Pohdi, mitä asioita sinun kannattaa ottaa huomioon nettikäyttäytymisessäsi.

Kirjoittajat ylitarkastajat Hanna Lankinen ja Anne Tamminen-Dahlman

Tietosuojavaltuutetun toimisto

www.tietosuoja.fi

Yleisesite Tietosuoja turvaa oikeutesi

Miltä tietosuojaseloste näyttää?

 

Ennen lapsille opetettiin: ”kun nukkuu paljon, on kuin rahaa laittaisi pankkiin”. Päivärytmin lisäksi kannattaa opettaa: ”kun osaa asua, on kuin rahaa laittaisi pankkiin”.

Asumisesta aiheutuu monenlaisia välttämättömiä kuluja, joista sovitaan palveluntuottajan kanssa tai jotka ovat lakisääteisiä, muun muassa vesi, sähkö, kaasu, lämmitys, jätehuolto, vuokra, kiinteistövero, koti- ja kiinteistövakuutus, nuohous ja tiemaksut. Sitten ovat vielä kulut, joiden suuruus on riippuvainen arkisista asumisen tavoista ja tottumuksista.

Osa kuluista sisältyy yhtiövastikkeeseen tai vuokraan. Omakotiasujalla puolestaan sopimusten kirjo on moninainen. Jotta asumiseen liittyvät kulut saisi hoidettua mallikkaasti, on ymmärrettävä sopimuksiin liittyvät oikeudet ja velvoitteet. Asumisen taidot ovatkin keskeinen osa taitavaa taloudenhoitoa.

Asunnon puhtaanapito on osa kodin taloustietoisuutta

Päivittäinen puhtaanapito vaikuttaa asunnon kuntoon ja pitkällä juoksulla esimerkiksi remontointitarpeeseen.  Ei ole myöskään yhdentekevää, miten siivotaan. Monet pintamateriaalit edellyttävät oikeiden siivousaineiden ja -menetelmien käyttämistä. Pahimmillaan väärällä välineellä, siivousaineella tai menetelmällä voi saada tuhoa niin paljon aikaiseksi, että kohde on pakko uusia. Voimakkaiden siivousaineiden käyttöä voi vähentää päivittäisellä siivouksella, jolloin pinnat eivät pääse kulumaan.

Kestävä asuminen on taloudellista asumista

Energian ja veden käyttö vaikuttaa selkeästi asumisen kuluihin, joten laitteiden sekä kylpyhuoneen ja keittiön käyttötavoilla voi vaikuttaa omaan talouteen.

Älykoti on jatkuvasti kytkettynä sähköverkkoon.  Esimerkiksi laitteiden ns. stand by –tila kuluttaa sähköä enemmän kuin niiden sammutus.  Myös sähkömittari raksuttaa vauhdilla, jos laitteet ovat turhaan päällä. Veden käytöstä kannattaa muistaa säästeliäisyyden lisäksi myös se, että emme ainoastaan maksa puhtaasta vedestä vaan meitä myös laskutetaan viemäriin luikertelevasta jätevedestä.

Palveluita ja päätelaitteita sopimuksilla

Internetyhteys on kuukausittain maksettava kulu. Internetyhteyttä käyttävät kodin laitteet lisääntyvät koko ajan. Voi olla, että asioimme yhä useamman operaattorin kautta ohjaillessamme kotimme teknologiaa.

Olohuone laitteineen oli ennen kodin viihdekeskus. Nyt viihtymiseen tarvitaan yhä useampi päätelaite, joihin tilataan kanavasisältöä useammalta tuottajalta, eli asunnossa käytetään useampia palvelusopimuksia.

Myös laitteet voivat olla leasing- tai osamaksusopimuksin hankittuja. Toki samojen sopimusten avulla viihdettä tai muita palveluita voi käyttää myös kodin ulkopuolella. Kun kotitaloudessa on asukkailla kiinteän liittymän lisäksi myös henkilökohtaiset mobiililaitteet, on verkkosopimusten hallinta ja kulujen seuranta yksi keskeisimmistä asumiseen liittyvistä taloustaidoista.

Kaikki operaattorisopimukset kestoineen ja laskutuksineen ovatkin yhä keskeisemmässä roolissa kodin budjettiriihessä.

Asumisen taloustaitoAsuminen muuntuu ja kehittyy ja vaatii yhä monipuolisempia taitoja. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudessa ”Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot” on tavoitteita, jotka liittyvät asumiseen.

Mitä sinun mielestäsi liittyy asumisen taloustaitoihin: puhtaanapitoa, sopimusjuridiikkaa, energian ja veden käyttöä, viihteen hinnan hahmottamista, teknologialukutaitoa vai pyykkihuoltoa ja talotekniikkaa? Entä mihin kuuluukaan yhdessä elämisen taito? Miten asumisen taitoja opitaan koulun oppimisympäristössä?

Tässä kirjoituksessa talouskasvatusta pohtivat Taina Mäntylä ja Sanna Helesuo Kilpailu- ja kuluttajavirastosta. Sanna vastaa talous-ja velkaneuvonnan ohjauksesta ja Taina koulujen kuluttajakasvatuksen kehittämisestä ja tukemisesta.

Kun innostuneena löytää juuri oikean tuotteen verkkokaupasta, ei huomiota juuri muuhun riitä. Sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa, joten miksi ne lukisi, kun tässä ja nyt on kaivattu tuote. Siksi ehdot jäävät helposti lukematta. Sen sijaan joudumme päättämään erikseen siitä, miten tuotteen maksamme. Sitä valintaa ei pidä tehdä periaatteella ”ihan sama”.

Silloin kun tarjolla on erilaisia maksutapoja, käy helposti niin, että valitsee tutuimman asiaa ajattelematta. Se voi olla Visa Electron, maksukortin debit-puoli tai luottokortti. Kuluttajalle ennakkomaksu on kuitenkin aina riski, ellei ole olemassa maksuja turvaavaa järjestelmää. Jos maksaa ennen kuin tuotteet ovat saapuneet, rahoja ei saa takaisin, jos tuotteen toimitus ei onnistu tai jos yritys menee vaikkapa konkurssiin, kuten Anttilan tapauksessa.

Luottokortilla maksettaessa myös luotonantaja on lakisääteisesti vastuussa. Siksi luottokorttia suositellaan käytettäväksi verkkokaupassa – ja ilman luotonantajan vastuuta verkkokauppa ei olisi edistynytkään yhtä nopeasti.

Sen sijaan maksukortin debit-puolella maksaminen ennen tuotteen saamista on periaatteessa sama kuin rahojen lähettäminen postilokeroon. Joskus pankit voivat vastata niistäkin maksuista, mutta sitä ei laki edellytä.

Entä sitten, kun ei ole luottokorttia vaan Visa Electron? Kotimaisessa verkkokaupassa vaihtoehtoja on yleensä enemmän kuin kansainvälisessä. Meillä on edelleen normaalia, että tuotteen saa maksaa myös laskulla. Sitä kannattaisi käyttää. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi Ellos toteaa maksuvaihtoehtoja esitellessään ”Suosittelemme laskua tai tiliä, jos haluat tutustua tuotteisiin kotona ennen kuin maksat”.

Kansainvälisesti verkko- ja huutokauppoihin on myyjillä käytössä esimerkiksi PayPal -maksuvälitysjärjestelmä, jossa rahat eivät liiku myyjälle, ennen kuin ostaja on saanut tilaamansa tuotteen. Nyt kun rahoituspalvelut uudistuvat kovaa vauhtia ja puhutaan Fintechistä, kummankin osapuolen edut huomioon ottavia välityspalveluja tulee lisää. Kuluttajalle valinta voi olla vaikeaa, kun maksutapoihin saattaa liittyä myös erillismaksuja.

Minkä tahansa maksutavan valitsee, kaksi perusasiaa on syytä tarkistaa: maksutapahtuman pitää olla turvattu ja sen lisäksi kannattaa varmistaa, että rahansa saa takaisin, jos myyjä ei toimi sovitulla tavalla.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.