Mun Talous -verkosto järjestää ensi viikolla (27.3.–2.4.) Puhu rahasta -viikon toista kertaa. Teemaviikko on tällä kertaa myös osa kansainvälistä Global Money Week’ia.

Raha teema on siis esillä mediassa ja kouluissa ensi viikolla. Kuka kasvataa ketä ehdottaa jutun juureksi seuraavia teemoja: rahasta on hyvä puhua ja sopia kodeissa, viikkorahoista sopiminen, viikkorahojen käyttämisen säännöt ja milloin ostoksiin tarvitaan vanhempien lupa. 

Toisaalta sopimusten tekemisen taito on raha-asioiden hoitamisen perusasia.

Yhtä tärkeää kuin sopiminen on se, että osaa käyttää maksuvälineitä. Ottakaa koulussa puheeksi uudet maksamisen tavat. Etsikää eri puolilta tietoa, mitä ja miten maksamista mainostetaan ja miten uusista maksutavoista kansalaisille kerrotaan.

 

Monet vanhemmat ovat epäonnistuneet talouskasvatuksessa, sanoo varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi.  Helsingin Sanomien kirjoituksessa 6.3.2017

Vanhemmuus on kuitenkin muutakin kuin onnistumista tai epäonnistumista kasvatuksessa. Olen työkseni pohtinut kuluttajakasvatusta jo kohta 15- vuotta. Samalla olen kasvattanut oman lapseni aikuiseksi. Olen itse siis en vielä isovanhempi-ikäinen, mutta en enää alaikäisenkään vanhempi.

Talous, raha ja kuluttaminen ovat helposti moraalisia, häpeän, ylpeyden tai onnistumisen aiheita. Kuitenkin syvimmiltään kyse on elämästä. Siihen kuuluu se kulttuuri jossa elämme, ja jota me ihmiset yhdessä luomme. Lapsi tai perhe ei ole saareke tämän ulkopuolella. Sen sijaan, että puhumme epäonnistuneesta vanhemmuudesta, meidän kannattaisi puhua maailmasta, taloudesta, kuluttamisesta ja rahan käytön monista eri tavoista.

Tähän maailmaan kuuluu kaikki innovaatiot, kaikki digiloikat ja kaikki mediailmiöt. Se on meidän kulttuuriamme.  Olemme monessa kulutukseen ja rahankäyttöön liittyvässä asiassa uuden edessä, joka päivä – myös vanhempina. Emme voi toimia ja kasvattaa niin kuin meitä itseämme on kasvatettu, vaan jokaisen vanhemman on keksittävä itse, miten reagoi uutuuksiin oman lapsensa kanssa. Tänä päivänä vanhemman on esimerkiksi päätettävä antaako lapselle käyttöön mobiilimaksamiseen liittyvän palvelun tai missä iässä sellaisen antaa?

Kestävä kulutus on välttämätöntä tulevaisuuden kannalta. Säästeliäisyys on osa sitä, miksi siis puhua erikseen kolikoiden possuun laittamisesta ja siitä, että ruokaa ei kannata heittää hukkaan, vaatteet kannattaa käyttää, siihen asti kunnes ovat epäsopivia tai rikkinäisiä.

Säästämisen siemen on omien tarpeiden tunnistamisen ja niiden tyydyttämisen keinojen oppimisessa. Lapselle ei siis kannata ostaa lohdutukseksi lahjoja, vaan mieluummin antaa aikaa ja syliä. Aikuistenkin yli varojen kuluttaminen saattaa johtua ennemmin tunteiden käsittelyn puutteesta kuin siitä, ettei ymmärtäisi mitä rahalla saa. Kestävyyden taustalla on oppi onnellisuudesta.

Entäpä, jos tänä päivänä onkin karhunpalvelus korostaa lapselle sitä, että tekemällä palveluksia saa vastineeksi rahaa? Kotitöistä maksettu palkkaraha kun tulee kuitenkin perheen omasta pussista. Entäpä jos talouskasvatuksessa keskitymme siihen ajatukseen, että monia asioita on maailmassa rajallisesti, aikaa, rahaa ja ruokaa jne. Niitä kannattaa käyttää vastuullisesti. Toisaalta meillä on paljon asioita, jotka eivät jakamalla hupene, kuten ystävällisyys, onnellisuus ja yhteisöllisyys. Niitä ei voi koskaan tuhlata.

Voisiko vanhempia kannustaa enemmän, vahvistaa ihmisten ymmärrystä siitä, että he itse luovat osaltaan sitä maailmaa, jossa eletään. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeää oppia hahmottamaan miten maailma toimii. Lapsi oppii parhaiten tekemällä ja harjoittelemalla. Oleellista taloustaitojen syntymisen kannalta on se, että tehdään lapsen kanssa yhdessä. Kun aikuinen itse toimii rahan kanssa vastuullisesti, kertoo, näyttää mallia ja perustelee toimintaansa. Se on jo ”onnistunutta” talouskasvatusta.

Visuaalisesti vahva ja vaikuttava dokumenttielokuva Machines vie katsojansa keskelle intialaisen tekstiilitehtaan koneiden pauhua ja kemikaalihuuruja. Rahul Jainin ohjaamassa, suomalais-saksalais-intialaisena yhteistuotantona toteutetussa elokuvassa seurataan Intian Gujaratissa sijaitsevan tekstiilitehtaan toimintaa. Tehtaassa tuotetaan materiaalia myös Suomessa tunnetuille vaatemerkeille ja elokuva tekeekin näkyväksi yhden osan kansainvälisen vaateteollisuuden kasvottomasta ketjusta.

Elokuvasta näkökulmia eettiseen kuluttamiseen
Elokuva näyttää tehtaan karut olosuhteet toteavaan sävyyn, se jättää tilaa katsojan oivallukselle ja ajatuksille. Paljon puhuvien kuvien lisäksi ääneen pääsevät myös työläiset ja pomokin saa sanoa sanansa. Kuvat uhkuvat höyryä, likaa ja kosteutta, tehtaan huurut melkein haistaa elokuvanteatterin penkissä. Työn raskaus tulee iholle ja työn ääressä nuokkuvan työntekijän väsymys on käsin kosketeltavaa. Elokuva avaa samastumispintoja ja ymmärrystä kulutushyödykkeiden tuotantoprosessiin.

Aineenopettaja ja elokuvakasvattaja Maria Lehtosen laatima ja Koulukinon tuottama oppimateriaali tarjoaa laajasti välineitä elokuvan näkökulmien avaamiseen. Oppimateriaali käsittelee kestävän kehityksen, kuluttamisen, työntekijöiden oikeuksien ja dokumenttielokuvakerronnan teemoja. Oppimateriaalissa elokuvan teemojen käsittelyä laajennetaan elokuvan maailman ulkopuolelle. Esimerkiksi kestävän kehityksen teemaa lähestytään sitomalla se laajemmin ympäröivään mediamaisemaan ja oppilaiden omaan arkeen.

Elokuva antaa vahvan, elämyksellisen taustan keskustelulle kuluttajan oikeuksista ja velvollisuuksista
Oppimateriaalissa tehdään muun muassa tutkimusmatka omaan vaatekaappiin ja pohditaan omia kulutustottumuksia, niiden eettisyyttä ja kestävyyttä. Pohdintaan innostetaan tutkivan ja kysyvän otteen kautta rakentaen uudenlaista suhdetta kuluttamiseen ja vahvistaen tietoisuutta omista valinnoista. Elokuva näyttää palasen todellisuutta ja herättää ajatuksia, mutta ei syyllistä. Myös oppimateriaalissa pyritään aktiiviseen otteeseen, jota passivoiva syyllistäminen ei edistä. Elokuvasta haetaan oivalluksia ja sitä kautta pontta muutoksiin. Eettisen kuluttamisen kysymyksiin kietoutuu myös kuluttaja-aktivismi ja vastamainonta, joihin oppimateriaalissa myös perehdytään.

Vaikka intialainen tehdas voi työpaikkana tuntua kaukaiselta, koskevat työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät kysymykset jossain vaiheessa lähes kaikkia. Elokuvan kuvaaman karun tehdastodellisuuden kautta päästään käsiksi myös työmarkkinakysymyksiin, ammattiliittojen rooleihin ja toisaalta kuluttajan vastuuseen työntekijöiden aseman parantamisessa.

Dokumentaristi Jouko Aaltonen on todennut, että ”dokumenttielokuvaa on kuvattu vasaraksi ja aseeksi. Sen avulla voidaan vaikuttaa ihmisiin ja muuttaa maailmaa.” Rahul Jainin dokumentti toteavasta ja lakonisesta ilmaisustaan huolimatta pyrkii vaikuttamaan katsojaan. Sen lisäksi, että elokuva on itsenäinen ilmaisuvoimainen taideteos, se toimii myös kuluttajakasvatuksena pyrkimyksenään saada katsoja kiinnittämään huomiota ostamiensa kulutushyödykkeiden alkuperään. Elokuva ja elokuvakasvatus voivatkin olla erittäin tärkeässä roolissa myös eettiseen kuluttamiseen tähtäävässä kuluttajakasvatuksessa.

Linkki oppimateriaaliin. Elokuvasta voi tilata koulukinonäytännön lähimpään elokuvateatteriin Koulukinon kautta.

Marjo Kovanen toimii tuottajana Koulukino – Skolbio ry:ssä. Koulukino on valtakunnallinen elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö, joka edistää elokuvakasvatusta muun muassa tuottamalla oppimateriaalia elokuvateatterilevityksessä oleviin elokuviin.

”Nykyään kuluttaminen on kauhean helppoa. Netissä tehdyt ostokset ja vaikkapa Netflixin kaltaisten palvelujen kuukausimaksut ovat pieniä puroja, joista helposti yhteensä kertyy isoja summia.” toteaa viime vuoden 2016 Talousguruvoittaja Maija Löyskä  Helsingin Sanomien haastattelussa 3.3.2017

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomas Niskakangas katsoo kolumnissaan tärkeimmiksi taidoiksi perinteisen säästämisen ja sijoittamisen. Näitä taitoja hän perustelee sillä, että koron käsitteen ja korkolaskun ymmärtäminen estää velkaantumista. Samassa kolumnissa puhutaankin sitten jo riskin ottamisesta ja sijoittamisesta, joka on usein jo kaukana tavallisen koululaisen tai lukiolaisen tai heidän perheidensä elämästä.

Ostosten tekeminen kellon ympäri ja lompakon muuttuminen digitaaliseksi muuttaa vahvasti lasten ja nuorten oppimisympäristöä. Olemme tilanteessa, jossa vanhat kasvatusperinteet eivät enää toimi. Ilmiö on tunnettu mediakasvatuksessa, ja nyt toimintaympäristön muutos rynnistää taloustaitoihin.

Tämä haastaa myös taloustaitokilpailut, jotka ovat perinteisesti olleet pankkien tapa tehdä yritysyhteistyötä koulujen kanssa. Pian markkinoilla on kuitenkin myös uusia toimijoita ja uudenlaisia rahoituspalveluita, ja nuoret voivat hankkia erilaisilla puhelinsovelluksilla toimivia tilejä perinteisten suomalaisten pankkien sijaan.

Taloustaito ei sinällään muutu, se vain monipuolistuu toimintaympäristön muuttuessa. Se on yhdistelmä perinteistä taloustaitoa sekä kuluttajan oikeuksien tuntemista, siinä on myös aimo annos medialukutaitoa ja paljon arjenhallintaa.

Taloustaidoissa on kysymys osaamisesta, joka näkyy kykynä toimia kuluttajana digitaalisissa ympäristöissä. Se on uudenlaista osaamista joka osaltaan vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen hyvinvointiin.

Talouttaan taitavasti hoitava ihminen käyttää voimavaroja tarkoituksenmukaisesti ja hallitsee talouttaan yrittäjämäisellä tavalla. Hän ottaa vastuun taloudellisesta tilanteestaan sekä ymmärtää kulutuksensa suhteessa kokonaistalouteensa.

Taloudenpitoon tarvitaan kykyä ymmärtää digitaalisia markkinointi- ja mainoskäytäntöjä. Erityisen tärkeäksi nousee kyky hallinnoida verkossa tapahtuvia sopimuksia ja maksutapahtumia. Yksi uusi taloustaidon laji on hahmottaa digitaalisen tietojen keräämisen ja kasvavan vuorovaikutustalouden riskit ja hyödyt.

Tutustuin talousguru 2017 kysymyksiin ja jään odottamaan talousguru-kilpailun digiloikkaa, jossa verkossa tehtävät sopimukset ja sopimusehdot, maksamisen uudet menetelmät ja digitaalisen ajan taloudenhallinnan haasteet ja innovaatiot pääsevät samalle viivalle perinteisten korkojen ja sijoituspohdintojen rinnalle.

HS:n mielipidekirjoituksessa 14.2. mediakasvatuksen ammattilaiset pohtivat mediakasvatuksen tulevaisuutta otsikolla ”Koulujen digiloikka syrjäytti mediakasvatuksen”.  Kysymys on ajankohtainen kasvatuksessa laajemminkin.

Jo kymmenen vuotta sitten kuluttajakasvatuksessa otettiin käyttöön sanapari media- ja teknologialukutaito. Tällä tarkoitetaan kasvatusta, jonka tuloksena oppijoille syntyy kokonaisvaltainen käsitys median ja teknologian roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa, sen sijaan, että vain opittaisiin käyttämään laitteita.

Teknologialukutaito, jota voimme kutsua myös kuluttajan digitaaliseksi osaamiseksi on kykyä omaksua nopeasti uusia teknologioita, tietoista pyrkimystä ymmärtää niiden todelliset hyödyt ja valita niistä ne, jotka sopivat itselle parhaiten. Sen kivijalka on yksilön kykyä lukea, tulkita ja luoda sisältöjä eri medioissa ja palveluissa.

Smartphone can be very useful for business needs. There are so many apps those are helpful for business. *** World map & World globe. there are Base map generated using map data from the public domain (https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/maps/refmap_political_world.html) traced using Adobe Illustrator CS3, 1 layer. Layers of data used: Outline. File created 10/12/2009Monipuolinen kuluttajan digitaalinen osaaminen on osa oman elämän hallintaa: tajua, tietoisuutta tai autonomiaa, joka sisältää mediakulttuurista ymmärtämystä ja taitoa itsenäiseen ja kriittiseen pohdintaan. Meille on tärkeää tulkita median eri muotoja ja viestintää, olla tietoinen kaupallisesta vaikuttamisesta ja uusista markkinointikeinoista median ja digitaalisten ratkaisujen kehittyessä.

Tämä uuden ajan osaaminen on myös osa taloustaitoja, jotka kattavat kyvyn toimia vastuullisesti oman taloudellisen tilanteen mukaan. Tarvitsemme kyvyn hankkia ja arvioida tietoa oman digitalisoituvan lähiympäristön hallintaan. Digitalisoituneen arjen hallinta vaatii yhä enemmän systeemistä ajattelua, ennakointia ja tulevaisuusajattelua.

Digitalisaatio ja ihmisten verkostoituminen mahdollistavat kuluttajan osallisuuden tuotteiden, palveluiden ja sisältöjen tuottamisessa ja tarjoamisessa. Ostopolku tai kuluttajansuoja ei verkossa poikkea perinteisestä kaupanteosta, mutta alusta- ja jakamistaloudessa nämä totutut säännöt eivät välttämättä toimikaan enää. Media-, teknologia- ja talouskasvatuksella sekä kuluttajan oikeuksien ja vastuiden tuntemisella saavutetaan tarvittava digitaalinen osaaminen.

Jos opettajat eivät saa apua digitalisaation ja median syvällisempään hahmottamiseen, jäävät lapsemme vaille kasvatusta ja sivistystä, mutta ovat näppäriä painamaan OSTA NYT -painiketta.

KKV on omalta osaltaan kirjoittanut opettajille kaksi tausta-aineistoa, ”Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä” ja Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä, jotta opettajat voisivat toteuttaa kuluttajakasvatusta ja myös mediakasvatusta.

Komppaan Ismo Kiesiläisen, Rauna Rahjan, Ritva-Sini Merilammen ja Tapio Variksen Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusta, että käyttöön opastaminen ei ole kasvatusta.

Kuluttajavalituksen tekeminen on kuluttajakasvatuksen klassinen oppimistehtävä. Nyt voit tehdä sen myös digitaalisesti reklamaatio-apurin avulla. Ohjaat samalla oppilasta käyttämään digitaalisia apuvälineitä arjen hyötykäyttöön. Samalla aktivoit oppilasta etenemään reklamoinnissa oikeassa järjestyksessä.

Ihan ensimmäisenä kuluttajan kannattaa reklamoida yritykseen, josta on palvelun tai tuotteen hankkinut.areklamaatio-apuri-og

Pyydä oppilaita valitsemaan joko omassa elämässä tapahtunut virhetilanne tai kuvittelemaan tilanne, jossa tuote tai palvelu ei ole vastannut, sitä mitä luvattiin tai kauppa ei mennyt muuten niin kuin on oletettavaa. Sen jälkeen menkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston reklamaatio-apurin sivuille.
Oppilaat etenevät täyttämällä valitsemansa ongelmatilanteen yksityiskohdat apuriin ja lopulta saavat järjestelmän luoman valituskirjeen. Pyydä oppilaita lähettämään kirje omaan sähköpostiinsa. Kun kirjeet on saatu perille, voidaan ne tulostaa ja arvioida mitkä ovat valituksessa tarvittavat tiedot.

Harjoitusta voi ryydittää draamaosuudella, joissa pareittain toinen voi olla asiakaspalvelun työntekijä ja toinen kuluttaja. Tässä yhteydessä voidaan harjoitella hyvää käytöstä ja omien asioiden hoitoa.

Oppilaille kannattaa lopuksi todeta, että oikeassa valitustilanteessa heidän olisi lähettävä kirje sähköpostilla yritykseen, jolle reklamaation haluaa tehdä.

Kun koulussa harjoittelee reklamaation tekemisen, siinä opitut periaatteet palaavat mieleen myös elämän tositilanteissa.

Harjoituksen päätteeksi voit näyttää videon kuluttajaneuvonnasta ja kertoa, että se on seuraava vaihe, mikäli yritykselle tehty valitus ei tuottanut tulosta.

Käyttäytymistieteiden sovelluksia käytetään laajasti lainvalmistelusta robottien ohjelmointiin. Myös mediakasvatuksessa on sijaa tutkimustuloksille, joita esimerkiksi Daniel Kahneman, Cass Sunstein ja Richard Thaler ovat esitelleet siitä, miten otamme ympäristön viestejä vastaan, toimimme ja teemme päätöksiä.

Kahneman puhuu systeemi 1:stä ja systeemi 2:sta. Aivoissamme on meitä nopeasti toimintaan ohjaava, yhteisillä malleilla toimiva ja vähän ponnistelua vaativa systeemi 1, joka ottaa automaattisesti ohjat. Systeemi 2 taas on hitaampi, tietoista ajatusprosessia ohjaava looginen ja kyseenalaistava.

Consortium of Media Literacy korostaa Connections -julkaisussaan medialukutaidon edellytykseksi sen, että opitaan tunnistamaan ne päätöksentekomallit, heuristiikat, nyrkkisäännöt, jotka tulevat kaukaa ihmisen historiasta ja joita ei voida muuttaa.

Opetusta varten on tarpeen kehittää pedagogiikkaa, joka ottaa huomioon edellä mainitut keinot ja silloin koulussa voidaan ohjata oppijaa tunnistamaan ero tietoisen ja autopilotin ohjaaman päätöksenteon välillä. Kun mediassa on monenlaista viestiä ja viestijää, ne ohjaavat toimintaamme, vaikka emme niin tahtoisikaan.  Meihin voidaan vaikuttaa käyttämällä hyväksi yhteisiä käyttäytymismallejamme. Mediassa voidaan nostaa esille ja korostaa eri tavoin vain osaa asiasta, vedota haluumme kuulua ryhmään ja saada välittömästi tyydytystä. Media voi jopa ylläpitää visuaalisella maailmallaan stereotypioita ja lisätä polarisaatiota.

Medialukutaito ja harkitsevaisuus edellyttävät kuluttajan tietoista toimintaa. Connections –julkaisu korostaa, että kun mahdollisimman varhain aloitetaan harjoittelu mediaviestien vaikutuskeinojen purkamiseksi ja tietoiseksi lukemiseksi, toimintatavasta voi tulla uudenlainen itsestään selvä toimintamalli –sen eri vaiheita ei tarvitse enää erikseen tietoisesti miettiä, vaan kuluttaja purkaa automaattisesti viestin ja havaitsee sen vaikutuskeinot.

Esimerkiksi mainontaa ei silloin oteta sellaisenaan passiivisen hyväksyvästi  vastaan vaan kuluttaja pystyy käsittelemään sitä tietoisesti, ymmärtämään paremmin sen vaikutuskeinoja ja tekemään itse johtopäätökset. Connections –julkaisun sanoin  ”Media literacy education uses heuristics to address heuristics.”

Media on tänä päivänä niin laaja ja monitahoinen, että sen viestien käsittelyyn tarvitaan ohjausta ja harjoittelua. Valeuutiset ovat uusi ongelma. Upeaa olisi, jos viestin käsittelyyn tulisikin hiljalleen itsestään selvä reagointitapa käydä viesti tietoisesti läpi. Ainakin markkinoinnin alueella  heuristiikkojen tuntemisesta on  hyötyä.  Kun nettisivuilla blogin ylläpitäjä kertoo ainutlaatuisista hyödykkeistä ja suosittelee niitä, tai kun mainoksessa on suosikkihenkilö, tuote tuntuu paremmalta. Tietoinen harkinta taas ymmärtää, että kyse on myynninedistämiskeinoista. Kun mainos lupaa heti ja juuri nyt luottoa, jolla pääsee eroon ikävistä erääntyneistä pikaluotoista, tarvitaan taas rauhallisempaa päätöstahtia.

Tämän autopilotin toimintamalleja löytyy esimerkiksi nettijulkaisusta Behavioral Economy for Kids

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Digitalisaation ja ihmisten verkostoitumisen ansiosta kuluttajat osallistuvat entistä aktiivisemmin tuotteiden, palveluiden ja sisältöjen tuottamiseen, tarjontaan ja kuluttamiseen. Puhutaan alustataloudesta, jakamistaloudesta, kiertotaloudesta, keikkataloudesta, tilaustaloudesta ja yhteisötaloudesta.

Ovatko digitaalinen ostopolku ja uudet talouden muodot hallussasi suunnitellessasi kestävän kuluttajuuden opetusta oman oppiaineesi näkökulmasta? Miten ohjaat oppilasta tiedonhakuun, valintoihin ja kohtaamaan kaupallista viestintää, mitä kerrot kuluttajan oikeuksista kun ostopaikka on verkossa?

Vaikkei nettiostamisen kuluttajansuoja poikkea perinteisen kaupankäynnin totutuista säännöistä, eivät ne välttämättä toimikaan enää alusta- ja jakamistaloudessa samalla tavalla kuin perinteisessä kivijalkakaupassa.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ylläpitämät opettajien materiaalisivut tarjoavat tausta-aineistoa opettajille. Uudessa ”Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä”-aineistossa esitellään digitalisaation erityispiirteitä, jotka muuttavat kuluttaja-asioiden opetusta koulussa.

Media-, teknologia- ja talouskasvatuksella sekä kuluttajan oikeuksien ja vastuiden tuntemisella saavutetaan uudenlainen kuluttajan digitaalinen osaaminen. Aineistossa kuvataan kaupanteon polun kautta kokonaisuus, joka helpottaa suunnittelemaan esimerkiksi ilmiöpohjaisen opetuksen järjestämistä kuluttaja-asioista.

Sisältö on tarkoitettu eri oppiaineiden opettajille tausta-aineistoksi, erityisen hyvin se soveltuu opettajille, jotka haluavat täydentää omaa osaamistaan.  Se on suunniteltu hyödyttämään erityisesti yhteiskuntaopin ja kotitalouden opettajia seuraavien taitojen opettamisessa: monilukutaito, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot sekä tieto- ja viestintäteknologian taidot.

Ostopolut tutuksi oppilaille ostopolku

Aineistoon kuuluu tehtäväkokonaisuus, jonka kautta tutustutaan ostamisen etenemiseen verkossa. Apuna käytetään opettajan tausta-aineistossa esiteltyä kaupanteon polkua ja sen vaiheita. Tarkoitus on saada oppilaat pohtimaan, miten omat ostopolut muodostuvat, kenen kanssa milloinkin kauppaa käydään ja kenelle omia tietoja annetaan.

Aineistossa julkaistut tehtävät ovat aihioita, joita opettaja voi valita ja soveltaa omaan opetukseensa. Kantavana ideana on, että oppilaat valitsevat ryhminä tarkasteltavakseen yhden hyödykkeen, joka voi olla tavara, palvelu tai sisältö. Tarkoituksena on, että tehtävien avulla voi tutkien kulkea kuvitteellisen ostopolun vaihe vaiheelta ja samalla oppia.

Tehtävä toteutetaan mieluiten useammalla opetuskerralla. Parhaaseen tulokseen päästään, kun tehtäviä käytetään suunnitelmallisesti yhdessä oppiaineessa lukuvuoden aikana tai osana monialaista oppimiskokonaisuutta.

Aineistojen henkilötietoja käsittelevä osuus on valmisteltu tietosuojavaltuutetun toimistossa.Tehtävän suunnittelussa on ollut mukana opettaja Terhi Ylöniemi Oulun Norssista.

Uudet aineistot löytyvät KKV:n verkkosivuilta:

Tausta-aineisto – Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Oppimistehtävät – Ostopolku näyttää digi-ostamisen vaiheet

”Heitä opastetaan vahvistamaan edellytyksiään oman talouden suunnitteluun ja taloudesta huolehtimiseen” (OPS2016 ”Itsestä huolehtiminen ja arjentaidot L3*)

Verkkokaupassa on monia mahdollisuuksia maksaa, valittavana voi olla pankkikortin debit-ominaisuus, luottokortti tai muu verkkokaupan tarjoama luotto. Maksaa voi myös verkkomaksuna verkkopankkitunnuksilla, laskulla, mobiilimaksulla tai maksunvälityspalvelun kautta. Mitä periaatteita näiden käytöstä esittelet oppilaillesi?

Kilpailu – ja kuluttajavirasto on julkaissut uuden YouTube- videon ”Maksutavan valinta verkossa”. Video sopii hyvin perusopetuksen talouskasvatukseen niin kotitalouden kuin yhteiskuntaopinkin opetuksessa sekä laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuden L3* tavoitteisiin vastaamiseen. Videon sisältö auttaa hahmottamaan, miten maksutavoista voi valita itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Videolla aktivoidaan ottamaan huomioon, miten maksutavan valinta verkkokaupassa vaikuttaa siihen, minkälaisia oikeuksia sinulla on kuluttajana, jos jokin menee pieleen.

Tarkemmin maksutavoista kerrotaan verkkosivuillamme.

Olkaa hyvät tässä video käyttöönne.

Kasvatuksen ja opetuksen rooli kuluttajataitojen kehittäjänä on tunnustettu kaikissa Euroopan maissa, lisäksi digitalisaatio luo jatkuvasti uusia osaamistarpeita kuluttajalle. Kyse on yhdestä keskeisimmästä arjen taidosta – vastuullisena kuluttajana toimimisesta.

Kuluttajakasvatuksen yhteiseurooppalainen verkkosivusto Consumer Classroom esittelee toimintaansa Educa-messuilla.

Tervetuloa tapaamaan Consumer Classroomin väkeä ja kuuntelemaan esitystä ”Teach your students to be responsible consumers” ja keskustelemaan Consumer Classroomista perjantaina 27.01.2017, 14:30  ja 15:00 TAITO-lavalle.

finnish_lp_image_energy_kitConsumer Classroom -hanke toteuttaa komission kuluttajapoliittista ohjelmaa 2014–2020. Verkkosivu on suunniteltu opettajan ja asiantuntijan työkaluksi. Se sisältää mm. aineistopankin, keskustelufoorumin ja oppitunnintekotyökalun. Lisäksi järjestetään kilpailuja, tämän vuoden kilpailu käsittelee energiaa.

Mukana messuilla Pauline Rouaud, Anna Roynel, Muriel Santoro (Expertise France) ja Taina Mäntylä (Kilpailu- ja kuluttajavirasto)

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt sopimuksen Expertise Francen kanssa toimimisesta Consumer Classroomin kansallisena partnerina.