Archives For Arjen hallinta

Kävin vierailulla peruskoulussa ja sain osallistua yhdeksäsluokkalaisten kotitaloustunnille. Puhuimme nuorten kanssa omaan kotiin muuttamisesta, älykodista ja asumisesta.

Yksi oppilasryhmä totesi tunnin aikana, että kaikkien laitteiden ja sovellusten ylläpito, sekä maksuista ja sopimuksista huolehtiminen on myös kotitaloustyö.

Nuorten kanssa keskustellessa tuli ilmi, että nuoret tietävät varsin paljon asumisen kustannuksista. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten opetuksessa omaan kotiin muuttamista opettaminen tarkoitti nuorelle sisustussuunnitelmaa ja kodin tavaroiden budjetointia. Nyt opetuksessa kannattaa nostaa esiin palveluiden käyttö ja sopimukset.

Keskustelin kotitalousopettaja Anneli Rantamäen kanssa ja pohdimme, että pelkän pohjapiirroksen ja tavaroiden hankkimisen sijaan tänä päivänä asumiseen ja omaan kotiin muuttamista pohditaan kodin toimintojen kautta.

Budjetoinnin perusteeksi eivät enää riitä pelkät seinät, tavarat ja ruoka. On tarpeen ajatella kodin rahavirtoja kodin kaikkien toimintojen kautta. Mitä arjessa tehdään, mitä tavaroita ja palveluita käytetään ja mitä ne kuukaudessa maksavat?  Palveluiden tilaaminen perustuu sopimuksiin joiden mukaan kuukausittaiset, neljännesvuosittaiset tai vuosittaiset maksut tulevat maksettaviksi. Kodin laitteet ja niissä olevat sovellukset ovat monesti sopimuskimppu, jonka hahmottaminen vaatii kuluttajalta perehtymistä.

Seuraaviin kotitaloustoimintoihin on nykyään liitetty monenlaisia verkkopalveluita ja sovelluksia.

  • Syöminen, ruoan valmistaminen, ruoan valmistamisen esivalmistelut, muu ruoanvalmistus (puolivalmiit ja valmisateriat), astioiden pesu
  • Kodinhoito, pyykinpesu, silitys, muu vaatehuolto, kierrättäminen ja jakaminen
  • Asunnon ja sen laitteistojen hoito, huolto, ylläpito, päivitys – ja korjaustoimenpiteet
  • Huolenpito perheenjäsenistä, turvallisuus
  • Kotitalouden hallinto, kodin resurssien jakaminen, seuranta ja kirjanpito, asiointi, hankinnat, tiedonhankinta sekä median käyttö ja viestintä

Myös suuri osa kodin muista toiminnoista vaativat sovellusten hallinnan ja siihen liittyvän budjetoinnin

  • Nukkuminen, lepääminen, huolenpito itsestä
  • Muut vapaa-ajan toiminnot, sosiaalinen kanssakäyminen ja harrastukset
  • Etätyö ja opiskelu

Mitä sinä opetat oppilaille omaan kotiin muuttamisesta?

Kilpailu – ja kuluttajavirasto järjestää 7.6.2017 yhteistyössä Kotitalousopettajienliiton kanssa kesäkoulutuspäivän ”Kuluttajaksi kasvamassa”. Tule mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan kotitalouden ja kuluttajuuden uusista ilmiöistä ja oppimateriaaleista. Ohjelma ja ilmoittautuminen Kotitalousopettajaliiton sivuilla.

Mun Talous -verkosto järjestää ensi viikolla (27.3.–2.4.) Puhu rahasta -viikon toista kertaa. Teemaviikko on tällä kertaa myös osa kansainvälistä Global Money Week’ia.

Raha teema on siis esillä mediassa ja kouluissa ensi viikolla. Kuka kasvataa ketä ehdottaa jutun juureksi seuraavia teemoja: rahasta on hyvä puhua ja sopia kodeissa, viikkorahoista sopiminen, viikkorahojen käyttämisen säännöt ja milloin ostoksiin tarvitaan vanhempien lupa. 

Toisaalta sopimusten tekemisen taito on raha-asioiden hoitamisen perusasia.

Yhtä tärkeää kuin sopiminen on se, että osaa käyttää maksuvälineitä. Ottakaa koulussa puheeksi uudet maksamisen tavat. Etsikää eri puolilta tietoa, mitä ja miten maksamista mainostetaan ja miten uusista maksutavoista kansalaisille kerrotaan.

 

Monet vanhemmat ovat epäonnistuneet talouskasvatuksessa, sanoo varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi.  Helsingin Sanomien kirjoituksessa 6.3.2017

Vanhemmuus on kuitenkin muutakin kuin onnistumista tai epäonnistumista kasvatuksessa. Olen työkseni pohtinut kuluttajakasvatusta jo kohta 15- vuotta. Samalla olen kasvattanut oman lapseni aikuiseksi. Olen itse siis en vielä isovanhempi-ikäinen, mutta en enää alaikäisenkään vanhempi.

Talous, raha ja kuluttaminen ovat helposti moraalisia, häpeän, ylpeyden tai onnistumisen aiheita. Kuitenkin syvimmiltään kyse on elämästä. Siihen kuuluu se kulttuuri jossa elämme, ja jota me ihmiset yhdessä luomme. Lapsi tai perhe ei ole saareke tämän ulkopuolella. Sen sijaan, että puhumme epäonnistuneesta vanhemmuudesta, meidän kannattaisi puhua maailmasta, taloudesta, kuluttamisesta ja rahan käytön monista eri tavoista.

Tähän maailmaan kuuluu kaikki innovaatiot, kaikki digiloikat ja kaikki mediailmiöt. Se on meidän kulttuuriamme.  Olemme monessa kulutukseen ja rahankäyttöön liittyvässä asiassa uuden edessä, joka päivä – myös vanhempina. Emme voi toimia ja kasvattaa niin kuin meitä itseämme on kasvatettu, vaan jokaisen vanhemman on keksittävä itse, miten reagoi uutuuksiin oman lapsensa kanssa. Tänä päivänä vanhemman on esimerkiksi päätettävä antaako lapselle käyttöön mobiilimaksamiseen liittyvän palvelun tai missä iässä sellaisen antaa?

Kestävä kulutus on välttämätöntä tulevaisuuden kannalta. Säästeliäisyys on osa sitä, miksi siis puhua erikseen kolikoiden possuun laittamisesta ja siitä, että ruokaa ei kannata heittää hukkaan, vaatteet kannattaa käyttää, siihen asti kunnes ovat epäsopivia tai rikkinäisiä.

Säästämisen siemen on omien tarpeiden tunnistamisen ja niiden tyydyttämisen keinojen oppimisessa. Lapselle ei siis kannata ostaa lohdutukseksi lahjoja, vaan mieluummin antaa aikaa ja syliä. Aikuistenkin yli varojen kuluttaminen saattaa johtua ennemmin tunteiden käsittelyn puutteesta kuin siitä, ettei ymmärtäisi mitä rahalla saa. Kestävyyden taustalla on oppi onnellisuudesta.

Entäpä, jos tänä päivänä onkin karhunpalvelus korostaa lapselle sitä, että tekemällä palveluksia saa vastineeksi rahaa? Kotitöistä maksettu palkkaraha kun tulee kuitenkin perheen omasta pussista. Entäpä jos talouskasvatuksessa keskitymme siihen ajatukseen, että monia asioita on maailmassa rajallisesti, aikaa, rahaa ja ruokaa jne. Niitä kannattaa käyttää vastuullisesti. Toisaalta meillä on paljon asioita, jotka eivät jakamalla hupene, kuten ystävällisyys, onnellisuus ja yhteisöllisyys. Niitä ei voi koskaan tuhlata.

Voisiko vanhempia kannustaa enemmän, vahvistaa ihmisten ymmärrystä siitä, että he itse luovat osaltaan sitä maailmaa, jossa eletään. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeää oppia hahmottamaan miten maailma toimii. Lapsi oppii parhaiten tekemällä ja harjoittelemalla. Oleellista taloustaitojen syntymisen kannalta on se, että tehdään lapsen kanssa yhdessä. Kun aikuinen itse toimii rahan kanssa vastuullisesti, kertoo, näyttää mallia ja perustelee toimintaansa. Se on jo ”onnistunutta” talouskasvatusta.

”Nykyään kuluttaminen on kauhean helppoa. Netissä tehdyt ostokset ja vaikkapa Netflixin kaltaisten palvelujen kuukausimaksut ovat pieniä puroja, joista helposti yhteensä kertyy isoja summia.” toteaa viime vuoden 2016 Talousguruvoittaja Maija Löyskä  Helsingin Sanomien haastattelussa 3.3.2017

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomas Niskakangas katsoo kolumnissaan tärkeimmiksi taidoiksi perinteisen säästämisen ja sijoittamisen. Näitä taitoja hän perustelee sillä, että koron käsitteen ja korkolaskun ymmärtäminen estää velkaantumista. Samassa kolumnissa puhutaankin sitten jo riskin ottamisesta ja sijoittamisesta, joka on usein jo kaukana tavallisen koululaisen tai lukiolaisen tai heidän perheidensä elämästä.

Ostosten tekeminen kellon ympäri ja lompakon muuttuminen digitaaliseksi muuttaa vahvasti lasten ja nuorten oppimisympäristöä. Olemme tilanteessa, jossa vanhat kasvatusperinteet eivät enää toimi. Ilmiö on tunnettu mediakasvatuksessa, ja nyt toimintaympäristön muutos rynnistää taloustaitoihin.

Tämä haastaa myös taloustaitokilpailut, jotka ovat perinteisesti olleet pankkien tapa tehdä yritysyhteistyötä koulujen kanssa. Pian markkinoilla on kuitenkin myös uusia toimijoita ja uudenlaisia rahoituspalveluita, ja nuoret voivat hankkia erilaisilla puhelinsovelluksilla toimivia tilejä perinteisten suomalaisten pankkien sijaan.

Taloustaito ei sinällään muutu, se vain monipuolistuu toimintaympäristön muuttuessa. Se on yhdistelmä perinteistä taloustaitoa sekä kuluttajan oikeuksien tuntemista, siinä on myös aimo annos medialukutaitoa ja paljon arjenhallintaa.

Taloustaidoissa on kysymys osaamisesta, joka näkyy kykynä toimia kuluttajana digitaalisissa ympäristöissä. Se on uudenlaista osaamista joka osaltaan vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen hyvinvointiin.

Talouttaan taitavasti hoitava ihminen käyttää voimavaroja tarkoituksenmukaisesti ja hallitsee talouttaan yrittäjämäisellä tavalla. Hän ottaa vastuun taloudellisesta tilanteestaan sekä ymmärtää kulutuksensa suhteessa kokonaistalouteensa.

Taloudenpitoon tarvitaan kykyä ymmärtää digitaalisia markkinointi- ja mainoskäytäntöjä. Erityisen tärkeäksi nousee kyky hallinnoida verkossa tapahtuvia sopimuksia ja maksutapahtumia. Yksi uusi taloustaidon laji on hahmottaa digitaalisen tietojen keräämisen ja kasvavan vuorovaikutustalouden riskit ja hyödyt.

Tutustuin talousguru 2017 kysymyksiin ja jään odottamaan talousguru-kilpailun digiloikkaa, jossa verkossa tehtävät sopimukset ja sopimusehdot, maksamisen uudet menetelmät ja digitaalisen ajan taloudenhallinnan haasteet ja innovaatiot pääsevät samalle viivalle perinteisten korkojen ja sijoituspohdintojen rinnalle.

Kuka kasv@ttaa ketä -blogi on ollut pienellä tauolla, koska minulla oli ilo olla Kroatiassa. Osallistuin asiantuntijana EU:n Twinning light -projektissa “Developing the Financial Literacy Programme with the aim of raising the level of financial literacy in the Republic of Croatia” Teemana oli siis taloudellinen lukutaito.

Taloudelliset vaikeudet ja vuodesta 2008 kestänyt lama koettelee kroatialaisia niin kuin meitä suomalaisiakin. Kroatiassa ongelmia ovat tuottaneet Sveitsistä otetut valuuttalainat, joiden takaisin maksaminen ei onnistukaan, niin kuin kuluttajat olivat ajatelleet.

Aivan niin kuin meilläkin on vahva tahto kuluttajien taloustaitojen parantamiseen, myös Kroatia on ottanut kuluttajien taloudellisen lukutaidon kehittämisen yhdeksi kärkihankkeekseen. Eroavaisuutena Suomen ja Kroatian välillä on se, että meillä on käsitteenä kuluttajakasvatus, jolloin talouskasvatus on luontevasti osa sitä. Kroatiassa taas puhutaan kuluttajan talouskasvatuksesta. Tämä johtuu siitä, ettei Kroatiassa ole samalla tavalla kuluttajaviranomaisia tai kuluttajaneuvontaa kuin meillä.

Matkan aikana minulle kävi yhä selvemmäksi, miten tärkeää taloudenpidossa on kuluttajataitojen osuus. Taloudellinen lukutaito määritellään kolmeen eri osa-alueeseen: taloudellinen tietämys, taloudellinen käyttäytyminen ja taloudelliset asenteet.

Edellä mainitut osa-alueet eivät yksinään riitä vaan tarvitaan myös kuluttajan oikeudellista tietämystä, kaupallisen viestinnän lukutaitoa sekä digitalisoituvan toimintaympäristön tuntemusta.

Taloudellisen selviytymisen kannalta on välttämätöntä, että kuluttaja

  • hyödyntää voimavarojaan tarkoituksenmukaisesti, hallitsee talouttaan kestävästi sekä huolehtii sovituista vastuistaan.
  • ennakoi realistisesti toimiaan suhteessa elämäntilanteeseensa ja talouteensa.
  • ymmärtää kulutustottumustensa vaikutuksen hyvinvointiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa.
  • osaa hallinnoida henkilökohtaista dataa ja yksityisyyttä.
  • maksaa turvallisesti verkossa eri maksutavoin ja hyödyntää verkossa olevia taloudenhallinnan apuvälineitä ja palveluita talouden hallintaan.
  • hyödyntää tarkoituksenmukaisesti digitaalisia markkinoita ja alustoja silloin, kun hän ostaa tai myy tavaroita ja palveluita.
  • käyttää oikeuksiaan markkinoilla ja toimii vastuunmukaisesti. Hän tietää, että laki säätelee markkinointia, sitä valvotaan ja siihen voi vaikuttaa.
  • hahmottaa kaupan tekoon liittyvien sopimusten sitovuuden sekä niiden vaikutuksen tuotteen ja palvelun koko elinkaaren ajan.
  • toimii lain antamin oikeuksin virhe- ja viivästystilanteissa sekä tietää erilaiset hyvitysvaihtoehdot. Osaa neuvotella yrityksen kanssa ja käyttää tarvittaessa kuluttajaneuvontapalveluita.

Näitä taitoja voidaan kehittää kasvatuksen keinoin, perusopetuksessa ja elinikäisessä oppimisessa. Meillä on jo pitkään tehty työtä perusopetuksessa talouskasvatuksen edistämiseksi. Meillä myös uskotaan opetuksen mahdollisuuksiin. Kroatiassa on parhaillaan meneillään opetussuunnitelman uudistus, jonka takia he ovat kiinnostuneita suomalaisten tavasta opettaa koulussa talousasioita. Tapasin matkan aikana paikallisia talouskasvatuksen toimijoita ja oli yllättävää, miten samankaltaisia näkemyksemme olivat. Tahtoa on paljon molemmissa maissa, joten oleellista on kohdistaa tavoitteet, toiminta ja resurssit oikeaan paikkaan ja aikaan.

Joulu on antamisen ja vastaanottamisen juhlaa, lämmintä joulumieltä ja myös kassakoneen piipitystä. Jouluna ihmiset puhuvat haaveistaan ja suunnittelevat jouluostoksiaan, niin myös lapset ja oppilaat koulussa ja päivähoidossa. Toisille joulu voi olla myös pettymysten aikaa, pukki tuo jotain muuta kuin toivoi tai ei tuo samaa kuin muillekin.

Miten kasvattaja voi koulussa tai päivähoidossa lähestyä joulun kuluttamiseen liittyviä asioita? Hyvä perinteinen tapa on nostaa esiin aineettomat lahjat ja itse tekeminen sekä yhdessä olemisen tärkeys. Varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla ne ovat hyvä tapa puhua joulusta. Kulutustottumukset opitaan jo ennen kymmentä ikävuotta, joten maaperä kestävien joulunviettotapojen korostamiseen on mitä parhain.

Toisaalta, alle kouluikäiset ovat massiivisen lelu- ja tavaramainonnan ympäröiminä. Siihen liittyy vahva usko joulupukkiin, joten lahjojen hinta ei tuo rajoitteita haaveille. Aikuisen tärkein tehtävä on vähentää lapsen lahja-ahdistusta ja aattoillan pettymyksiä. Lasta voi vahvistaa juttelemalla lapsen kanssa siitä, miksi juuri jokin tietty lahja on hänelle tärkeä, mitä hän tekisi sillä ja kenen kanssa. Keskusteluissa lasta kannattaa johdatella pohtimaan lahjoilla tehtäviä asioita ja niiden tuottamaan riemua lahjojen määrän sijaan.

Päiväkodin lelupäivän keskusteluissa aikuisen kannattaa pitää matalaa profiilia, jotta ei huomaamattaan jatka tai toista markkinoijan viestiä. Esimerkiksi kyselemällä, onko toivelistoilla jo joulun hittilelut.

istock_000049812510_mediumJoululahjojen ostaminen on lapsista hauskaa ja kenties ensimmäisiä omia ostokokemuksia. Lasten kanssa kannattaa viimeistään 4.–6. luokilla puhua ostamisesta ja rahankäytöstä. Siihen sisältyy rahan turvallinen säilyttäminen ja myös kuluttajakaupan perussääntöjä, esimerkiksi:

  • kauppa on sopimus, jota ei voi noin vain purkaa
  • että alaikäisenä ei voi tehdä taskurahoja suuremmalla määrällä ostoksia ilman vanhempien lupaa – edes joululahjaksi

Yläkoulu-ikäisille voi jo opettaa kuluttajakaupan pelisäännöt. Lahjan vaihtaminen ja palauttaminen ovat yksi keskeisimmistä asioista, joista kannattaa puhua.

Tässä vaiheessa on myös hyvä puhua rahankäytöstä ja siitä miten meille usein markkinoidaan osta jouluksi ja maksa joulun jälkeen.

Myös verkkokauppa on nuorille tuttua, joten joululahjojen verkosta ostaminen on teema, joka toimii hyvin oppisisältönä ennen joulua.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

OECD:n uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten taloudellinen lukutaito on 30 maan vertailussa toiseksi korkein. Paras taloudellinen lukutaito oli raportin mukaan Ranskassa. Tutkimuksen maista 17 on OECD-maita ja 13 OECD:n ulkopuolisia maita.

Tutkimuksessa taloudellisen lukutaidon määritelmä perustuu kolmeen eri osa-alueeseen, joissa suomalaiset olivat tasaisen vahvoja:

  • taloudellinen tietämys
  • taloudelliseen käyttäytyminen
  • taloudelliset asenteet

Tutkimuksen mukaan suomalaiset arvioivat itse taloudellisen lukutaitonsa hyväksi. Tietämystä mitattiin esimerkiksi korkotasoon ja inflaatioon hahmottamiseen liittyvillä kysymyksillä. Taloudellista käyttäytymistä mitattiin esimerkiksi budjetointiin, laskujen maksamiseen ja ostovertailuihin liittyvillä kysymyksillä. Taloudellisia asenteita puolestaan mitattiin säästämiseen ja suunnitelmallisuuteen liittyvillä kysymyksillä.

Mobile paymentTaloudellisen lukutaidon kehittäminen on maailmanlaajuinen haaste. OECD:n mukaan taloudellista osaamista tulisi parantaa entistä systemaattisemmin peruskoulutuksessa.

Sen lisäksi, että olemme sijoittuneet hyvin suhteessa muihin maihin, sisältävät syksyllä 2016 käyttöön otetut perusopetuksen opetussuunnitelmat talousosaamista enemmän ja yhä nuoremmille kuin koskaan aikaisemmin.

Meillä on siis hyvät lähtökohdat kehittää talouslukutaitoamme entisestään. Haasteita riittää, digitalisaatio monimutkaistaa taloudellista tietämystä, esimerkiksi pankkien ohella markkinoilla on muitakin rahan kanssa operoivia toimijoita.

Taloudellinen käyttäytyminen sisältää jatkossa yhä vahvemmin digitaalisten sopimusten teon, mikä liittyy muun muassa budjetointiin. Maksamisen uudet muodot tuovat laskujen maksamiseen lisää vaihtoehtoja, mutta myös osaamishaasteita. Vertailu ennen ostopäätöstä on tiedonhakua verkossa, johon kietoutuu kaupalliset vertailusivustot sekä bigdata. Mielenkiintoista on myös, miten tämä kaikki vaikuttaa taloudellisiin asenteisiin.

Meillä on Suomessa hyvät verkostot talouskasvatukselle. Esimerkiksi Mun talous -verkostoon kuuluu tällä hetkellä 94 organisaatiota. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös mukana Mun talous -verkoston järjestämillä Puhu rahasta -messuilla pitämässä työpajaa. Messujen tavoitteena on saada esiin enemmän tietoa ja vuorovaikutusta nuorten taloudenhallinnasta sekä nostaa esille konkreettisia työkaluja nuorten talousosaamisen edistämiseksi.

Järjestäjät kutsuvatkin Mun talous -verkoston jäsenten lisäksi kaikki nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset, opettajat, opiskelijat ja aiheesta kiinnostuneet messuille.

Raha muuttaa muotoaan, sitä säilytetään ja käytetään yhä useammin virtuaalisesti. Vanhempien antamat taskurahat ovat olemassa bitteinä pankin tietokoneilla, jotka puolestaan ovat yhteydessä lasten laitteisiin tai kortteihin. 4 – 6 -luokan yhteiskuntaopin opetuksessa tämä pitää ottaa huomioon. Ei riitä, että puhutaan pelkästään seteleistä ja kolikoista.

Nyt opetuksessa harjaannutetaan oppilaita rahan käyttöön eri muodoissaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja”. Tavoitteen saavuttamiseksi opettaja ”ohjaa oppilaita perehtymään omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa”.

Opettajalle pedagogisen haasteen tuo se, että oma rahankäyttö voi olla niin monenlaista eri perheissä. Vaikkapa vanhempainilloissa voi pohtia, missä muodossa oppilaat rahaansa käyttää – onko käytössä maksukortti, mobiilimaksu vai käteinen. Tämä tieto auttaa suunnittelemaan rahankäytön opetusta.

Omat tietomme ovat arvokasta valuuttaa

Verkkoyhteydessä oleva media ja siihen liittyvä data alkaa olla yleisin oppilaiden käytössä oleva vaihdon väline. Koska rahan lisäksi vaihdon välineenä voivat olla omat tietomme, oppilaan pitää kehittyä myös niiden käsittelyssä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulee ”ohjata harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”.

Verkossa lapset käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja emme edes välttämättä tule ajatelleeksi ”valuuttana”. Maksamme esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestämme. Selailutietomme taas kertovat kerääjälle kiinnostuksen kohteistamme ja tietojamme hyödynnetään mainosten kohdentamiseen. Omien tietojen luovuttamisesta ja selailuhistorian vaikutuksesta kannattaa siis keskustella luokassa ja vaikkapa vanhempainilloissa.

Taitavaan arjenhallintaan kehitytään käsittelemällä henkilökohtaista dataa yhtä huolellisesti kuin rahaa. Lapsia pitää jo varhaisessa vaiheessa auttaa hahmottamaan, että henkilökohtainen data on heidän arvokasta pääomaansa.

Tiedonhankinnastakin jää jäljet verkkoon

Verkon käytön opettamisen ongelmana on se, ettei meillä digitalisaatiokehityksen tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä tietoja me luovutamme itsestämme. Kuka tietää, millä kaikilla tahoilla on meistä tietoja, ja mitä tietoja ne ovat? Opettajan kannattaa suunnitella ja ohjata oppilaiden tiedonhakua, koska ei ole yhdentekevää mille sivuille oppilaat hakusanoillaan päätyvät. Opettajien kannattaa arvioida oppilaiden kanssa eri sivustojen tarkoituksenmukaisuutta tiedonlähteenä. Kaupallisen julkaisijan sisällöllä on aina kaupallinen tarkoitus ja käynti sivulla johtaa yleensä kohdennettuun mainontaan.

Kannustan kaikkia aikuisia opettamaan lapsille digitaalisen kulutuksen periaatteita. Haastan opettajia ja vanhempia kasvattamaan lapsista aktiivisia kuluttajia ja kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan. Koulussa voi ohjata tiedonhankinnan yhteydessä oppilaita terveeseen kriittisyyteen, sillä edelleen pätevät samat lainalaisuudet kuin aina ennenkin: ilmaisia lounaita ei ole – ei myöskään maksuttomia palveluita tai alustoja. Yritysten ansaintalogiikat vain vaihtelevat.

Koulut ovat paljon vartijoina, kun tulevaisuuden taitoja kehitetään. Opetussuunnitelman perusteet mainitsevat monessa eri yhteydessä kestävän kuluttajuuden. Miten tulevaisuuden kuluttajuuteen voi ohjata ja mitä asioita on tarpeen opetuksessa nostaa esiin? Tavallisimmin kuluttajuuteen mielletään kolme asiaa: ekologia, arjen valinnat ja taloudenhallinta. Neljäskin määrittelytapa on jo olemassa: kuluttaja-tuottaja –yhdistelmä.

1. Ekologia, luonnonvaroja kuluttamassa

Kestävää kuluttajuutta voidaan katsoa ekologian, ilmastonmuutoksen ja elämäntavan näkökulmasta. Se lienee laajin näkökulma, jolloin kaikki mitä teemme on kuluttamista ekologisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisen ja yksilön tavasta elää maapallolla ja käyttää sen resursseja.

istock_000071714163_large2. Arjen valinnat

Toinen tapa lähestyä kuluttajuutta on laaja arjessa toimimisen näkökulma, tuotteiden ja palveluiden hankinta. Kestävyys näin pohdittuna onkin vastuullisuutta, eettisyyden ja ympäristönäkökulman pohdintaa. Tässä ajattelussa kuluttaja on yhteiskunnallinen ja kotitalouden toimija, kuluttaminen on käsitteellisesti lähellä käyttämistä.Tällöin ei välttämättä oteta kantaa siihen, miten tuote hankitaan, ostetaanko yksityishenkilöltä vai yritykseltä. Lähtökohta on ihminen valitsijana ja valinnan vaikutus yhteisöön. Kuluttaja-kansalainen on lähellä tätä ajattelua.

3. Talouden hallintaa ja hyödykkeiden hankintaa

Kolmas tapa lähestyä kuluttajuutta liittyy taloudenhallintaan ja kuluttajakauppaan. Käsitettä kuluttaja tarvitaan määrittämään arjessa toimivan yksilön oikeuksia ja vastuita. Kuluttajaoikeuksiaan voi hahmottaa ja käyttää vain, jos tuntee kuluttajan käsitteen.

”Kuluttajana pidetään kuluttajansuojalaissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.”

Kuluttajataitoja tarvitaan, kun tekee kaupan eli sopimuksen yrityksen kanssa. Käsitteen kautta voidaan määritellä myös kuluttajan oikeudet ja vastuut. Digitaalisuus ja alustatalous korostavat tarvetta tiedostaa kenen kanssa kauppaa käy, kenen kanssa sopimuksen tekee ja millä säännöillä kulloinkin toimitaan.

Little girl working on laptop at night in a fishing net, Internet addiction disorder conceptual photo collage4. Digiajan ”user, consumer, prosumer”

Viime aikoina on muodostunut neljäs, digitaalisen ajan kuluttajuus, johon yhdistyy tuottajuus. Esimerkiksi mediassa yksilö voi toimia tuottajana ja kuluttajana. Mainonta verkossa osallistaa kaikki kansalaiset sekä tuottajat että kuluttajat. Kaupallinen viestintä ei enää välttämättä ole yritysten tuottamaa, vaikka se voi olla yritysten viestintästrategioiden aikaansaamaa.  Alustatalous niinikään lisää hämmennystä käyttäjän ja kuluttajan käsitteille.

Kuinka sinun opetuksessasi kuluttajuus määritellään? Mitä opetat, miten havainnollistat?

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksiamme:
Elämämme roolit ja areenat
Sopiminen pätee myös jakamis- ja kiertotalouteen
Mitä kuluttaja on?

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Television mainoksessa lapsi lusikoi suuhunsa sateenkaaren värisiä muroja, toinen lapsi hoivaa erehdyttävän oikean näköistä nukkevauvaa ja kolmas pitää temppukoulua hyppivälle ja haukkuvalle pehmokoiralle. Postiluukusta tupsahtaa lelukuvasto, jonka sivuilla lempielokuvan hahmot odottavat tulevansa nähdyksi. Lapsen maailma on tulvillaan mainoksia, jotka luovat haluja ja tarpeita.

Aikuisen voi olla vaikea rajoittaa lapsen saamia markkinointivaikutteita, sillä niitä tulee jatkuvalla syötöllä eri medioista. Kauppareissut lapsen kanssa voivat olla haastavia, kun hyllyillä tulee vastaan mainoksista tuttuja tuotteita, joita lapsi vaatii ostettavan.

Miten lapsi oppii hahmottamaan rahan arvoa ja käyttöä?
Lapsen olisi hyvä saada käsitys, että rahaa on rajallinen määrä. Raha ei kasva puussa eikä rahaa ilmesty tyhjästä, aikuiset saavat sitä vastineeksi tehdystä työstä. Kasvattajien tehtävänä on opettaa ero tarpeiden ja halujen välillä. Kaikkea voi haluta, mutta kaikkea ei voi saada. Lapsenkin täytyy opetella tekemään valintoja. Isompaa ostosta varten täytyy säästää rahaa, ja säästäminen vie aikaa. Rahan käytön jälkeen sitä ei myöskään saa enää takaisin.

Lapselle on hyvä opettaa tuotteiden ja hintojen vertailuja. Sama tuote voi löytyä edullisemmin jostakin toisesta kaupasta, toisaalta lähes samaa tuotetta löytyy usein eri merkeiltä. Hintojen vertailu onnistuu jo melko nuoreltakin lapselta. Pelkästään mainoksien perässä ei kannata juosta, vaan omaa järkeä kannattaa käyttää.

Lautapelien leikkikolikot ja -setelit ovat hyvä tapa harjoitella rahoilla laskemista. Lapset voivat harjoitella rahan käyttöä myös oman viikkorahan avulla. Lapsi voi vaikkapa kirpputorilla myydyistä käytetyistä leluista saada pienen summan omaa rahaa. Aikuisen on hyvä neuvoa lasta laittamaan osan omasta rahastaan säästöön. Myös rahan laskemista voi harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Mitä aiemmin lapsi harjoittelee järkevää rahan käyttöä, sen helpompaa se on myöhemmällä iällä.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016
Kirjoittajat: Krista Forss, Riikka Mielonen ja Sara Capkan