Archives For Arjen hallinta

Älylaitteet valtaavat markkinat laite laitteelta. Mitkä tahansa kodin esineet voivat olla verkkoon kytkettyjä älylaitteita, niin kodinkoneet kuin lelut, lattiat ja sängyt. Samalla kun ostat laitteen, ostat myös palvelun. Älykodin laitteiden ja palveluiden taustalla on kasa sopimuksia. Kuten palvelut, myös sopimukset ovat pääasiassa verkossa.

Ennen sopimuksen hyväksymistä kuluttajalla on vapaus valita ja kilpailuttaa palveluita. Kuluttajan vapaus valita erilaisten laitteiden ja palveluiden kirjosta on kuitenkin näennäinen, jos tarjolla on ainoastaan älylaitteita. Lopulta tulemme siihen, ettei kuluttajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa älylaite, joka on kytketty internetiin.

Sopiminen uudenlaisena kotitaloustaitona
Kodin älylaitteet eivät ole henkilökohtaisia samalla tavalla kuin älypuhelin. Älyjääkaapit, älypesukoneet ja muut älylaitteet hankitaan usein kodin yhteiskäyttöä varten. Asukkaiden tulee päästä sopuun siitä, kenen kanssa ja millaisin käyttöehdoin yhteiset sopimukset solmitaan.

Älylaitteet voidaan hankkia yksittäin tai pakettina, joka sisältää useampia laitteita ja palveluita. Ennen sopimuksen hyväksymistä on hyvä selvittää uuden palvelun yhteensopivuus muiden kodin laitteiden kanssa.

Valintojen tekeminen ja sopimusviidakon hallinta on osa arjen hallintaa. Kuluttaja on seuraavien kysymysten äärellä:

  • Mitä tarvitsen aktiiviseen käyttöön?
  • Mistä kaikesta kannattaa sopia?
  • Minkä suuruinen on kuukausibudjettini?
  • Mihin kaikkeen on varaa?
  • Mitä seurauksia on sillä, jos päivittäiseen elämään vaikuttava palvelu lakkaa yllättäen toimimasta?

Tarvitseeko kuluttaja avukseen sopimusavustajan?
Sopimus on sitoumus käyttöehdoista. Tiedosta ensin omat tarpeesi ja käyttötapasi ja vasta sen jälkeen voit aidosti arvioida sopiiko älylaite ja palvelu sinulle.

Yksi keskeinen asia sopimuksessa ovat palvelun hinta ja maksamisen ehdot. Sopimuksen seurauksena tulee lasku perässä tai maksu veloitetaan välittömästi.

Palveluiden käytöstä ei välttämättä veloiteta rahaa, vaan myös data voi olla vaihdon väline. Sopimuksissa pitäisi olla maininta siitä, jos älylaite kerää käyttötietoja, joita valmistaja hyödyntää jatkossa analytiikassa ja markkinoinnissa. Kerätyn datan avulla valmistajat voivat tehdä yksilöllisempiä ja paremmin kuluttajan tarpeita vastaavia laitteita.

Vakioidun tuotteen sopimus on sama kaikille. Personoitujen, jatkuvasti muuntuvien palveluiden sopimukset ovat monimutkaisempia, kuten jääkaapin, joka tuntee ruokailutottumuksesi.

Kuluttajan kannattaa katsoa sopimuksesta, kenellä on vastuu tietoturvasta ja palvelun päivityksistä. Näillä on vaikutusta laitteen turvallisuuteen. Kuluttajan on myös tärkeä ottaa selvää miten, milloin ja millä hinnalla sopimus on mahdollista irtisanoa ja palvelu vaihtaa toiseen. Määräaikaisessa sopimuksessa on omat erityispiirteensä. Määräaikaista sopimusta ei voi muuttaa eikä irtisanoa sen voimassa ollessa.

Kuluttajalla tulee olla taito tulkita sopimusehtoja. Sopimusten lukutaitoa on mahdollista sisällyttää koulun opetukseen (esim. laaja-alaisen osaamisen arjen taitojen kokonaisuudessa L3) tai sitä voi oppia huoltajilta. Monimutkaisten sopimusten kanssa niin nuoret kuin kokeneemmatkin kuluttajat saattavat tarvita ulkopuolista apua. Kaikilla apua ei löydy lähipiiristä – voisiko sopimusavustaja olla tulevaisuuden ammatti?

Esineiden internetillä (Internet of Things, lyhennettynä IoT) tarkoitetaan internet-verkon laajentumista laitteisiin ja koneisiin. Sen seurauksena asunnot muuttuvat esine esineeltä älykodeiksi.

Älykoti syntyy kun kodin älyominaisuuksia sisältävät laitteet alkavat kerätä tietoa asukkaiden liikkeistä ja oppivat siitä. Palvelun tuottajat hyödyntävät kerättyä tietoa laitteiden edelleen kehittämisessä ja markkinoinnin kohdentamisessa.

Yksilöllistetty älykoti reagoi ennen sinua
Älylaitteiden myötä kotitalouksien ruokahuolto ja syöminen, puhtaanapito sekä yhdessä eläminen palvelullistuvat ja yksilöllistyvät. Älykoti voidaan suunnitella siten, että digitaaliset toiminnot tapahtuvat huomaamatta. Jääkaappi tekee kauppaan tilauksen ostotottumusten perusteella ja valot sammuvat ja syttyvät automaattisesti sen mukaan, miten huoneissa liikutaan. Kun asukas alkaa ajatella, että jotain pitäisi tapahtua, on älykoti jo reagoinut siihen.

Internetiin kytketyt laitteet saadaan viestimään ja vuorovaikutukseen myös keskenään. Esimerkiksi kun sängyn päiväpeiton ottaa pois, samaan aikaan himmenevät valot ja tabletin kirja-sovellus aukeaa siitä kohtaa mihin viimeksi jäi.

Koti on ainoastaan yksi osa ihmisen normaalia sosiaalista ympäristöä. Hyvin suunniteltu älykoti kommunikoi asukkaan muidenkin datalähteiden kanssa. Sillä voi olla pääsy esimerkiksi asukkaan sähköiseen kalenteriin, auton navigointitietoihin ja sosiaalisen median palveluihin. Kun älykoti tuntee toimintamme myös kodin ulkopuolella, se pystyy organisoimaan asioita puolestamme.

Tiedot verkkoon kytkeytyneiden kotitalouksien kulutustottumuksista ja muu elämisestä kerätty tieto ovat esineiden internetin valuuttaa. Kuka omistaa tämän datan ja kuka myöntää siihen käyttöoikeuden?

Heikko digiosaaminen voi johtaa kyberhyökkäykseen
Jos älykodissa laiteympäristöä ei ole asianmukaisesti suojattu, voidaan esineiden internetiä väärinkäyttää. Hakkerit ovat kiinnostuneita mahdollisuuksista käyttää väärin heikosti suojattuja laitteita.  Tietojen varastaminen ja väärentäminen, turvallisuudesta vastaavien esineiden ja järjestelmien häirintä ja sabotaasit ovat mahdollisia ilkitekoja.

Tärkeiden tietojen suojaamiseen kannattaa käyttää ajoissa aikaa ja vaivaa. Tietosuojasta huolehtiminen ei pitäisi olla yksin kuluttajan vastuulla, vaan kulutustavaroiden valmistajien ja ohjelmistosuunnittelijoiden on huolehdittava tietoturvasta omalta osaltaan. Älykodin kyberturvallisuutta edistää erityisesti valmistajan tuki ja ohjelmistopäivitykset. Kuluttajan kannattaa muistaa huolehtia kotiverkon suojaamisesta ja oletussalasanojen vaihtamisesta sekä pohtia ovatko toimenpiteet turvallisia etäyhteydellä tehtäväksi.

Nopeasti muuttuvassa ympäristössä vaaditaan sopeutumiskykyä ja jatkuvaa uudelleen oppimista. Kaikki tarvitsevat vähintään perustaidot digiosaamisesta. Uusille sukupolville älykoti tulee olemaan elämäntapa. Oppilaiden tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittäminen peruskoulussa on haastavaa, sillä opettajien käsitys tieto- ja viestintäteknologiasta ei välttämättä ole samalla tasolla kuin nuorilla itsellään. Kuka tällöin kasvattaa ja ketä?

Vuoden päästä tulee voimaan uusi tietosuoja-asetus henkilötietolakiin. Asetukseen tehdyt muutokset tulevat koskemaan erityisesti lasten ja nuorten asemaa. Todennäköiset linjaukset ovat:

  • Alle 13–16-vuotias (ikä tarkentuu) lapsi tarvitsee vanhemman suostumuksen käyttääkseen palveluita, jotka tallentavat hänen tietojaan, kuten sosiaalista mediaa tai puhelimen sovelluksia
  • Tietoyhteiskuntapalveluissa lapsille osoitettujen viestien tulee olla selkeitä
  • Lasten tietojen suojaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota tietoyhteiskuntapalveluissa

Suomen Safer Internet -toiminnan järjestämässä tietosuojauudistukseen liittyvässä keskustelutilaisuudessa pohdittiin, mitä tämä tietosuoja-uudistus käytännössä tulee lapsen näkökulmasta tarkoittamaan. Kooste keskustelutilaisuudesta on katsottavissa täältä.

Vaikka asetuksen tarkoituksena on parantaa ihmisten oikeuksia, sen seurauksena lapsi saattaa kokea, että hänen yksityisyyttään loukataan ja että, hän ei ole vanhempiensa luottamuksen arvoinen.

Vielä ei ole päätetty, millä tavalla vanhempi antaisi lapselle suostumuksensa jonkun digitaalisen palvelun käyttöön. Amerikan malliin peilaten mahdollisia tapoja antaa lupa voisi olla sähköpostivahvistus, luottokorttiostos vanhemman luottokortilla tai puhelinvahvistus. Jos luvan antaminen on vaivalloista, eivät vanhemmat välttämättä osaa tai jaksa sitä antaa, varsinkin jos lupia pitäisi antaa kymmenittäin.

iStock_000015711230_MediumKäytännössä lapsi ei uudistuksen myötä voi tehdä internetissä paljoakaan ilman, että vanhempi saa siitä tiedon. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että nuori netinkäyttäjä saa tukea ja opastusta. Pahimmillaan lapsi jää ilman internetin yhteisöllistä kokemusta eivätkä lapsen taidot käyttää internettiä kehity.

Vanhemman antama lupa käyttää sovellusta ei tarkoita sitä, että lapsi olisi internetissä turvassa sen enempää kuin nytkään. Päinvastoin, lapselle saattaa jopa tulla valheellinen turvallisuuden tunne luvan saatuaan.

Tilaisuudessa pidettiin erityisen tärkeänä, että tietosuojaan liittyvistä lapsen oikeuksista opetetaan koulussa. Tekniset ratkaisut eivät korvaa vuorovaikutuksellista mediakasvatusta. Itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen tavoitteena on, että oppilaat tulevat tietoisiksi omista oikeuksistaan ja vastuistaan sekä ymmärtävät toimintansa vaikutuksen omaan turvallisuuteen. Perustietojen hankkiminen teknologiasta ja sen kehityksestä ovat myös osa itsestä huolehtimisen ja arjen taitojen tavoitteita.

Digitaalinen oppimateriaali ja teknologian käyttö kouluissa lisääntyy koko ajan. Tietosuoja-asetuksen vaatima lupa vanhemmilta voi vaikuttaa siihenkin, mitä oppimateriaaleja  ja -välineitä koulu ottaa käyttöön. Jos kaikki oppilaat eivät saa lupaa esimerkiksi oppimista tukevan pelin lataamiseen, se eriarvoistaa oppilaita. Toisaalta luvan kysymisen myötä vanhemmat tulevat tietoisemmiksi koulun opetuksesta.

Lue lisää:

Kävin vierailulla peruskoulussa ja sain osallistua yhdeksäsluokkalaisten kotitaloustunnille. Puhuimme nuorten kanssa omaan kotiin muuttamisesta, älykodista ja asumisesta.

Yksi oppilasryhmä totesi tunnin aikana, että kaikkien laitteiden ja sovellusten ylläpito, sekä maksuista ja sopimuksista huolehtiminen on myös kotitaloustyö.

Nuorten kanssa keskustellessa tuli ilmi, että nuoret tietävät varsin paljon asumisen kustannuksista. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten opetuksessa omaan kotiin muuttamista opettaminen tarkoitti nuorelle sisustussuunnitelmaa ja kodin tavaroiden budjetointia. Nyt opetuksessa kannattaa nostaa esiin palveluiden käyttö ja sopimukset.

Keskustelin kotitalousopettaja Anneli Rantamäen kanssa ja pohdimme, että pelkän pohjapiirroksen ja tavaroiden hankkimisen sijaan tänä päivänä asumiseen ja omaan kotiin muuttamista pohditaan kodin toimintojen kautta.

Budjetoinnin perusteeksi eivät enää riitä pelkät seinät, tavarat ja ruoka. On tarpeen ajatella kodin rahavirtoja kodin kaikkien toimintojen kautta. Mitä arjessa tehdään, mitä tavaroita ja palveluita käytetään ja mitä ne kuukaudessa maksavat?  Palveluiden tilaaminen perustuu sopimuksiin joiden mukaan kuukausittaiset, neljännesvuosittaiset tai vuosittaiset maksut tulevat maksettaviksi. Kodin laitteet ja niissä olevat sovellukset ovat monesti sopimuskimppu, jonka hahmottaminen vaatii kuluttajalta perehtymistä.

Seuraaviin kotitaloustoimintoihin on nykyään liitetty monenlaisia verkkopalveluita ja sovelluksia.

  • Syöminen, ruoan valmistaminen, ruoan valmistamisen esivalmistelut, muu ruoanvalmistus (puolivalmiit ja valmisateriat), astioiden pesu
  • Kodinhoito, pyykinpesu, silitys, muu vaatehuolto, kierrättäminen ja jakaminen
  • Asunnon ja sen laitteistojen hoito, huolto, ylläpito, päivitys – ja korjaustoimenpiteet
  • Huolenpito perheenjäsenistä, turvallisuus
  • Kotitalouden hallinto, kodin resurssien jakaminen, seuranta ja kirjanpito, asiointi, hankinnat, tiedonhankinta sekä median käyttö ja viestintä

Myös suuri osa kodin muista toiminnoista vaativat sovellusten hallinnan ja siihen liittyvän budjetoinnin

  • Nukkuminen, lepääminen, huolenpito itsestä
  • Muut vapaa-ajan toiminnot, sosiaalinen kanssakäyminen ja harrastukset
  • Etätyö ja opiskelu

Mitä sinä opetat oppilaille omaan kotiin muuttamisesta?

Kilpailu – ja kuluttajavirasto järjestää 7.6.2017 yhteistyössä Kotitalousopettajienliiton kanssa kesäkoulutuspäivän ”Kuluttajaksi kasvamassa”. Tule mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan kotitalouden ja kuluttajuuden uusista ilmiöistä ja oppimateriaaleista. Ohjelma ja ilmoittautuminen Kotitalousopettajaliiton sivuilla.

Mun Talous -verkosto järjestää ensi viikolla (27.3.–2.4.) Puhu rahasta -viikon toista kertaa. Teemaviikko on tällä kertaa myös osa kansainvälistä Global Money Week’ia.

Raha teema on siis esillä mediassa ja kouluissa ensi viikolla. Kuka kasvataa ketä ehdottaa jutun juureksi seuraavia teemoja: rahasta on hyvä puhua ja sopia kodeissa, viikkorahoista sopiminen, viikkorahojen käyttämisen säännöt ja milloin ostoksiin tarvitaan vanhempien lupa. 

Toisaalta sopimusten tekemisen taito on raha-asioiden hoitamisen perusasia.

Yhtä tärkeää kuin sopiminen on se, että osaa käyttää maksuvälineitä. Ottakaa koulussa puheeksi uudet maksamisen tavat. Etsikää eri puolilta tietoa, mitä ja miten maksamista mainostetaan ja miten uusista maksutavoista kansalaisille kerrotaan.

 

Monet vanhemmat ovat epäonnistuneet talouskasvatuksessa, sanoo varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi.  Helsingin Sanomien kirjoituksessa 6.3.2017

Vanhemmuus on kuitenkin muutakin kuin onnistumista tai epäonnistumista kasvatuksessa. Olen työkseni pohtinut kuluttajakasvatusta jo kohta 15- vuotta. Samalla olen kasvattanut oman lapseni aikuiseksi. Olen itse siis en vielä isovanhempi-ikäinen, mutta en enää alaikäisenkään vanhempi.

Talous, raha ja kuluttaminen ovat helposti moraalisia, häpeän, ylpeyden tai onnistumisen aiheita. Kuitenkin syvimmiltään kyse on elämästä. Siihen kuuluu se kulttuuri jossa elämme, ja jota me ihmiset yhdessä luomme. Lapsi tai perhe ei ole saareke tämän ulkopuolella. Sen sijaan, että puhumme epäonnistuneesta vanhemmuudesta, meidän kannattaisi puhua maailmasta, taloudesta, kuluttamisesta ja rahan käytön monista eri tavoista.

Tähän maailmaan kuuluu kaikki innovaatiot, kaikki digiloikat ja kaikki mediailmiöt. Se on meidän kulttuuriamme.  Olemme monessa kulutukseen ja rahankäyttöön liittyvässä asiassa uuden edessä, joka päivä – myös vanhempina. Emme voi toimia ja kasvattaa niin kuin meitä itseämme on kasvatettu, vaan jokaisen vanhemman on keksittävä itse, miten reagoi uutuuksiin oman lapsensa kanssa. Tänä päivänä vanhemman on esimerkiksi päätettävä antaako lapselle käyttöön mobiilimaksamiseen liittyvän palvelun tai missä iässä sellaisen antaa?

Kestävä kulutus on välttämätöntä tulevaisuuden kannalta. Säästeliäisyys on osa sitä, miksi siis puhua erikseen kolikoiden possuun laittamisesta ja siitä, että ruokaa ei kannata heittää hukkaan, vaatteet kannattaa käyttää, siihen asti kunnes ovat epäsopivia tai rikkinäisiä.

Säästämisen siemen on omien tarpeiden tunnistamisen ja niiden tyydyttämisen keinojen oppimisessa. Lapselle ei siis kannata ostaa lohdutukseksi lahjoja, vaan mieluummin antaa aikaa ja syliä. Aikuistenkin yli varojen kuluttaminen saattaa johtua ennemmin tunteiden käsittelyn puutteesta kuin siitä, ettei ymmärtäisi mitä rahalla saa. Kestävyyden taustalla on oppi onnellisuudesta.

Entäpä, jos tänä päivänä onkin karhunpalvelus korostaa lapselle sitä, että tekemällä palveluksia saa vastineeksi rahaa? Kotitöistä maksettu palkkaraha kun tulee kuitenkin perheen omasta pussista. Entäpä jos talouskasvatuksessa keskitymme siihen ajatukseen, että monia asioita on maailmassa rajallisesti, aikaa, rahaa ja ruokaa jne. Niitä kannattaa käyttää vastuullisesti. Toisaalta meillä on paljon asioita, jotka eivät jakamalla hupene, kuten ystävällisyys, onnellisuus ja yhteisöllisyys. Niitä ei voi koskaan tuhlata.

Voisiko vanhempia kannustaa enemmän, vahvistaa ihmisten ymmärrystä siitä, että he itse luovat osaltaan sitä maailmaa, jossa eletään. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeää oppia hahmottamaan miten maailma toimii. Lapsi oppii parhaiten tekemällä ja harjoittelemalla. Oleellista taloustaitojen syntymisen kannalta on se, että tehdään lapsen kanssa yhdessä. Kun aikuinen itse toimii rahan kanssa vastuullisesti, kertoo, näyttää mallia ja perustelee toimintaansa. Se on jo ”onnistunutta” talouskasvatusta.

”Nykyään kuluttaminen on kauhean helppoa. Netissä tehdyt ostokset ja vaikkapa Netflixin kaltaisten palvelujen kuukausimaksut ovat pieniä puroja, joista helposti yhteensä kertyy isoja summia.” toteaa viime vuoden 2016 Talousguruvoittaja Maija Löyskä  Helsingin Sanomien haastattelussa 3.3.2017

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomas Niskakangas katsoo kolumnissaan tärkeimmiksi taidoiksi perinteisen säästämisen ja sijoittamisen. Näitä taitoja hän perustelee sillä, että koron käsitteen ja korkolaskun ymmärtäminen estää velkaantumista. Samassa kolumnissa puhutaankin sitten jo riskin ottamisesta ja sijoittamisesta, joka on usein jo kaukana tavallisen koululaisen tai lukiolaisen tai heidän perheidensä elämästä.

Ostosten tekeminen kellon ympäri ja lompakon muuttuminen digitaaliseksi muuttaa vahvasti lasten ja nuorten oppimisympäristöä. Olemme tilanteessa, jossa vanhat kasvatusperinteet eivät enää toimi. Ilmiö on tunnettu mediakasvatuksessa, ja nyt toimintaympäristön muutos rynnistää taloustaitoihin.

Tämä haastaa myös taloustaitokilpailut, jotka ovat perinteisesti olleet pankkien tapa tehdä yritysyhteistyötä koulujen kanssa. Pian markkinoilla on kuitenkin myös uusia toimijoita ja uudenlaisia rahoituspalveluita, ja nuoret voivat hankkia erilaisilla puhelinsovelluksilla toimivia tilejä perinteisten suomalaisten pankkien sijaan.

Taloustaito ei sinällään muutu, se vain monipuolistuu toimintaympäristön muuttuessa. Se on yhdistelmä perinteistä taloustaitoa sekä kuluttajan oikeuksien tuntemista, siinä on myös aimo annos medialukutaitoa ja paljon arjenhallintaa.

Taloustaidoissa on kysymys osaamisesta, joka näkyy kykynä toimia kuluttajana digitaalisissa ympäristöissä. Se on uudenlaista osaamista joka osaltaan vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen hyvinvointiin.

Talouttaan taitavasti hoitava ihminen käyttää voimavaroja tarkoituksenmukaisesti ja hallitsee talouttaan yrittäjämäisellä tavalla. Hän ottaa vastuun taloudellisesta tilanteestaan sekä ymmärtää kulutuksensa suhteessa kokonaistalouteensa.

Taloudenpitoon tarvitaan kykyä ymmärtää digitaalisia markkinointi- ja mainoskäytäntöjä. Erityisen tärkeäksi nousee kyky hallinnoida verkossa tapahtuvia sopimuksia ja maksutapahtumia. Yksi uusi taloustaidon laji on hahmottaa digitaalisen tietojen keräämisen ja kasvavan vuorovaikutustalouden riskit ja hyödyt.

Tutustuin talousguru 2017 kysymyksiin ja jään odottamaan talousguru-kilpailun digiloikkaa, jossa verkossa tehtävät sopimukset ja sopimusehdot, maksamisen uudet menetelmät ja digitaalisen ajan taloudenhallinnan haasteet ja innovaatiot pääsevät samalle viivalle perinteisten korkojen ja sijoituspohdintojen rinnalle.

Kuka kasv@ttaa ketä -blogi on ollut pienellä tauolla, koska minulla oli ilo olla Kroatiassa. Osallistuin asiantuntijana EU:n Twinning light -projektissa “Developing the Financial Literacy Programme with the aim of raising the level of financial literacy in the Republic of Croatia” Teemana oli siis taloudellinen lukutaito.

Taloudelliset vaikeudet ja vuodesta 2008 kestänyt lama koettelee kroatialaisia niin kuin meitä suomalaisiakin. Kroatiassa ongelmia ovat tuottaneet Sveitsistä otetut valuuttalainat, joiden takaisin maksaminen ei onnistukaan, niin kuin kuluttajat olivat ajatelleet.

Aivan niin kuin meilläkin on vahva tahto kuluttajien taloustaitojen parantamiseen, myös Kroatia on ottanut kuluttajien taloudellisen lukutaidon kehittämisen yhdeksi kärkihankkeekseen. Eroavaisuutena Suomen ja Kroatian välillä on se, että meillä on käsitteenä kuluttajakasvatus, jolloin talouskasvatus on luontevasti osa sitä. Kroatiassa taas puhutaan kuluttajan talouskasvatuksesta. Tämä johtuu siitä, ettei Kroatiassa ole samalla tavalla kuluttajaviranomaisia tai kuluttajaneuvontaa kuin meillä.

Matkan aikana minulle kävi yhä selvemmäksi, miten tärkeää taloudenpidossa on kuluttajataitojen osuus. Taloudellinen lukutaito määritellään kolmeen eri osa-alueeseen: taloudellinen tietämys, taloudellinen käyttäytyminen ja taloudelliset asenteet.

Edellä mainitut osa-alueet eivät yksinään riitä vaan tarvitaan myös kuluttajan oikeudellista tietämystä, kaupallisen viestinnän lukutaitoa sekä digitalisoituvan toimintaympäristön tuntemusta.

Taloudellisen selviytymisen kannalta on välttämätöntä, että kuluttaja

  • hyödyntää voimavarojaan tarkoituksenmukaisesti, hallitsee talouttaan kestävästi sekä huolehtii sovituista vastuistaan.
  • ennakoi realistisesti toimiaan suhteessa elämäntilanteeseensa ja talouteensa.
  • ymmärtää kulutustottumustensa vaikutuksen hyvinvointiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa.
  • osaa hallinnoida henkilökohtaista dataa ja yksityisyyttä.
  • maksaa turvallisesti verkossa eri maksutavoin ja hyödyntää verkossa olevia taloudenhallinnan apuvälineitä ja palveluita talouden hallintaan.
  • hyödyntää tarkoituksenmukaisesti digitaalisia markkinoita ja alustoja silloin, kun hän ostaa tai myy tavaroita ja palveluita.
  • käyttää oikeuksiaan markkinoilla ja toimii vastuunmukaisesti. Hän tietää, että laki säätelee markkinointia, sitä valvotaan ja siihen voi vaikuttaa.
  • hahmottaa kaupan tekoon liittyvien sopimusten sitovuuden sekä niiden vaikutuksen tuotteen ja palvelun koko elinkaaren ajan.
  • toimii lain antamin oikeuksin virhe- ja viivästystilanteissa sekä tietää erilaiset hyvitysvaihtoehdot. Osaa neuvotella yrityksen kanssa ja käyttää tarvittaessa kuluttajaneuvontapalveluita.

Näitä taitoja voidaan kehittää kasvatuksen keinoin, perusopetuksessa ja elinikäisessä oppimisessa. Meillä on jo pitkään tehty työtä perusopetuksessa talouskasvatuksen edistämiseksi. Meillä myös uskotaan opetuksen mahdollisuuksiin. Kroatiassa on parhaillaan meneillään opetussuunnitelman uudistus, jonka takia he ovat kiinnostuneita suomalaisten tavasta opettaa koulussa talousasioita. Tapasin matkan aikana paikallisia talouskasvatuksen toimijoita ja oli yllättävää, miten samankaltaisia näkemyksemme olivat. Tahtoa on paljon molemmissa maissa, joten oleellista on kohdistaa tavoitteet, toiminta ja resurssit oikeaan paikkaan ja aikaan.

Joulu on antamisen ja vastaanottamisen juhlaa, lämmintä joulumieltä ja myös kassakoneen piipitystä. Jouluna ihmiset puhuvat haaveistaan ja suunnittelevat jouluostoksiaan, niin myös lapset ja oppilaat koulussa ja päivähoidossa. Toisille joulu voi olla myös pettymysten aikaa, pukki tuo jotain muuta kuin toivoi tai ei tuo samaa kuin muillekin.

Miten kasvattaja voi koulussa tai päivähoidossa lähestyä joulun kuluttamiseen liittyviä asioita? Hyvä perinteinen tapa on nostaa esiin aineettomat lahjat ja itse tekeminen sekä yhdessä olemisen tärkeys. Varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla ne ovat hyvä tapa puhua joulusta. Kulutustottumukset opitaan jo ennen kymmentä ikävuotta, joten maaperä kestävien joulunviettotapojen korostamiseen on mitä parhain.

Toisaalta, alle kouluikäiset ovat massiivisen lelu- ja tavaramainonnan ympäröiminä. Siihen liittyy vahva usko joulupukkiin, joten lahjojen hinta ei tuo rajoitteita haaveille. Aikuisen tärkein tehtävä on vähentää lapsen lahja-ahdistusta ja aattoillan pettymyksiä. Lasta voi vahvistaa juttelemalla lapsen kanssa siitä, miksi juuri jokin tietty lahja on hänelle tärkeä, mitä hän tekisi sillä ja kenen kanssa. Keskusteluissa lasta kannattaa johdatella pohtimaan lahjoilla tehtäviä asioita ja niiden tuottamaan riemua lahjojen määrän sijaan.

Päiväkodin lelupäivän keskusteluissa aikuisen kannattaa pitää matalaa profiilia, jotta ei huomaamattaan jatka tai toista markkinoijan viestiä. Esimerkiksi kyselemällä, onko toivelistoilla jo joulun hittilelut.

istock_000049812510_mediumJoululahjojen ostaminen on lapsista hauskaa ja kenties ensimmäisiä omia ostokokemuksia. Lasten kanssa kannattaa viimeistään 4.–6. luokilla puhua ostamisesta ja rahankäytöstä. Siihen sisältyy rahan turvallinen säilyttäminen ja myös kuluttajakaupan perussääntöjä, esimerkiksi:

  • kauppa on sopimus, jota ei voi noin vain purkaa
  • että alaikäisenä ei voi tehdä taskurahoja suuremmalla määrällä ostoksia ilman vanhempien lupaa – edes joululahjaksi

Yläkoulu-ikäisille voi jo opettaa kuluttajakaupan pelisäännöt. Lahjan vaihtaminen ja palauttaminen ovat yksi keskeisimmistä asioista, joista kannattaa puhua.

Tässä vaiheessa on myös hyvä puhua rahankäytöstä ja siitä miten meille usein markkinoidaan osta jouluksi ja maksa joulun jälkeen.

Myös verkkokauppa on nuorille tuttua, joten joululahjojen verkosta ostaminen on teema, joka toimii hyvin oppisisältönä ennen joulua.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

OECD:n uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten taloudellinen lukutaito on 30 maan vertailussa toiseksi korkein. Paras taloudellinen lukutaito oli raportin mukaan Ranskassa. Tutkimuksen maista 17 on OECD-maita ja 13 OECD:n ulkopuolisia maita.

Tutkimuksessa taloudellisen lukutaidon määritelmä perustuu kolmeen eri osa-alueeseen, joissa suomalaiset olivat tasaisen vahvoja:

  • taloudellinen tietämys
  • taloudelliseen käyttäytyminen
  • taloudelliset asenteet

Tutkimuksen mukaan suomalaiset arvioivat itse taloudellisen lukutaitonsa hyväksi. Tietämystä mitattiin esimerkiksi korkotasoon ja inflaatioon hahmottamiseen liittyvillä kysymyksillä. Taloudellista käyttäytymistä mitattiin esimerkiksi budjetointiin, laskujen maksamiseen ja ostovertailuihin liittyvillä kysymyksillä. Taloudellisia asenteita puolestaan mitattiin säästämiseen ja suunnitelmallisuuteen liittyvillä kysymyksillä.

Mobile paymentTaloudellisen lukutaidon kehittäminen on maailmanlaajuinen haaste. OECD:n mukaan taloudellista osaamista tulisi parantaa entistä systemaattisemmin peruskoulutuksessa.

Sen lisäksi, että olemme sijoittuneet hyvin suhteessa muihin maihin, sisältävät syksyllä 2016 käyttöön otetut perusopetuksen opetussuunnitelmat talousosaamista enemmän ja yhä nuoremmille kuin koskaan aikaisemmin.

Meillä on siis hyvät lähtökohdat kehittää talouslukutaitoamme entisestään. Haasteita riittää, digitalisaatio monimutkaistaa taloudellista tietämystä, esimerkiksi pankkien ohella markkinoilla on muitakin rahan kanssa operoivia toimijoita.

Taloudellinen käyttäytyminen sisältää jatkossa yhä vahvemmin digitaalisten sopimusten teon, mikä liittyy muun muassa budjetointiin. Maksamisen uudet muodot tuovat laskujen maksamiseen lisää vaihtoehtoja, mutta myös osaamishaasteita. Vertailu ennen ostopäätöstä on tiedonhakua verkossa, johon kietoutuu kaupalliset vertailusivustot sekä bigdata. Mielenkiintoista on myös, miten tämä kaikki vaikuttaa taloudellisiin asenteisiin.

Meillä on Suomessa hyvät verkostot talouskasvatukselle. Esimerkiksi Mun talous -verkostoon kuuluu tällä hetkellä 94 organisaatiota. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös mukana Mun talous -verkoston järjestämillä Puhu rahasta -messuilla pitämässä työpajaa. Messujen tavoitteena on saada esiin enemmän tietoa ja vuorovaikutusta nuorten taloudenhallinnasta sekä nostaa esille konkreettisia työkaluja nuorten talousosaamisen edistämiseksi.

Järjestäjät kutsuvatkin Mun talous -verkoston jäsenten lisäksi kaikki nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset, opettajat, opiskelijat ja aiheesta kiinnostuneet messuille.