Archives For Kuluttaja

Ei tullut 15 vuotta sitten mieleen, että auton voisi tilata Überilla tai yöpymispaikan vuokrata Airbnb:n kaltaisen palvelun kautta. Tänä päivänä digitaalisten alustojen kautta se on mahdollista. Alustat jaotellaan yleensä kolmen tyyppisiin; ne voivat olla markkinapaikkoja, kohtaamispaikkoja ja viihdekeskuksia. Kaikissa niissä on kyse uudenlaisesta taloudellisesta toiminnasta, jota kutsutaan alustataloudeksi.

Alustat tuovat meidän saataville uusia palveluita, lisää valinnanmahdollisuuksia ja alhaisempia hintoja. Kuluttajat kertovat käyttävänsä alustoja myös niiden yhteisöllisyyden ja kokemuksellisuuden takia sekä ajan säästämiseksi.

Suosituimpia alustoja ovat hakukoneet, joita käyttävät 97% kuluttajista ja kommunikaatioalustat, joita käyttävät 77-82% kuluttajista. Kuluttajista 2/3 käyttää useampaa kuin yhtä alustaa samaan tarkoitukseen eli esimerkiksi matkailuun liittyvää tietoa etsitään tavallisesti useamman alustan kautta. Vain yhtä alustaa samaan tarkoitukseen käyttävät kuluttajat ovat kokeneet juuri tietyn alustan parhaiten omiin tarpeisiinsa sopivaksi.

Jos kuluttajan pääsy alustoihin on estynyt, hän jää monien uusien palveluiden ulkopuolelle. Esteenä palveluihin pääsyyn voi olla käyttäjän puutteelliset digitaaliset taidot, taloudellinen tilanne, joka estää hankkimasta vaadittavia laitteita, puuttuvat verkkopankkitunnukset, heikko verkkoyhteys tai geoblokkaus, jolloin pääsyä palveluun on rajoitettu maantieteellisin perustein. Tutkimusten mukaan 10-15% kuluttajista ei pysty hoitamaan asioitaan verkossa.

Kuluttajat ovat huolissaan alustojen turvallisuudesta ja yksityisyyden suojasta. Kuluttajia mietityttää, jos tilattu tuote ei vastaakaan tuotetta, josta he ovat maksaneet tai jos alustaan liittymisen jälkeen siitä onkin mahdoton päästä irti.

Haastavaksi alustatalouden riitatilanteet muodostuvat silloin, kun kauppaa on käyty kahden yksityishenkilön välillä, jolloin kuluttajansuoja ei päde. Kuluttajansuojalakihan pätee vain tilanteissa, joissa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Huolet alustojen haittapuolista eivät kuitenkaan ole olleet kuluttajille este käyttää alustoja.

Jos elinkeinonharjoittaja myy palveluitaan alustalla, hän ei toimi kuluttajana. Vaikka kyseessä olisi käytetty tavara, kuluttajalla on kuluttajansuojalain mukainen suoja tehdessään kauppaa alustalla elinkeinonharjoittajan kanssa.


Tällä alustalla myyvät elinkeinonharjoittajat tunnistaa ’’Kauppa’’-merkistä.

Perusopetuksessa kannattaa ottaa nuorten käyttämät digitaaliset alustat osaksi opetusta. Opetuksen (tvt, yhteiskuntaoppi ja kotitalous) avulla voidaan varmistaa, ettei kukaan jää palveluiden ulkopuolelle puutteellisten taitojen vuoksi ja oppilaat ovat tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan alustoilla – olivat he sitten myyjiä tai ostajia. Kerrothan meille kaikille, jos sinulla on hyviä keinoja käsitellä alustatalouksia nuorten kanssa!

Tekniikan etiikka tuli koteihin sähkön mukana. Oli päätetty, että on kaikkien kansalaisten oikeus saada nauttia sähkön tuomista eduista. Ihmisille tuli myös antaa oikeanlaista tietoa järkiperäisestä ja taloudellisesta sähkön käytöstä. Sähkölaitosten tuli toimia puolueettomina ja rehellisinä neuvonantajina.

Tekniikkaan liittyvät eettiset ja kestävän kehityksen kysymykset ovat sitten sähkön tulon laajentuneet ja monimutkaistuneet. Menneinä aikoina tavarat ja laitteet hankittiin loppuelämäksi, eikä esimerkiksi kierrätys ollut tuolloin keskeinen näkökulma.

Ympäristöarvot mukaan tekniikan kehitykseen
Nykyään ympäristöasiat ovat hyvin näkyvästi esillä tekniikan kehityksessä. Suurin osa elektroniikan tuotannosta tapahtuu maissa, joissa ympäristöstä huolehtiminen on heikkoa, ja joissa on pulaa puhtaasta vedestä. Kehitysmaissa elektroniikkajäte aiheuttaa suuria ympäristöongelmia. Sen lisäksi, että sitä syntyy kehitysmaissa, sitä myös kuljetetaan sinne muista maista epävirallisissa järjestelmissä kierrätettäväksi.Blonde girl looks at TVs in supermarket

Elektroniikan valmistukseen kuluu paljon erilaisia raaka-aineita. Esimerkiksi useiden kodin älylaitteiden sisältämien mikrosirujen valmistukseen tarvitaan fossiilisia polttoaineita, kemikaaleja, harvinaisia mineraaleja ja vettä. Monet elektroniikkaan käytetyt raaka-aineet ovat vaarassa loppua lähivuosina. Raaka-aineista voi tulla myös terveyshaittoja.

Ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Uusien innovaatioiden kohdalla pyritään arvioimaan niiden ympäristövaikutuksia. Erilaiset ympäristösertifikaatit ovat yleistyneet tehtaissa ja elektroniikkajätteen kierrätykseen on kiinnitetty huomiota. On myös syntynyt tekniikan aloja, jotka ensisijaisesti keskittyvät haittojen vähentämiseen ja jo olemassa olevien ongelmien korjaamiseen. Tavoitteena on kiertotalous, jossa kestävyys ja korjattavuus otettaisiin jo suunnitteluvaiheessa huomioon.

Ympäristöarvojen noudattaminen kaikessa asuntorakentamisessa merkitsee huomion kiinnittämistä asuntojen laatuun ja kestävyyteen, materiaalien kierrätettävyyteen, terveellisyyteen ja energiatalouteen. Nämä arvot kannattaisi muistaa myös remontoidessa. Esimerkiksi keittiöremontissa syntyy paljon kaatopaikkajätettä, vaikka osa materiaalista olisi kierrätettävissä.

Älylaitteiden lyhyt käyttöikä ei tue kestävää kehitystä
Laitteet kulkevat pitkän matkan valmistusmaista käyttömaihin. Tähän kuluu paljon energiaa, mutta taloudellisesti laitteet kannattaa valmistaa kaukomaissa, koska valmistuskustannukset ovat pienemmät.

Kaupan hyllyltä älykotiin päästyään älylaitteen käyttöikä ei ole kovin pitkä. Tuotteet vikaantuvat herkästi ja valmistaja saattaa lakata tekemästä laitteeseen päivityksiä 2-3-vuoden jälkeen laitteen valmistuksesta. Päivittämättömästä laitteesta tulee turvaton ja näin ollen käyttökelvoton. Tämä ei lisää kuluttajien luottamusta tuotteiden laatuun. Laitteiden lyhytikäisyys kuitenkin pakottaa kuluttajia tekemään jatkuvasti uusia hankintoja.

Kodin elektroniikkalaitteet voivat olla suurikokoisia ja vievät paljon tilaa kierrätyksessä. Laitteita on haastava purkaa osiin ja osia on näin hankala uudelleen käyttää. Älylaite joutuu usein siis jätteeksi sellaisenaan. Elektroniikkajätteen määrä kasvaa koko ajan. EU:ssa syntyy noin kymmenen miljoonaa tonnia tietokonejätettä vuodessa.

Vastauksena kuluttajien ärsytykseen EU:n sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on esittänyt parlamentille päätöslauselmaa, jonka tarkoitus on pidentää tuotteiden käyttöikää ja parantaa korjattavuutta. Tämä helpottaisi myös jätteen määrää.

Älylaitteet valtaavat markkinat laite laitteelta. Mitkä tahansa kodin esineet voivat olla verkkoon kytkettyjä älylaitteita, niin kodinkoneet kuin lelut, lattiat ja sängyt. Samalla kun ostat laitteen, ostat myös palvelun. Älykodin laitteiden ja palveluiden taustalla on kasa sopimuksia. Kuten palvelut, myös sopimukset ovat pääasiassa verkossa.

Ennen sopimuksen hyväksymistä kuluttajalla on vapaus valita ja kilpailuttaa palveluita. Kuluttajan vapaus valita erilaisten laitteiden ja palveluiden kirjosta on kuitenkin näennäinen, jos tarjolla on ainoastaan älylaitteita. Lopulta tulemme siihen, ettei kuluttajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa älylaite, joka on kytketty internetiin.

Sopiminen uudenlaisena kotitaloustaitona
Kodin älylaitteet eivät ole henkilökohtaisia samalla tavalla kuin älypuhelin. Älyjääkaapit, älypesukoneet ja muut älylaitteet hankitaan usein kodin yhteiskäyttöä varten. Asukkaiden tulee päästä sopuun siitä, kenen kanssa ja millaisin käyttöehdoin yhteiset sopimukset solmitaan.

Älylaitteet voidaan hankkia yksittäin tai pakettina, joka sisältää useampia laitteita ja palveluita. Ennen sopimuksen hyväksymistä on hyvä selvittää uuden palvelun yhteensopivuus muiden kodin laitteiden kanssa.

Valintojen tekeminen ja sopimusviidakon hallinta on osa arjen hallintaa. Kuluttaja on seuraavien kysymysten äärellä:

  • Mitä tarvitsen aktiiviseen käyttöön?
  • Mistä kaikesta kannattaa sopia?
  • Minkä suuruinen on kuukausibudjettini?
  • Mihin kaikkeen on varaa?
  • Mitä seurauksia on sillä, jos päivittäiseen elämään vaikuttava palvelu lakkaa yllättäen toimimasta?

Tarvitseeko kuluttaja avukseen sopimusavustajan?
Sopimus on sitoumus käyttöehdoista. Tiedosta ensin omat tarpeesi ja käyttötapasi ja vasta sen jälkeen voit aidosti arvioida sopiiko älylaite ja palvelu sinulle.

Yksi keskeinen asia sopimuksessa ovat palvelun hinta ja maksamisen ehdot. Sopimuksen seurauksena tulee lasku perässä tai maksu veloitetaan välittömästi.

Palveluiden käytöstä ei välttämättä veloiteta rahaa, vaan myös data voi olla vaihdon väline. Sopimuksissa pitäisi olla maininta siitä, jos älylaite kerää käyttötietoja, joita valmistaja hyödyntää jatkossa analytiikassa ja markkinoinnissa. Kerätyn datan avulla valmistajat voivat tehdä yksilöllisempiä ja paremmin kuluttajan tarpeita vastaavia laitteita.

Vakioidun tuotteen sopimus on sama kaikille. Personoitujen, jatkuvasti muuntuvien palveluiden sopimukset ovat monimutkaisempia, kuten jääkaapin, joka tuntee ruokailutottumuksesi.

Kuluttajan kannattaa katsoa sopimuksesta, kenellä on vastuu tietoturvasta ja palvelun päivityksistä. Näillä on vaikutusta laitteen turvallisuuteen. Kuluttajan on myös tärkeä ottaa selvää miten, milloin ja millä hinnalla sopimus on mahdollista irtisanoa ja palvelu vaihtaa toiseen. Määräaikaisessa sopimuksessa on omat erityispiirteensä. Määräaikaista sopimusta ei voi muuttaa eikä irtisanoa sen voimassa ollessa.

Kuluttajalla tulee olla taito tulkita sopimusehtoja. Sopimusten lukutaitoa on mahdollista sisällyttää koulun opetukseen (esim. laaja-alaisen osaamisen arjen taitojen kokonaisuudessa L3) tai sitä voi oppia huoltajilta. Monimutkaisten sopimusten kanssa niin nuoret kuin kokeneemmatkin kuluttajat saattavat tarvita ulkopuolista apua. Kaikilla apua ei löydy lähipiiristä – voisiko sopimusavustaja olla tulevaisuuden ammatti?

Yksi suosituimmista sosiaalisen median palveluista nuorten keskuudessa on televisionkin syrjäyttänyt YouTube. YouTubea käyttää 85%  13–29-vuotiaista. Mitä nuoremmasta ikäluokasta on kyse, sitä enemmän se viettää aikaa YouTubessa.

Tubettajat ovat nykypäivän mediavaikuttajia ja nuoret arvostavat heitä enemmän kuin poptähtiä.  Tubettajat antavat realistisen kuvan elämästään, joten heihin on helpompi samaistua kuin kiiltokuvatähtiin. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta arvioimaan YouTubesta saamansa tiedon luotettavuutta.

YouTubessa on videoita lähes miltä tahansa sisältöalueelta. Yksi tubettamisen muoto on ladata YouTubeen videoblogeja eli videopäiväkirjoja, lyhyemmin vlogeja. Vlogi kertoo tubettajan arjesta, joko kuvaten koko päivän kronologisesti aamusta iltaan tai vain osan päivästä. Nuoret ovat erityisen innokkaita vlogien katsojia.

Koska vlogeissa tubettaja kuvaa arkeaan, videoilla esiintyy ajoittain myös kuluttamista. Vaatebrändit ja elintarvikkeet vilisevät kuvaruudussa, kun tubettaja käy ostoksilla, valitsee vaatteita tai laittaa ruokaa. Joskus tuotteiden esittelyssä on kyse kaupallisesta yhteistyöstä, mutta ei aina.

Eri kaupallisia lähteitä käytettäessä, opettaja on vastuussa siitä, ettei opetus tue yritysten markkinointia. Kuluttaja-asiamies neuvotteli blogimarkkinoinnin yhteiset pelisäännöt vuonna 2013 ja linjaus koulujen ja yritysten välisestä yhteistyöstä syntyi vuotta myöhemmin, mutta YouTube-markkinointi odottaa vielä omaa ohjeistustaan.
Mainonnan tunnistettavuus blogeissa
Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi

Vaikuttaa siltä, että tubettajat haluavat olla toiminnassaan mahdollisimman läpinäkyviä ja sponsoroitujen videoiden alussa asiasta yleensä ilmoitetaankin. On arvioitu, että yläkouluun siirtyvien nuorten on vielä vaikea hahmottaa internetin mainoksia, joissa viihde sekoittuu markkinointiin. Tässä kohtaa nuori tarvitsee aikuisen ohjausta, mikä on myös tärkeä osa koulun opetus- ja kasvatustyötä.

Oppilaita kiinnostaa ennen kaikkea tubettaja
Oppilaiden uudet kiinnostuksen kohteet muuttavat myös opetusta. Tiedonhallintataitojen tavoitteena on kannustaa oppilasta arvioimaan kotitalouteen liittyvää tietoa sekä ohjata oppilasta käyttämään luotettavaa tietoa valintojensa perustana.

Internetin ja sosiaalisen median on todettu motivoivan lapsia ja nuoria oppimaan, parantavan koulusuorituksia ja tekevän oppimisprosessista hauskempaa. Tämä innoitti minua syventymään aiheeseen tarkemmin nimenomaan vlogien osalta.

Kasvatustieteen Pro gradu -tutkielmassani (”Nuoret ja YouTube – tutkimus elintarvikkeiden kulutuksen viihteellistymisestä”) tutkin elintarvikkeiden kuluttamista nuorten vlogeissa YouTubessa. Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, kuinka YouTube-videoita voisi hyödyntää opetuksessa, käyttää niitä osana kuluttajakasvatuksen oppimateriaalia. Oppilaiden kanssa voisi esimerkiksi keskustella heidän seuraamiensa tubettajien videoiden kaupallisuudesta.

Tutkimukseni oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa katsoin itse aineiston videot (50 kpl) ja analysoin ne. Toisessa osassa näytin videoita (4 kpl) yhdelle koululuokalle, jonka jälkeen oppilaat saivat kertoa vapaasti mieleen tulleista ajatuksista. Aineiston analyysi pohjautui vastakkain asetetuttuihin kulutuksen symbolisiin merkityksiin: utilitarismi  hedonismi ja egoismi – altruismi.

Tiivistetysti kerrottuna utilitaritisen kuluttajakäyttäytymisen taustalla on tarve ja sen tavoitteena on tarpeen tyydytys. Hedonistisen kuluttajakäyttäytymisen käynnistää halu ja sen tavoitteena on halun tyydyttämisen kautta saavuttaa mielihyvää. Utilitaritinen kulutus on usein arkista kun taas hedonistinen kulutus liitetään juhlaan. Altruistinen käyttäytyminen merkitsee uhrautumista toisen hyväksi, kun taas egoistiseksi toiminnaksi määritellään oman edun tavoittelu.

Tutkimuksesta selvisi, että elintarvikkeiden kuluttaminen nuorten YouTube-videoissa oli enimmäkseen hedonistista ja egoistista. Vaikuttaa siltä, että kuva, jonka videot antavat elintarvikkeiden kulutuksesta vastaa tosielämän tilannetta: ihmiset nähdään egoistisina ja kuluttaminen muuttuu koko ajan hedonistisemmaksi.

Nuoret näkivät tubettajan käyttäytymisen herkemmin egoistiseksi kuin itse sen näin. Tiedämme aikaisemmista tutkimuksista, että nuoret määrittävät minäkuvaansa median avulla. Siksi onkin luonnollista, että nuorten silmissä tubettajan, heidän idolinsa, käyttäytyminen videoilla korostui.

Gradu on kokonaisuudessaan luettavissa E-thesiksestä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/178489
Esimerkki aineistoni videosta: https://www.youtube.com/watch?v=NI_tkxIhrE4

Artikkelin on kirjoittanut kotitalousopettaja ja KKV:n kesäharjoittelija Ella Airola.

Koulut ovat paljon vartijoina, kun tulevaisuuden taitoja kehitetään. Opetussuunnitelman perusteet mainitsevat monessa eri yhteydessä kestävän kuluttajuuden. Miten tulevaisuuden kuluttajuuteen voi ohjata ja mitä asioita on tarpeen opetuksessa nostaa esiin? Tavallisimmin kuluttajuuteen mielletään kolme asiaa: ekologia, arjen valinnat ja taloudenhallinta. Neljäskin määrittelytapa on jo olemassa: kuluttaja-tuottaja –yhdistelmä.

1. Ekologia, luonnonvaroja kuluttamassa

Kestävää kuluttajuutta voidaan katsoa ekologian, ilmastonmuutoksen ja elämäntavan näkökulmasta. Se lienee laajin näkökulma, jolloin kaikki mitä teemme on kuluttamista ekologisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisen ja yksilön tavasta elää maapallolla ja käyttää sen resursseja.

istock_000071714163_large2. Arjen valinnat

Toinen tapa lähestyä kuluttajuutta on laaja arjessa toimimisen näkökulma, tuotteiden ja palveluiden hankinta. Kestävyys näin pohdittuna onkin vastuullisuutta, eettisyyden ja ympäristönäkökulman pohdintaa. Tässä ajattelussa kuluttaja on yhteiskunnallinen ja kotitalouden toimija, kuluttaminen on käsitteellisesti lähellä käyttämistä.Tällöin ei välttämättä oteta kantaa siihen, miten tuote hankitaan, ostetaanko yksityishenkilöltä vai yritykseltä. Lähtökohta on ihminen valitsijana ja valinnan vaikutus yhteisöön. Kuluttaja-kansalainen on lähellä tätä ajattelua.

3. Talouden hallintaa ja hyödykkeiden hankintaa

Kolmas tapa lähestyä kuluttajuutta liittyy taloudenhallintaan ja kuluttajakauppaan. Käsitettä kuluttaja tarvitaan määrittämään arjessa toimivan yksilön oikeuksia ja vastuita. Kuluttajaoikeuksiaan voi hahmottaa ja käyttää vain, jos tuntee kuluttajan käsitteen.

”Kuluttajana pidetään kuluttajansuojalaissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.”

Kuluttajataitoja tarvitaan, kun tekee kaupan eli sopimuksen yrityksen kanssa. Käsitteen kautta voidaan määritellä myös kuluttajan oikeudet ja vastuut. Digitaalisuus ja alustatalous korostavat tarvetta tiedostaa kenen kanssa kauppaa käy, kenen kanssa sopimuksen tekee ja millä säännöillä kulloinkin toimitaan.

Little girl working on laptop at night in a fishing net, Internet addiction disorder conceptual photo collage4. Digiajan ”user, consumer, prosumer”

Viime aikoina on muodostunut neljäs, digitaalisen ajan kuluttajuus, johon yhdistyy tuottajuus. Esimerkiksi mediassa yksilö voi toimia tuottajana ja kuluttajana. Mainonta verkossa osallistaa kaikki kansalaiset sekä tuottajat että kuluttajat. Kaupallinen viestintä ei enää välttämättä ole yritysten tuottamaa, vaikka se voi olla yritysten viestintästrategioiden aikaansaamaa.  Alustatalous niinikään lisää hämmennystä käyttäjän ja kuluttajan käsitteille.

Kuinka sinun opetuksessasi kuluttajuus määritellään? Mitä opetat, miten havainnollistat?

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksiamme:
Elämämme roolit ja areenat
Sopiminen pätee myös jakamis- ja kiertotalouteen
Mitä kuluttaja on?

Mitä kuluttaja on?

Vieraskynä —  25.2.2016

Vaikka päivätyössäni en juurikaan uhraa aikaa siihen, että pohtisin kuluttajan ja kulutuksen määrittelyjä, niin aina aika ajoin sitä joutuu tekemään, mikä on ihan hyödyllistäkin. Kuluttaja-käsite on monella tapaa ongelmallinen, kun sen merkitystä ryhtyy oikein perinpohjaisesti miettimään. Gummeruksen Uuden suomen kielen sanakirjan mukaan kuluttajalla tarkoitetaan tavaroita tai palveluita käyttävää henkilöä. Kulutus määritellään vähän laajemmin, sen taloustieteellisessä merkityksessä; se on hyödykkeiden ostoa ja käyttöä tarpeiden tyydyttämiseksi.

Määritelmät ovat sekä tieteellisesti että tämän päivän todellisuuden näkökulmasta hyvin kapeita, erityisesti kuluttajan määritelmä, joka rajoittuu vain tavaran tai palvelun käyttämiseen. Siitä puuttuvat kokonaan käyttöä edeltävät ja seuraavat toimet: tiedonhaku, päätöksenteko, valinta, ostotapahtuma ja sen suunnittelu sekä käytön arviointi esim. tyytyväisyys käytöstä tai oston katuminen.

Kun googleen kirjoittaa sanan kuluttaja, saa hakutulokseksi aktiiviseen kuluttajaan ja kuluttajansuojaan liittyviä instituutioita. Kuluttaja on tässä kontekstissa markkinoilla oleva toimija, jota vahvistetaan informaatiolla ja jonka suojaksi on räätälöity lainsäädäntöä.

Muistan joskus vuosia sitten kohdanneeni luennollani Helsingin yliopistossa opiskelijan, joka julisti minulle elävänsä kulutusyhteiskunnan ulkopuolella. Hän kertoi dyykkaavansa ruokansa kauppojen roskiksista, saavansa vaatteensa kavereiltaan ja asuvansa kavereidensa nurkissa. Hänen mielestään kulutus oli vain tavaroiden hankkimista, jonka ulkopuolelle jäivät kokonaan palvelut sekä tavaroiden käyttäminen. Aiheesta virisikin mielenkiintoinen keskustelu. Tänä päivänä, jos aiomme käydä työssä tai opiskella, emme oikein pääse kulutusta pakoon, vaikka sitä haluaisimmekin.

Taloustieteessä kulutus on tarpeiden tyydytystä, jossa resursseja – lähinnä rahaa ja aikaa – optimaalisesti käyttäen tavoitellaan hyödyn maksimointia, mahdollisimman hyvää hyvinvointia. Tässä lähestymistavassa ajatellaan, että yksilö osaa kaikkea tarjolla olevaa informaatiota hyödyntäen tehdä hyvinvointinsa kannalta parhaimmat ratkaisut eli hankkia rajallisten resurssiensa puitteissa hänelle parhaimmat tuotteet. Kuluttamisesta yli jäävä raha säästetään.

Mistä toimijasta ja toiminnasta voidaan sitten puhua, kun yksilö hankkii ja käyttää tavaroita ja palveluita korostaakseen identiteettiään tai kuuluakseen johonkin ryhmään? Myös tässä on kyse hyvinvoinnin tavoittelusta, mutta kuluttaja- ja kulutus-käsitteet eivät oikein tähän yhteyteen sovi. Tänä päivänä ihmiset muodostavat tiettyjen tavaroiden tai palveluiden käytön ympärille erilaisia yhteisöjä: alakulttuureja, elämäntaparyhmiä ja heimoja. Yhteisöjen toiminta perustuu yhteisten kiinnostusten kohteille, joita voivat olla erilaiset maut, mieltymykset, harrastukset tai brändit. Yhteisöjen toiminnassa keskeistä on kulutuskohteiden ja -käytäntöjen ympärille muodostettavat merkitykset, symbolit ja tarinat.

Entä mistä puhutaan, kun ihminen kulutusvalinnoissaan haluaa toteuttaa tiettyjä moraalisia arvoja, esimerkiksi kiinnittää huomiota kulutuksen ympäristövaikutuksiin? Tällöin ihminen voi pidättäytyä tavaroiden hankinnasta tai hankkia niitä käytettynä. Onko hän silloin kuluttaja ja onko tämä toiminta kulutusta?

Yiannis Gabriel ja Tim Lang erottivat vuonna 1995 kirjassaan ‘The Unmanageable Consumer: Contemporary Consumption and Its Fragmentation’ kuluttajan erilaisia rooleja. Heidän mukaansa kuluttaja voi olla valitsija, kommunikoija, löytöretkeilijä, hedonisti, identiteetin rakentaja, uhri, kapinallinen, aktivisti tai kansalainen. Tämän pohjalta voisi kysyä, olisiko jatkossa tarkoituksenmukaista erottaa, millaisesta kuluttaja-toimijasta missäkin tilanteessa on kyse?

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopistossa kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.

”Alaikäinen poika pelasi vanhemman älypuhelimella nettipeliä, jota mainostettiin ilmaisena. Puhelimeen oli käyttöönottohetkellä käyttäjätilitietoihin syötetty luottokorttitiedot. Poika oli onnistunut pelatessaan ostamaan uusia maksullisia pelinappuloita vanhemman tietämättä. Puhelinlasku kyseiseltä kuukaudelta nousi arvaamatta yli 800 €.” Continue Reading…

Vielä kymmenen vuotta sitten, kun aloimme puhua lasten kuluttajakasvatuksesta, sitä pidettiin lähes mahdottomana ajatuksena. Silmiä avasi tutkimustulokset, jossa todettiin, että

  • Alle kaksivuotiaat lapset tunnistavat tuotemerkkejä ja osaavat pyytää tuotteiden ostamista.
  • Alle nelivuotiaat lapset pystyvät tekemään ostoksia opastettuina.
  • Kahdeksanvuotiaat lapset tekevät itsenäisiä ostopäätöksiä.
  • Yhdeksänvuotiaat lapset ovat alkaneet toimia kuluttajan roolissa.
  • Kymmenvuotiaat lapset ovat omaksuneet merkittävimmät kulutustottumuksensa ja käyttäytymismallinsa. (McNeal 1999)

Kuluttajuus oli ollut aiemmin vain aikuisten juttu, entä nyt? Tänä päivänä on selvää, että lapset käyttävät kuluttajina rahaa yhä nuorempina. Tarjolla on enemmän tuotteita ja palveluja kuin koskaan ennen, ja lapset viettävät vapaa-aikansa kulutuskeskeisemmässä ympäristössä. Tiedämme, että lapsuudessa opitut tavat vaikuttavat myöhemmin kuluttajakäyttäytymiseen. Tämä totuus on hyvin mukana uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Seuraavissa postauksissa käsitellään kuluttajakasvatusta osana laaja-alaisen opetuksen tavoitteita.

Kuluttajuutta 24/7

Valpuri —  28.1.2015

Olemme kaikki kuluttajia, halusimme tai emme. Kaupankäyntiä ja valintoja tapahtuu vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa kodin seinien sisäpuolella ja näitä valintoja tekevät kaikki perheen jäsenet, myös lapset. Kasvamme kuluttajaksi ja kuluttajana niin kotona, kaupassa ja somessa, lasten kanssa ihmetellen ja oppilaiden kanssa tutkien. Voimme vertailla, etsiä tietoa ja keskustella muiden kuluttajien kanssa. Voimme jakaa hyvät ja huonot kokemuksemme, toimia viraalimarkkinojina, jos niin haluamme, mutta myös vahingossa. Siis kuka kasvattaakaan ketä? Continue Reading…