Archives For Kuluttaja

Koulut ovat paljon vartijoina, kun tulevaisuuden taitoja kehitetään. Opetussuunnitelman perusteet mainitsevat monessa eri yhteydessä kestävän kuluttajuuden. Miten tulevaisuuden kuluttajuuteen voi ohjata ja mitä asioita on tarpeen opetuksessa nostaa esiin? Tavallisimmin kuluttajuuteen mielletään kolme asiaa: ekologia, arjen valinnat ja taloudenhallinta. Neljäskin määrittelytapa on jo olemassa: kuluttaja-tuottaja –yhdistelmä.

1. Ekologia, luonnonvaroja kuluttamassa

Kestävää kuluttajuutta voidaan katsoa ekologian, ilmastonmuutoksen ja elämäntavan näkökulmasta. Se lienee laajin näkökulma, jolloin kaikki mitä teemme on kuluttamista ekologisesta näkökulmasta. Puhutaan kansalaisen ja yksilön tavasta elää maapallolla ja käyttää sen resursseja.

istock_000071714163_large2. Arjen valinnat

Toinen tapa lähestyä kuluttajuutta on laaja arjessa toimimisen näkökulma, tuotteiden ja palveluiden hankinta. Kestävyys näin pohdittuna onkin vastuullisuutta, eettisyyden ja ympäristönäkökulman pohdintaa. Tässä ajattelussa kuluttaja on yhteiskunnallinen ja kotitalouden toimija, kuluttaminen on käsitteellisesti lähellä käyttämistä.Tällöin ei välttämättä oteta kantaa siihen, miten tuote hankitaan, ostetaanko yksityishenkilöltä vai yritykseltä. Lähtökohta on ihminen valitsijana ja valinnan vaikutus yhteisöön. Kuluttaja-kansalainen on lähellä tätä ajattelua.

3. Talouden hallintaa ja hyödykkeiden hankintaa

Kolmas tapa lähestyä kuluttajuutta liittyy taloudenhallintaan ja kuluttajakauppaan. Käsitettä kuluttaja tarvitaan määrittämään arjessa toimivan yksilön oikeuksia ja vastuita. Kuluttajaoikeuksiaan voi hahmottaa ja käyttää vain, jos tuntee kuluttajan käsitteen.

”Kuluttajana pidetään kuluttajansuojalaissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.”

Kuluttajataitoja tarvitaan, kun tekee kaupan eli sopimuksen yrityksen kanssa. Käsitteen kautta voidaan määritellä myös kuluttajan oikeudet ja vastuut. Digitaalisuus ja alustatalous korostavat tarvetta tiedostaa kenen kanssa kauppaa käy, kenen kanssa sopimuksen tekee ja millä säännöillä kulloinkin toimitaan.

Little girl working on laptop at night in a fishing net, Internet addiction disorder conceptual photo collage4. Digiajan ”user, consumer, prosumer”

Viime aikoina on muodostunut neljäs, digitaalisen ajan kuluttajuus, johon yhdistyy tuottajuus. Esimerkiksi mediassa yksilö voi toimia tuottajana ja kuluttajana. Mainonta verkossa osallistaa kaikki kansalaiset sekä tuottajat että kuluttajat. Kaupallinen viestintä ei enää välttämättä ole yritysten tuottamaa, vaikka se voi olla yritysten viestintästrategioiden aikaansaamaa.  Alustatalous niinikään lisää hämmennystä käyttäjän ja kuluttajan käsitteille.

Kuinka sinun opetuksessasi kuluttajuus määritellään? Mitä opetat, miten havainnollistat?

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksiamme:
Elämämme roolit ja areenat
Sopiminen pätee myös jakamis- ja kiertotalouteen
Mitä kuluttaja on?

Mitä kuluttaja on?

Vieraskynä —  25.2.2016

Vaikka päivätyössäni en juurikaan uhraa aikaa siihen, että pohtisin kuluttajan ja kulutuksen määrittelyjä, niin aina aika ajoin sitä joutuu tekemään, mikä on ihan hyödyllistäkin. Kuluttaja-käsite on monella tapaa ongelmallinen, kun sen merkitystä ryhtyy oikein perinpohjaisesti miettimään. Gummeruksen Uuden suomen kielen sanakirjan mukaan kuluttajalla tarkoitetaan tavaroita tai palveluita käyttävää henkilöä. Kulutus määritellään vähän laajemmin, sen taloustieteellisessä merkityksessä; se on hyödykkeiden ostoa ja käyttöä tarpeiden tyydyttämiseksi.

Määritelmät ovat sekä tieteellisesti että tämän päivän todellisuuden näkökulmasta hyvin kapeita, erityisesti kuluttajan määritelmä, joka rajoittuu vain tavaran tai palvelun käyttämiseen. Siitä puuttuvat kokonaan käyttöä edeltävät ja seuraavat toimet: tiedonhaku, päätöksenteko, valinta, ostotapahtuma ja sen suunnittelu sekä käytön arviointi esim. tyytyväisyys käytöstä tai oston katuminen.

Kun googleen kirjoittaa sanan kuluttaja, saa hakutulokseksi aktiiviseen kuluttajaan ja kuluttajansuojaan liittyviä instituutioita. Kuluttaja on tässä kontekstissa markkinoilla oleva toimija, jota vahvistetaan informaatiolla ja jonka suojaksi on räätälöity lainsäädäntöä.

Muistan joskus vuosia sitten kohdanneeni luennollani Helsingin yliopistossa opiskelijan, joka julisti minulle elävänsä kulutusyhteiskunnan ulkopuolella. Hän kertoi dyykkaavansa ruokansa kauppojen roskiksista, saavansa vaatteensa kavereiltaan ja asuvansa kavereidensa nurkissa. Hänen mielestään kulutus oli vain tavaroiden hankkimista, jonka ulkopuolelle jäivät kokonaan palvelut sekä tavaroiden käyttäminen. Aiheesta virisikin mielenkiintoinen keskustelu. Tänä päivänä, jos aiomme käydä työssä tai opiskella, emme oikein pääse kulutusta pakoon, vaikka sitä haluaisimmekin.

Taloustieteessä kulutus on tarpeiden tyydytystä, jossa resursseja – lähinnä rahaa ja aikaa – optimaalisesti käyttäen tavoitellaan hyödyn maksimointia, mahdollisimman hyvää hyvinvointia. Tässä lähestymistavassa ajatellaan, että yksilö osaa kaikkea tarjolla olevaa informaatiota hyödyntäen tehdä hyvinvointinsa kannalta parhaimmat ratkaisut eli hankkia rajallisten resurssiensa puitteissa hänelle parhaimmat tuotteet. Kuluttamisesta yli jäävä raha säästetään.

Mistä toimijasta ja toiminnasta voidaan sitten puhua, kun yksilö hankkii ja käyttää tavaroita ja palveluita korostaakseen identiteettiään tai kuuluakseen johonkin ryhmään? Myös tässä on kyse hyvinvoinnin tavoittelusta, mutta kuluttaja- ja kulutus-käsitteet eivät oikein tähän yhteyteen sovi. Tänä päivänä ihmiset muodostavat tiettyjen tavaroiden tai palveluiden käytön ympärille erilaisia yhteisöjä: alakulttuureja, elämäntaparyhmiä ja heimoja. Yhteisöjen toiminta perustuu yhteisten kiinnostusten kohteille, joita voivat olla erilaiset maut, mieltymykset, harrastukset tai brändit. Yhteisöjen toiminnassa keskeistä on kulutuskohteiden ja -käytäntöjen ympärille muodostettavat merkitykset, symbolit ja tarinat.

Entä mistä puhutaan, kun ihminen kulutusvalinnoissaan haluaa toteuttaa tiettyjä moraalisia arvoja, esimerkiksi kiinnittää huomiota kulutuksen ympäristövaikutuksiin? Tällöin ihminen voi pidättäytyä tavaroiden hankinnasta tai hankkia niitä käytettynä. Onko hän silloin kuluttaja ja onko tämä toiminta kulutusta?

Yiannis Gabriel ja Tim Lang erottivat vuonna 1995 kirjassaan ‘The Unmanageable Consumer: Contemporary Consumption and Its Fragmentation’ kuluttajan erilaisia rooleja. Heidän mukaansa kuluttaja voi olla valitsija, kommunikoija, löytöretkeilijä, hedonisti, identiteetin rakentaja, uhri, kapinallinen, aktivisti tai kansalainen. Tämän pohjalta voisi kysyä, olisiko jatkossa tarkoituksenmukaista erottaa, millaisesta kuluttaja-toimijasta missäkin tilanteessa on kyse?

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopistossa kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.

”Alaikäinen poika pelasi vanhemman älypuhelimella nettipeliä, jota mainostettiin ilmaisena. Puhelimeen oli käyttöönottohetkellä käyttäjätilitietoihin syötetty luottokorttitiedot. Poika oli onnistunut pelatessaan ostamaan uusia maksullisia pelinappuloita vanhemman tietämättä. Puhelinlasku kyseiseltä kuukaudelta nousi arvaamatta yli 800 €.” Continue Reading…

Vielä kymmenen vuotta sitten, kun aloimme puhua lasten kuluttajakasvatuksesta, sitä pidettiin lähes mahdottomana ajatuksena. Silmiä avasi tutkimustulokset, jossa todettiin, että

  • Alle kaksivuotiaat lapset tunnistavat tuotemerkkejä ja osaavat pyytää tuotteiden ostamista.
  • Alle nelivuotiaat lapset pystyvät tekemään ostoksia opastettuina.
  • Kahdeksanvuotiaat lapset tekevät itsenäisiä ostopäätöksiä.
  • Yhdeksänvuotiaat lapset ovat alkaneet toimia kuluttajan roolissa.
  • Kymmenvuotiaat lapset ovat omaksuneet merkittävimmät kulutustottumuksensa ja käyttäytymismallinsa. (McNeal 1999)

Kuluttajuus oli ollut aiemmin vain aikuisten juttu, entä nyt? Tänä päivänä on selvää, että lapset käyttävät kuluttajina rahaa yhä nuorempina. Tarjolla on enemmän tuotteita ja palveluja kuin koskaan ennen, ja lapset viettävät vapaa-aikansa kulutuskeskeisemmässä ympäristössä. Tiedämme, että lapsuudessa opitut tavat vaikuttavat myöhemmin kuluttajakäyttäytymiseen. Tämä totuus on hyvin mukana uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Seuraavissa postauksissa käsitellään kuluttajakasvatusta osana laaja-alaisen opetuksen tavoitteita.

Kuluttajuutta 24/7

Valpuri —  28.1.2015

Olemme kaikki kuluttajia, halusimme tai emme. Kaupankäyntiä ja valintoja tapahtuu vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa kodin seinien sisäpuolella ja näitä valintoja tekevät kaikki perheen jäsenet, myös lapset. Kasvamme kuluttajaksi ja kuluttajana niin kotona, kaupassa ja somessa, lasten kanssa ihmetellen ja oppilaiden kanssa tutkien. Voimme vertailla, etsiä tietoa ja keskustella muiden kuluttajien kanssa. Voimme jakaa hyvät ja huonot kokemuksemme, toimia viraalimarkkinojina, jos niin haluamme, mutta myös vahingossa. Siis kuka kasvattaakaan ketä? Continue Reading…