Archives For Kuluttajan oikeudet ja vastuu

Vlogissa Taina Mäntylä ja Ella Airola keskustelevat kuluttajuuden muutoksesta ja kuluttajataitojen opettamisesta. Opettajalle voi olla haastellista seurata nopeasti muuttuvia kuluttajailmiöitä. Miten sinä pysyt ajan tasalla?

Opettajan tietopankki: kkv.fi/opettajalle

”Nykyään kuluttaminen on kauhean helppoa. Netissä tehdyt ostokset ja vaikkapa Netflixin kaltaisten palvelujen kuukausimaksut ovat pieniä puroja, joista helposti yhteensä kertyy isoja summia.” toteaa viime vuoden 2016 Talousguruvoittaja Maija Löyskä  Helsingin Sanomien haastattelussa 3.3.2017

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomas Niskakangas katsoo kolumnissaan tärkeimmiksi taidoiksi perinteisen säästämisen ja sijoittamisen. Näitä taitoja hän perustelee sillä, että koron käsitteen ja korkolaskun ymmärtäminen estää velkaantumista. Samassa kolumnissa puhutaankin sitten jo riskin ottamisesta ja sijoittamisesta, joka on usein jo kaukana tavallisen koululaisen tai lukiolaisen tai heidän perheidensä elämästä.

Ostosten tekeminen kellon ympäri ja lompakon muuttuminen digitaaliseksi muuttaa vahvasti lasten ja nuorten oppimisympäristöä. Olemme tilanteessa, jossa vanhat kasvatusperinteet eivät enää toimi. Ilmiö on tunnettu mediakasvatuksessa, ja nyt toimintaympäristön muutos rynnistää taloustaitoihin.

Tämä haastaa myös taloustaitokilpailut, jotka ovat perinteisesti olleet pankkien tapa tehdä yritysyhteistyötä koulujen kanssa. Pian markkinoilla on kuitenkin myös uusia toimijoita ja uudenlaisia rahoituspalveluita, ja nuoret voivat hankkia erilaisilla puhelinsovelluksilla toimivia tilejä perinteisten suomalaisten pankkien sijaan.

Taloustaito ei sinällään muutu, se vain monipuolistuu toimintaympäristön muuttuessa. Se on yhdistelmä perinteistä taloustaitoa sekä kuluttajan oikeuksien tuntemista, siinä on myös aimo annos medialukutaitoa ja paljon arjenhallintaa.

Taloustaidoissa on kysymys osaamisesta, joka näkyy kykynä toimia kuluttajana digitaalisissa ympäristöissä. Se on uudenlaista osaamista joka osaltaan vaikuttaa kuluttajien taloudelliseen hyvinvointiin.

Talouttaan taitavasti hoitava ihminen käyttää voimavaroja tarkoituksenmukaisesti ja hallitsee talouttaan yrittäjämäisellä tavalla. Hän ottaa vastuun taloudellisesta tilanteestaan sekä ymmärtää kulutuksensa suhteessa kokonaistalouteensa.

Taloudenpitoon tarvitaan kykyä ymmärtää digitaalisia markkinointi- ja mainoskäytäntöjä. Erityisen tärkeäksi nousee kyky hallinnoida verkossa tapahtuvia sopimuksia ja maksutapahtumia. Yksi uusi taloustaidon laji on hahmottaa digitaalisen tietojen keräämisen ja kasvavan vuorovaikutustalouden riskit ja hyödyt.

Tutustuin talousguru 2017 kysymyksiin ja jään odottamaan talousguru-kilpailun digiloikkaa, jossa verkossa tehtävät sopimukset ja sopimusehdot, maksamisen uudet menetelmät ja digitaalisen ajan taloudenhallinnan haasteet ja innovaatiot pääsevät samalle viivalle perinteisten korkojen ja sijoituspohdintojen rinnalle.

Kuluttajavalituksen tekeminen on kuluttajakasvatuksen klassinen oppimistehtävä. Nyt voit tehdä sen myös digitaalisesti reklamaatio-apurin avulla. Ohjaat samalla oppilasta käyttämään digitaalisia apuvälineitä arjen hyötykäyttöön. Samalla aktivoit oppilasta etenemään reklamoinnissa oikeassa järjestyksessä.

Ihan ensimmäisenä kuluttajan kannattaa reklamoida yritykseen, josta on palvelun tai tuotteen hankkinut.areklamaatio-apuri-og

Pyydä oppilaita valitsemaan joko omassa elämässä tapahtunut virhetilanne tai kuvittelemaan tilanne, jossa tuote tai palvelu ei ole vastannut, sitä mitä luvattiin tai kauppa ei mennyt muuten niin kuin on oletettavaa. Sen jälkeen menkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston reklamaatio-apurin sivuille.
Oppilaat etenevät täyttämällä valitsemansa ongelmatilanteen yksityiskohdat apuriin ja lopulta saavat järjestelmän luoman valituskirjeen. Pyydä oppilaita lähettämään kirje omaan sähköpostiinsa. Kun kirjeet on saatu perille, voidaan ne tulostaa ja arvioida mitkä ovat valituksessa tarvittavat tiedot.

Harjoitusta voi ryydittää draamaosuudella, joissa pareittain toinen voi olla asiakaspalvelun työntekijä ja toinen kuluttaja. Tässä yhteydessä voidaan harjoitella hyvää käytöstä ja omien asioiden hoitoa.

Oppilaille kannattaa lopuksi todeta, että oikeassa valitustilanteessa heidän olisi lähettävä kirje sähköpostilla yritykseen, jolle reklamaation haluaa tehdä.

Kun koulussa harjoittelee reklamaation tekemisen, siinä opitut periaatteet palaavat mieleen myös elämän tositilanteissa.

Harjoituksen päätteeksi voit näyttää videon kuluttajaneuvonnasta ja kertoa, että se on seuraava vaihe, mikäli yritykselle tehty valitus ei tuottanut tulosta.

Moni lapsi ilahtuu tänäkin vuonna saatuaan joululahjaksi erilaisia laitteita ja verkossa pelattavia pelejä. Samaan pakettiin aikuisen kannattaisi ”paketoida” myös omaa aikaansa ja mielenkiintoaan. Olisi hyvä valmistautua ohjaamaan lasta pelaamalla ja leikkimällä itsekin.

Voit säilyttää joulumielen parhaiten, kun suunnittelet etukäteen miten neuvot ja opastat lasta uuden laitteen käyttämisessä. Itse pelaaminen sujuu usein kuin leikki, mutta peliin liittyy monesti käyttöehtoja, tietoturvaa ja kenties maksullisia ominaisuuksia, jotka voivat olla haasteellisia niin lapselle kuin aikuisellekin.

Tutki siis jo etukäteen mitä laitteella voi tehdä ja millaisia riskejä pelaamiseen liittyy. Selvitä esimerkiksi voiko lasten leikeistä ja pelaamisesta syntyä yllättäviä kuluja. Kannattaa myös etukäteen pohtia, miten laite vaikuttaa lapsen ajankäyttöön ja arkirytmeihin. Kun suunnittelet asioita etukäteen, takaat varmemmin hyvän joulumielen kaikille.

Ohjatessasi lasta voit ottaa hänet syliin tutustumaan laitteen käyttöohjeisiin, tekniikkaan ja valikoihin. Voitte keskustella ja tutkia, mitä lahjalla voi tehdä ja mitä perheen sisäisiä sääntöjä ja ohjeita pelaamiseen ja laitteen käyttöön liittyy. Vastuu käytöstä, estoista ja asetuksista on aina aikuisella, ja lapsi tarvitsee ohjausta laitteen ja pelin käyttöperiaatteista. Hyvä tapa on ohjata lasta kysymään aina aikuiselta lupa, jos hän haluaa ottaa käyttöön jonkin uuden ominaisuuden laitteessa tai tarjolle tulee pelissä jotakin ostettavaa.

Tässä video vanhemmille, miten yllättävät pelilaskut voi välttää.

Sosiaalisen median verkostoissa on yleensä tietty ikäraja liittymiselle. Snapchat on viimeisin laajan suosion saavuttanut sovellus. Siellä ikäraja on 13 vuotta, mutta on tavanomaista, että tätä nuoremmatkin innostuvat näistä palveluista.

Niinpä 8-vuotias kirjautui kaverien suosituksesta Snapchatiin – siinä piti lapsen saaman evästyksen mukaan ”pikkasen valehdella” – ja liittyi seuraamaan kummisetäänsä, kun tätä tarjottiin puhelinnumerotietojen perusteella. Kummisedän tarinat ovat ihan jotain muuta kuin 8-vuotiaalle soveltuvia. Niinpä kummisetä blokkasi lapsen ja kertoi asiasta vanhemmille. Vanhemmat sopivat lapsen kanssa Snapchat-profiilin poistamisesta.

Useat vanhemmat kokevat ikärajat turhina, kun kaikki muut kuitenkin ovat palvelussa. Ikärajoilla on kuitenkin oikeasti merkitystä, sillä ne eivät ole vain amerikkalaisten firmojen varautumista joukkokanteisiin. Aineisto ei ole aina lasten silmille tarkoitettua, saatikka sopivaa.

Toinen puoli asiassa on lasten henkilötietojen käsittely ja käyttäminen markkinointitarkoituksiin. EU:n vuonna 2018 voimaantuleva tietosuoja-asetus lähtee siitä, että vanhemmat päättävät, haluavatko suojata lastensa henkilötietoja. Lapsi itse ei päätä. Lapsen henkilötietoja saa käsitellä vain, jos vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa. Ikäraja on 16 vuotta, mutta kansallisesti voidaan säätää alemmasta ikärajasta – se ei saa kuitenkaan olla alle 13 vuotta.

Lapset eivät ole perillä henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, seurauksista, asianomaisista suojatoimista tai omista oikeuksistaan. Asetuksen mukaan rekisterinpitäjän pitää toteuttaa ”kohtuulliset toimenpiteet” tarkistaakseen, että lapsen huoltaja on antanut suostumuksen henkilötietojen käsittelyyn ”käytettävissä oleva teknologia huomioon ottaen”. Jos jatkossakin on mahdollista, että lapsi voi itse ilmoittaa ikänsä, eikä sitä tarkisteta, tietosuoja-asetuksen tavoite ei toteudu. Kun EU:n uusi tietosuoja-asetus tulee todeksi, on mahdollista vaatia, että lapsuudessa kerätyt tiedot poistetaan. Kun ikä on jo alun perin ilmoitettu väärin, syntyy tästä kiva soppa.

Tähän mennessä ei ole ollut vielä mahdollisuutta todentaa lapsen ikää luotettavalla tavalla verkossa. Vaikka teknologia on kehittynyt hurjasti, ikärajakysymykset ovat jääneet ratkaisematta. Iän todentaminen on kuitenkin olennaista sekä tietosuojasyistä että myös lapsen suojaamiseksi sopimattomalta aineistolta. Iso-Britannia on lähtenyt toimiin, jotta iän todentaminen toimisi verkossa. Syynä aloitteeseen on ensisijaisesti pornografisten sivustojen sulkeminen alaikäisiltä. Lähtökohtana on, että pelkästään syntymäajan kirjoittaminen sivuille ei jatkossa riitä. Ehdotus on ollut lausuntokierroksella. Valmisteilla on yhteenveto ja johtopäätökset lausunnoista.

Toivottavasti helposti toteutettava malli löytyy, jotta netissä voitaisiin tarvittaessa varmistaa palvelun käyttäjäksi haluavan ikä. Sitä ennen vanhempien on syytä seurata lastensa käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ja miettiä, onko hyvä, että lapsi oppii iän valehtelemisen olevan ihan ok.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Työpiste 2.

Kaveri ei pääsekään joulupukiksi lapsille, mistä korvaava pukki? Sisustusta olisi kiva päivittää. Kesälomalla voisi kokeilla vuokrata asunnon hotellin sijaan.

Kysymyksemme Kuluttajapäivän työpisteellä oli: Mikä näitä edellä lueteltuja asioita yhdistää? Yhdistävä tekijä on vertaisverkkokauppa, joka on kahden kuluttajan välillä käytävää kauppaa verkossa. Kaupan kohteena voi yhtä hyvin olla niin hyödykkeet kuin palvelutkin.

Aika moni kuluttaja on myös törmännyt sosiaalisen median kirpputoreihin sekä isompiin alustoihin, jotka tarjoavat kirpputoripalvelua verkossa. Vertaisverkkokauppa perustuukin suureksi osaksi alustoihin, jotka ovat niin ostajien kuin myyjienkin käytössä. Alustan ylläpitäjä ei useimmiten osallistu varsinaiseen kaupankäyntiin, vaan toimii vain kaupan koordinoijana. Alustataloudesta on tässä blogissa Kilpailu-ja kuluttajaviraston Maija Puomila blogannutkin jo aiemmin.kaupanliitto1

Yhteistyökumppanimme Kaupan liitto on toiminut yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa, ja osana laajempaa tutkimusyhteistyötä kerättiin samalla tietoja vertaisverkkokaupan tilanteesta Suomessa.

Selvityksestä ilmenee, että vertaisverkkokauppa on kasvanut marginaali-ilmiöstä jo melko suureksi ilmiöksi ja reilun puolentoista vuoden aikana ennen selvityksen tekoa vuonna 2014 jo noin kaksi miljoonaa suomalaista on toiminut joko myyjänä tai ostajana vertaisverkkokaupan piirissä. Selvityksestä ilmenee samalla, että sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa vertaisverkkokauppaa oli käynyt noin 800 000 suomalaista

Monet yritykset ovat vastanneet vertaisverkkokaupan tuomaan kilpailuasetelmaan perustamalla itse esimerkiksi second hand-myymälöitä varsinaisten uutta tavaraa myyvien liikkeiden läheisyyteen ja ottamalla asiakkailta vanhoja vaatteita kierrätykseen uuden ostamisen yhteydessä.

Yhteiskunnallisella tasolla vertaisverkkokaupan haasteita ja epäselviä kohtia ovat muun muassa palveluihin liittyvät verotukselliset kysymykset. Esimerkiksi yksityiset toimijat, vaikkapa kuljetuspalveluja tarjoavat kuljettajat, eivät maksa veroa, mutta kuitenkin käyttävät hyväkseen kaupunkien infrastruktuuria. Samanlaisia haasteita aiheuttaa esimerkiksi yksityisten henkilöiden asunnon vuokraus, jonka vuokratulon ilmoittaminen jää vuokranantajan vastuulle. Yksityisten yrittäjien kannalta katsottuna palvelujen tarjoajilta puuttuvat taas vastaavasti työntekijöitä suojaavat palvelut, kuten terveydenhuolto ja muiden etujen valvonta.

Kuluttajapäivän tapahtuman työpisteellämme vieraili n.100 henkilöä seitsemänä eri pienryhmänä. Työpisteellä keskusteltiin vertaisverkkokauppaan liittyvistä haasteista, kokemuksista ja tulevaisuudesta. Vierailijat vastasivat myös kyselyyn, jossa kartoitettiin vertaisverkkokaupassa käytettyjä alustoja. Vastauksia tuli yhteensä 47 kpl, joista moni vastaaja oli käyttänyt useampia eri alustoja. Tulokset olivat yhteneviä Kaupan liiton teettämän tutkimuksen kanssa.

kaavio kaupanliitto

Kaupan liiton tutkimuksessa ilmeni, että vertaisverkkokauppaa käydään rahan säästämisen, kierrättämisen ja ekologisuuden motivoimana. Kuluttajan kannalta on oleellista tiedostaa kenen kanssa käy kauppaa ja ymmärtää vertaiskaupan kuluttajansuojan heikkous. Ongelmia kaupankäynnissä saattaa aiheuttaa myös ihmisten erilaiset käsitykset hyödykkeiden tai palveluiden laadusta.

Kirjoittajat Katri Mettälä, Tanja Saarinen ja Mirva Viljaala opiskelevat kotitalousopettajiksi Helsingin yliopistossa. He järjestivät työpisteen Kuluttajapäivän tapahtumaan yhteistyössä Kaupan liiton kanssa.

Talouskasvatus on tärkeää ja rahan käytön taito välttämätön. Se on ajatuspari, josta ollaan yksimielisiä. Miksi sitten otsikoissa kerrotaan yhä nuorempien velkaantuvan ja maksuhäiriömerkintäisten lisääntyvän? Talouskasvatus sisältyy opetussuunnitelmaan ja pankit kiertävät kouluissa kertomassa rahankäytöstä. Erilaisilla järjestöillä on hankkeita rahan käytön opastamiseen. Myös talous- ja velkaneuvonta tekee neuvontatyötä sen verran kuin velkaisten henkilöiden tilanteiden ratkomiselta ennättää. Tämä kaikki ei kuitenkaan riitä.

Pitäisiköhän puhua enemmän ostamisesta? Rahan käyttöhän perustuu ostamiseen, päätökseen hankkia jokin tuote tai palvelu. Ostamisessa kulminoituvat taloustaidot – valitsenko sellaisen tuotteen tai palvelun, johon minulla on varaa vai sellaisen, jonka voin rahoittaa ja maksaa myöhemmin. Pitäisikö jälleen puhua oman talouden budjetoinnista eli siitä mitä eläminen maksaa ja mihin käytettävissä olevien rahojen pitää riittää? Ennen puhuttiin säästäväisyydestä, nyt puhutaan yritysten tapaan oman talouden budjetoinnista. Pitäisikö meidän keksiä uusi trendikäs ilmaisu tälle asialle?

Taloustaitoa ryydittää aina ymmärrys kuluttajan oikeuksista eli siitä, osaanko tehdä sopimuksia. Nyky-yhteiskunta on täynnä erilaisia sopimuksia. Perinteisiä sopimuksia löytyy vaikkapa pankin luottosopimuksista, uudempia esimerkiksi yksityisen valvonnan parkkipaikoilta. Parkkipaikan ehtoihin sitoudut ajamalla vain ohi asiasta kertovan kyltin ja parkkeeraamalla ajoneuvon vapaaseen ruutuun. Digiteknologia on mahdollistanut sopimusehtojen nopean ja vaivattoman hyväksymisen tai hylkäämisen. Samalla sopimusehdot ovat pidentyneet ja monimutkaistuneet. Usein niiden kielikin on muu kuin oma äidinkieli.

Puuttuuko meiltä käsitys siitä, mikä saa meidät haluamaan jotakin tavaraa tai palvelua? Ilman mainonnan lukutaitoa voivat hyvätkin taloustaidot mennä hukkaan. Hahmotanko omat tarpeeni? Ymmärränkö miten inhimillinen tarpeeni kuulua joukkoon tai erottautua siitä vaikuttaa tekemiini ostoksiin? Entä olenko koukussa joihinkin statustuotteisiin tai -palveluihin, jotka saavat lompakkoni ja pankkitilini sekaisin kuukaudesta toiseen?

Talouskasvatus pelkkänä rahatietona ei riitä. Se että tuntee tilit, kortit ja maksumuodot ei tee meistä hyviä valitsijoita ja arjessa selviytyjiä. Selviytyjä tietää ja tuntee mikro- ja makrotalouden finanssitietouden, koska raha on liitännäisenä mukana kaikilla elämän saroilla. Onnistujia meistä tulee, kun omaamme riittävästi itseymmärrystä ja tajuamme kaupanteon kaikki vaiheet mukaan lukien kuluttajan oikeudet ja vastuut.

Tässä kirjoituksessa talouskasvatusta pohtivat Taina Mäntylä ja Sanna Helesuo Kilpailu- ja kuluttajavirastosta. Sanna vastaa talous-ja velkaneuvonnan ohjauksesta ja Taina koulujen kuluttajakasvatuksen kehittämisestä ja tukemisesta.

Täällä on pohdittu kuluttamisen käsitettä ja ihmeteltykin, kuka ylipäätään haluaa olla kuluttaja. Se on kieltämättä hankalan yleinen termi, josta on vaikea saada kiinni – paljon konkreettisempaa on puhua esimerkiksi asunnon ostajista, kännykän käyttäjistä tai auton viemisestä huoltoon. Näissä kaikissa tilanteissa nimittäin toimimme kuluttajan roolissa, jolloin myös kuluttajansuojalakia voidaan tarvittaessa soveltaa.

Tätä pohtiessani olen tullut piirtäneeksi oheisen kuvan. Siihen on kuvattu ne roolit ja areenat, joista arkipäivän järjestäytynyt yhteiskuntamme karkeasti jaoteltuna koostuu. Alareunasta löytyy kotitalous, jossa asumme ja josta käsin lähdemme päivän mittaan pistäytymään eri areenoilla:

Areenat, joilla toimimme eri rooleissa_iso

  1. Kun lähdemme käymään kaupassa, menemme toimimaan kaupallisilla markkinoilla. Siellä myydään ja ostetaan tavaroita ja palveluita, toimitaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan rooleissa ja operoidaan hinnoilla. Toiminta perustuu taloudelliseen päätöksentekoon ja kuluttaja on kaupanteon sopimuskumppani. Markkinointia, sopimuskäytäntöjä ja virhetilanteita hoidetaan kuluttajansuolain mukaan.
  2. Julkisten palveluiden markkinoilla tuotetaan ja käytetään yhteisiä palveluja (esim. tiet, koulut, sairaalat). Täällä toimitaan kansalaisen roolissa ja palvelujen tuotannosta vastaavat kunnat ja valtio. Vaihdon välineenä on niin ikään joko suoraan tai välillisesti raha. Toiminta perustuu verovarojen käyttöön ja demokraattiseen päätöksentekoon.
  3. Työmarkkinoilla tarjotaan työpaikkoja ja ollaan töissä. Roolit ovat työntekijän – työnantajan rooleja. Vaihdon välineenä on raha, joka maksetaan palkkana työsuoritusta vastaan. Oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaan.
  4. Vapaaehtoistoiminnan markkinoita käytämme esimerkiksi viedessämme lapsemme jääpalloharjoituksiin, joihin osallistumisen edellytyksenä on jäsenyys jossain urheiluseurassa. Toimintaa ohjaavat järjestön omat säännöt, joiden laatimista ohjaa yhdistyslainsäädäntö
  5. Keskeltä löytyvät uudet, kasvavat jakamis- ja vertaistalouden markkinat, jotka toimintatavoiltaan tulevat muiden areenoiden tontille. Siellä ihmiset myyvät ja ostavat suoraan toisiltaan, jolloin mm. kuluttajansuojajärjestelmät eivät toimi. Jakamista voi myös koordinoida jokin (netti)välityspalvelu, jota voi ylläpitää jokin yhteisö, yksityishenkilö tai myös yritys. Palveluja kutsutaan usein alustoiksi, minkä vuoksi jakamistaloutta usein kutsutaan myös alustataloudeksi. Jakamistaloudessa toimijoilla voi olla monenlaisia rooleja ja kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan raja hämärtyy.

Pääsääntöisesti eri markkinat toimivat kukin oman erilaisen viitekehyksensä ja lainsäädäntönsä mukaan, joskin kaupallisten markkinoiden toimintatapoja on jossain määrin alettu lainata tai odottaa myös esim. julkisilla ja vapaaehtoistoiminnan areenoilla. Jääpalloseuralta saatetaan odottaa samanlaista vastinetta rahalle ja mahdollisuutta reklamoida huonosta palvelusta kuin olemme tottuneet vaatimaan kuntosaliyrittäjältä, vaikka seurassa valmentamista hoidettaisiin vapaaehtoisena harrastuksena toisten vanhempien voimin.

Markkinat ovat myös sekoittumassa monin eri tavoin, minkä vuoksi on tärkeää oppia tunnistamaan, missä roolissa ja millaisella areenalla milloinkin on, koska sillä on kotitaloudelle (itsellemme) taloudellista ja muutakin merkitystä.

Kirjoittaja Maija Puomila on Kilpailu- ja kuluttajavirastossa Verkostot-yksikön johtaja.

Tilausansassa

Taina —  20.1.2016

Nykyään huijauksen uhriksi päätyy kenties helpommin kuin aikaisemmin. Ei siis kannata kritiikittä uskoa ihan kaikkia, erityisesti verkossa eteen tulevia kaupallisia viestejä – eikä kaikkeen tarjottuun kannata tarttua, vastata tai osallistua.

Huijauksissa annetaan usein jokin niin houkutteleva ja vahva lupaus, jotta tarjous vakuuttaa ja kiinnittää huomion. Mutta kaikki muu kirjoitetaan niin epäselvästi, että moni mainosten silmäilijä ohittaa tarjouksen ytimen.

Uskomattomien tarjousten yhteydessä ei useinkaan anneta aikaa miettiä. Päätös ostaa tai osallistua on huijauksissa yleensä tehtävä muutamassa minuutissa. Verkkosivujen tai puhelinmyyjän tarjouksessa kehotetaan toimimaan viivyttelemättä, tyyliin ” toimi heti”, ”nopeat syövät hitaat”, jotta viestin vastaanottajalle syntyisi tunne, että tuote, palkinnot, lahjakortit tai muut edut loppuvat kesken.

Tilausansojen toimintamalliin kuuluu myös se, että ensimmäinen tuotenäyte luvataan toimittaa postimaksun hinnalla. Sen sijaan mainitsematta jätetään, että halvan tuotteen ostamalla ajautuu samalla kestotilaajaksi, mikä tarkoittaa uusia tuotteita laskuineen kuukausittain.

Edellä kuvattuja toimintamalleja käytetään tyypillisesti sukka-, alushousu-, luontaistuote-, partahöyläkerhoissa. Tällaisen kerhon jäsenyys voi tulla yllätyksenä, koska yllätyksen takaavat seikat on piilotettu sopimusehtoihin, jotka eivät vastaa mainoksen viestiä. Tuotenäytteen sijaan tai tuotepakkauksen lisäksi kuluttaja saa laskun tuotteesta, jota ei ole ymmärtänyt tilanneensa.

KKV uudessa videossa kerrotaan, miten kannattaa menetellä, jos näyte- tai kokeilupakkaus osoittautuukin tilausansaksi.

Opetuksessa videota voi käyttää yhteiskuntaopin, kotitalouden, äidinkielen ja TVT- taitojen opetuksen yhteydessä.

Digitaalisessa kaupanteossa pätevät samat oikeudet ja vastuut sekä osaamisen lainalaisuudet kuin muutenkin kaupankäynnissä yritysten kanssa. Kuluttajansuojan periaatteet ovat voimassa, toimitaan sitten verkkokaupassa tai kivijalkakaupassa. Erityispiirteenä verkkokaupassa on palautusmenettely, mutta sekin on tuttua jo etämyynnistä eli puhelin- ja postimyynnistä.

Digikuluttajana tarvitsemme erinomaiset viestintä- ja tiedonhallintataidot sekä ymmärrystä digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen toimintalogiikasta, jotta pystymme toimimaan verkossa järkevästi sekä hankkimaan ja vertailemaan tarvitsemaamme tietoa.

Surffaillessamme netissä olemme jo astuneet ostopolulle. Tarvitsemme verkkosivistystä eli tiedonhallintataitoja kuten kriittistä ajattelua, kykyä suojata yksityisyyttä ja ymmärrystä siitä, että selailuhistoriamme tallentuu. Tästä riippuu se, millaiseksi  oma käyttäjäprofiilimme muodostuu ja millaisia kaupallisia viestejä tulemme jatkossa saamaan. Digitaitoja voidaan opetuksessa pohtia esimerkiksi seuraavan kaupanteon prosessin kautta:

  1. Vertailu ja tiedonhankinta
    Ostopäätös verkossa on tietoisen tiedonhankinnan ja pitkäaikaisen surffailun yhteistulosta. Tiedonhakuamme ja valintojamme helpottamaan on laadittu vertailusivustoja, mutta voiko niihin luottaa? Meillä on taipumus luottaa vertaisarvioihin, vaikka myös ne voivat olla osa yrityksen kaupallista viestintää.
  2. Kaupanteko
    Verkossa pitää pystyä hahmottamaan ja arvioimaan useita asioita samanaikaisesti. Joskus kokonaisuus hahmottuu yhdellä silmäyksellä, joskus tietoa joutuu etsimään useamman linkin kautta. Siksi on tärkeää, että ostajalla on ymmärrys siitä, mitä tietoja hän kaupan onnistumiseen tarvitsee.
    Yhä useammin asioidaan verkossa myös sellaisissa palveluissa jotka kuuluvat ns. jakamistalouden piiriin, jolloin kauppaa tehdäänkin yksityishenkilön kanssa. Silloin säännöt ovat toiset, ja tällöin on tärkeintä ottaa selvää, kenen kanssa asioi ja millä ehdoilla kauppaa tehdään. Surffailu ja tiedonhankinta eivät pelkästään auta hahmottamaan kuluttajansuojan kannalta olennaisia asioita. Löydänkö tarvittavat tiedot yrityksestä, onko se luotettava? Millä ehdoilla kauppaa tehdään, milloin saan tuotteen, miten se toimitetaan, onko ilmoitettu hinta kokonaishinta vai vaaditaanko laskussa enemmän? Mihin minä sitoudun?
  3. Maksaminen
    Maksamisvaiheessa kuluttajan digitaidot tulevat esille toisella tavalla. Tarvitsemme ymmärrystä eri maksumenetelmistä ja tajua muun muassa siitä, mihin oma luottokortin numero tai pin-koodi tallentuu. Keskeistä on valita maksutapa, jonka periaatteet ymmärtää. On tärkeää myös tuntea oma laitteensa ja sen toimintaperiaatteet maksamisessa sekä se, että laitteen tietoturva on kunnossa. Digitaitoa on olla selvillä ostostensa ja toimiensa kustannuksista ja arvioida ostoksiaan ja palveluiden käyttöään suhteessa omaan taloudelliseen tilanteeseen. Ostaminen ja lainan ottaminen verkossa on helppoa ja ostoksia voi tehdä myös tilanteissa, joissa harkintakyky ei ole parhaimmillaan, esimerkiksi yön pimeinä tunteina.
  4. Kaupanteon jälkeen
    Monet yritykset kutsuvat asiakkaitaan kertomaan kokemuksistaan brändiin liitetyssä mediassa, somessa, verkkosivuilla tai kilpailuissa. Digikuluttajan kannattaa miettiä haluaako olla mukana tuottamassa ja jakamassa yritysten kaupallista viestintää ja sisältöä. Yritykset seuraavat asiakasuskollisuutta ja viestivät sinulle, jos olet antanut yhteystietosi tai käyttäjäprofiilisi on löydettävissä verkosta. Kuluttajana kannattaa tiedostaa oikeutensa omiin tietoihinsa ja valita miten haluaa toimia. Toisaalta myös huonojen kokemusten kertominen verkkokeskusteluissa kannattaa tehdä asiallisesti. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan .