Archives For Kulutustottumus

Olisiko aika alkaa puhua kuluttajalukutaidosta? Puhumme taloudellisesta lukutaidosta, ympäristönlukutaidosta, teknologialukutaidosta jne. Kuluttajataidot nivoutuvat edellä mainittujen lisäksi kriittiseen lukutaitoon, visuaaliseen lukutaitoon ja verkkolukutaitoon, medialukutaitoon ja mediakompetensseihin. Kuluttajataidot ovat myös taloudellisen lukutaidon osa, jonka alalaji puolestaan on finanssilukutaito. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa kuluttajan tarvitsemasta osaamisesta.

Kun ihmisten käyttäytymisen yhteydessä puhutaan nyt erilaisista ja uusista lukutaidoista (engl. new literacies) ja niiden kehittämisestä, miksi emme puhu myös kuluttajalukutaidosta. Kuluttajalukutaitoon päästään kuluttajakasvatuksen ja elinikäisen oppimisen menetelmin tehtävällä kuluttajaosaamisen edistämistyöllä.

Aiemmin kuluttajaa valistettiin, annettiin tietoja, lisättiin tietoisuutta ja pyrittiin ohjaamaan kuluttajaa. Se perustui ajatukseen ihmismielen luulojen korvaamisella tiedolla.

Nykyisin taitoja ja osaamista arvioitaessa korostuvat uusien teknologioiden tehokkaan käytön vaatimukset: kuluttaja tarvitsee uudenlaisia taitoja, strategioita ja lähestymistapoja. Ne ovat keskeisiä globaalissa yhteisössä tapahtuvan yhteiskunnallisen ja markkinoilla tapahtuvan taloudellisen osallistumisen kannalta. Uudet lukutaidot vaatimuksineen muuttuvat ja vaihtelevat niitä määrittävien teknologioiden mukana, mikä edellyttää kuluttajalta jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittymistä.

Kohti kuluttajalukutaitoa
Uudet kuluttajataidot ovat perinteistä laajempi ja moniulotteisempi joukko taitoja, jotka liittyvät etenkin kehittyvien medioiden sekä uuden viestintä- ja tietotekniikan käyttöön. Käsitteessä korostuu näkemys siitä, että digitalisoituvassa yhteiskunnassa ei riitä mekaaninen luku- ja kirjoitustaito, vaan aktiivinen toiminnallinen lukutaito edellyttää erilaisia uusia lukutaitoja.

Kuluttajalukutaidon määritelmä voisi lähteä seuraavista osaamiskokonaisuuksista.

  • Taito hankkia tietoa, vertailla ja tehdä valintoja
  • Kyky toimia kaupallisessa mediassa
  • Kyky hallita taloutta ja omia resursseja
  • Taito toimia kuluttajan oikeuksien ja vastuiden mukaisesti

Nämä neljä kokonaisuutta sisältävät kestävän kehityksen ja digitalisaation edellyttämät taidot kuluttajana.

Miten sinä määrittelisit kuluttajalukutaidon?

Monet vanhemmat ovat epäonnistuneet talouskasvatuksessa, sanoo varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi.  Helsingin Sanomien kirjoituksessa 6.3.2017

Vanhemmuus on kuitenkin muutakin kuin onnistumista tai epäonnistumista kasvatuksessa. Olen työkseni pohtinut kuluttajakasvatusta jo kohta 15- vuotta. Samalla olen kasvattanut oman lapseni aikuiseksi. Olen itse siis en vielä isovanhempi-ikäinen, mutta en enää alaikäisenkään vanhempi.

Talous, raha ja kuluttaminen ovat helposti moraalisia, häpeän, ylpeyden tai onnistumisen aiheita. Kuitenkin syvimmiltään kyse on elämästä. Siihen kuuluu se kulttuuri jossa elämme, ja jota me ihmiset yhdessä luomme. Lapsi tai perhe ei ole saareke tämän ulkopuolella. Sen sijaan, että puhumme epäonnistuneesta vanhemmuudesta, meidän kannattaisi puhua maailmasta, taloudesta, kuluttamisesta ja rahan käytön monista eri tavoista.

Tähän maailmaan kuuluu kaikki innovaatiot, kaikki digiloikat ja kaikki mediailmiöt. Se on meidän kulttuuriamme.  Olemme monessa kulutukseen ja rahankäyttöön liittyvässä asiassa uuden edessä, joka päivä – myös vanhempina. Emme voi toimia ja kasvattaa niin kuin meitä itseämme on kasvatettu, vaan jokaisen vanhemman on keksittävä itse, miten reagoi uutuuksiin oman lapsensa kanssa. Tänä päivänä vanhemman on esimerkiksi päätettävä antaako lapselle käyttöön mobiilimaksamiseen liittyvän palvelun tai missä iässä sellaisen antaa?

Kestävä kulutus on välttämätöntä tulevaisuuden kannalta. Säästeliäisyys on osa sitä, miksi siis puhua erikseen kolikoiden possuun laittamisesta ja siitä, että ruokaa ei kannata heittää hukkaan, vaatteet kannattaa käyttää, siihen asti kunnes ovat epäsopivia tai rikkinäisiä.

Säästämisen siemen on omien tarpeiden tunnistamisen ja niiden tyydyttämisen keinojen oppimisessa. Lapselle ei siis kannata ostaa lohdutukseksi lahjoja, vaan mieluummin antaa aikaa ja syliä. Aikuistenkin yli varojen kuluttaminen saattaa johtua ennemmin tunteiden käsittelyn puutteesta kuin siitä, ettei ymmärtäisi mitä rahalla saa. Kestävyyden taustalla on oppi onnellisuudesta.

Entäpä, jos tänä päivänä onkin karhunpalvelus korostaa lapselle sitä, että tekemällä palveluksia saa vastineeksi rahaa? Kotitöistä maksettu palkkaraha kun tulee kuitenkin perheen omasta pussista. Entäpä jos talouskasvatuksessa keskitymme siihen ajatukseen, että monia asioita on maailmassa rajallisesti, aikaa, rahaa ja ruokaa jne. Niitä kannattaa käyttää vastuullisesti. Toisaalta meillä on paljon asioita, jotka eivät jakamalla hupene, kuten ystävällisyys, onnellisuus ja yhteisöllisyys. Niitä ei voi koskaan tuhlata.

Voisiko vanhempia kannustaa enemmän, vahvistaa ihmisten ymmärrystä siitä, että he itse luovat osaltaan sitä maailmaa, jossa eletään. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeää oppia hahmottamaan miten maailma toimii. Lapsi oppii parhaiten tekemällä ja harjoittelemalla. Oleellista taloustaitojen syntymisen kannalta on se, että tehdään lapsen kanssa yhdessä. Kun aikuinen itse toimii rahan kanssa vastuullisesti, kertoo, näyttää mallia ja perustelee toimintaansa. Se on jo ”onnistunutta” talouskasvatusta.

Visuaalisesti vahva ja vaikuttava dokumenttielokuva Machines vie katsojansa keskelle intialaisen tekstiilitehtaan koneiden pauhua ja kemikaalihuuruja. Rahul Jainin ohjaamassa, suomalais-saksalais-intialaisena yhteistuotantona toteutetussa elokuvassa seurataan Intian Gujaratissa sijaitsevan tekstiilitehtaan toimintaa. Tehtaassa tuotetaan materiaalia myös Suomessa tunnetuille vaatemerkeille ja elokuva tekeekin näkyväksi yhden osan kansainvälisen vaateteollisuuden kasvottomasta ketjusta.

Elokuvasta näkökulmia eettiseen kuluttamiseen
Elokuva näyttää tehtaan karut olosuhteet toteavaan sävyyn, se jättää tilaa katsojan oivallukselle ja ajatuksille. Paljon puhuvien kuvien lisäksi ääneen pääsevät myös työläiset ja pomokin saa sanoa sanansa. Kuvat uhkuvat höyryä, likaa ja kosteutta, tehtaan huurut melkein haistaa elokuvanteatterin penkissä. Työn raskaus tulee iholle ja työn ääressä nuokkuvan työntekijän väsymys on käsin kosketeltavaa. Elokuva avaa samastumispintoja ja ymmärrystä kulutushyödykkeiden tuotantoprosessiin.

Aineenopettaja ja elokuvakasvattaja Maria Lehtosen laatima ja Koulukinon tuottama oppimateriaali tarjoaa laajasti välineitä elokuvan näkökulmien avaamiseen. Oppimateriaali käsittelee kestävän kehityksen, kuluttamisen, työntekijöiden oikeuksien ja dokumenttielokuvakerronnan teemoja. Oppimateriaalissa elokuvan teemojen käsittelyä laajennetaan elokuvan maailman ulkopuolelle. Esimerkiksi kestävän kehityksen teemaa lähestytään sitomalla se laajemmin ympäröivään mediamaisemaan ja oppilaiden omaan arkeen.

Elokuva antaa vahvan, elämyksellisen taustan keskustelulle kuluttajan oikeuksista ja velvollisuuksista
Oppimateriaalissa tehdään muun muassa tutkimusmatka omaan vaatekaappiin ja pohditaan omia kulutustottumuksia, niiden eettisyyttä ja kestävyyttä. Pohdintaan innostetaan tutkivan ja kysyvän otteen kautta rakentaen uudenlaista suhdetta kuluttamiseen ja vahvistaen tietoisuutta omista valinnoista. Elokuva näyttää palasen todellisuutta ja herättää ajatuksia, mutta ei syyllistä. Myös oppimateriaalissa pyritään aktiiviseen otteeseen, jota passivoiva syyllistäminen ei edistä. Elokuvasta haetaan oivalluksia ja sitä kautta pontta muutoksiin. Eettisen kuluttamisen kysymyksiin kietoutuu myös kuluttaja-aktivismi ja vastamainonta, joihin oppimateriaalissa myös perehdytään.

Vaikka intialainen tehdas voi työpaikkana tuntua kaukaiselta, koskevat työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät kysymykset jossain vaiheessa lähes kaikkia. Elokuvan kuvaaman karun tehdastodellisuuden kautta päästään käsiksi myös työmarkkinakysymyksiin, ammattiliittojen rooleihin ja toisaalta kuluttajan vastuuseen työntekijöiden aseman parantamisessa.

Dokumentaristi Jouko Aaltonen on todennut, että ”dokumenttielokuvaa on kuvattu vasaraksi ja aseeksi. Sen avulla voidaan vaikuttaa ihmisiin ja muuttaa maailmaa.” Rahul Jainin dokumentti toteavasta ja lakonisesta ilmaisustaan huolimatta pyrkii vaikuttamaan katsojaan. Sen lisäksi, että elokuva on itsenäinen ilmaisuvoimainen taideteos, se toimii myös kuluttajakasvatuksena pyrkimyksenään saada katsoja kiinnittämään huomiota ostamiensa kulutushyödykkeiden alkuperään. Elokuva ja elokuvakasvatus voivatkin olla erittäin tärkeässä roolissa myös eettiseen kuluttamiseen tähtäävässä kuluttajakasvatuksessa.

Linkki oppimateriaaliin. Elokuvasta voi tilata koulukinonäytännön lähimpään elokuvateatteriin Koulukinon kautta.

Marjo Kovanen toimii tuottajana Koulukino – Skolbio ry:ssä. Koulukino on valtakunnallinen elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö, joka edistää elokuvakasvatusta muun muassa tuottamalla oppimateriaalia elokuvateatterilevityksessä oleviin elokuviin.

Energiansäästö ei nykypäivänä kuulu asioihin, joka olisi pinnalla. Hyvä niin, koska ehkä olemme jotain oppineet vuosien valistuksen jälkeen. Kaikkihan me sammutamme valot huoneista, jotka ovat tyhjillään?

Energiansäästö kuitenkin sisältyy moneen asiaan, ihan huomaamattamme. Kun puhutaan kierrätyksestä, kestävästä kuluttamisesta, kiertotaloudesta, ruokahävikistä tai vaikka uuden opetussuunnitelman mukaisesta sanaparista ”ekososiaalinen sivistys”, on kaikissa energian säästäminen tai energiatehokkuus sisällä.

Energiaa on kaikkialla, sitä tarvitaan kaiken tekemiseen ja tuottamiseen. Se on arvokas arjen hyödyke, jota kannattaa käyttää järkevästi.

Jo 20 energiansäästövuotta kouluissa

Tokaluokkalaisten Energiansäästöviikko täyttää tänä vuonna kunniakkaat 20 vuotta. Sadat tuhannet tokaluokkalaiset ovat käyneet läpi energiayhtiöiden lahjoittamaa materiaalipakettia ja Energia-agentit ovat sammutelleet kodeissa valoja ja laitteita vanhempien jäljiltä. Tällöin lapset ovat kasvattaneet vanhempiaan!

Tehtävää kuitenkin riittää. On tärkeää, että jo lapsena opitaan ymmärtämään mitä energia on, mistä sähköä ja lämpöä tulee sekä etenkin, miten sitä käytetään järkevästi. Hei, kaikki toimii -opetusmateriaali on opettajille oiva apu energia-asioiden opetukseen, mutta perusasioiden ymmärtämiseen ei tarvita kun ihmettelevä mieli ja ympäristön tutkiminen.

Vinkkejä koulun energiapäivään

Valtakunnallisella Energiansäätöviikolla 10.-16.10. koulut voivat erityisesti kiinnittää huomiota energia-asioihin sekä kestävään kuluttamiseen. Juhlavuoden kunniaksi olemme koonneet nettivisuillemme ohjelmaa kouluille lukujärjestyksen muodossa sekä vinkkejä energisen Hei, kaikki toimii! -messupäivän rakentamiseen.

Toteutamme Energiansäästöviikolla pienen kiertueen alakouluihin yhdessä Joutsenmerkin ja paikallisten yhteistyökumppaneiden kesken. Kannattaa siis seurata meidän viikkoa joko Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa. Sieltä voi myös noukkia vinkkejä oman viikon toteuttamiseen.

Nyt koulujen kannattaa myös ilmoittautua Energiansäästöviikon viettäjäksi, sillä arvomme kaikkien koulujen kesken sähkölatauskuntopyörän materiaalipaketin. Paketin avulla oppilaat rakentavat itse kuntopyörän, jolla voi ladata kännyköitä, tabletteja tai tuottaa valoa diskopalloon.

Ja jos Energiansäästöviikko tulee liian nopeasti koulun aikatauluun, niin toki jokainen viikko voi olla Energiansäästöviikko!

Energistä syksyä toivottaa Motivan Energiasäästöviikon tiimi,

Elina, Nina, Leila sekä Erkki Wähä-Virtanen

www.facebook.com/energiansaastoviikko

Twitter: @MotivanESV

Instagra: motivanesv

Nuoriin aikuisiin kohdistuu rankasti digitaalista markkinointia. Nuorison selfieiden jakamisen on todettu lisäävän kaupallista painetta jopa niin paljon, että seurauksena voi olla nuorten ylikuluttamisesta johtuvia taloudellisia ongelmia.

Sain Nordic-Estonian Education Groupin kokouksessa kuunnella norjalaisen tutkijan Lisbeth Bergin mielenkiintoisen esityksen kuluttajan haavoittuvuudesta. Esitys perustui neljään vuosina 2013–16 tehtyyn Sifon (National Institute for Consumer Research) tutkimukseen Norjassa.

Sosiologiassa on jo Pierre Bourdieun ajoista ollut käsitys siitä, että jos haluaa kuulua tiettyyn joukkoon, toimiva strategia on omaksua viiteryhmän mieltymyksiä, pukeutumista ja tapoja. Myös nuoret aikuiset haluavat kuulua vertaisryhmiin ja se tehdään näkyväksi erilaisin kaupallisin tunnistein.

Nykyään markkinoijat hyödyntävät joukkoon kuulumisen painetta käyttämällä apuna ihmisten verkkoon jättämiä jälkiä ja algoritmeja. Niiden avulla markkinointia kohdistetaan tehokkaasti. Tähän kudelmaan kietoutuvat sulavasti myös palkatut bloggaajat, vloggaajat sekä nuorten käyttämät sosiaalisen median yhteisöt, joissa jaetaan säännöllisesti selfieitä.

Mitä haavoittuvuudella tarkoitetaan

Haavoittuvuudella tarkoitetaan sekä riskiä ylikuluttamiseen ja sen kautta tuleviin talousongelmiin että koettua haavoittuvuutta. Haavoittuvuus näkyy esimerkiksi riskinä tulla huijatuksi tai ostaa vaarallisia tuotteita verkosta. Haavoittuvuus on nähty digitaalisten taitojen puutteena. Erityisen haavoittuvana ryhmänä on pidetty vanhuksia ja erityisryhmiä.

Kuluttajapoliikassa on pohdittu, mitkä ryhmät ovat haavoittuvia eli tarvitsevat ohjausta ja neuvontaa erityisesti digitaalisessa maailmassa. Norjalaisten tutkimus sai inspiraationsa EU:n tekemästä laajasta haavoittuvuutta koskevasta tutkimuksesta (Consumer vulnerability across key markets in the European Union, 2016). Haavoittuvuustutkimukset perustuvat ns. käyttäytymistaloustieteen ajatteluun (Behavioural Economics), jossa kuluttaja nähdään haavoittuvana yksilönä. Sen mukaan kuluttaja ei ole rationaalinen päätöksentekijä eikä välttämättä tee oman hyvinvointinsa kannalta optimaalisia valintoja markkinoilla.

Norjalaiset löysivät selfie-efektin

Haavoittuvuuteen ja ylikuluttamiseen liittyy käyttäytymistä, jossa ostetaan tuotteita, joita ei lainkaan tarvitse. Tähän luetaan myös kalliiden digitaalisten laitteiden hankinta, kalliiden brändivaatteiden ostaminen, design laukut, tatuointien ottamiset ja kauneusleikkaukset. Kaikkia näitä yhdistää ns. selfie-kulttuuri. Tutkimuksen keskeiset kysymykset olivat:

  • Ottavatko nuoret aikuiset enemmän selfieitä kuin muut?
  • Vaikuttavatko digikäytännöt kulutustottumuksiin?

Tulosten mukaan erityisen haavoittuvia ovat ennen kaikkea nuoret. Haavoittuvuutta lisää huono taloudellinen tilanne, heikot taidot tehdä laskutoimituksia, heikko kustannustietoisuus sekä ajan puute. Näitä ominaisuuksia yhdistyy erityisesti nuorten aikuisten elämään.

Tutkimuksissa tuli ilmi, että:

  • Haavoittuvuus ja ylikuluttaminen eivät selity pelkästään iällä.
  • Haavoittuvuus ei ole sukupuoleen liittyvää, mutta kuluttaminen on. Tuloksissa yllätti, että tatuointien otto ja kauneusleikkaukset eivät ole sukupuolesta riippuvaisia.
  • Runsas selfieiden ottaminen sekä bloggarien seuraaminen vaikuttavat paljon haavoittuvuuteen ja ylikuluttamiseen. Aktiivinen digitaalisten laitteiden käyttö lisää kohdennetun markkinoinnin kohtaamista.
  • Kaikissa ryhmissä yllätti se, että hyvät digitaaliset taidot lisäsivät ylikuluttamista ja haavoittuvuutta. Netissä surffaaminen jättää digitaalisia jälkiä, mikä lisää kaupallista painetta sekä haavoittuvuuden ja ylikuluttamisen riskiä.
  • Youtuben käyttäjät hankkivat merkkivaatteita vähemmän kuin muut.
  • Varakkaat ostavat enemmän, mutta kärsivät vähemmän haavoittuvuudesta. Varakkaammat ottavat myös vähemmän tatuointeja.
  • Taloudestaan piittaamattomammat ihmiset ostavat useammin tarpeettomia tavaroita ja merkkivaatteita sekä hankkivat kauneusleikkauksia.

Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty. On kuitenkin selvää, että selfie-kulttuurista on syytä puhua koulussa kulutuksen ja taloustaitojen näkökulmasta. Sosiaalinen media on osa nuorten luonnollista oppimisympäristöä, mutta se on myös yhteisö, jossa sosiaalinen paine on valtava.

Tuotanto ja kuluttaminen kytkeytyvät toisiinsa. Sellaista ei kannata valmistaa, mitä ei tarvita. Hyllyihin jäävät tuotteet ovat tappio kaikille. Jokainen kulutusvalinta on pyyntö: ”Vähän lisää tätä, kiitos!” Ja jokainen hyllyyn jäävä tuote viestii siitä, että vähän vähemmän näitä, kiitos.

Tutkimme kulutuskäyttäytymisen muutosta koko Suomen väestöön yleistettävissä olevalla aineistolla. Laadullinen tutkimusaineistomme koostui 45 haastattelusta ja määrällinen 1023 kyselylomakevastauksesta.

Kuluttaminen polarisoituu. Kuluttaja on tyytyväinen joko edullisiin löytöihin tai vastuullisiin valintoihin. Keskihintaiselle tuotteelle, jolta puuttuu vastuullisuuden lupaus, on todennäköisesti tulevaisuudessa yhä vähemmän kysyntää.

Tuotteilla ei ole oikeita hintoja. Esimerkiksi roskaruoan kustannuksia maksetaan terveyssektorilla. Epätaloudellisen talouden torjuminen lisää painetta poliittiselle ohjaukselle. Tuotteiden tuottamisesta ja kuluttamisesta johtuvat ulkoisvaikutukset sisällytetään tulevaisuudessa tuotteiden hintoihin nykyistä kattavammin esimerkiksi vero-ohjauksen avulla.

Halvan hinnan merkitys kulutusvalinnassa kyseenalaistuu yhä useammin. ”Olen viime aikoina alkanut huolestua kuluttamisen eettisyydestä” toteaa yksi haastattelemistamme suomalaisista. Arvojen mukaisuutta osoittaa se, että suurituloiset voivat olla joko itsekeskeisiä tai vastuullisia kuluttajia.

Menestyvimmät tuotteet ja palvelut vetoavat useaan arvonäkökulmaan yhtä aikaa. Oman edun ja yhteisen hyvän yhdistämispyrkimykset jo tuotesuunnittelussa lisäävät tuotteen tai palvelun vetovoimaisuutta.

Parhaimmillaan vastuullisuus on sitä, että kaikki voittavat. Tuotteessa tai palvelussa yhdistyvät hyödyt käyttäjälle, yrityksen omistajille ja sen työntekijöille, yhteiskunnalle sekä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle maapallolla, jonka luonnonvarat ja päästöjen sitomiskyky ovat rajalliset. Muodostuu vahvaa ja jaettua arvoa, joka on vastaansanomattoman vakuuttavaa.

Tutustu tutkimukseemme tarkemmin: Salonen, A., Danielsson, J. Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P., Soininen, H. & Toivola, T. (2015). Seuraamustietoinen kuluttaminen arvoteoreettisessa tarkastelussa. Kulutustutkimus.Nyt 9(1), 3-29.

Dosentti Arto O. Salonen on kestävän hyvinvoinnin ja oppimisen asiantuntija. Hänen tutkimusalueenaan on ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten intressien yhteensovittaminen erilaisissa alueellisissa ja ajallisissa konteksteissa. Salosen oma blogi löytyy osoitteesta www.artosalonen.com

Kulttuurissamme on vahvasti vallalla käsitys tiedon lisäämisen sivistävästä vaikutuksesta, ja tiedon on uskottu muuttavan käyttäytymistämme.

Kuluttajina emme kuitenkaan ole kovin rationaalisia, joten tästä näkökulmasta käsityksemme kuluttajatiedon oppimisesta vaatii kehittämistä. Käyttäytymisemme on ennustettavaa, ja meillä kaikilla on yhteisiä ”lajityypillisiä” menettelytapoja kuluttajina:

  • Valitsemme helpon ratkaisun
  • Tunteisiin vetoaminen vaikuttaa
  • Muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä

Tiedon kautta oivaltamisen sijaan ihminen omaksuu toimintatapoja parhaiten tekemällä, rutiineista ja malleista. Uusi OPS 2016 korostaa oppilaan aktiivisuutta ja tekemällä oppimista. Onnistuneella pedagogiikalla voi hieman murtaa haitallisia syvälle juurtuneita toimintamalleja. Esimerkkinä pedagogiikasta on tiedon syvenemistä kuvaava MITÄ, MITEN, MIKSI -lähestymistapa.

Ehdotankin, että käsitteiden opettamisen ohella tarjoaisimme oppilaille kokemuksia meistä ihmisistä ja erityisesti siitä, miten käyttäydymme. Kuluttajaosaamiseen sisältyy sen tosiasian tunnustaminen ja tiedostaminen, että ihmisillä on tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka ovat kaikille yhteisiä ja joita käytetään hyödyksi kaupallisessa vaikuttamisessa.

Kuluttajataitojen oppiminen alkaa siitä, että orientoidumme kulutuksen toimintaympäristöön. MITÄ ja keitä me olemme, mitä kuluttaminen on ja mikä sitä ohjaa?

Jo varsin nuorten oppijoiden kanssa voi tunnustella, miksi on välillä niin vaikeaa vastustaa kiusausta. Samalla opitaan tunnetaitoja. Ylemmillä luokilla tutkitaan niitä tunteita ja tilanteita, kun oppilas huomaa tehneensä tyhmän päätöksen, vaikka tietotasolla olisikin epäillyt päätöksen kannattavuutta pidemmällä tähtäimellä.

Kun kuluttaja- ja taloustaitoja opettaa, kannattaa pitää mielessä, että ihminen ei valintoja tehdessään käytä aikaansa ja kykyjään ”tietokonemaisiin” päätöksiin. Opetuksessa ihmisen epätäydellisyyttä voidaan korjata harjoittelemalla ja tekemällä, tutkimalla ja eläytymällä. Laajan ja käsitteellisen MIKSI-tiedon ohella kannattaa siis opettaa käytännöllisiä nyrkkisääntöjä arjenhallintaan. On tärkeää hahmottaa, MITEN arjen asiat tehdään.

Lapsi ei ole vielä kuluttaja, vaan toimii kotitalouden ja kouluyhteisön yhteisten resurssien käyttäjänä – kuluttaen niitä. Harjoittelemalla tekemistä ja päätöstentekomalleja lapsi oppii itsestään itsestään, tunteistaan ja vaikuttimistaan.

Lisää kirjoituksia käyttäytymisen taloustieteestä tulossa:
”Osta tänään, maksa myöhemmin” tai ”tilaa nyt, 0 euroa, jatkuu maksullisena, jos et erikseen peruuta” esim. näistä mainonnan keinoista ja niiden hyödyntämisen taustalla olevista käyttäytymismalleista voit lukea tulevista blogeista. Lue myös huhtikuussa tässä blogissa julkaistu Anja Peltosen kirjoitus ”Pelkkä tieto ei auta kuluttajaa”
Lue myös kotitalouden oppiaineen MITÄ, MITEN, MIKSI – pedagogiikasta

Tämän päivän ostokset ovat huomispäivän jätettä. Ennusteiden mukaan jätteen määrä kaksinkertaistuu Pohjoismaissa vuoteen 2030 mennessä, elleivät kulutus- ja tuotantotavat muutu. Suomalaiset ovat hyviä lajittelemaan ja kierrättämään, mutta se ei yksin riitä. Jätemäärien pienentäminen vaatii jätteen synnyn ehkäisyä.

OPETTAJAN OHJE JA OPPILAAN VIHKO
Pohjoismaiden ministerineuvosto katsoo, että jätteen synnyn ehkäisyyn ja kestävään kulutukseen tulisi kohdistaa lisähuomiota myös kouluopetuksessa. Tämän vuoksi ministerineuvosto on teettänyt aiheesta aineistoa sekä opettajille että oppilaille, Opettajan ohjeen ja Oppilaan vihkon, useilla pohjoismaisilla kielillä.

Opetusmateriaali sisältää neljä teemaa: jätteen synnyn ehkäisy, vaatteet, ruoka ja elektroniikka. Teemat on kuvailtu sekä opetuksen sisältöä käsittelevässä opettajan ohjeessa että oppilaan vihkossa. Aineistoa voi käyttää opetuksessa ala-asteen ylimmillä luokilla ja yläasteella esimerkiksi luonnontieteiden ja teknisten aineiden opetuksessa. Yksittäisiä tehtäviä käsitellään tavallisesti 1–2 oppitunnilla. Lisäksi oppitunteihin voi sisältyä käyntejä eri kohteissa.

Aineisto avartaa näkökulmaa siitä, että jäte ei ole pelkästään paikallinen ympäristöongelma vaan kulutuksellamme on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia. Eri puolilla maailmaa valmistetaan suuria tavaramääriä, joiden tuotannosta aiheutuu jäte- ja ympäristöongelmia. Se, että oppilas ymmärtää kulutuksen ja jätteen välisen yhteyden sekä jätteen ennaltaehkäisyn tärkeyden, saattaa syventää hänen käsityksiään ja asenteitaan jätteiden synnyn ehkäisystä. Lisäksi jäte- ja raaka-ainekysymykset ovat mielenkiintoinen ja konkreettinen aihe, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia työskennellä esimerkiksi tekniikan, maantieteen ja yhteiskunta-alan uusien käsitteiden ja uuden tiedon parissa.

Tärkeintä on oppia jätteiden synnyn ehkäisyä: kuinka ennaltaehkäistä jätteiden syntymistä ja tarpeettomien tuotteiden valmistusta ja käyttöä sekä kuinka hyödyntää raaka-aineita mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on kehittää raaka-aineita tehokkaasti käyttävä yhteiskunta, jossa ymmärretään myös jätteen synnyn ehkäisyä koskevien toimien mahdollisuudet ja tärkeys.
Aineistot ovat ladattavissa täältä (PDF-muodossa). Mikäli joudut käyttämään aineistoa tulostettuna, pyri käyttämään samoja tulosteita useamman kerran.

Nuorelle älylaitteet kuuluvat elämään niin sosiaalisissa suhteissa, ostoksilla kuin opiskelussakin. Teini-iässä käsitteellinen ajattelu kehittyy, mikä johtaa yhä itsenäisempään ja kriittisempään toimintaan kuluttajana ja myös älylaitteiden käyttäjänä. Älylaitteisiin liittyvät vastuukysymykset omaksutaan helposti, koska eettiset pohdinnat ja arvokysymykset kiinnostavat nuorta luonnostaan.

Vaikka nuoret käyttävätkin laitteita itsenäisesti, vastuu on edelleen aikuisilla. Käytön ohjaus muuntuu vähitellen sääntöjen ja estojen maailmasta itsenäisyyteen ja vastuunkantoon. Teini-iässä opetellaan käyttämään ohjatusti erilaisia maksuun tarkoitettuja välineitä. Edelleen voi kuitenkin olla tarpeen asettaa myös teknisiä rajoituksia ja estoja, jotta nuori voi turvallisesti opetella taitoja ja edetä kohti täysi-ikäisen vastuita.

Seuraavassa on lueteltu asioita, joita vanhempien kannattaa miettiä, kun he ohjaavat nuoria käyttämään erilaisia laitteita ja palveluita turvallisesti ja hyvillä mielin.

  1. Mieti yhdessä nuoren kanssa eri älylaitteiden käyttötarkoitusta. Ohjaa nuorta luomaan soveltuva, omien tarpeiden mukainen mediaympäristö.
  2. Valitse nuoren kanssa yhdessä sopiva liittymäsopimus. Kytkekää tarkoituksenmukaiset estot tekstarimaksamiseen, maksullisiin puhelinnumeroihin ja mobiilimaksamiseen (jälkimmäisellä tarkoitetaan netti- tai mobiilikaupoissa tehtävää maksua, joka laskutetaan puhelinlaskussa). Voit edellyttää, että myyjä kertoo estoista ja rajoituksista.
  3. Sovi nuoren kanssa sovellusten tilaamisen/ostamisen säännöt. Tarkista, että oman luottokorttisi numero ei tallennu nuoren käyttämälle laitteelle tai laitteella olevaan sovellukseen eikä jää nuoren käyttöön.
  4. Ole tietoinen peleistä, joita nuori pelaa. Muistuta nuorta, että myös ilmaisissa peleissä on maksullisia lisäominaisuuksia.
  5. Muistuta nuorta, että mobiililaite ja liittymä ovat kuin luottokortti ja niiden käyttö edellyttää vastuullisuutta.
  6. Ohjaa nuorta asettamaan laitteelle suojakoodit ja korosta nuorelle tietoturvaa ja tietosuojaa. Ohjaa varautumaan tilanteeseen, jossa puhelin katoaa.
  7. Ennen ulkomaan matkaa, varmista, että nuori osaa ja muistaa kytkeä datayhteyden pois päältä. Muistuta nuorta, että operaattorin puhelinnumeron on hyvä olla matkalla mukana ongelmatilanteita varten.
  8. Keskustele nuoren kanssa median käytöstä ja ohjaa nuorta toimimaan lain mukaan ja ottamaan huomioon eettiset näkökulmat.
  9. Ohjaa nuorta toimimaan vastuullisena kuluttajana ja hahmottamaan kaiken kuluttamisen vaikutuksia taloudelliseen tilanteeseen.
  10. Etsi yhdessä nuoren kanssa kuluttajatietoa ja ota hänet ongelmatilanteessa mukaan opettelemaan valituksen tekemistä.
  11. Ota puheeksi verkossa ostaminen ja erityisesti ulkomailta ostamiseen liittyvä kuluttajansuoja.
  12. Ohjaa nuorta lukemaan käyttö- ja sopimusehtoja ja minimoimaan mahdolliset tulevat ongelmat ja riskit.
  13. Rohkaise nuorta pohtimaan sosiaalisen paineen vaikutuksia valintoihin ja mielihaluihin.
  14. Arvioi yhdessä nuoren kanssa, minkälaisiin ostoksiin hänellä on alaikäisenä oikeus ja mihin ei.
  15. Keskustelkaa yhdessä nuoren kanssa häntä houkuttelevista palveluista, joiden käytöstä voi syntyä kuluja ja sopikaa niille rajat nuoren käytössä olevien rahojen mukaisesti.
  16. Tunnista ja arvioi yhdessä nuoren kanssa erilaisia markkinoinnin, mainonnan, tuotesijoittelun ja piilomainonnan tapoja ja toimintamalleja.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Edu.fi:n materiaaleja tekijänoikeuksiin.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (MEKU) ”Lapset ja media” kasvattajan opas, 2014.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Nuorten akatemian yhteistyössä tuottamat videot ”Mitä sopimuksella sovitaan?” ja ”Kuluttajan oikeudet ja vastuut”.

Koulukinon tuottama media-avain, joka auttaa lapsille ja nuorille soveltuvan mediasisällön valitsemisessa.

Mediakasvattajan kenttäopas peruskouluikäisten vanhemmille.

Mediataitokoulun tietopankki.

Pelastakaa lapset ry:n kännykkäkasvattajan käsikirja, 2010.

Pelastakaa lapset ry:n ”Nettielämä on oikeaa elämää – opas kasvattajalle”, 2011.

Yle-uutiset, 2013. Sosiaalisen median palveluiden ikärajat mietityttävät.

Varhaisnuoret ovat median suurkuluttajia. Alakoulun ylimmillä vuosiluokilla merkittävä osa mobiililaitteen käyttöajasta voi kulua pelaamiseen ja laitteet mielletään ennen kaikkea ajanvietteenä. Älylaite voi olla varhaisnuoren lompakko, verkostoitumisväline ja työkalu läksyjen teossa. Varhaisnuoren aktiivista suuntautumista maailmaan ja tiedonhankintaan kannattaa hyödyntää, kun opetellaan vastuullista älylaitteiden käyttöä. On hyvä harjoitella lähdekritiikkiä, palveluiden luotettavuuden arvioimista ja mainonnanlukutaitoa.  Continue Reading…