Archives For Mainonnan lukutaito

”Opetuksessa voidaan käyttää samoja keinoja kuin mainonnassa ja herätellä lapsia ja nuoria näin tunnistamaan heihin kohdistuva kaupallinen vaikuttaminen. Suurin vastuu lepää kuitenkin yrityksillä, joiden tulee tehdä tunnistettavaa mainontaa myös verkossa. Tunnistamisen vaatimus korostuu, kun kohderyhmänä ovat lapset tai nuoret”, kirjoittaa kuluttaja-asiamies uusimmassa blogissaan. Kirjoitus pohjautuu tuoreisiin tutkimustuloksiin.

Tavat, tottumukset ja käsitykset syntyvät kaikkialla, muuallakin kuin koulussa tai kotona. Lapsi oppii kokemusten ja mallien kautta. Tärkeintä on ohjata ja auttaa lasta hahmottamaan ympäristöään. Mitä lapselle voi opettaa, millaisilla keskusteluilla, leikeillä ja toiminnalla lapsi saa käsitystä kaupallisesta viestinnästä?

Tutkitaan todellisen ja kuvitteellisen eroja

Alle koulu-ikäisen lapsen kanssa havainnoidaan ja nimetään ympäristöä. Median parissa aikuinen voi lapselle osoittaa: ”Tässä on mainos”. Lapsen kohdatessa mainontaa, aikuisen läsnäolo ja keskustelu lapsen kanssa on tärkeää. Lapsen voi osallistaa ostopäätöksiin ja pohtia yhdessä kulutustottumuksia. Jo alle kouluikäiselle kannattaa tuoda esiin tosiasiana, ettei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan. Aikuisen kannattaa huolella valita millaisia mediasisältöjä lapsen käyttämissä laitteissa on saatavilla.

Tarkastellaan ja tunnistetaan mainoksia

Esi- ja alakoululainen harjoittelee median käyttöä. Hän tarvitsee median käytössään neuvoja, pelisääntöjä ja teknisiä suojauksia. Lasta voi mainosten nimeämisen lisäksi ohjata tarkastelemaan ja tunnistamaan erityyppisiä mainoksia. Tässä vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää, että mainonnan tarkoitus on herättää ostohaluja. Aikuinen voi auttaa lasta muodostamaan kokonaiskäsitystä omasta mediaympäristöstään. Lapsi tarvitsee ohjausta mediasisältöjen valinnassa.

Otetaan selvää ja ihmetellään Poika ja luottokortti

Kymmenen ja kahdentoista ikävuoden vaiheilla lapsi on jo itsenäinen median käyttäjä. Nyt harjoitellaan mainonnan lukutaitoa, tarkastellaan niitä eri muodoissa ja medioissa. Leikkimielellä voi myös lukea ja tulkita sopimustekstejä ja ”pieniä pränttejä”. Todellista ymmärtämistä ei vielä voi lapselta edellyttää. On kuitenkin hyvä puhua sopimuksen merkityksestä. Perheen rahankäytön pelisäännöistä sovitaan ja kerrotaan lapselle, ettei alaikäisenä voi tehdä sopimuksia.

Kannattaa seurata lapsen tapoja ja tottumuksia sekä sitä, miten lapsi itse ymmärtää kaupallisen ympäristönsä. Aikuinen asettaa teknisiä suojauksia, opastaa tietosuojassa ja harjaannuttaa lasta selviytymään arjessa.

Arvioidaan omaa ostopolkua ja tutkitaan mainonnan keinoja

Nuorta ohjataan tunnistamaan ja arvioimaan omaa ostopolkuaan. Kansalais- ja mediataidot kehittyvät, nyt viimeistään on osattava itsenäisesti turvata omat henkilökohtaiset tietonsa verkossa. Hyvällä ohjauksella nuoret havaitsevat helposti, miten heidän oma toimintansa verkossa vaikuttaa esimerkiksi heihin kohdennettuna mainontana. Sosiaalisen median mainosmaailmassa jaetaan mainostajien viestejä ja annetaan yrityksille tietoa itsestä ja omista kulutustottumuksista. Tärkeää on tunnistaa ja erottaa omat tarpeensa ja halunsa mainostulvan keskellä. Nuoren kanssa kannattaa pohtia, mitä itselle tarkoittaa joukkoon kuulumisen paine.

Lisätietoa:
Mainonnan lukutaidon kehittäminen ikäkausittain: Lasten ja nuorten kuluttajataidot –opetuksen tavoitteita
Taustatietoa kaupallisesta viestinnästä: Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä
Euroopan komission teettämä tutkimus: Study on the impact of marketing through social media, online games and mobile applications on children’s behavior

Sosiaalisessa mediassa vilisee mainoksia ja siellä julkaistu sisältö on loputon. Miten sosiaalisen median käyttäjät suhtautuvat siellä esiintyviin mainoksiin? Vaikuttaako sosiaalisen median sisältö käyttäjien kulutukseen tai kulutustottumuksiin? Miten sosiaalisen median eri kanavat eroavat toisistaan mainospaikkana? Onko sosiaalisella medialla ja kulutuksella vaikutuksia toisiinsa?

Nämä kysymykset askarruttivat minua sosiologian yliopisto-opintojeni loppupuolella niin paljon, että päädyin tekemään pro gradu-tutkimukseni aiheesta. Kiinnostuin aiheesta alati kasvavan ja monipuolistuvan sosiaalisen median myötä. Kiinnostukseni kulutusta ja kuluttajuutta kohtaan nostatti idean siitä, että yhdistäisin teemat tutkimuksessani. Halusin saada tietoa erityisesti nuorten aikuisten käyttäytymisestä somessa ja sen ulkopuolella kuluttajina. Ikäryhmäksi tarkentui lopulta 18–22-vuotiaat nuoret aikuiset ja heidän mietteisiin pääsin käsiksi ryhmähaastattelujen avulla.

Untitled design(1)Sosiaalisen median ollessa laaja kenttä sovelluksia, rajasin tutkimukseni koskemaan kuvapalvelusovellus Instagramia. Instagram toimii sovelluksena kuvilla ja videoilla, joita sovelluksen käyttäjät lisäävät omille tileilleen. Instagramissa käyttäjät seuraavat ja hakevat paljon kuvista erityisesti inspiraatiosisältöä. Instagram eroaa inspiraatiosisällön vuoksi muista sosiaalisen median kanavista mainospaikkana, sillä sovelluksessa kuluttajatottumuksiin voidaan vaikuttaa pelkillä kuvilla ja ilmiöillä.

Haastattelemani nuoret aikuiset suhtautuvat mainoksiin eri tavoin. Mainoksien ei nähdä vaikuttavan omaan kulutuskäyttäytymiseen suoraan eikä mainoksista sen kummemmin tykätä. Kun mainokset eivät estä sovelluksen käyttöä ja mainokset voi helposti ohittaa selaamalla, suhtaudutaan niihin ymmärtäväisesti. Ryhmähaastatteluissa nousi esille, että monet kokivat kuitenkin alitajuisesti saavansa mainoksista ja erityisesti inspiraatiosisällöstä vaikutteita ostamiseen. Myös Instagramin muusta kuvavirrasta inspiroiduttiin ja otettiin vinkkejä omaan pukeutumiseen ja kulutukseen. Kuluttamiseen yleisesti vaikutti kuitenkin omat henkilökohtaiset piirteet ja totuttu tapa kuluttaa rahaa. Sosiaalinen media ei siis saanut nuoria aikuisia päättömästi kuluttamaan rahojaan kaikkeen mitä he Instagramissa näkevät.

Sosiaaliseen mediaan on siis hyvä herätä uudenlaisena mainospaikkana, jossa mainonta ja kulutushimojen herättely saattaa tapahtua huomaamatta piilotetusti tai sisältöön upotetusti. Nuorten suhtautuminen mainontaan on melko yksilöllistä, joten ei voida välttämättä vetää johtopäätöksiä siitä, että mainokset tehoaisivat nykynuoriin paremmin kuin aiemmin. Uusiutuvat sosiaalisen median muodot kuitenkin haastavat meitä pysymään muutoksessa mukana ja tarkastelemaan sosiaalisen median alustoja eri näkökulmista, esimerkiksi juurikin uudenlaisena mainoskenttänä.

Aiheeseen voi perehtyä lisää Kilpailu- ja kuluttajaviraston nettisivuille opettajille kootussa tausta-aineistossa

Kirjoittaja työskentelee korkeakouluharjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kesällä 2016.

Kaikkien oppiaineiden opettajat ovat kuluttajakasvattajia ja koulu oppimisympäristönä luo kulutustottumuksia ja ohjaa tekemään kuluttajavalintoja. Digitalisaation aikana oppimisympäristö on nykyään lähes sama kuin kulutusympäristö.

Kulutusympäristöstä on tullut siis oppimisympäristö, oppilaat oppivat verkossa nonformaalina oppimisena, mutta myös formaalin oppimisen osana opettajan ohjauksessa. Uudet oppimateriaalit ohjaavat oppilasta arvioimaan omaa verkossa toimimistaan myös kaupallisen viestinnän lukutaidon näkökulmasta.

Tämän kevään uudet oppimateriaalit yhdistyvät tiedonhankinnan ja verkko-ostamisen kautta erityisesti TVT-taitoihin, monilukutaitoon, mainonnan tunnistettavuuteen verkossa ja talouskasvatukseen.

Tutustu uutuuksiin:

  • Koulukino ja KKV ovat yhdessä laatineet talouskasvatuksen ja monilukutaidon opetusmateriaalia ”#onnenonkija” – elokuvaan. Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.
  • Asiakkaana verkkokaupassa aineistossa on julkaistu uusia tehtäväkokonaisuuksia
  • Monilukutaidon opetukseen uusi opettajan aineisto “Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöitä
  • Blogi ja Facebook-sivu: “Kuka Kasvattaa ketä” tiedottaa, pohtii ja keskustelee. Liity mukaan ja ole mukana luomassa yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksesta.
  • Tietoa ajankohtaisia kuluttajakysymyksistä kuluttajaneuvonnan Facebook-sivulta.

Kotitalouden opetukseen löytyy yhteistyössä tuotettua tukimateriaalia opetushallituksen edu.fi sivulta.

Oppilaasi liikkuvat verkossa älypuhelimella tai tabletilla ja käyttö monimuotoistuu ja kasvaa koko ajan. Onko käyttäytymisen muutos hallussasi suunnitellessasi monilukutaidon tai oppiaineen opetusta. Miten ohjaat oppilasta tiedonhakuun ja kohtaaman kaupallista viestintää verkossa?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston opettajien materiaalisivut tarjoavat nyt uutta tausta-aineistoa opettajille ”Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä”-aineistossa käsitellään kaupallista viestintää, markkinointia ja mainontaa monilukutaidon sekä kuluttaja- ja taloustaitojen näkökulmasta.

Sisältö on tarkoitettu eri oppiaineiden opettajille tausta-aineistoksi:

laaja-alainen osaaminen:

  • Monilukutaito
  • Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
  • Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (TVT)”

oppiaineet:

  • Yhteiskuntaoppi
  • Äidinkieli
  • Kuvataide
  • Musiikki
  • Käsityö
  • Kotitalous

Taito- ja taide-aineet ovat keskeisessä asemassa kun opitaan kaupallisten viestien keskellä selviytymistä. Niissä voidaan analysoida eri muodossa olevia kaupallisia viestejä sekä opitaan erilaisia vaikuttamisen keinoja.

Mainonta, viihde, taide, kulttuuri ja harrastukset ovat usein kietoutuneena toisiinsa, joten opetuksessa tiedostetaan myös kaupallisuuteen liittyviä asioita. Oppilaiden kanssa voidaan keskustella, miten omassa toiminnassa on mahdollista hyödyntää markkinoinnin keinoja ja kanavia.

Tilausansassa

Taina —  20.1.2016

Nykyään huijauksen uhriksi päätyy kenties helpommin kuin aikaisemmin. Ei siis kannata kritiikittä uskoa ihan kaikkia, erityisesti verkossa eteen tulevia kaupallisia viestejä – eikä kaikkeen tarjottuun kannata tarttua, vastata tai osallistua.

Huijauksissa annetaan usein jokin niin houkutteleva ja vahva lupaus, jotta tarjous vakuuttaa ja kiinnittää huomion. Mutta kaikki muu kirjoitetaan niin epäselvästi, että moni mainosten silmäilijä ohittaa tarjouksen ytimen.

Uskomattomien tarjousten yhteydessä ei useinkaan anneta aikaa miettiä. Päätös ostaa tai osallistua on huijauksissa yleensä tehtävä muutamassa minuutissa. Verkkosivujen tai puhelinmyyjän tarjouksessa kehotetaan toimimaan viivyttelemättä, tyyliin ” toimi heti”, ”nopeat syövät hitaat”, jotta viestin vastaanottajalle syntyisi tunne, että tuote, palkinnot, lahjakortit tai muut edut loppuvat kesken.

Tilausansojen toimintamalliin kuuluu myös se, että ensimmäinen tuotenäyte luvataan toimittaa postimaksun hinnalla. Sen sijaan mainitsematta jätetään, että halvan tuotteen ostamalla ajautuu samalla kestotilaajaksi, mikä tarkoittaa uusia tuotteita laskuineen kuukausittain.

Edellä kuvattuja toimintamalleja käytetään tyypillisesti sukka-, alushousu-, luontaistuote-, partahöyläkerhoissa. Tällaisen kerhon jäsenyys voi tulla yllätyksenä, koska yllätyksen takaavat seikat on piilotettu sopimusehtoihin, jotka eivät vastaa mainoksen viestiä. Tuotenäytteen sijaan tai tuotepakkauksen lisäksi kuluttaja saa laskun tuotteesta, jota ei ole ymmärtänyt tilanneensa.

KKV uudessa videossa kerrotaan, miten kannattaa menetellä, jos näyte- tai kokeilupakkaus osoittautuukin tilausansaksi.

Opetuksessa videota voi käyttää yhteiskuntaopin, kotitalouden, äidinkielen ja TVT- taitojen opetuksen yhteydessä.

Näet kaupungilla liikkuessasi hienot kengät, jonka tyyppisiä olet jo nähnyt blogeissa ja muotijutuissa. Päätät ostaa samanlaiset. Nappaat älypuhelimella kuvan kengistä ja etsit Googlesta brändin verkkosivut. Sivustolla olevassa virtuaalisessa esittelytilassa kokeilet kenkien sopivuutta omiin asuihisi lisäämällä sen omiin kuviisi. Jaat kuvat sosiaalisessa mediassa ja odotat kommentteja kavereiltasi. Päätät vielä käyttää netissä brändin tarjoamaa kustomointimahdollisuutta. Tämän jälkeen teet tilauksen verkosta, valitset toimituspisteen lähellä asuinpaikkaasi tai suoraan kotiisi ja maksat tilauksen verkkomaksuna. Seuraavana päivänä voit käydä noutamassa kengät tai lähetti tuo ne kotiovellesi. Ostopolun viimeisenä vaiheena voit kirjoittaa hankinnastasi Facebookiin. Brändi vuorostaan alkaa lähestyä sinua muutaman viikon päästä tarjoamalla jotain sinua kiinnostavaa uutuutta, joka ehkä sopii hankkimiesi kenkien kanssa yhteen.

Edellä kuvattuun ostoprosessin hallintaan voi opetus antaa valmiuksia. Ostoprosessin hallintaa tarvitsemme, jotta osaamme jarruttaa, kun esimerkiksi rahat eivät riitä, tai kun haluamme omalla toiminnalla säästää luonnonvaroja tai vaikuttaa vaikkapa globaaliin oikeudenmukaisuuteen.

Ostaminen on paljon enemmän kuin yksittäinen asiakkaan ja kauppiaan välinen maksutapahtuma. Ostaminen on vain yksi etappi matkalla, jota voi kutsua ostopoluksi tai kuluttajan valintojen harkintamatkaksi. Polun voi loikkia hetkessä tai etappien läpikäynti voi kestää vuosia. Riippumatta toteutumisajasta, kuluttajan matkaan kuuluu seuraavat vaiheet:

  • Läsnäolo kaupallisten viestien maailmassa. Meitä kiinnostavia tuotetietoja on kaikkialla jatkuvasti ajan tasaisina ja saamme meille sopivia yksilöllisiä viestejä juuri oikealla hetkellä.
  • Harkinta. Kokoamme tietoa alustavasti brändeistä tai tuotteista, jotka otetaan mukaan varsinaiseen harkintaan. Ostoimpulssimme syntyvät kun surffailemme,ja hakukoneiden tuloksiin brändit voivat vaikuttaa hakukoneoptimoinnin ja -markkinoinnin avulla.
  • Arviointi. Vertailemme brändien ominaisuuksia kerätyn tiedon perusteella sekä arvioimme omaa taloudellista tilannettamme sekä todellisia tarpeitamme. Teemme arvioitamme brändistä kerätyn tiedon perusteella. Tietolähteinä toimivat verkkokaupan tuotesivut. Sivuilta löytyy ostajien tuotearvioita ja suosituksia. Niiden tarkoitus on vakuuttaa meitä kuluttajia. Tuotteita voimme vertailla myös esimerkiksi erilaisten vertailusivustojen kautta.
  • Ostotapahtuma. Valitaan mitä ostetaan, mistä ostetaan, millä ja miten maksetaan ja miten ostos halutaan toimitettavan. Koko ostotapahtuman voimme tehdä verkossa ja noutaa tuotteet myymälästä tai tilata ne postiin tai kotiin kuljetettuna.
  • Kokemus. Reagoimme ostotapahtumaan ja käytämme tuotetta tai brändiä. Voimme myös joutua tekemään kuluttajareklamaation. Ostotapahtumat ovat nykyisin julkisempia, myyjät toivovat kuluttajien kirjoittavan tuotearvioita tai kommentteja kauppiaiden Facebook-sivuille.
  • Uskollisuus. Mietimme kannattaako sama tuote tai brändi valita uudelleen. Myyjät hyötyvät monikanavaisesta ostamisesta. Digitaalisuus antaa myyjälle yhä paremmat välineet siihen, että kuluttaja valitsee saman yrityksen seuraavalla kerralla. Tallentuvat asiakastiedot ja muut big dataan perustuvat työkalut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden uskollisuuden vahvistamiseen ja lisämyyntiin esimerkiksi kohdistetun jatkomarkkinoinnin avulla.

Ennen digitalisaatiota ostopolun vaiheiden seuraaminen ja niihin vaikuttaminen on ollut kauppiaille hankalaa ja perustunut summittaiseen tietoon kuluttajan käyttäytymisestä. Kauppias on voinut mainostaa lehdissä ja televisiossa, painattaa tuotekatalogeja ja toivoa parasta. Myös kuluttajalle mainonnan havaitseminen ja tunnistaminen on ollut helpompaa. Digitaalisuudella on ollut kaupantekoon valtava vaikutus. Pysyykö kuluttajataitojen opetus mukana tässä muutoksessa. Perinteisen kaupanteon on syrjäyttänyt verkkokauppa, älypuhelimet ja tabletit sekä uudet maksamisen muodot. Kaupasta on tullut monikanavaista.

Miten sinun opetuksesi aktivoi oppilasta hahmottamaan ostopolkuaan?

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.

Moni varmaan muistaa käsitteen ”palkaton kotityö”. Kuinka moni puhuu siitä enää vuonna 2015?

Kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta tästä huolimatta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt ja kodin ajankäyttö muuttunut. Kodeissa kulutetaan aikaa medioiden ääressä, jopa niin paljon, että ajattelin tähän kirjoitukseen lanseerata uuden käsitteen. Se on ”kotien palkaton markkinointityö”.

Osallistumme siihen luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Jaamme Fb:ssa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat tuloksemme.

Kaiken palkattoman mainostamisen teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta, vaikkapa vain liikunnan ilosta? Entä paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta?

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi. Olisimmeko kasvotusten valmiita kertomaan heikkouksistamme ja kulutustottumuksistamme esimerkiksi torikauppiaalle?

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta mainonnasta saamme uudessa itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme verkkoon ja mediaan – mihin kaikkeen suostumme ja innostumme. Aivan kuten mediataitoviikko uudessa teemassaan kiteyttää ”Parempi netti virtaa meistä”.

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin internet on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut hämärtyvät. Silti säännöt ja arvot pätevät, mutta niitä ei osata soveltaa.

Mainonnan lukutaito, eli monilukutaito on enemmän kuin kaduilla, ostoskeskuksissa, vaatteissa, tuotteissa, televisiossa ja radiossa kohtaamamme mainonnan käsittely. Nyt mainonta on itsestään selvästi verkossa, sosiaalisessa mediassa ja ennen kaikkea henkilökohtaisissa suhteissa – kaikkialla.

Olemme siirtyneet mainonnan vastaanottajista mainonnan työvoimaksi. Uudet keinot saavat meidät toimimaan mainostajan toivomalla tavalla usein huomaamattamme. Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan vastuullisesti myös mainonnan ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”. Mainonta on sisältö, väline ja se käyttää kuluttajia kolmessa roolissa:

  1. vastaanottajana,
  2. jakajana
  3. tiedonkerääjinä ja –välittäjinä

Koulu ei ole markkinointikanava mutta koulussa opitaan markkinoinnin ja yrittämisen pelisäännöistä. Koulutyöhön sisältyy toimintamuotoja, joissa tarjoutuu tilaisuus oppia tuntemaan erilaisia ammatteja ja yhteisöaloja sekä yritystoimintaa. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ovat osa tulevaisuuden peruskoulussa opittavaa laaja-alaista osaamista. Oppilaita ohjataan tarkastelemaan kulutustottumuksiaan kestävän tulevaisuuden näkökulmasta, tarkastelemaan mainosviestintää analyyttisesti ja toimimaan kriittisinä ja vastuullisina kuluttajina.

Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Yritysten ja yhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö on jo vakiintunutta opetussuunnitelmien mukaista toimintaa kouluissa. Yhteisistä pelisäännöistä keskustellaan aina uuden kouluvuoden ja vuosisuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Koulu- ja oppilaitossponsorointi on yrityksen markkinointia, joka perustuu sponsorin ja koulun tai opetuksen järjestäjän väliseen yhteistyösopimukseen. Sponsoroinnista on kyse silloin, kun jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä. Sponsorin ei pidä vaikuttaa hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön, eli toiminnan tulee perustua opetussuunnitelman tavoitteisiin ja opetuksen tarkoituksiin.

Sponsorointi = jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä, mutta ei vaikuta hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön.

Opetustilan on oltava tarkoituksenmukainen koulun opetussuunnitelman mukaiselle toiminnalle. Sponsorilla on oikeus saada tunnistettava logonsa näkyviin yhteisen hankkeen yhteydessä, mutta suoraa tai epäsuoraa tuotemarkkinointia koulutiloissa ei sallita. Tuotemarkkinoinnin kielto koskee niin koulun ja oppilaitoksen ilmoitustauluja, luokkahuoneita ja muitakin tiloja, kuin myös liikunta- ja juhlasaleja sekä terveydenhuoltoon tarkoitettuja tiloja. Yritys tai yhteisö voi omassa viestinnässään kertoa, että on sponsoroinut ko. koulua.

Yrityksen materiaalin käyttäminen opetuksessa on eri asia kuin materiaalin pelkkä jakaminen oppilaille ja opiskelijoille tai materiaalin esillä olo tai saatavilla oleminen koulun tiloissa Vanhemmilla on lastensa kasvattajina oikeus päättää, minkälaisen markkinoinnin kohteeksi heidän lapsensa joutuvat. Siksi oppilaille ei saa jakaa markkinointimateriaalia, kuten mainoksia, tuotenäytteitä tai mainoslahjoja koulujen ja oppilaitosten kautta tai järjestää markkinointitilaisuuksia ilman huoltajien suostumusta.

Materiaalin opetuskäytössä opettaja vastaa materiaalin käsittelytavasta ja käyttääkö sitä opetuksessaan oppimateriaalina ja tällöin ei tarvita huoltajien lupaa. Jos kaupallista materiaalia päätetään käyttää opetustarkoituksessa, opettajan tulee selvittää oppilaille ja opiskelijoille,

  • mitä aineisto on
  • kuka aineiston on tuottanut
  • miten markkinointiviestintä näkyy aineistossa
  • mitkä ovat markkinointiviestinnän tavoitteet.

Mainosmateriaalin erottaminen muusta aineistosta voi olla oppilaille ja opiskelijoille vaikeaa. Opettajan tehtävänä on ohjata oppilaita ja opiskelijoita käyttämään erilaisia materiaaleja kriittisesti ja monipuolisesti. Aineistojen arviointi on osa media-, kuluttaja- ja yrittäjyyskasvatusta ja opettajan ammatillista kuluttajaosaamista.

Piilomainonta = mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus, esimerkiksi jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon.

Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Piilomainontaa tai muuta peiteltyä mainontaa ei saa käyttää. Piilomainonnasta on kyse silloin, kun mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus. Markkinoinnista on aina käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus eli mainos on voitava tunnistaa mainokseksi. Mainonnan tunnistettavuus hämärtyy, jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon. Jos oppilaat osallistuvat yritysten järjestämiin markkinointia sisältäviin kilpailuihin tai tapahtumiin, heille tulee selittää, mistä on kysymys. Alaikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden vanhemmilta tulee lisäksi pyytää osallistumislupa. Kodeissa pitää voida luottaa siihen, että koulussa opetus on markkinoinnista vapaata. Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Artikkelin kirjoittaja opetusneuvos Marjaana Manninen toimii Opetushallituksessa opetussuunnitelmatyön ja kotitalousopetuksen asiantuntija –tehtävässä. Työtehtäviin kuuluu myös yleissivistävän koulutuksen kuluttajakasvatuksen, kouluruokailun ja tapakasvatuksen kehittäminen sekä kestävän kehityksen aihekokonaisuus.

Opetushallituksen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) yhdessä laatima muistio Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi.

Nuorelle älylaitteet kuuluvat elämään niin sosiaalisissa suhteissa, ostoksilla kuin opiskelussakin. Teini-iässä käsitteellinen ajattelu kehittyy, mikä johtaa yhä itsenäisempään ja kriittisempään toimintaan kuluttajana ja myös älylaitteiden käyttäjänä. Älylaitteisiin liittyvät vastuukysymykset omaksutaan helposti, koska eettiset pohdinnat ja arvokysymykset kiinnostavat nuorta luonnostaan.

Vaikka nuoret käyttävätkin laitteita itsenäisesti, vastuu on edelleen aikuisilla. Käytön ohjaus muuntuu vähitellen sääntöjen ja estojen maailmasta itsenäisyyteen ja vastuunkantoon. Teini-iässä opetellaan käyttämään ohjatusti erilaisia maksuun tarkoitettuja välineitä. Edelleen voi kuitenkin olla tarpeen asettaa myös teknisiä rajoituksia ja estoja, jotta nuori voi turvallisesti opetella taitoja ja edetä kohti täysi-ikäisen vastuita.

Seuraavassa on lueteltu asioita, joita vanhempien kannattaa miettiä, kun he ohjaavat nuoria käyttämään erilaisia laitteita ja palveluita turvallisesti ja hyvillä mielin.

  1. Mieti yhdessä nuoren kanssa eri älylaitteiden käyttötarkoitusta. Ohjaa nuorta luomaan soveltuva, omien tarpeiden mukainen mediaympäristö.
  2. Valitse nuoren kanssa yhdessä sopiva liittymäsopimus. Kytkekää tarkoituksenmukaiset estot tekstarimaksamiseen, maksullisiin puhelinnumeroihin ja mobiilimaksamiseen (jälkimmäisellä tarkoitetaan netti- tai mobiilikaupoissa tehtävää maksua, joka laskutetaan puhelinlaskussa). Voit edellyttää, että myyjä kertoo estoista ja rajoituksista.
  3. Sovi nuoren kanssa sovellusten tilaamisen/ostamisen säännöt. Tarkista, että oman luottokorttisi numero ei tallennu nuoren käyttämälle laitteelle tai laitteella olevaan sovellukseen eikä jää nuoren käyttöön.
  4. Ole tietoinen peleistä, joita nuori pelaa. Muistuta nuorta, että myös ilmaisissa peleissä on maksullisia lisäominaisuuksia.
  5. Muistuta nuorta, että mobiililaite ja liittymä ovat kuin luottokortti ja niiden käyttö edellyttää vastuullisuutta.
  6. Ohjaa nuorta asettamaan laitteelle suojakoodit ja korosta nuorelle tietoturvaa ja tietosuojaa. Ohjaa varautumaan tilanteeseen, jossa puhelin katoaa.
  7. Ennen ulkomaan matkaa, varmista, että nuori osaa ja muistaa kytkeä datayhteyden pois päältä. Muistuta nuorta, että operaattorin puhelinnumeron on hyvä olla matkalla mukana ongelmatilanteita varten.
  8. Keskustele nuoren kanssa median käytöstä ja ohjaa nuorta toimimaan lain mukaan ja ottamaan huomioon eettiset näkökulmat.
  9. Ohjaa nuorta toimimaan vastuullisena kuluttajana ja hahmottamaan kaiken kuluttamisen vaikutuksia taloudelliseen tilanteeseen.
  10. Etsi yhdessä nuoren kanssa kuluttajatietoa ja ota hänet ongelmatilanteessa mukaan opettelemaan valituksen tekemistä.
  11. Ota puheeksi verkossa ostaminen ja erityisesti ulkomailta ostamiseen liittyvä kuluttajansuoja.
  12. Ohjaa nuorta lukemaan käyttö- ja sopimusehtoja ja minimoimaan mahdolliset tulevat ongelmat ja riskit.
  13. Rohkaise nuorta pohtimaan sosiaalisen paineen vaikutuksia valintoihin ja mielihaluihin.
  14. Arvioi yhdessä nuoren kanssa, minkälaisiin ostoksiin hänellä on alaikäisenä oikeus ja mihin ei.
  15. Keskustelkaa yhdessä nuoren kanssa häntä houkuttelevista palveluista, joiden käytöstä voi syntyä kuluja ja sopikaa niille rajat nuoren käytössä olevien rahojen mukaisesti.
  16. Tunnista ja arvioi yhdessä nuoren kanssa erilaisia markkinoinnin, mainonnan, tuotesijoittelun ja piilomainonnan tapoja ja toimintamalleja.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Edu.fi:n materiaaleja tekijänoikeuksiin.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (MEKU) ”Lapset ja media” kasvattajan opas, 2014.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Nuorten akatemian yhteistyössä tuottamat videot ”Mitä sopimuksella sovitaan?” ja ”Kuluttajan oikeudet ja vastuut”.

Koulukinon tuottama media-avain, joka auttaa lapsille ja nuorille soveltuvan mediasisällön valitsemisessa.

Mediakasvattajan kenttäopas peruskouluikäisten vanhemmille.

Mediataitokoulun tietopankki.

Pelastakaa lapset ry:n kännykkäkasvattajan käsikirja, 2010.

Pelastakaa lapset ry:n ”Nettielämä on oikeaa elämää – opas kasvattajalle”, 2011.

Yle-uutiset, 2013. Sosiaalisen median palveluiden ikärajat mietityttävät.