Archives For Mainonnan lukutaito

Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin tässä blogissa, miten kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Viikko sitten järjestimme Älykoti-tilaisuuden yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajien opetussuunnan kanssa, jossa keskustelimme mm. kodeissa tehtävien päätösten taloudellisesta merkityksestä.

Keynote- puhujamme Saara Taalas totesi, että talous on nostettava kotitalouden ytimeen ja osaamisen kulmakiveksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt. Kodin ajankäyttöön on tullut sekä passiivinen että aktiivinen ”klikkailu” – tykkäämme, jaamme ja tilaamme. Toimintoihin median ääressä kulutettiin jo kolme vuotta sitten niin paljon aikaa, että jo silloin tarjosin uutta käsitettä ”kotien palkaton markkinointityö”. Muutamassa vuodessa algoritmien ja sisältömarkkinoinnin muodot ovat monipuolistuneet niin, että voimme todeta, että kotitaloudet ovat alustatalouden palkattomassa datatyössä.

Kotitaloudet valjastettuna alustatalouden palkattomaan datatyöhön
Digitaalisuus on tuonut mukanaan alustat ja sovellukset, jotka mahdollistavat uudenlaista toimintaa. Siitä käytetään sellaisia käsitteitä kuin jakamistalous, alustatalous ja tilaustalous. Osallistumme alustojen palkattomaan datatyöhön luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Hakukoneet jauhavat tiedonhaustamme ja tekemisistämme markkinakelpoista dataa, jaamme sosiaalisessa mediassa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat testien tuloksemme.

Kaiken palkattoman datatyön teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko reaalimaailmassa koekaniiniksi tai esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta?

Paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta? Mitä maksaisi perinteinen kuluttajiin kohdistuva haastattelututkimus verrattuna hakukoneiden meistä keräämään dataan.

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi.

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta datatyöstä saamme tässä alustatalouden itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme.

Samaan aikaan verkossa toimii myös rahallista korvausta vastaan klikkailevia toimijoita mm. trolleja. Myös tubettajat ja bloggarit ovat oma joukkonsa kaupallisesta viestinnästä ansiota saavia toimijoita.

Onko opetuksessa aika puhua alustataloudesta ja datasta?

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin verkko on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut voivat tuntua hämärtyvän, silti myös verkossa pätevät samat säännöt ja arvot kuin offline kuluttajuudessakin.

Datasta on tullut uusi vaihdon väline, jota on tarpeen opettaa yhteiskuntaopin osana ja sen rinnalla, kun talouskasvatuksessa puhutaan rahasta. Kotitalouden oppiaineessa on puhuttu perinteisesti palkattomasta kotityöstä, mutta mikä on palkattoman datatyön osuus kotien ajankäytössä ja palveluiden valinnassa ja hankinnassa?

Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan tietoisena tiedon ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”.

Olisiko aika alkaa puhua kuluttajalukutaidosta? Puhumme taloudellisesta lukutaidosta, ympäristönlukutaidosta, teknologialukutaidosta jne. Kuluttajataidot nivoutuvat edellä mainittujen lisäksi kriittiseen lukutaitoon, visuaaliseen lukutaitoon ja verkkolukutaitoon, medialukutaitoon ja mediakompetensseihin. Kuluttajataidot ovat myös taloudellisen lukutaidon osa, jonka alalaji puolestaan on finanssilukutaito. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa kuluttajan tarvitsemasta osaamisesta.

Kun ihmisten käyttäytymisen yhteydessä puhutaan nyt erilaisista ja uusista lukutaidoista (engl. new literacies) ja niiden kehittämisestä, miksi emme puhu myös kuluttajalukutaidosta. Kuluttajalukutaitoon päästään kuluttajakasvatuksen ja elinikäisen oppimisen menetelmin tehtävällä kuluttajaosaamisen edistämistyöllä.

Aiemmin kuluttajaa valistettiin, annettiin tietoja, lisättiin tietoisuutta ja pyrittiin ohjaamaan kuluttajaa. Se perustui ajatukseen ihmismielen luulojen korvaamisella tiedolla.

Nykyisin taitoja ja osaamista arvioitaessa korostuvat uusien teknologioiden tehokkaan käytön vaatimukset: kuluttaja tarvitsee uudenlaisia taitoja, strategioita ja lähestymistapoja. Ne ovat keskeisiä globaalissa yhteisössä tapahtuvan yhteiskunnallisen ja markkinoilla tapahtuvan taloudellisen osallistumisen kannalta. Uudet lukutaidot vaatimuksineen muuttuvat ja vaihtelevat niitä määrittävien teknologioiden mukana, mikä edellyttää kuluttajalta jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittymistä.

Kohti kuluttajalukutaitoa
Uudet kuluttajataidot ovat perinteistä laajempi ja moniulotteisempi joukko taitoja, jotka liittyvät etenkin kehittyvien medioiden sekä uuden viestintä- ja tietotekniikan käyttöön. Käsitteessä korostuu näkemys siitä, että digitalisoituvassa yhteiskunnassa ei riitä mekaaninen luku- ja kirjoitustaito, vaan aktiivinen toiminnallinen lukutaito edellyttää erilaisia uusia lukutaitoja.

Kuluttajalukutaidon määritelmä voisi lähteä seuraavista osaamiskokonaisuuksista.

  • Taito hankkia tietoa, vertailla ja tehdä valintoja
  • Kyky toimia kaupallisessa mediassa
  • Kyky hallita taloutta ja omia resursseja
  • Taito toimia kuluttajan oikeuksien ja vastuiden mukaisesti

Nämä neljä kokonaisuutta sisältävät kestävän kehityksen ja digitalisaation edellyttämät taidot kuluttajana.

Miten sinä määrittelisit kuluttajalukutaidon?

”Kun sometähti esittelee uutta laukkuaan, nuori haluaa herkästi samanlaisen – Lapsia pitäisi opettaa tulkitsemaan mainontaa, tutkija sanoo”. Näin Helsingin Sanomissa todettiin 1.8.

Koulujen tieto- ja viestintäteknologista (opetussuunnitelmassa TVT) osaamista kehitetään neljällä pääalueella:

  • Oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitä sekä kehittämään käytännön TVT-taitoja omien tuotosten laadinnassa.
  • Oppilaita opastetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti.
  • Oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä.
  • Oppilaat saavat kokemuksia mediasta ja harjoittelevat TVT:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vilisevät tietotekniikkaan liittyviä osaamisvaateita, kun samaan aikaan pyritään monilukutaitoon ja kriittiseen tiedonhallintaan. Näitä molempia taitoja edistetään kuluttajakasvatuksessa. Mainosten tunnistamisen ja tulkinnan taitoon, jota HS:n artikkelissakin painotetaan, päästään parhaiten, kun käytetään verkkosivuja, sovelluksia ja teknisiä laitteita samalla kun perehdytään niiden taustalla oleviin tahoihin ja tarkoitusperiin.

Kun oppilaat laativat omia sisältöjään, voidaan sen yhteydessä pohtia tubettajien videoiden vaikuttimia ja tuote-esittelyjä. Hyvä tehtävä esimerkiksi yrittäjäkasvatukseen voisi olla sellainen, että puolet luokasta on tuotesuunnittelijoita ja puolet tubettajia. Yhteistyössä voi syntyä hauskoja videoita.

Erityisen tärkeää on kaupallisen viestinnän muotojen käsittely, kun oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä. Mikäli lähdekriittisyys jätetään huomioimatta tiedonhankinnassa, saattaa opetus palvella mainostajien kaupallisia tarkoitusperiä.

Verkossa olevilla palveluilla on hintansa
Kun oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita, on tarpeen esitellä myös esimerkiksi miksi maksuttomat sovellukset ovat ilmaisia. Käyttäjä voi nostaa tuottajan huomionarvoa verkossa katselukerroilla, suosituksilla jne., jotka kasvattavat palveluntuottajan vaikuttavuutta ja arvoa. Näin huomio, vaikutus, kuuluisuus ja maine ovat  rahan vaihdantaan verrattavia maksutapoja. Lisäksi käyttäjä voi maksaa tuotteen joko kokonaan tai osittain antamalla tietoja itsestään. Tiedoista on tullut maksuväline, mikä palvelujen käyttäjien on hyvä ymmärtää.

Opetuksessa oppilaat harjoittelevat vuorovaikutusta ja verkostoitumista käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa. Ryhmään kuulumisen ja sosiaalisen paineen vaikutuksia voisi oppia myös TVT:n yhteydessä. Opetuksessa voi hyvin käsitellä, miten markkinoijat hyödyntävät joukkoon kuulumisen painetta käyttämällä apuna ihmisten verkkoon jättämiä jälkiä ja algoritmeja, joiden avulla markkinointia kohdistetaan tehokkaasti. Tähän kudelmaan kietoutuvat sulavasti myös palkatut bloggaajat, vloggaajat sekä nuorten käyttämät sosiaalisen median yhteisöt.

Pelkät hyvät tietotekniset taidot eivät riitä
Norjalaisen tutkimuksen mukaan runsas selfieiden ottaminen sekä bloggarien seuraaminen vaikuttavat paljon haavoittuvuuteen ja ylikuluttamiseen, koska aktiivinen digitaalisten laitteiden käyttö lisää markkinoinnin kohteeksi joutumista. Ylikuluttamista ja haavoittuvuutta lisäävät myös nuorten hyvät digitaaliset taidot.

Kun TVT-opetusta suunnitellaan kouluissa, kannattaa pohtia ainakin seuraavia asioita:

  • Nettisurffaamisen digitaaliset jäljet. Lisäävätkö tiedonhankinnan tehtävät kaupallista painetta sekä haavoittuvuuden ja ylikuluttamisen riskiä?
  • Miten koulussa huolehditaan omien tietojen suojaamisesta?
  • Miten puhutaan kaupallisuudesta TVT–opetuksen yhteydessä?

KKV:n verkkosivuilla tietoa opetukseen.

”Opetuksessa voidaan käyttää samoja keinoja kuin mainonnassa ja herätellä lapsia ja nuoria näin tunnistamaan heihin kohdistuva kaupallinen vaikuttaminen. Suurin vastuu lepää kuitenkin yrityksillä, joiden tulee tehdä tunnistettavaa mainontaa myös verkossa. Tunnistamisen vaatimus korostuu, kun kohderyhmänä ovat lapset tai nuoret”, kirjoittaa kuluttaja-asiamies uusimmassa blogissaan. Kirjoitus pohjautuu tuoreisiin tutkimustuloksiin.

Tavat, tottumukset ja käsitykset syntyvät kaikkialla, muuallakin kuin koulussa tai kotona. Lapsi oppii kokemusten ja mallien kautta. Tärkeintä on ohjata ja auttaa lasta hahmottamaan ympäristöään. Mitä lapselle voi opettaa, millaisilla keskusteluilla, leikeillä ja toiminnalla lapsi saa käsitystä kaupallisesta viestinnästä?

Tutkitaan todellisen ja kuvitteellisen eroja

Alle koulu-ikäisen lapsen kanssa havainnoidaan ja nimetään ympäristöä. Median parissa aikuinen voi lapselle osoittaa: ”Tässä on mainos”. Lapsen kohdatessa mainontaa, aikuisen läsnäolo ja keskustelu lapsen kanssa on tärkeää. Lapsen voi osallistaa ostopäätöksiin ja pohtia yhdessä kulutustottumuksia. Jo alle kouluikäiselle kannattaa tuoda esiin tosiasiana, ettei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan. Aikuisen kannattaa huolella valita millaisia mediasisältöjä lapsen käyttämissä laitteissa on saatavilla.

Tarkastellaan ja tunnistetaan mainoksia

Esi- ja alakoululainen harjoittelee median käyttöä. Hän tarvitsee median käytössään neuvoja, pelisääntöjä ja teknisiä suojauksia. Lasta voi mainosten nimeämisen lisäksi ohjata tarkastelemaan ja tunnistamaan erityyppisiä mainoksia. Tässä vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää, että mainonnan tarkoitus on herättää ostohaluja. Aikuinen voi auttaa lasta muodostamaan kokonaiskäsitystä omasta mediaympäristöstään. Lapsi tarvitsee ohjausta mediasisältöjen valinnassa.

Otetaan selvää ja ihmetellään Poika ja luottokortti

Kymmenen ja kahdentoista ikävuoden vaiheilla lapsi on jo itsenäinen median käyttäjä. Nyt harjoitellaan mainonnan lukutaitoa, tarkastellaan niitä eri muodoissa ja medioissa. Leikkimielellä voi myös lukea ja tulkita sopimustekstejä ja ”pieniä pränttejä”. Todellista ymmärtämistä ei vielä voi lapselta edellyttää. On kuitenkin hyvä puhua sopimuksen merkityksestä. Perheen rahankäytön pelisäännöistä sovitaan ja kerrotaan lapselle, ettei alaikäisenä voi tehdä sopimuksia.

Kannattaa seurata lapsen tapoja ja tottumuksia sekä sitä, miten lapsi itse ymmärtää kaupallisen ympäristönsä. Aikuinen asettaa teknisiä suojauksia, opastaa tietosuojassa ja harjaannuttaa lasta selviytymään arjessa.

Arvioidaan omaa ostopolkua ja tutkitaan mainonnan keinoja

Nuorta ohjataan tunnistamaan ja arvioimaan omaa ostopolkuaan. Kansalais- ja mediataidot kehittyvät, nyt viimeistään on osattava itsenäisesti turvata omat henkilökohtaiset tietonsa verkossa. Hyvällä ohjauksella nuoret havaitsevat helposti, miten heidän oma toimintansa verkossa vaikuttaa esimerkiksi heihin kohdennettuna mainontana. Sosiaalisen median mainosmaailmassa jaetaan mainostajien viestejä ja annetaan yrityksille tietoa itsestä ja omista kulutustottumuksista. Tärkeää on tunnistaa ja erottaa omat tarpeensa ja halunsa mainostulvan keskellä. Nuoren kanssa kannattaa pohtia, mitä itselle tarkoittaa joukkoon kuulumisen paine.

Lisätietoa:
Mainonnan lukutaidon kehittäminen ikäkausittain: Lasten ja nuorten kuluttajataidot –opetuksen tavoitteita
Taustatietoa kaupallisesta viestinnästä: Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä
Euroopan komission teettämä tutkimus: Study on the impact of marketing through social media, online games and mobile applications on children’s behavior

Sosiaalisessa mediassa vilisee mainoksia ja siellä julkaistu sisältö on loputon. Miten sosiaalisen median käyttäjät suhtautuvat siellä esiintyviin mainoksiin? Vaikuttaako sosiaalisen median sisältö käyttäjien kulutukseen tai kulutustottumuksiin? Miten sosiaalisen median eri kanavat eroavat toisistaan mainospaikkana? Onko sosiaalisella medialla ja kulutuksella vaikutuksia toisiinsa?

Nämä kysymykset askarruttivat minua sosiologian yliopisto-opintojeni loppupuolella niin paljon, että päädyin tekemään pro gradu-tutkimukseni aiheesta. Kiinnostuin aiheesta alati kasvavan ja monipuolistuvan sosiaalisen median myötä. Kiinnostukseni kulutusta ja kuluttajuutta kohtaan nostatti idean siitä, että yhdistäisin teemat tutkimuksessani. Halusin saada tietoa erityisesti nuorten aikuisten käyttäytymisestä somessa ja sen ulkopuolella kuluttajina. Ikäryhmäksi tarkentui lopulta 18–22-vuotiaat nuoret aikuiset ja heidän mietteisiin pääsin käsiksi ryhmähaastattelujen avulla.

Untitled design(1)Sosiaalisen median ollessa laaja kenttä sovelluksia, rajasin tutkimukseni koskemaan kuvapalvelusovellus Instagramia. Instagram toimii sovelluksena kuvilla ja videoilla, joita sovelluksen käyttäjät lisäävät omille tileilleen. Instagramissa käyttäjät seuraavat ja hakevat paljon kuvista erityisesti inspiraatiosisältöä. Instagram eroaa inspiraatiosisällön vuoksi muista sosiaalisen median kanavista mainospaikkana, sillä sovelluksessa kuluttajatottumuksiin voidaan vaikuttaa pelkillä kuvilla ja ilmiöillä.

Haastattelemani nuoret aikuiset suhtautuvat mainoksiin eri tavoin. Mainoksien ei nähdä vaikuttavan omaan kulutuskäyttäytymiseen suoraan eikä mainoksista sen kummemmin tykätä. Kun mainokset eivät estä sovelluksen käyttöä ja mainokset voi helposti ohittaa selaamalla, suhtaudutaan niihin ymmärtäväisesti. Ryhmähaastatteluissa nousi esille, että monet kokivat kuitenkin alitajuisesti saavansa mainoksista ja erityisesti inspiraatiosisällöstä vaikutteita ostamiseen. Myös Instagramin muusta kuvavirrasta inspiroiduttiin ja otettiin vinkkejä omaan pukeutumiseen ja kulutukseen. Kuluttamiseen yleisesti vaikutti kuitenkin omat henkilökohtaiset piirteet ja totuttu tapa kuluttaa rahaa. Sosiaalinen media ei siis saanut nuoria aikuisia päättömästi kuluttamaan rahojaan kaikkeen mitä he Instagramissa näkevät.

Sosiaaliseen mediaan on siis hyvä herätä uudenlaisena mainospaikkana, jossa mainonta ja kulutushimojen herättely saattaa tapahtua huomaamatta piilotetusti tai sisältöön upotetusti. Nuorten suhtautuminen mainontaan on melko yksilöllistä, joten ei voida välttämättä vetää johtopäätöksiä siitä, että mainokset tehoaisivat nykynuoriin paremmin kuin aiemmin. Uusiutuvat sosiaalisen median muodot kuitenkin haastavat meitä pysymään muutoksessa mukana ja tarkastelemaan sosiaalisen median alustoja eri näkökulmista, esimerkiksi juurikin uudenlaisena mainoskenttänä.

Aiheeseen voi perehtyä lisää Kilpailu- ja kuluttajaviraston nettisivuille opettajille kootussa tausta-aineistossa

Kirjoittaja työskentelee korkeakouluharjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kesällä 2016.

Kaikkien oppiaineiden opettajat ovat kuluttajakasvattajia ja koulu oppimisympäristönä luo kulutustottumuksia ja ohjaa tekemään kuluttajavalintoja. Digitalisaation aikana oppimisympäristö on nykyään lähes sama kuin kulutusympäristö.

Kulutusympäristöstä on tullut siis oppimisympäristö, oppilaat oppivat verkossa nonformaalina oppimisena, mutta myös formaalin oppimisen osana opettajan ohjauksessa. Uudet oppimateriaalit ohjaavat oppilasta arvioimaan omaa verkossa toimimistaan myös kaupallisen viestinnän lukutaidon näkökulmasta.

Tämän kevään uudet oppimateriaalit yhdistyvät tiedonhankinnan ja verkko-ostamisen kautta erityisesti TVT-taitoihin, monilukutaitoon, mainonnan tunnistettavuuteen verkossa ja talouskasvatukseen.

Tutustu uutuuksiin:

  • Koulukino ja KKV ovat yhdessä laatineet talouskasvatuksen ja monilukutaidon opetusmateriaalia ”#onnenonkija” – elokuvaan. Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.
  • Asiakkaana verkkokaupassa aineistossa on julkaistu uusia tehtäväkokonaisuuksia
  • Monilukutaidon opetukseen uusi opettajan aineisto “Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöitä
  • Blogi ja Facebook-sivu: “Kuka Kasvattaa ketä” tiedottaa, pohtii ja keskustelee. Liity mukaan ja ole mukana luomassa yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksesta.
  • Tietoa ajankohtaisia kuluttajakysymyksistä kuluttajaneuvonnan Facebook-sivulta.

Kotitalouden opetukseen löytyy yhteistyössä tuotettua tukimateriaalia opetushallituksen edu.fi sivulta.

Oppilaasi liikkuvat verkossa älypuhelimella tai tabletilla ja käyttö monimuotoistuu ja kasvaa koko ajan. Onko käyttäytymisen muutos hallussasi suunnitellessasi monilukutaidon tai oppiaineen opetusta. Miten ohjaat oppilasta tiedonhakuun ja kohtaaman kaupallista viestintää verkossa?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston opettajien materiaalisivut tarjoavat nyt uutta tausta-aineistoa opettajille ”Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä”-aineistossa käsitellään kaupallista viestintää, markkinointia ja mainontaa monilukutaidon sekä kuluttaja- ja taloustaitojen näkökulmasta.

Sisältö on tarkoitettu eri oppiaineiden opettajille tausta-aineistoksi:

laaja-alainen osaaminen:

  • Monilukutaito
  • Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
  • Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (TVT)”

oppiaineet:

  • Yhteiskuntaoppi
  • Äidinkieli
  • Kuvataide
  • Musiikki
  • Käsityö
  • Kotitalous

Taito- ja taide-aineet ovat keskeisessä asemassa kun opitaan kaupallisten viestien keskellä selviytymistä. Niissä voidaan analysoida eri muodossa olevia kaupallisia viestejä sekä opitaan erilaisia vaikuttamisen keinoja.

Mainonta, viihde, taide, kulttuuri ja harrastukset ovat usein kietoutuneena toisiinsa, joten opetuksessa tiedostetaan myös kaupallisuuteen liittyviä asioita. Oppilaiden kanssa voidaan keskustella, miten omassa toiminnassa on mahdollista hyödyntää markkinoinnin keinoja ja kanavia.

Tilausansassa

Taina —  20.1.2016

Nykyään huijauksen uhriksi päätyy kenties helpommin kuin aikaisemmin. Ei siis kannata kritiikittä uskoa ihan kaikkia, erityisesti verkossa eteen tulevia kaupallisia viestejä – eikä kaikkeen tarjottuun kannata tarttua, vastata tai osallistua.

Huijauksissa annetaan usein jokin niin houkutteleva ja vahva lupaus, jotta tarjous vakuuttaa ja kiinnittää huomion. Mutta kaikki muu kirjoitetaan niin epäselvästi, että moni mainosten silmäilijä ohittaa tarjouksen ytimen.

Uskomattomien tarjousten yhteydessä ei useinkaan anneta aikaa miettiä. Päätös ostaa tai osallistua on huijauksissa yleensä tehtävä muutamassa minuutissa. Verkkosivujen tai puhelinmyyjän tarjouksessa kehotetaan toimimaan viivyttelemättä, tyyliin ” toimi heti”, ”nopeat syövät hitaat”, jotta viestin vastaanottajalle syntyisi tunne, että tuote, palkinnot, lahjakortit tai muut edut loppuvat kesken.

Tilausansojen toimintamalliin kuuluu myös se, että ensimmäinen tuotenäyte luvataan toimittaa postimaksun hinnalla. Sen sijaan mainitsematta jätetään, että halvan tuotteen ostamalla ajautuu samalla kestotilaajaksi, mikä tarkoittaa uusia tuotteita laskuineen kuukausittain.

Edellä kuvattuja toimintamalleja käytetään tyypillisesti sukka-, alushousu-, luontaistuote-, partahöyläkerhoissa. Tällaisen kerhon jäsenyys voi tulla yllätyksenä, koska yllätyksen takaavat seikat on piilotettu sopimusehtoihin, jotka eivät vastaa mainoksen viestiä. Tuotenäytteen sijaan tai tuotepakkauksen lisäksi kuluttaja saa laskun tuotteesta, jota ei ole ymmärtänyt tilanneensa.

KKV uudessa videossa kerrotaan, miten kannattaa menetellä, jos näyte- tai kokeilupakkaus osoittautuukin tilausansaksi.

Opetuksessa videota voi käyttää yhteiskuntaopin, kotitalouden, äidinkielen ja TVT- taitojen opetuksen yhteydessä.

Näet kaupungilla liikkuessasi hienot kengät, jonka tyyppisiä olet jo nähnyt blogeissa ja muotijutuissa. Päätät ostaa samanlaiset. Nappaat älypuhelimella kuvan kengistä ja etsit Googlesta brändin verkkosivut. Sivustolla olevassa virtuaalisessa esittelytilassa kokeilet kenkien sopivuutta omiin asuihisi lisäämällä sen omiin kuviisi. Jaat kuvat sosiaalisessa mediassa ja odotat kommentteja kavereiltasi. Päätät vielä käyttää netissä brändin tarjoamaa kustomointimahdollisuutta. Tämän jälkeen teet tilauksen verkosta, valitset toimituspisteen lähellä asuinpaikkaasi tai suoraan kotiisi ja maksat tilauksen verkkomaksuna. Seuraavana päivänä voit käydä noutamassa kengät tai lähetti tuo ne kotiovellesi. Ostopolun viimeisenä vaiheena voit kirjoittaa hankinnastasi Facebookiin. Brändi vuorostaan alkaa lähestyä sinua muutaman viikon päästä tarjoamalla jotain sinua kiinnostavaa uutuutta, joka ehkä sopii hankkimiesi kenkien kanssa yhteen.

Edellä kuvattuun ostoprosessin hallintaan voi opetus antaa valmiuksia. Ostoprosessin hallintaa tarvitsemme, jotta osaamme jarruttaa, kun esimerkiksi rahat eivät riitä, tai kun haluamme omalla toiminnalla säästää luonnonvaroja tai vaikuttaa vaikkapa globaaliin oikeudenmukaisuuteen.

Ostaminen on paljon enemmän kuin yksittäinen asiakkaan ja kauppiaan välinen maksutapahtuma. Ostaminen on vain yksi etappi matkalla, jota voi kutsua ostopoluksi tai kuluttajan valintojen harkintamatkaksi. Polun voi loikkia hetkessä tai etappien läpikäynti voi kestää vuosia. Riippumatta toteutumisajasta, kuluttajan matkaan kuuluu seuraavat vaiheet:

  • Läsnäolo kaupallisten viestien maailmassa. Meitä kiinnostavia tuotetietoja on kaikkialla jatkuvasti ajan tasaisina ja saamme meille sopivia yksilöllisiä viestejä juuri oikealla hetkellä.
  • Harkinta. Kokoamme tietoa alustavasti brändeistä tai tuotteista, jotka otetaan mukaan varsinaiseen harkintaan. Ostoimpulssimme syntyvät kun surffailemme,ja hakukoneiden tuloksiin brändit voivat vaikuttaa hakukoneoptimoinnin ja -markkinoinnin avulla.
  • Arviointi. Vertailemme brändien ominaisuuksia kerätyn tiedon perusteella sekä arvioimme omaa taloudellista tilannettamme sekä todellisia tarpeitamme. Teemme arvioitamme brändistä kerätyn tiedon perusteella. Tietolähteinä toimivat verkkokaupan tuotesivut. Sivuilta löytyy ostajien tuotearvioita ja suosituksia. Niiden tarkoitus on vakuuttaa meitä kuluttajia. Tuotteita voimme vertailla myös esimerkiksi erilaisten vertailusivustojen kautta.
  • Ostotapahtuma. Valitaan mitä ostetaan, mistä ostetaan, millä ja miten maksetaan ja miten ostos halutaan toimitettavan. Koko ostotapahtuman voimme tehdä verkossa ja noutaa tuotteet myymälästä tai tilata ne postiin tai kotiin kuljetettuna.
  • Kokemus. Reagoimme ostotapahtumaan ja käytämme tuotetta tai brändiä. Voimme myös joutua tekemään kuluttajareklamaation. Ostotapahtumat ovat nykyisin julkisempia, myyjät toivovat kuluttajien kirjoittavan tuotearvioita tai kommentteja kauppiaiden Facebook-sivuille.
  • Uskollisuus. Mietimme kannattaako sama tuote tai brändi valita uudelleen. Myyjät hyötyvät monikanavaisesta ostamisesta. Digitaalisuus antaa myyjälle yhä paremmat välineet siihen, että kuluttaja valitsee saman yrityksen seuraavalla kerralla. Tallentuvat asiakastiedot ja muut big dataan perustuvat työkalut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden uskollisuuden vahvistamiseen ja lisämyyntiin esimerkiksi kohdistetun jatkomarkkinoinnin avulla.

Ennen digitalisaatiota ostopolun vaiheiden seuraaminen ja niihin vaikuttaminen on ollut kauppiaille hankalaa ja perustunut summittaiseen tietoon kuluttajan käyttäytymisestä. Kauppias on voinut mainostaa lehdissä ja televisiossa, painattaa tuotekatalogeja ja toivoa parasta. Myös kuluttajalle mainonnan havaitseminen ja tunnistaminen on ollut helpompaa. Digitaalisuudella on ollut kaupantekoon valtava vaikutus. Pysyykö kuluttajataitojen opetus mukana tässä muutoksessa. Perinteisen kaupanteon on syrjäyttänyt verkkokauppa, älypuhelimet ja tabletit sekä uudet maksamisen muodot. Kaupasta on tullut monikanavaista.

Miten sinun opetuksesi aktivoi oppilasta hahmottamaan ostopolkuaan?

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.