Archives For Mainonnan lukutaito

Mediapedagogit, tutkijat ja journalistit ovat nostaneet blogeissaan viime viikkoina esille medialukutaidon eri näkökulmia. Kuka kasv@ttaaketä pohtii mediakriittisyyttä erityisesti kaupallisen vaikuttamisen ja kaupallisen sisällön tunnistamisen näkökulmasta.

Mediapedagogi Ismo Kiesiläinen toteaa blogipostauksessaan ”Median seuraaja tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen”  näin:

”Mitä kriittisemmin haluamme mediaa lukea, sitä tiukemmin meidän on valikoitava se osa mediavirrasta, jonka otamme vakavasti. Siksi mielemme tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen. Miten se toimii? Mistä taidoista se koostuu? Miten näitä taitoja voisi kehittää ja opettaa?”

Nettilukutaitoa on tutkinut myös digitaalisten tekstitaitojen tutkija Carita Kiili , joka kertoo blogipostauksessaan kuudesluokkalaisia koskevasta tutkimuksestaan (Kiili ym. 2018):

”Vain puolet oppilaista kyseenalaisti kaupallisen nettisivun luotettavuuden energiajuomien terveysvaikutusten tiedonlähteenä. Vain noin viidennes (19%) havaitsi nettisivun kaupalliset tarkoitusperät, vaikka kaupallisuus (esim. logo, kirjoittajan ammatti) oli selkeästi esillä. Eräs oppilas pohti kaupallisuuden merkitystä seuraavasti: ”Ei ole [luotettava], koska he yrittävät myydä tuotetta eivätkä välttämättä kerro terveysriskeistä”.

Nykyinen opetussuunnitelma antaa opetukselle tavoitteet, mutta opettajalle jää vapaus päättää, millaisella sisällöllä ja miten opetuksen tavoitteisiin vastataan. Kiilin mukaan ”opettajan pitää voida antaa oppilaille eriyttäen tukea, jotta kukin oppilas voi kehittyä nettitekstien arvioijana. Heikommat oppilaat tarvitsevat tukea perusasioissa, jotka toiset jo hallitsevat. Taitavat oppilaat hyötyvät puolestaan vaativammista tehtävistä, joissa pohditaan esimerkiksi sitä, miten tekstin laatijan tarkoitusperät heijastuvat tekstin sisältöihin.”

Opettajan tulee kyetä ohjaamaan oppijaa tiedon äärellä. Hän on tiedon suodattajana ja oleellisen tiedon arvioijana. Opettajalta vaaditaan ensiluokkaista medialukutaitoa, eli kykyä kriittisesti arvioida viestien sisältöjä, muotoja ja tavoitteita. Kriittisyyteen kuuluu kyky arvioida sisällön kaupallisuus, koska mainosmielessä tehty kaupallinen sisältö voi olla kaikin puolin laadukasta, mutta jättää mainitsematta jotakin tai korostaa oman tuotteen tai palvelun ominaisuuksia tai muuta käyttöarvoa. Opettajalta vaaditaan myös erityistä kykyä hahmottaa tiedon tarkoitusperien monimutkaisuus yksinkertaisen pinnan takana.

Opettajille mainostaminen ja kampanjointi ei ole kiellettyä. Opettajalle kriittinen ote ja kyky ”katsoa nurkan taakse” on hyvin monenlaisten tietojen ja taitojen summa. Se edellyttää hyvin vaativaa ammattitaitoa. Siksi kouluille ja opettajille tarjotun aineiston tulee olla valikoitua. On mysteeri, kuinka opettajan roskapostijärjestelmä pystyy suodattamaan viestejä siitä valtavasta määrästä sisältöä, jonka opetusalan ammattilainen päivittäin kohtaa.

Tavallisten ihmisten ei Kiesiläisen mukaan edes kannata yrittää arvioida kaikkea tarjottua tietoa. Hän toteaa: ”Suureen osaan sisällöistä voi suhtautua välinpitämättömästi. Koska tämä valinta pitää tehdä nopeasti, se tehdään yleensä intuitiolla, jopa ilman tietoista ajattelua.” Sen sijaan opettaja on työssään toisenlaisessa roolissa, opetukseen sisältö on valittava huolella.

Opettajien lisä- ja täydennyskoulutuksella on tärkeä rooli koulujen opetuksen kehittämisessä. Monissa oppiaineissa ainejärjestöt ja muut toimijat järjestävät opettajille lisä- ja täydennyskoulutusta yhteistyössä yritysten kanssa.

Kouluissa ammattilaisten on oltava kollektiivisesti kriittisiä kaikelle tiedolle, jolla pyritään vaikuttamaan. On arvioitava, mikä sisältö palvelee opetuksen tavoitteita, kuka on sisällön takana ja mitä intressejä taho edustaa.

Opetussuunnitelma kannustaa kouluja yhteistyöhön ympäröivän maailman kanssa, sillä varauksella, ettei kouluja saa käyttää kaupallisen tai muun vaikuttamisen välineenä. Näin alaikäiset oppilaat ovat suojassa mainosviesteiltä.

Mediakasvatuksen asiantuntija Maija Puska otti puheeksi tiedon välittäjän etiikan kirjoittaessaan Mainonta&Markkinointi -lehdessä otsikolla:”Osallista, älä johda harhaan, puolusta journalismia  –  mediakasvatuksen alkeet media-alan ammattilaisille” Hän tiivistää ajatuksensa hyvästä journalismista näin:

”Hyvä journalismi sisältää aina mediakasvatuksellisen eetoksen: auki kirjoitettujen työprosessien, visuaalisuuden, tarinoiden ja luotettavan tiedon kautta jokainen juttu voi pienin askelin edistää suuren yleisön medialukutaitoa.”

Kun keskustellaan tiedon tuottajan vastuusta, on tarpeen pohtia myös laajemmin niitä eettisiä periaatteita, joiden mukaan opettajille tarjotaan taustatietoa eri oppiaineisiin. Jokainen opettajan tietopaketti, yhteistyötarjous ja pullakahvit on tarjottava läpinäkyvästi.

Vietämme parhaillaan mediataitoviikkoa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto osallistuu viikkoon huijaus-teeman ympärille laaditun oppimiskokonaisuuden kautta. Kuluttajat ja oppilaat voivat testata verkkovisailussa, erottavatko he, mikä on mainontaa ja millaiseen tarjoukseen kannattaa tarttua. Tyypillisestä tilausansasta on laadittu havainnollinen kuva, jota voi katsoa ruudulta oppitunnilla tai tulostaa julisteeksi seinälle.

Oppimistehtävä: Ostopolulla mediassa
Juliste: Tunnistatko huijauksen? (PDF, A3)
Visa: Testaa, erotatko mikä on mainontaa ja millaiseen tarjoukseen kannattaa tarttua?

Ostaminen ja kuluttaminen ovat kytköksissä median käyttöön. Media, joka koostuu laajasti katsoen ainakin laitteista, yhteyksistä, sovelluksista ja sisällöistä, voi olla kuluttamisen sisältö tai väline. Median käyttö voi monella tavalla vaikuttaa ja johdatella tekemään ostoksia. Tiedonhankinnan lisäksi mediaa voi myös käyttää maksamisen välineenä, toisaalta media kerää tietoa kulutuksestamme, käyttäytymisestämme ja liikkeistämme.

Media on läsnä ostopolun kaikissa vaiheissa, alkaen siitä, kun alitajuisesti haluamme ostaa jotakin. Olemme ehkä kohdanneet medialaitteemme kautta kaupallista vaikuttamista tai etsimme tietoa ja vertailemme tai kuuntelemme somessa kavereiden elämästä, valinnoista ja mieliteoista. Elämme mediassa – ja siellä ovat liikkeellä myös huijarit.

Huijaukset kulkevat mediavirrassa, ne muuttavat muotoaan, niitä klikkaa huomaamatta, ajattelematta. Usein liian hyvä tarjous houkuttelee kokeilemaan, koska halpa hinta tuntuu pieneltä riskiltä. Myöhemmin selviääkin, että tarjous on portti sopimukseen, jonka hinta on jotain ihan muuta.

Oppilaille kannattaa opettaa osana tiedonhankintaa, että nettihuijauksesta syntyvä yllättävä lasku on netin todellisuutta siinä missä valeuutinenkin. Huijauksen kohteeksi joutuminen on yllättävän yleistä. Kyse ei ole median käyttäjän hölmöydestä, vaan rikollisuuden muodosta, johon ei ole osattu varautua. Mediataidot – erityisesti tiedonhankinnan taidot – ovat arjenhallinnan ja kuluttajana toimimisen kannalta välttämättömiä.

Kuluttajan tiedonhallintataidot ovat verkonkäyttäjältä vaadittavien arjentaitojen kärjessä, siinä missä faktojen tarkistustaidot yleensäkin. On tarpeen oppia jo varhain, että joskus ideologiat, taloudelliset edut ja muut vastaavat tekijät vaikuttavat tekstin objektiivisuuteen ja luotettavuuteen.

Mainonta on myös verkossa läsnä kaikkialla. Sen lisäksi tilausansat ja huijaukset piinaavat kuluttajia. Usein ajatellaan, että ne ovat hyväuskoisten hölmöjen ongelmia. Niin ei kuitenkaan ole, sillä huijauskeinot kehittyvät samaa vauhtia kuin rehellinenkin digitalisaatio. Monilukutaidosta ja tiedonhallinnasta on hyötyä kuluttajalle.

Tiedonhallintataidot perustuvat kykyyn hankkia ja arvioida tietoa sekä taitoon käyttää luotettavia tiedon lähteitä. Kuluttajakasvatuksessa oppilaita ohjataan seuraamaan ajankohtaisia kysymyksiä sekä ymmärtämään niiden yhteyksiä omaan elämään. Tärkeää on harjaannuttaa heitä hankkimaan ja arvioimaan kriittisesti erityyppisten toimijoiden tuottamaa tiedollista sisältöä ja myös viihdettä ja kulttuuria. Tärkeää on myös oppia soveltamaan omaksuttua tietoa kohtaamissaan tilanteissa.

Kaikessa opetuksessa oppilaita tulisi opastaa käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä. Verkon käyttö on osa oppimista ja tähtää monilukutaitoon.

Opeta arvioimaan lähteen luotettavuutta
Myös kuluttajatietona tarjotaan monenlaista tietoa, kuten vertailusivuja, tuotetestejä, vertaisarvioita, kokemusasiantuntijoita, markkinointia sisältäviä viihdesivustoja. Viranomaiset tuottavat tietoa omiin kanaviinsa monelta eri kulutuksen osa-alueelta. Myös eri etujärjestöt tarjoavat tietoa esimerkiksi elintarvikkeista, terveyden edistämisestä, eläintenoikeuksista, ympäristöystävällisyydestä jne.

Osana tehtäväksi antoa kannattaa muotoilla tehtävä, jossa oppilaan täytyy selvittää seuraavat asiat:

  • Kuka tiedon on tuottanut? Kuka/mikä taho tekstin on kirjoittanut, mihin tarkoitukseen se on tehty ja missä se on julkaistu. Joskus ideologiat, taloudelliset edut ja muut vastaavat tekijät vaikuttavat tekstin objektiivisuuteen ja luotettavuuteen. Ohjaa oppilasta tunnistamaan esimerkiksi kaupallinen ja muu vaikuttaminen.
  • Kuinka hyvin perusteltuja, uskottavia ja luotettavia lähteen tarjoamat ajatukset ovat? Mainoksissa ja sisältömarkkinoinnissa esim. blogeissa voidaan esitellä maksusta käyttäjäkokemuksia. Onko materiaalin tarkoitus kuvattu?
  • Kuinka täsmällistä tieto on? Kirjoitusvirheet ja epäselvä kieliasu eivät ole hyvä merkki. Näitä löytyy usein kuluttajalle suunnatuista huijauksista ja tilausansoista.
  • Millainen maine tiedon tuottaneella lähteellä on, ja millainen on asiantuntemus sen taustalla? Kuka on lähteen julkaisija (yliopisto, yritys vs. henkilökohtaiset kotisivut tai some)? Kuinka hyvin tekijä tunnetaan? Onko materiaalissa yhteystietoja?
  • Perustuuko löytämäsi tieto yhteen julkaisuun, jota et pysty tarkistamaan muista lähteistä? Onko materiaalissa linkkejä muiden tekijöiden vastaavaan materiaalin? Kuinka hyvin materiaali kattaa aihealueen?

Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin tässä blogissa, miten kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Viikko sitten järjestimme Älykoti-tilaisuuden yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajien opetussuunnan kanssa, jossa keskustelimme mm. kodeissa tehtävien päätösten taloudellisesta merkityksestä.

Keynote- puhujamme Saara Taalas totesi, että talous on nostettava kotitalouden ytimeen ja osaamisen kulmakiveksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt. Kodin ajankäyttöön on tullut sekä passiivinen että aktiivinen ”klikkailu” – tykkäämme, jaamme ja tilaamme. Toimintoihin median ääressä kulutettiin jo kolme vuotta sitten niin paljon aikaa, että jo silloin tarjosin uutta käsitettä ”kotien palkaton markkinointityö”. Muutamassa vuodessa algoritmien ja sisältömarkkinoinnin muodot ovat monipuolistuneet niin, että voimme todeta, että kotitaloudet ovat alustatalouden palkattomassa datatyössä.

Kotitaloudet valjastettuna alustatalouden palkattomaan datatyöhön
Digitaalisuus on tuonut mukanaan alustat ja sovellukset, jotka mahdollistavat uudenlaista toimintaa. Siitä käytetään sellaisia käsitteitä kuin jakamistalous, alustatalous ja tilaustalous. Osallistumme alustojen palkattomaan datatyöhön luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Hakukoneet jauhavat tiedonhaustamme ja tekemisistämme markkinakelpoista dataa, jaamme sosiaalisessa mediassa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat testien tuloksemme.

Kaiken palkattoman datatyön teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko reaalimaailmassa koekaniiniksi tai esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta?

Paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta? Mitä maksaisi perinteinen kuluttajiin kohdistuva haastattelututkimus verrattuna hakukoneiden meistä keräämään dataan.

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi.

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta datatyöstä saamme tässä alustatalouden itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme.

Samaan aikaan verkossa toimii myös rahallista korvausta vastaan klikkailevia toimijoita mm. trolleja. Myös tubettajat ja bloggarit ovat oma joukkonsa kaupallisesta viestinnästä ansiota saavia toimijoita.

Onko opetuksessa aika puhua alustataloudesta ja datasta?

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin verkko on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut voivat tuntua hämärtyvän, silti myös verkossa pätevät samat säännöt ja arvot kuin offline kuluttajuudessakin.

Datasta on tullut uusi vaihdon väline, jota on tarpeen opettaa yhteiskuntaopin osana ja sen rinnalla, kun talouskasvatuksessa puhutaan rahasta. Kotitalouden oppiaineessa on puhuttu perinteisesti palkattomasta kotityöstä, mutta mikä on palkattoman datatyön osuus kotien ajankäytössä ja palveluiden valinnassa ja hankinnassa?

Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan tietoisena tiedon ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”.

Olisiko aika alkaa puhua kuluttajalukutaidosta? Puhumme taloudellisesta lukutaidosta, ympäristönlukutaidosta, teknologialukutaidosta jne. Kuluttajataidot nivoutuvat edellä mainittujen lisäksi kriittiseen lukutaitoon, visuaaliseen lukutaitoon ja verkkolukutaitoon, medialukutaitoon ja mediakompetensseihin. Kuluttajataidot ovat myös taloudellisen lukutaidon osa, jonka alalaji puolestaan on finanssilukutaito. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa kuluttajan tarvitsemasta osaamisesta.

Kun ihmisten käyttäytymisen yhteydessä puhutaan nyt erilaisista ja uusista lukutaidoista (engl. new literacies) ja niiden kehittämisestä, miksi emme puhu myös kuluttajalukutaidosta. Kuluttajalukutaitoon päästään kuluttajakasvatuksen ja elinikäisen oppimisen menetelmin tehtävällä kuluttajaosaamisen edistämistyöllä.

Aiemmin kuluttajaa valistettiin, annettiin tietoja, lisättiin tietoisuutta ja pyrittiin ohjaamaan kuluttajaa. Se perustui ajatukseen ihmismielen luulojen korvaamisella tiedolla.

Nykyisin taitoja ja osaamista arvioitaessa korostuvat uusien teknologioiden tehokkaan käytön vaatimukset: kuluttaja tarvitsee uudenlaisia taitoja, strategioita ja lähestymistapoja. Ne ovat keskeisiä globaalissa yhteisössä tapahtuvan yhteiskunnallisen ja markkinoilla tapahtuvan taloudellisen osallistumisen kannalta. Uudet lukutaidot vaatimuksineen muuttuvat ja vaihtelevat niitä määrittävien teknologioiden mukana, mikä edellyttää kuluttajalta jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittymistä.

Kohti kuluttajalukutaitoa
Uudet kuluttajataidot ovat perinteistä laajempi ja moniulotteisempi joukko taitoja, jotka liittyvät etenkin kehittyvien medioiden sekä uuden viestintä- ja tietotekniikan käyttöön. Käsitteessä korostuu näkemys siitä, että digitalisoituvassa yhteiskunnassa ei riitä mekaaninen luku- ja kirjoitustaito, vaan aktiivinen toiminnallinen lukutaito edellyttää erilaisia uusia lukutaitoja.

Kuluttajalukutaidon määritelmä voisi lähteä seuraavista osaamiskokonaisuuksista.

  • Taito hankkia tietoa, vertailla ja tehdä valintoja
  • Kyky toimia kaupallisessa mediassa
  • Kyky hallita taloutta ja omia resursseja
  • Taito toimia kuluttajan oikeuksien ja vastuiden mukaisesti

Nämä neljä kokonaisuutta sisältävät kestävän kehityksen ja digitalisaation edellyttämät taidot kuluttajana.

Miten sinä määrittelisit kuluttajalukutaidon?

”Kun sometähti esittelee uutta laukkuaan, nuori haluaa herkästi samanlaisen – Lapsia pitäisi opettaa tulkitsemaan mainontaa, tutkija sanoo”. Näin Helsingin Sanomissa todettiin 1.8.

Koulujen tieto- ja viestintäteknologista (opetussuunnitelmassa TVT) osaamista kehitetään neljällä pääalueella:

  • Oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitä sekä kehittämään käytännön TVT-taitoja omien tuotosten laadinnassa.
  • Oppilaita opastetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti.
  • Oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä.
  • Oppilaat saavat kokemuksia mediasta ja harjoittelevat TVT:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vilisevät tietotekniikkaan liittyviä osaamisvaateita, kun samaan aikaan pyritään monilukutaitoon ja kriittiseen tiedonhallintaan. Näitä molempia taitoja edistetään kuluttajakasvatuksessa. Mainosten tunnistamisen ja tulkinnan taitoon, jota HS:n artikkelissakin painotetaan, päästään parhaiten, kun käytetään verkkosivuja, sovelluksia ja teknisiä laitteita samalla kun perehdytään niiden taustalla oleviin tahoihin ja tarkoitusperiin.

Kun oppilaat laativat omia sisältöjään, voidaan sen yhteydessä pohtia tubettajien videoiden vaikuttimia ja tuote-esittelyjä. Hyvä tehtävä esimerkiksi yrittäjäkasvatukseen voisi olla sellainen, että puolet luokasta on tuotesuunnittelijoita ja puolet tubettajia. Yhteistyössä voi syntyä hauskoja videoita.

Erityisen tärkeää on kaupallisen viestinnän muotojen käsittely, kun oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä. Mikäli lähdekriittisyys jätetään huomioimatta tiedonhankinnassa, saattaa opetus palvella mainostajien kaupallisia tarkoitusperiä.

Verkossa olevilla palveluilla on hintansa
Kun oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita, on tarpeen esitellä myös esimerkiksi miksi maksuttomat sovellukset ovat ilmaisia. Käyttäjä voi nostaa tuottajan huomionarvoa verkossa katselukerroilla, suosituksilla jne., jotka kasvattavat palveluntuottajan vaikuttavuutta ja arvoa. Näin huomio, vaikutus, kuuluisuus ja maine ovat  rahan vaihdantaan verrattavia maksutapoja. Lisäksi käyttäjä voi maksaa tuotteen joko kokonaan tai osittain antamalla tietoja itsestään. Tiedoista on tullut maksuväline, mikä palvelujen käyttäjien on hyvä ymmärtää.

Opetuksessa oppilaat harjoittelevat vuorovaikutusta ja verkostoitumista käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa. Ryhmään kuulumisen ja sosiaalisen paineen vaikutuksia voisi oppia myös TVT:n yhteydessä. Opetuksessa voi hyvin käsitellä, miten markkinoijat hyödyntävät joukkoon kuulumisen painetta käyttämällä apuna ihmisten verkkoon jättämiä jälkiä ja algoritmeja, joiden avulla markkinointia kohdistetaan tehokkaasti. Tähän kudelmaan kietoutuvat sulavasti myös palkatut bloggaajat, vloggaajat sekä nuorten käyttämät sosiaalisen median yhteisöt.

Pelkät hyvät tietotekniset taidot eivät riitä
Norjalaisen tutkimuksen mukaan runsas selfieiden ottaminen sekä bloggarien seuraaminen vaikuttavat paljon haavoittuvuuteen ja ylikuluttamiseen, koska aktiivinen digitaalisten laitteiden käyttö lisää markkinoinnin kohteeksi joutumista. Ylikuluttamista ja haavoittuvuutta lisäävät myös nuorten hyvät digitaaliset taidot.

Kun TVT-opetusta suunnitellaan kouluissa, kannattaa pohtia ainakin seuraavia asioita:

  • Nettisurffaamisen digitaaliset jäljet. Lisäävätkö tiedonhankinnan tehtävät kaupallista painetta sekä haavoittuvuuden ja ylikuluttamisen riskiä?
  • Miten koulussa huolehditaan omien tietojen suojaamisesta?
  • Miten puhutaan kaupallisuudesta TVT–opetuksen yhteydessä?

KKV:n verkkosivuilla tietoa opetukseen.

”Opetuksessa voidaan käyttää samoja keinoja kuin mainonnassa ja herätellä lapsia ja nuoria näin tunnistamaan heihin kohdistuva kaupallinen vaikuttaminen. Suurin vastuu lepää kuitenkin yrityksillä, joiden tulee tehdä tunnistettavaa mainontaa myös verkossa. Tunnistamisen vaatimus korostuu, kun kohderyhmänä ovat lapset tai nuoret”, kirjoittaa kuluttaja-asiamies uusimmassa blogissaan. Kirjoitus pohjautuu tuoreisiin tutkimustuloksiin.

Tavat, tottumukset ja käsitykset syntyvät kaikkialla, muuallakin kuin koulussa tai kotona. Lapsi oppii kokemusten ja mallien kautta. Tärkeintä on ohjata ja auttaa lasta hahmottamaan ympäristöään. Mitä lapselle voi opettaa, millaisilla keskusteluilla, leikeillä ja toiminnalla lapsi saa käsitystä kaupallisesta viestinnästä?

Tutkitaan todellisen ja kuvitteellisen eroja

Alle koulu-ikäisen lapsen kanssa havainnoidaan ja nimetään ympäristöä. Median parissa aikuinen voi lapselle osoittaa: ”Tässä on mainos”. Lapsen kohdatessa mainontaa, aikuisen läsnäolo ja keskustelu lapsen kanssa on tärkeää. Lapsen voi osallistaa ostopäätöksiin ja pohtia yhdessä kulutustottumuksia. Jo alle kouluikäiselle kannattaa tuoda esiin tosiasiana, ettei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan. Aikuisen kannattaa huolella valita millaisia mediasisältöjä lapsen käyttämissä laitteissa on saatavilla.

Tarkastellaan ja tunnistetaan mainoksia

Esi- ja alakoululainen harjoittelee median käyttöä. Hän tarvitsee median käytössään neuvoja, pelisääntöjä ja teknisiä suojauksia. Lasta voi mainosten nimeämisen lisäksi ohjata tarkastelemaan ja tunnistamaan erityyppisiä mainoksia. Tässä vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää, että mainonnan tarkoitus on herättää ostohaluja. Aikuinen voi auttaa lasta muodostamaan kokonaiskäsitystä omasta mediaympäristöstään. Lapsi tarvitsee ohjausta mediasisältöjen valinnassa.

Otetaan selvää ja ihmetellään Poika ja luottokortti

Kymmenen ja kahdentoista ikävuoden vaiheilla lapsi on jo itsenäinen median käyttäjä. Nyt harjoitellaan mainonnan lukutaitoa, tarkastellaan niitä eri muodoissa ja medioissa. Leikkimielellä voi myös lukea ja tulkita sopimustekstejä ja ”pieniä pränttejä”. Todellista ymmärtämistä ei vielä voi lapselta edellyttää. On kuitenkin hyvä puhua sopimuksen merkityksestä. Perheen rahankäytön pelisäännöistä sovitaan ja kerrotaan lapselle, ettei alaikäisenä voi tehdä sopimuksia.

Kannattaa seurata lapsen tapoja ja tottumuksia sekä sitä, miten lapsi itse ymmärtää kaupallisen ympäristönsä. Aikuinen asettaa teknisiä suojauksia, opastaa tietosuojassa ja harjaannuttaa lasta selviytymään arjessa.

Arvioidaan omaa ostopolkua ja tutkitaan mainonnan keinoja

Nuorta ohjataan tunnistamaan ja arvioimaan omaa ostopolkuaan. Kansalais- ja mediataidot kehittyvät, nyt viimeistään on osattava itsenäisesti turvata omat henkilökohtaiset tietonsa verkossa. Hyvällä ohjauksella nuoret havaitsevat helposti, miten heidän oma toimintansa verkossa vaikuttaa esimerkiksi heihin kohdennettuna mainontana. Sosiaalisen median mainosmaailmassa jaetaan mainostajien viestejä ja annetaan yrityksille tietoa itsestä ja omista kulutustottumuksista. Tärkeää on tunnistaa ja erottaa omat tarpeensa ja halunsa mainostulvan keskellä. Nuoren kanssa kannattaa pohtia, mitä itselle tarkoittaa joukkoon kuulumisen paine.

Lisätietoa:
Mainonnan lukutaidon kehittäminen ikäkausittain: Lasten ja nuorten kuluttajataidot –opetuksen tavoitteita
Taustatietoa kaupallisesta viestinnästä: Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä
Euroopan komission teettämä tutkimus: Study on the impact of marketing through social media, online games and mobile applications on children’s behavior

Sosiaalisessa mediassa vilisee mainoksia ja siellä julkaistu sisältö on loputon. Miten sosiaalisen median käyttäjät suhtautuvat siellä esiintyviin mainoksiin? Vaikuttaako sosiaalisen median sisältö käyttäjien kulutukseen tai kulutustottumuksiin? Miten sosiaalisen median eri kanavat eroavat toisistaan mainospaikkana? Onko sosiaalisella medialla ja kulutuksella vaikutuksia toisiinsa?

Nämä kysymykset askarruttivat minua sosiologian yliopisto-opintojeni loppupuolella niin paljon, että päädyin tekemään pro gradu-tutkimukseni aiheesta. Kiinnostuin aiheesta alati kasvavan ja monipuolistuvan sosiaalisen median myötä. Kiinnostukseni kulutusta ja kuluttajuutta kohtaan nostatti idean siitä, että yhdistäisin teemat tutkimuksessani. Halusin saada tietoa erityisesti nuorten aikuisten käyttäytymisestä somessa ja sen ulkopuolella kuluttajina. Ikäryhmäksi tarkentui lopulta 18–22-vuotiaat nuoret aikuiset ja heidän mietteisiin pääsin käsiksi ryhmähaastattelujen avulla.

Untitled design(1)Sosiaalisen median ollessa laaja kenttä sovelluksia, rajasin tutkimukseni koskemaan kuvapalvelusovellus Instagramia. Instagram toimii sovelluksena kuvilla ja videoilla, joita sovelluksen käyttäjät lisäävät omille tileilleen. Instagramissa käyttäjät seuraavat ja hakevat paljon kuvista erityisesti inspiraatiosisältöä. Instagram eroaa inspiraatiosisällön vuoksi muista sosiaalisen median kanavista mainospaikkana, sillä sovelluksessa kuluttajatottumuksiin voidaan vaikuttaa pelkillä kuvilla ja ilmiöillä.

Haastattelemani nuoret aikuiset suhtautuvat mainoksiin eri tavoin. Mainoksien ei nähdä vaikuttavan omaan kulutuskäyttäytymiseen suoraan eikä mainoksista sen kummemmin tykätä. Kun mainokset eivät estä sovelluksen käyttöä ja mainokset voi helposti ohittaa selaamalla, suhtaudutaan niihin ymmärtäväisesti. Ryhmähaastatteluissa nousi esille, että monet kokivat kuitenkin alitajuisesti saavansa mainoksista ja erityisesti inspiraatiosisällöstä vaikutteita ostamiseen. Myös Instagramin muusta kuvavirrasta inspiroiduttiin ja otettiin vinkkejä omaan pukeutumiseen ja kulutukseen. Kuluttamiseen yleisesti vaikutti kuitenkin omat henkilökohtaiset piirteet ja totuttu tapa kuluttaa rahaa. Sosiaalinen media ei siis saanut nuoria aikuisia päättömästi kuluttamaan rahojaan kaikkeen mitä he Instagramissa näkevät.

Sosiaaliseen mediaan on siis hyvä herätä uudenlaisena mainospaikkana, jossa mainonta ja kulutushimojen herättely saattaa tapahtua huomaamatta piilotetusti tai sisältöön upotetusti. Nuorten suhtautuminen mainontaan on melko yksilöllistä, joten ei voida välttämättä vetää johtopäätöksiä siitä, että mainokset tehoaisivat nykynuoriin paremmin kuin aiemmin. Uusiutuvat sosiaalisen median muodot kuitenkin haastavat meitä pysymään muutoksessa mukana ja tarkastelemaan sosiaalisen median alustoja eri näkökulmista, esimerkiksi juurikin uudenlaisena mainoskenttänä.

Aiheeseen voi perehtyä lisää Kilpailu- ja kuluttajaviraston nettisivuille opettajille kootussa tausta-aineistossa

Kirjoittaja työskentelee korkeakouluharjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kesällä 2016.

Kaikkien oppiaineiden opettajat ovat kuluttajakasvattajia ja koulu oppimisympäristönä luo kulutustottumuksia ja ohjaa tekemään kuluttajavalintoja. Digitalisaation aikana oppimisympäristö on nykyään lähes sama kuin kulutusympäristö.

Kulutusympäristöstä on tullut siis oppimisympäristö, oppilaat oppivat verkossa nonformaalina oppimisena, mutta myös formaalin oppimisen osana opettajan ohjauksessa. Uudet oppimateriaalit ohjaavat oppilasta arvioimaan omaa verkossa toimimistaan myös kaupallisen viestinnän lukutaidon näkökulmasta.

Tämän kevään uudet oppimateriaalit yhdistyvät tiedonhankinnan ja verkko-ostamisen kautta erityisesti TVT-taitoihin, monilukutaitoon, mainonnan tunnistettavuuteen verkossa ja talouskasvatukseen.

Tutustu uutuuksiin:

  • Koulukino ja KKV ovat yhdessä laatineet talouskasvatuksen ja monilukutaidon opetusmateriaalia ”#onnenonkija” – elokuvaan. Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.
  • Asiakkaana verkkokaupassa aineistossa on julkaistu uusia tehtäväkokonaisuuksia
  • Monilukutaidon opetukseen uusi opettajan aineisto “Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöitä
  • Blogi ja Facebook-sivu: “Kuka Kasvattaa ketä” tiedottaa, pohtii ja keskustelee. Liity mukaan ja ole mukana luomassa yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksesta.
  • Tietoa ajankohtaisia kuluttajakysymyksistä kuluttajaneuvonnan Facebook-sivulta.

Kotitalouden opetukseen löytyy yhteistyössä tuotettua tukimateriaalia opetushallituksen edu.fi sivulta.

Oppilaasi liikkuvat verkossa älypuhelimella tai tabletilla ja käyttö monimuotoistuu ja kasvaa koko ajan. Onko käyttäytymisen muutos hallussasi suunnitellessasi monilukutaidon tai oppiaineen opetusta. Miten ohjaat oppilasta tiedonhakuun ja kohtaaman kaupallista viestintää verkossa?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston opettajien materiaalisivut tarjoavat nyt uutta tausta-aineistoa opettajille ”Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä”-aineistossa käsitellään kaupallista viestintää, markkinointia ja mainontaa monilukutaidon sekä kuluttaja- ja taloustaitojen näkökulmasta.

Sisältö on tarkoitettu eri oppiaineiden opettajille tausta-aineistoksi:

laaja-alainen osaaminen:

  • Monilukutaito
  • Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
  • Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (TVT)”

oppiaineet:

  • Yhteiskuntaoppi
  • Äidinkieli
  • Kuvataide
  • Musiikki
  • Käsityö
  • Kotitalous

Taito- ja taide-aineet ovat keskeisessä asemassa kun opitaan kaupallisten viestien keskellä selviytymistä. Niissä voidaan analysoida eri muodossa olevia kaupallisia viestejä sekä opitaan erilaisia vaikuttamisen keinoja.

Mainonta, viihde, taide, kulttuuri ja harrastukset ovat usein kietoutuneena toisiinsa, joten opetuksessa tiedostetaan myös kaupallisuuteen liittyviä asioita. Oppilaiden kanssa voidaan keskustella, miten omassa toiminnassa on mahdollista hyödyntää markkinoinnin keinoja ja kanavia.