Archives For Maksaminen

Mun Talous -verkosto järjestää ensi viikolla (27.3.–2.4.) Puhu rahasta -viikon toista kertaa. Teemaviikko on tällä kertaa myös osa kansainvälistä Global Money Week’ia.

Raha teema on siis esillä mediassa ja kouluissa ensi viikolla. Kuka kasvataa ketä ehdottaa jutun juureksi seuraavia teemoja: rahasta on hyvä puhua ja sopia kodeissa, viikkorahoista sopiminen, viikkorahojen käyttämisen säännöt ja milloin ostoksiin tarvitaan vanhempien lupa. 

Toisaalta sopimusten tekemisen taito on raha-asioiden hoitamisen perusasia.

Yhtä tärkeää kuin sopiminen on se, että osaa käyttää maksuvälineitä. Ottakaa koulussa puheeksi uudet maksamisen tavat. Etsikää eri puolilta tietoa, mitä ja miten maksamista mainostetaan ja miten uusista maksutavoista kansalaisille kerrotaan.

 

Moni lapsi ilahtuu tänäkin vuonna saatuaan joululahjaksi erilaisia laitteita ja verkossa pelattavia pelejä. Samaan pakettiin aikuisen kannattaisi ”paketoida” myös omaa aikaansa ja mielenkiintoaan. Olisi hyvä valmistautua ohjaamaan lasta pelaamalla ja leikkimällä itsekin.

Voit säilyttää joulumielen parhaiten, kun suunnittelet etukäteen miten neuvot ja opastat lasta uuden laitteen käyttämisessä. Itse pelaaminen sujuu usein kuin leikki, mutta peliin liittyy monesti käyttöehtoja, tietoturvaa ja kenties maksullisia ominaisuuksia, jotka voivat olla haasteellisia niin lapselle kuin aikuisellekin.

Tutki siis jo etukäteen mitä laitteella voi tehdä ja millaisia riskejä pelaamiseen liittyy. Selvitä esimerkiksi voiko lasten leikeistä ja pelaamisesta syntyä yllättäviä kuluja. Kannattaa myös etukäteen pohtia, miten laite vaikuttaa lapsen ajankäyttöön ja arkirytmeihin. Kun suunnittelet asioita etukäteen, takaat varmemmin hyvän joulumielen kaikille.

Ohjatessasi lasta voit ottaa hänet syliin tutustumaan laitteen käyttöohjeisiin, tekniikkaan ja valikoihin. Voitte keskustella ja tutkia, mitä lahjalla voi tehdä ja mitä perheen sisäisiä sääntöjä ja ohjeita pelaamiseen ja laitteen käyttöön liittyy. Vastuu käytöstä, estoista ja asetuksista on aina aikuisella, ja lapsi tarvitsee ohjausta laitteen ja pelin käyttöperiaatteista. Hyvä tapa on ohjata lasta kysymään aina aikuiselta lupa, jos hän haluaa ottaa käyttöön jonkin uuden ominaisuuden laitteessa tai tarjolle tulee pelissä jotakin ostettavaa.

Tässä video vanhemmille, miten yllättävät pelilaskut voi välttää.

Raha muuttaa muotoaan, sitä säilytetään ja käytetään yhä useammin virtuaalisesti. Vanhempien antamat taskurahat ovat olemassa bitteinä pankin tietokoneilla, jotka puolestaan ovat yhteydessä lasten laitteisiin tai kortteihin. 4 – 6 -luokan yhteiskuntaopin opetuksessa tämä pitää ottaa huomioon. Ei riitä, että puhutaan pelkästään seteleistä ja kolikoista.

Nyt opetuksessa harjaannutetaan oppilaita rahan käyttöön eri muodoissaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja”. Tavoitteen saavuttamiseksi opettaja ”ohjaa oppilaita perehtymään omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa”.

Opettajalle pedagogisen haasteen tuo se, että oma rahankäyttö voi olla niin monenlaista eri perheissä. Vaikkapa vanhempainilloissa voi pohtia, missä muodossa oppilaat rahaansa käyttää – onko käytössä maksukortti, mobiilimaksu vai käteinen. Tämä tieto auttaa suunnittelemaan rahankäytön opetusta.

Omat tietomme ovat arvokasta valuuttaa

Verkkoyhteydessä oleva media ja siihen liittyvä data alkaa olla yleisin oppilaiden käytössä oleva vaihdon väline. Koska rahan lisäksi vaihdon välineenä voivat olla omat tietomme, oppilaan pitää kehittyä myös niiden käsittelyssä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulee ”ohjata harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”.

Verkossa lapset käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja emme edes välttämättä tule ajatelleeksi ”valuuttana”. Maksamme esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestämme. Selailutietomme taas kertovat kerääjälle kiinnostuksen kohteistamme ja tietojamme hyödynnetään mainosten kohdentamiseen. Omien tietojen luovuttamisesta ja selailuhistorian vaikutuksesta kannattaa siis keskustella luokassa ja vaikkapa vanhempainilloissa.

Taitavaan arjenhallintaan kehitytään käsittelemällä henkilökohtaista dataa yhtä huolellisesti kuin rahaa. Lapsia pitää jo varhaisessa vaiheessa auttaa hahmottamaan, että henkilökohtainen data on heidän arvokasta pääomaansa.

Tiedonhankinnastakin jää jäljet verkkoon

Verkon käytön opettamisen ongelmana on se, ettei meillä digitalisaatiokehityksen tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä tietoja me luovutamme itsestämme. Kuka tietää, millä kaikilla tahoilla on meistä tietoja, ja mitä tietoja ne ovat? Opettajan kannattaa suunnitella ja ohjata oppilaiden tiedonhakua, koska ei ole yhdentekevää mille sivuille oppilaat hakusanoillaan päätyvät. Opettajien kannattaa arvioida oppilaiden kanssa eri sivustojen tarkoituksenmukaisuutta tiedonlähteenä. Kaupallisen julkaisijan sisällöllä on aina kaupallinen tarkoitus ja käynti sivulla johtaa yleensä kohdennettuun mainontaan.

Kannustan kaikkia aikuisia opettamaan lapsille digitaalisen kulutuksen periaatteita. Haastan opettajia ja vanhempia kasvattamaan lapsista aktiivisia kuluttajia ja kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan. Koulussa voi ohjata tiedonhankinnan yhteydessä oppilaita terveeseen kriittisyyteen, sillä edelleen pätevät samat lainalaisuudet kuin aina ennenkin: ilmaisia lounaita ei ole – ei myöskään maksuttomia palveluita tai alustoja. Yritysten ansaintalogiikat vain vaihtelevat.

Kun innostuneena löytää juuri oikean tuotteen verkkokaupasta, ei huomiota juuri muuhun riitä. Sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa, joten miksi ne lukisi, kun tässä ja nyt on kaivattu tuote. Siksi ehdot jäävät helposti lukematta. Sen sijaan joudumme päättämään erikseen siitä, miten tuotteen maksamme. Sitä valintaa ei pidä tehdä periaatteella ”ihan sama”.

Silloin kun tarjolla on erilaisia maksutapoja, käy helposti niin, että valitsee tutuimman asiaa ajattelematta. Se voi olla Visa Electron, maksukortin debit-puoli tai luottokortti. Kuluttajalle ennakkomaksu on kuitenkin aina riski, ellei ole olemassa maksuja turvaavaa järjestelmää. Jos maksaa ennen kuin tuotteet ovat saapuneet, rahoja ei saa takaisin, jos tuotteen toimitus ei onnistu tai jos yritys menee vaikkapa konkurssiin, kuten Anttilan tapauksessa.

Luottokortilla maksettaessa myös luotonantaja on lakisääteisesti vastuussa. Siksi luottokorttia suositellaan käytettäväksi verkkokaupassa – ja ilman luotonantajan vastuuta verkkokauppa ei olisi edistynytkään yhtä nopeasti.

Sen sijaan maksukortin debit-puolella maksaminen ennen tuotteen saamista on periaatteessa sama kuin rahojen lähettäminen postilokeroon. Joskus pankit voivat vastata niistäkin maksuista, mutta sitä ei laki edellytä.

Entä sitten, kun ei ole luottokorttia vaan Visa Electron? Kotimaisessa verkkokaupassa vaihtoehtoja on yleensä enemmän kuin kansainvälisessä. Meillä on edelleen normaalia, että tuotteen saa maksaa myös laskulla. Sitä kannattaisi käyttää. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi Ellos toteaa maksuvaihtoehtoja esitellessään ”Suosittelemme laskua tai tiliä, jos haluat tutustua tuotteisiin kotona ennen kuin maksat”.

Kansainvälisesti verkko- ja huutokauppoihin on myyjillä käytössä esimerkiksi PayPal -maksuvälitysjärjestelmä, jossa rahat eivät liiku myyjälle, ennen kuin ostaja on saanut tilaamansa tuotteen. Nyt kun rahoituspalvelut uudistuvat kovaa vauhtia ja puhutaan Fintechistä, kummankin osapuolen edut huomioon ottavia välityspalveluja tulee lisää. Kuluttajalle valinta voi olla vaikeaa, kun maksutapoihin saattaa liittyä myös erillismaksuja.

Minkä tahansa maksutavan valitsee, kaksi perusasiaa on syytä tarkistaa: maksutapahtuman pitää olla turvattu ja sen lisäksi kannattaa varmistaa, että rahansa saa takaisin, jos myyjä ei toimi sovitulla tavalla.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Lähimaksaminen

Veera —  3.8.2016

Mobile paymentLähimaksaminen on mullistanut korttimaksamista, koska sen avulla välttyy PIN-koodin näpyttelyltä. Lähimaksamisessa on kyse maksutavasta, jossa pienet ostokset maksetaan näyttämällä korttia tai puhelimeen liitettyä lähimaksamisen tarraa maksupäätelaitteen reunassa. Uutta perinteiseen korttimaksamiseen verrattuna on se, että käyttäjän on itse huolehdittava uudenlaisista turvallisuus asioista.

Lähimaksuominaisuus voi olla liitettynä maksukorttiin, jolloin maksu veloitetaan tililtä, johon kortti on liitetty. Jos lähimaksu on tarrana puhelimessa, maksu veloitetaan silloin sähköiseltä tililtä, jonne ladataan erikseen rahaa. Sähköinen tili on operaattorin tai muun tahon tarjoama palvelu. Lähimaksamisessa ostosten enimmäishinta voi olla 25 euroa, eli menetelmä on suunniteltu pienten ja nopeiden ostosten tekemiseen, erityisesti ruokakaupoissa käytettäviksi.

Lähimaksamista varten tulee olla siihen soveltuva debit-kortti tai yhdistelmäkortti, jossa veloitus voi lähteä joko credit- tai debit-puolelta. Oman pankin kanssa voi keskustella siitä, kummalta puolelta rahat veloitetaan.

Onko lähimaksaminen sitten turvallista? Ensimmäisenä tulee mieleen, voidaanko korttia helpommin käyttää väärin, koska maksun yhteydessä ei tarvita varmennukseksi henkilökohtaista PIN-koodia. Korttia kannattaa joka tapauksessa aina säilyttää huolellisesti, vaikka melko pieni ostoraja lähimaksamisessa estää suuremmat väärinkäytöt. Kaikissa korteissa on myös tietyt turvarajat siitä, kuinka monta ostosta voi tehdä ilman PIN-koodin näppäilyä. Esimerkiksi kortissa voi olla asetus, että joka viides lähiosto tulee varmistaa PIN-koodilla.

Lähimaksamisella on etuja, sillä se on huomattavasti nopeampaa kuin perinteinen kortilla maksaminen eikä kukaan saa oston yhteydessä urkittua kortin PIN-koodia tietoonsa. Lähimaksaminen on yleistynyt huomattavasti viime vuosina ja esimerkiksi opiskelijakorteissa on nykyään lähimaksu mukana.

Lähimaksu on maksutapa, jota jo 4–6-luokkalaiset saattavat käyttää, joten se on hyvä ehdottomasti sisällyttää opetukseen kolikoilla ja seteleillä maksamisen rinnalle. Lasten kanssa voidaan keskustella tunnilla esimerkiksi eri tavoin maksamisesta sekä tehdä harjoituksia puhelimen suojaamisesta ja PIN-koodien muistamisesta ja säilyttämisestä.

Oletko sinä jo käyttänyt lähimaksua? Millaisia ajatuksia kyseinen maksutapa herättää? Keskustelua aiheesta voi jatkaa kommenttikentässä!

Edellisessä teemapostauksessa käsittelimme mobiilimaksamista. Tällä kertaa perehdymme maksusovelluksiin.

Maksusovelluksia ovat älypuhelimeen ladattavat sovellukset, joiden kautta rahaa voi siirtää maksajalta saajalle. Sovelluksissa voi myös tarkastella omia tilejä ja omaa taloutta.

Monesti sovelluksilla pyritään helppokäyttöisyyteen, jolloin esimerkiksi tilinumeroa ei tarvitse maksun yhteydessä joka kerta kirjoittaa erikseen. Suomessa maksusovelluksia ovat lanseeranneet niin pankit kuin liittymien tarjoajat. Tunnettuja maksusovelluksia ovat Danske Bankin Mobile Pay, OP-ryhmän Pivo ja Elisan Elisa lompakko. Sovelluksia voivat useimmiten käyttää kaikkien pankkien ja liittymien asiakkaat.

Maksusovelluksissa mahdollistetaan maksaminen sähköisesti älylaitteella. Sovelluksessa voi maksamisen lisäksi yleensä suunnitella myös omaa talouttaan ja rahan käyttöä sekä siirtää rahaa esimerkiksi kaveriporukan kesken. Toimintona se on tilisiirron kaltainen, ja usein toteutettu korttimaksupohjaisesti, eli sovellukseen on liitetty maksukortin tiedot.

Koska nuorten käyttämät älypuhelimet täyttyvät sovelluksista, on todennäköistä, että myös maksusovellukset ovat heidän aktiivisessa käytössä. Opetuksessa on hyvä tarkastella sekä tapoja käyttää sovelluksia että rahankäyttöä sovellusten kautta. Koska maksusovelluksia voidaan käyttää monissa eri tilanteissa, niiden käyttö on syytä hallita.

Olemmeko tulevaisuudessa talousrannekkeen käyttäjiä?

Tulevaisuudessa sovellusten avulla maksamisen kautta kertyy yhä enemmän dataa. Samalla nähdään myös mahdollisuuksia oman talouden hallinnan oppimiseen. Nyt suosittujen aktiivisuusrannekkeiden sovellusten tapaan älypuhelin ja ranneke voisivat muistuttaa kuluttajaa hänen omista tavoitteistaan.

Taloustaitojen kokonaisuuden hahmottamisen taito korostuu

Pelkkä taloudenhallinnan sovelluksen käyttö ei tietenkään riitä. Tarvitaan myös taitoa asettaa sovellukseen omiin tuloihin ja menoihin perustuvat reunaehdot ja tavoitteet. Suosituiksi tulleiden aktiivisuusrannekkeiden sovellusten tapaan älypuhelin ja ranneke voisivat muistuttaa kuluttajaa hänen omista tavoitteistaan. Parhaimmillaan ranneke voisi väristä tai piipittää paikkatietojen avulla suosikkikahvilassa, mikäli viikon herkuttelukiintiö olisi täynnä. Samoin se voisi ilmoittaa vaikkapa verkkokaupassa, että mikäli ostat nyt vaatteita, ensi kuun vuokran maksu voi olla hankalaa. Kehityksessä voi nähdä mahdollisuuden oman talouden hallinnan oppimiseen.

Mitä maksu- ja taloudenhallinnan sovelluksista pitäisi koululaisille sitten opettaa? Vastaus on myös kirjoittajatiimillemme vielä epäselvä, mutta päätimme ottaa haasteen vastaan ja kokeilla sovelluksia. Kokemuksista voit lukea lisää elokuussa.

Ensi viikolla kirjoitamme lähimaksusta, joten pysy sähköisen maksamisen teemaviikoilla mukana!

Mobiilimaksu, verkkomaksu, lähimaksu, maksusovellusmaksu… ja mitä vielä? Lista on loputon, kun luetellaan uudenlaisia maksutapoja ja -vaihtoehtoja.3D Cloud computing symbol in smartphone

Kun uudenlaiset maksutavat alkoivat yleistyä verkkopankkitunnuksilla tehtävien verkkomaksujen ohessa ja älypuhelinta pystyi käyttämään maksamisessa, mobiilimaksamisella tarkoitettiin monenlaisia digitaalisia maksutapoja. Mobiilimaksaminen on yleiskäsite kaikenlaiselle mobiilille maksamiselle. Yksi mobiilimaksamisen muoto on hyödykkeen maksaminen puhelimen avulla niin, että maksu lisätään puhelinlaskuun. Mobiilimaksu sekoitetaan herkästi eri maksumuotoihin, eikä sen käyttö ole vielä kaikille tuttua. Käymme seuraavaksi hieman enemmän juuri mobiilimaksua läpi.

Mitä mobiilimaksussa tapahtuu?

Yritys voi ilmoittaa maksutavan vaihtoehdoksi mobiilimaksun ja sen valittuasi, puhelinoperaattori veloittaa ostoksen hinnan puhelinlaskussa. Käytännössä mobiilimaksaminen on siis luotolla ostamista. Mobiilimaksamista voi käyttää muun muassa lippujen ostamiseen Helsingin seudun joukkoliikenteen matkalippusovelluksella, latauksiin Windows Phone -kaupasta tai digilehtien tilauksiin.

Kun maksat mobiilimaksulla, saat itsellesi ilmoituksen tulevasta veloituksesta, siinä ilmoitetaan samalla myös maksun hinta. Tämän jälkeen maksu vielä erikseen hyväksytään. Tarvittaessa kaupan voi vielä peruuttaa tässä vaiheessa. Suurin mahdollinen mobiilimaksulla veloitettava summa on 60 euroa.

Mobiilimaksu johtaa siis suoraan veloitukseen liittymältä puhelinlaskun yhteydessä ja sitä voi käyttää kaikissa liittymissä, joissa on sim-kortti. Suomessa mobiilimaksu toimii kaikkien suurimpien operaattoreiden verkossa.

Mobiilimaksut voidaan myös estää liittymässä. Eston voi asettaa esimerkiksi lapsen käytössä oleviin liittymiin. Vaikka lapsi on liittymän käyttäjä, aikuinen toimii sen haltijana. Käytölle on siis hyvä sopia pelisäännöt. Lisäksi on hyvä tunnistaa, että myyjällä ja teleoperaattorilla on yhteisvastuu velotetuista ostoksista, ongelmatilanteissa voi kääntyä myös siis operaattorin puoleen. Alusta alkaen on hyvä myös opetella puhelimen huolellinen käyttö ja turvallinen suojaaminen.

Mobiilimaksamiseen tutustuminen on osa raha-asioiden opettamista

Koska yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa käsitellään raha-asioita, opetuksessa on hyvä auttaa oppilaita hahmottamaan mobiilimaksamisen periaatteita. Oppilaiden olisi hyvä tuntea oikeutensa ja vastuunsa maksutilanteessa. Puhelinta ei voi esimerkiksi jättää reppuun urheilukentän laidalle, jos suojaukset eivät ole kunnossa. Maksutapoihin perehtyminen ohjaa osaltaan oppilasta talouden perusteiden ymmärtämiseen, oman talouden hallintaan ja vastuulliseen kuluttamiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Ota selvää millä oppilaasi maksavat ja tutustu uusiin maksutapoihin. Oppilaasi saattaa kertoa vaikkapa maksusovellus Mobile Pay:sta ja sen avulla velkojen maksamisesta kaverille. Ai mikä se Mobile Pay sitten on? Lisää maksusovelluksista seuraavassa postauksessa!

Kouluissa opetussuunnitelma määrittää mitä opetuksessa tapahtuu. Vuosiluokilla 4–6 yhteiskuntaopissa tuetaan oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja. Opettajien tulee siis opettaa maksuvälineiden ja -tapojen käyttöä. Rahankäyttöä opitaan tutustumalla ”arkielämään ja oman elämän hallintaan”. Raha on yhteiskunnallinen ilmiö, jota lähestytään yksilön, perheen ja muiden lähiyhteisöjen näkökulmasta. Aiheena on oman rahan käyttö ja talouden hoito sekä vastuullinen kuluttaminen arjen tilanteissa. Millaista on lasten oma raha vuonna 2016? Se on älypuhelimessa, se voi olla maksukortilla ja edelleen seteleinä ja kolikkoina. Opetussuunnitelma edellyttää perehtymistä rahankäyttöön ja ansaitsemiseen sekä säästämiseen ja kestävään kuluttamiseen.

4–6-luokilla harjoitellaan oman lompakon hallintaa – lompakon, joka voi olla sekä sähköinen että perinteinen. Maksutapavaihtoehtojen tarkastelun voisi rajata siihen toimintaympäristöön, jossa lapset toimivat maksajana, eli oppilasta tulisi harjaannuttaa kaikissa niissä maksutavoissa, joissa ostokset tapahtuvat reaaliajassa ja joissa tehdään vähäisiä maksuja. Opetuksessa tulisi näin ollen käsitellä paitsi käteistä rahaa myös maksukortin käyttöä ja lähimaksamista sekä mobiilimaksamista. Esimerkiksi mobiilipelejä ostetaan useimmiten vanhemman luottokortilla tai mobiilimaksuna. Vanhempi on tällöin liittymän haltija ja lapsi sen käyttäjä.

Maksamisen näkökulmasta se tarkoittaa lompakon ymmärtämisen lisäksi koko maksujärjestelmän hahmottamista. 7–9-luokilla yhteiskuntaopissa oppilasta ohjataan jo laajempiin kokonaisuuksiin talouden perusteiden ymmärtämiseen, oman talouden hallintaan ja vastuulliseen kuluttamiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Opetuksessa perehdytään maksamisen peruskäsitteisiin, talouden ilmiöihin ja keskeisiin toimijoihin sekä tarkastellaan taloutta kestävän kehityksen ja erilaisten taloudellisten toimijoiden näkökulmasta.

Kotitalouden oppiaineessa puolestaan harjaannutaan vastuulliseen päätöksentekoon ja ajankohtaisen tiedon hankintaan sekä evästetään oppilasta tunnistamaan kotitalouksien rahankäyttöön liittyviä tilanteita ja ongelmia. Maksutavat ja niiden harjoitteleminen ovat näin ollen keskeisiä kotitaloudessa.

Ensi viikolla aloitamme tutustumisen erilaisiin maksutapoihin. Ensimmäisenä perehdymme mobiilimaksamiseen.

Jo kohta kolmekymmentä vuotta opetuksessa on pohdittu maksanko nyt vai ostanko velaksi – ja keskusteltu vaikeudesta havainnoida omaa kulutusta, kun maksaa kortilla.

Kun raha siirtyi sähköiseen muotoon, lompakkomme täyttyi muovikorteista. Jo isoisän aikaan käytettiin yleisesti luottokorttia, mutta pian pankkikortti korvasi kolikot ja setelit. Myös maksukortit ovat kehittyneet, magneettiraidat korvattiin siruilla ja nyt myös lähimaksaminen on mahdollista.

Kännykän kehitys toi mukanaan puhelinlaskun yhteydessä maksamisen. Se on velaksi ostamista. Tuolloin alettiin opetuksessa käsitellä tekstiviestein tapahtuvia ostoksia ja esimerkiksi soittoäänikerhoihin sitoutumista. Se oli ensimmäinen kerta kun lompakon rinnalle tuli taskuun toinen, aktiivisesti maksamiseen käytettävä laite – uusi maksutapa. Tästä kehittyi operaattoreiden tarjoama mahdollisuus mobiilimaksamiseen.

Kehitys jatkuu ja opetuksessa pohdittavat asiat monimuotoistuvat. Älylaitteella voidaan käyttää digitaalista tai sähköistä lompakkoa. Niihin käyttäjä voi ladata sovelluksia, jotka antavat käyttöön erilaisia maksutapoja. Samalla tavalla kuin lompakossamme voi olla monenlaisia maksukortteja erilaisin ominaisuuksin.

Untitled design(2)

Älylaitteelle voi ladata sovelluskaupasta maksusovelluksia. Niihin voi tallentaa oman tilinumeron, jolloin on mahdollista siirtää rahaa toiselle tilille. Älylaitteella olevia maksusovelluksia kehitetään koko ajan kohti reaaliaikaista maksamista. Uutta on myös se, että maksutapoja eivät tarjoa enää ainoastaan pankit, vaan voidaan puhua maksupalveluita tarjoavista yrityksistä. Tämä tekee opettamisesta haastavamman. Ennen opettaja saattoi pyytää pankista luennoitsijan puhumaan maksamisesta. Riittäkö se tulevaisuudessa kun mobiililompakko on sovellus tai sovellusryhmittymä, joka integroi kuluttajan tekemän valinnan, vertailun, ostoksen sekä kuitin ja takuun samaan mobiililompakkoon?

Mitä osaamista kuluttaja tarvitsee maksamiseen, joka integroituu ostoprosessiin ja häipyy huomaamattomaksi taustatoiminnoksi kulutettaessa? Mitä kouluissa opetetaan oman talouden hallinnasta? Onko ratkaisu käyttötaito ja tottumus aktiivisuusrannekkeen kaltaisille laitteille, joissa on sovelluksia kuluttajan omalle taloushallinnalle? Tekeekö digitalisoituminen maksamisesta liian helppoa ja huomaamatonta vai helpottavatko maksamissovellukset arkielämää?

Heinäkuun postauksissa otamme selvää erilaisista maksutavoista ja maksamisen muodoista. Paneudumme samalla siihen, mitä opettajan pitäisi näistä asioista tietää ja mitä niistä kannattaa opettaa oppilaille. Tulevaisuuden visioista, vaikkapa miten autolla on lompakko, voit lukea esimerkiksi Suomen Pankin julkaisusta.