Archives For monilukutaito

Digitalisaation ja ihmisten verkostoitumisen ansiosta kuluttajat osallistuvat entistä aktiivisemmin tuotteiden, palveluiden ja sisältöjen tuottamiseen, tarjontaan ja kuluttamiseen. Puhutaan alustataloudesta, jakamistaloudesta, kiertotaloudesta, keikkataloudesta, tilaustaloudesta ja yhteisötaloudesta.

Ovatko digitaalinen ostopolku ja uudet talouden muodot hallussasi suunnitellessasi kestävän kuluttajuuden opetusta oman oppiaineesi näkökulmasta? Miten ohjaat oppilasta tiedonhakuun, valintoihin ja kohtaamaan kaupallista viestintää, mitä kerrot kuluttajan oikeuksista kun ostopaikka on verkossa?

Vaikkei nettiostamisen kuluttajansuoja poikkea perinteisen kaupankäynnin totutuista säännöistä, eivät ne välttämättä toimikaan enää alusta- ja jakamistaloudessa samalla tavalla kuin perinteisessä kivijalkakaupassa.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ylläpitämät opettajien materiaalisivut tarjoavat tausta-aineistoa opettajille. Uudessa ”Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä”-aineistossa esitellään digitalisaation erityispiirteitä, jotka muuttavat kuluttaja-asioiden opetusta koulussa.

Media-, teknologia- ja talouskasvatuksella sekä kuluttajan oikeuksien ja vastuiden tuntemisella saavutetaan uudenlainen kuluttajan digitaalinen osaaminen. Aineistossa kuvataan kaupanteon polun kautta kokonaisuus, joka helpottaa suunnittelemaan esimerkiksi ilmiöpohjaisen opetuksen järjestämistä kuluttaja-asioista.

Sisältö on tarkoitettu eri oppiaineiden opettajille tausta-aineistoksi, erityisen hyvin se soveltuu opettajille, jotka haluavat täydentää omaa osaamistaan.  Se on suunniteltu hyödyttämään erityisesti yhteiskuntaopin ja kotitalouden opettajia seuraavien taitojen opettamisessa: monilukutaito, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot sekä tieto- ja viestintäteknologian taidot.

Ostopolut tutuksi oppilaille ostopolku

Aineistoon kuuluu tehtäväkokonaisuus, jonka kautta tutustutaan ostamisen etenemiseen verkossa. Apuna käytetään opettajan tausta-aineistossa esiteltyä kaupanteon polkua ja sen vaiheita. Tarkoitus on saada oppilaat pohtimaan, miten omat ostopolut muodostuvat, kenen kanssa milloinkin kauppaa käydään ja kenelle omia tietoja annetaan.

Aineistossa julkaistut tehtävät ovat aihioita, joita opettaja voi valita ja soveltaa omaan opetukseensa. Kantavana ideana on, että oppilaat valitsevat ryhminä tarkasteltavakseen yhden hyödykkeen, joka voi olla tavara, palvelu tai sisältö. Tarkoituksena on, että tehtävien avulla voi tutkien kulkea kuvitteellisen ostopolun vaihe vaiheelta ja samalla oppia.

Tehtävä toteutetaan mieluiten useammalla opetuskerralla. Parhaaseen tulokseen päästään, kun tehtäviä käytetään suunnitelmallisesti yhdessä oppiaineessa lukuvuoden aikana tai osana monialaista oppimiskokonaisuutta.

Aineistojen henkilötietoja käsittelevä osuus on valmisteltu tietosuojavaltuutetun toimistossa.Tehtävän suunnittelussa on ollut mukana opettaja Terhi Ylöniemi Oulun Norssista.

Uudet aineistot löytyvät KKV:n verkkosivuilta:

Tausta-aineisto – Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Oppimistehtävät – Ostopolku näyttää digi-ostamisen vaiheet

Moni varmaan muistaa käsitteen ”palkaton kotityö”. Kuinka moni puhuu siitä enää vuonna 2015?

Kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta tästä huolimatta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt ja kodin ajankäyttö muuttunut. Kodeissa kulutetaan aikaa medioiden ääressä, jopa niin paljon, että ajattelin tähän kirjoitukseen lanseerata uuden käsitteen. Se on ”kotien palkaton markkinointityö”.

Osallistumme siihen luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Jaamme Fb:ssa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat tuloksemme.

Kaiken palkattoman mainostamisen teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta, vaikkapa vain liikunnan ilosta? Entä paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta?

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi. Olisimmeko kasvotusten valmiita kertomaan heikkouksistamme ja kulutustottumuksistamme esimerkiksi torikauppiaalle?

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta mainonnasta saamme uudessa itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme verkkoon ja mediaan – mihin kaikkeen suostumme ja innostumme. Aivan kuten mediataitoviikko uudessa teemassaan kiteyttää ”Parempi netti virtaa meistä”.

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin internet on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut hämärtyvät. Silti säännöt ja arvot pätevät, mutta niitä ei osata soveltaa.

Mainonnan lukutaito, eli monilukutaito on enemmän kuin kaduilla, ostoskeskuksissa, vaatteissa, tuotteissa, televisiossa ja radiossa kohtaamamme mainonnan käsittely. Nyt mainonta on itsestään selvästi verkossa, sosiaalisessa mediassa ja ennen kaikkea henkilökohtaisissa suhteissa – kaikkialla.

Olemme siirtyneet mainonnan vastaanottajista mainonnan työvoimaksi. Uudet keinot saavat meidät toimimaan mainostajan toivomalla tavalla usein huomaamattamme. Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan vastuullisesti myös mainonnan ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”. Mainonta on sisältö, väline ja se käyttää kuluttajia kolmessa roolissa:

  1. vastaanottajana,
  2. jakajana
  3. tiedonkerääjinä ja –välittäjinä

Koulu ei ole markkinointikanava mutta koulussa opitaan markkinoinnin ja yrittämisen pelisäännöistä. Koulutyöhön sisältyy toimintamuotoja, joissa tarjoutuu tilaisuus oppia tuntemaan erilaisia ammatteja ja yhteisöaloja sekä yritystoimintaa. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ovat osa tulevaisuuden peruskoulussa opittavaa laaja-alaista osaamista. Oppilaita ohjataan tarkastelemaan kulutustottumuksiaan kestävän tulevaisuuden näkökulmasta, tarkastelemaan mainosviestintää analyyttisesti ja toimimaan kriittisinä ja vastuullisina kuluttajina.

Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Yritysten ja yhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö on jo vakiintunutta opetussuunnitelmien mukaista toimintaa kouluissa. Yhteisistä pelisäännöistä keskustellaan aina uuden kouluvuoden ja vuosisuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Koulu- ja oppilaitossponsorointi on yrityksen markkinointia, joka perustuu sponsorin ja koulun tai opetuksen järjestäjän väliseen yhteistyösopimukseen. Sponsoroinnista on kyse silloin, kun jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä. Sponsorin ei pidä vaikuttaa hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön, eli toiminnan tulee perustua opetussuunnitelman tavoitteisiin ja opetuksen tarkoituksiin.

Sponsorointi = jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä, mutta ei vaikuta hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön.

Opetustilan on oltava tarkoituksenmukainen koulun opetussuunnitelman mukaiselle toiminnalle. Sponsorilla on oikeus saada tunnistettava logonsa näkyviin yhteisen hankkeen yhteydessä, mutta suoraa tai epäsuoraa tuotemarkkinointia koulutiloissa ei sallita. Tuotemarkkinoinnin kielto koskee niin koulun ja oppilaitoksen ilmoitustauluja, luokkahuoneita ja muitakin tiloja, kuin myös liikunta- ja juhlasaleja sekä terveydenhuoltoon tarkoitettuja tiloja. Yritys tai yhteisö voi omassa viestinnässään kertoa, että on sponsoroinut ko. koulua.

Yrityksen materiaalin käyttäminen opetuksessa on eri asia kuin materiaalin pelkkä jakaminen oppilaille ja opiskelijoille tai materiaalin esillä olo tai saatavilla oleminen koulun tiloissa Vanhemmilla on lastensa kasvattajina oikeus päättää, minkälaisen markkinoinnin kohteeksi heidän lapsensa joutuvat. Siksi oppilaille ei saa jakaa markkinointimateriaalia, kuten mainoksia, tuotenäytteitä tai mainoslahjoja koulujen ja oppilaitosten kautta tai järjestää markkinointitilaisuuksia ilman huoltajien suostumusta.

Materiaalin opetuskäytössä opettaja vastaa materiaalin käsittelytavasta ja käyttääkö sitä opetuksessaan oppimateriaalina ja tällöin ei tarvita huoltajien lupaa. Jos kaupallista materiaalia päätetään käyttää opetustarkoituksessa, opettajan tulee selvittää oppilaille ja opiskelijoille,

  • mitä aineisto on
  • kuka aineiston on tuottanut
  • miten markkinointiviestintä näkyy aineistossa
  • mitkä ovat markkinointiviestinnän tavoitteet.

Mainosmateriaalin erottaminen muusta aineistosta voi olla oppilaille ja opiskelijoille vaikeaa. Opettajan tehtävänä on ohjata oppilaita ja opiskelijoita käyttämään erilaisia materiaaleja kriittisesti ja monipuolisesti. Aineistojen arviointi on osa media-, kuluttaja- ja yrittäjyyskasvatusta ja opettajan ammatillista kuluttajaosaamista.

Piilomainonta = mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus, esimerkiksi jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon.

Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Piilomainontaa tai muuta peiteltyä mainontaa ei saa käyttää. Piilomainonnasta on kyse silloin, kun mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus. Markkinoinnista on aina käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus eli mainos on voitava tunnistaa mainokseksi. Mainonnan tunnistettavuus hämärtyy, jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon. Jos oppilaat osallistuvat yritysten järjestämiin markkinointia sisältäviin kilpailuihin tai tapahtumiin, heille tulee selittää, mistä on kysymys. Alaikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden vanhemmilta tulee lisäksi pyytää osallistumislupa. Kodeissa pitää voida luottaa siihen, että koulussa opetus on markkinoinnista vapaata. Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Artikkelin kirjoittaja opetusneuvos Marjaana Manninen toimii Opetushallituksessa opetussuunnitelmatyön ja kotitalousopetuksen asiantuntija –tehtävässä. Työtehtäviin kuuluu myös yleissivistävän koulutuksen kuluttajakasvatuksen, kouluruokailun ja tapakasvatuksen kehittäminen sekä kestävän kehityksen aihekokonaisuus.

Opetushallituksen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) yhdessä laatima muistio Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi.

Tietoverkot ja langattomuus, samoin kuin yhteisöllisyys ja sosiaalinen media ovat tulleet jäädäkseen. Hyvä niin, sillä ihminen on enimmäkseen sosiaalinen laumaeläin. Teknologia on vihdoin saatu palvelemaan myös yksilön perustarpeita hänen suhteessaan muihin yksilöihin. Jokaisella on mahdollisuus sosiaalisuuteen haluamallaan tavalla ja määrällä, mutta myös oikeus olla epäsosiaalinen ja halutessaan anonyymi.
SoMe-palveluiden käyttö on koukuttavaa ja yksi käyttötapa johtaa helposti toiseen. Moni on tullut jakaneeksi myös sellaisia asioita, joita myöhemmin katuu. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi – tämä pätee erityisesti internetissä.
Seuraavassa on lueteltu asioita, joita kannattaa miettiä, jos ja kun haluaa suojella yksityisyyttään, mutta silti käyttää sosiaalisia verkkopalveluita täysin rinnoin. Continue Reading…

Kaupallisuus ja mainonta ympäröivät lapsia. Yhteiskunta suojelee lapsia kuluttajansuojan kautta. Elämisen taitoja ja turvallisten tottumusten syntymistä täydennetään ohjauksella kodeissa. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa lapset tarvitsevat tavoitteellista ohjausta oppiakseen tulkitsemaan omaa lähiympäristöään ja mediaa. Lisäksi oppimisympäristöjen tulee suunnitelmallisesti tukea monilukutaidon kehittymistä. Continue Reading…

Käytämme teknologiaa, mutta ymmärrämmekö sitä, tiedämmekö mitä se meille maksaa, minne tietomme menevät? Arjen asiat sujuvat teknologian avulla, ostokset, pankki- ja virastopalvelut sekä moni muu asioiminen on siirtynyt osittain tai kokonaan verkkoon. Esimerkiksi reaaliaikaiset reittioppaat, tallentuva verkkokaupan ostoskori ja käyttäjätietojen säilyminen ovat mahdollisia siksi, että tietoja kerätään, tallennetaan ja käytetään hyödyksi palvelujen kehittämisessä. Continue Reading…

Monilukutaitoa ja tieto- ja viestintäteknistä osaamista oppilaat tarvitsevat selviytyäkseen kuluttajana digitalisoituvassa yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa. Kuluttajakasvatuksessa yhtenä teemana on ”media- ja teknologiataito”. Se vastaa tavoitteeltaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuksia ”Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (TVT)” ja ”Monilukutaito” (OPS2016, ss.17-23, 315-320). Continue Reading…