Archives For Opetussuunnitelma

Opetushallituksessa valmistellaan parhaillaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaa. Sain kunnian olla mukana kommentoimassa suunnitelman ensimmäistä luonnosta, jossa on paljon kestävään tulevaisuuteen tähtäävän kasvatuksen tavoitteita.

Suunnitelmassa on hienosti esillä ympäristökasvatuksen teemat. Luontosuhde on keskiössä. Ympäristökasvatuksessa herätetään kiinnostus luontoa ja sen monimuotoisuutta kohtaan. Kuitenkaan pelkkä säästämisestä ja roskaamisesta puhuminen, ruuan tai eri materiaalien alkuperää ja kiertoa koskevien kysymysten avaaminen eivät anna riittäviä valmiuksia toimia yhä monimutkaistuvammassa arjessa kuluttajan roolissa kestävästi.

Kestävä kulutus perustuu monipuolisiin taitoihin toimia arjessa

Kestävyys on ekologisen kestävyyden ohella myös taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurista kestävyyttä. Ympäristökasvatus tukee muita kestävään tulevaisuuteen tähtääviä kasvatuksen osa-alueita. Luonnon lisäksi lapsilla on kokemuksia lähiyhteisöstään, joita kasvatuksen on tarpeen avata ja selittää. Niistä kehittyy vaiheittain suhde yhteiskuntaan, kansalaisuuteen ja myös kulutukseen.

Lapset tarvitsevat perinteisen ympäristökasvatuksen tueksi kuluttajakasvatusta, tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia ihmisen eri rooleihin, joissa tapahtuu kuluttamista. Uudistuvaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaan on tarpeen saada mukaan kasvattajalle työkaluja, joilla voi on ikäkauden mukaisesti auttaa lasta hahmottamaan maailmaa – ymmärtämään itseään ja yhteiskuntaa.

Edes lapset eivät ole kaupallisen elämäntavan ulkopuolella. Kuluttaminen on jatkuvasti läsnä arjessa, tuotteita, palveluita ja kokemuksia hankitaan ja käytetään päivittäin. Lasten elämässä kuluttaminen on arjen ja sosiaalisen elämän keskeisimpiä ilmiöitä. Tarvitaan tavoitteellista elämäntaitojen ja tottumusten ohjaamista, arjen ja elämänpiirin avaamista ja selittämistä.

Leikitään kotia, kauppaa, pankkia – opitaan arjenhallintaa ja yhteiskunnassa toimimista

Varhaiskasvatuksen kuluttaja- ja talouskasvatuksessa autetaan lasta ymmärtämään arkea ja omaa elämänpiiriään ja saamaan valmiuksia selviytymään kulutuksen sosiaalisessa paineessa ja kaupallisessa vaikuttamisessa. Itsetuntemusta kasvatetaan pohtimalla omia valintoja ja hyvinvointia.

Päivähoidossa voidaan ohjata oppijaa osallistumaan kauppaleikkeihin, jossa on leikin avulla mahdollisuus saada käsitystä ostamisesta ja samalla valintojen tekemisestä ja vastuullisuudesta. On tärkeää auttaa lasta hahmottamaan ostotapahtumaa ja omistamisen käsitettä. Samalla lapselle syntyy oman ikäkauden mukainen käsitys rahasta käsitteenä ja sen käytöstä. Opetuksessa voidaan tarjota lapselle kokemuksia omistamisesta, lainaamisesta, jakamisesta ja vaihtamisesta.

Kuluttajataidot ovat myös tärkeä osa varhaiskasvatuksen mediataitoja. Kaupallinen viestintä on läsnä lapsen arjessa, joten opetuksessa voidaan aktivoida lasta tutkimaan todellisen ja kuvitteellisen eroja, ja samalla auttaa oppijaa havainnoimaan ja keskustelemaan kohtaamastaan mainonnasta ryhmän ja perheen kesken. Myös varhaiskasvatuksessa voi tuoda esiin tosiasian, että ei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan.

Kuka kasvattaa ketä -blogi jatkaa varhaiskasvatuksen teemoilla julkaisemalla seuraavaksi lastentarhan opettajaksi opiskelevien kirjoittamia blogeja.

“Mitä kuluttajakasvatuksesta oikein pitäisi opettaa?”, pohti opiskelija kuluttajakasvatusta käsittelevän kurssin päättyessä. Kun on huolella perehtynyt perusopetuksen opetussuunnitelmaan kuluttajakasvatuksen näkökulmasta sekä alkanut ymmärtää kulutuksen yhteyksiä arkielämään, iskee vääjämättä runsauden pula.

Miten kaikki tämä paketoidaan kokonaisuudeksi, joka istuu luontevasti omaan opettajuuteen, on saumaton osa oppilaan todellisuutta ja yhdistyy samalla tiiviisti kotitalouden muihin sisältöalueisiin? Tai miksi kuluttajakasvatus on ylipäänsä tärkeää?

Kodeissa sen jäsenet toimivat eri rooleissa. Perheenjäsenenä on vaikkapa äiti, isä, pappa tai sisar. Toisinaan taas työ- tai koululaisen rooli on näkyvin tapa toimia kotonakin, ja joskus harrastukseen liittyvä rooli vaikkapa yhdistyksen sihteerinä on näkyvin rooli.

Cute sisters pouting while taking photos with smart phone at homeKaikkien näiden ja monien muiden roolien risteymässä olemme myös kuluttajia: rippijuhliin tuleva täti kultasepän liikkeessä tai jalkapallojoukkueen huoltaja eväsmuonitusta järjestämässä. Yhteiskunnan jäsenenä saatamme osallistua vaikkapa kirpputoripäivään. Kuluttajan moninaista roolia emme pääse pakoon. Kuluttajaksi kasvu on osa lapsen, nuoren ja aikuisenkin kasvua.

iStock_000060649302_MediumKotitalousopettaja voi huokaista helpotuksesta, sillä kotitalousopetus on automaattisesti kuluttajakasvatusta. Vastuu, kestävyys ja huolenpito ovat aina olleet keskeisiä kotitaloudellisessa ajattelussa. Kestävän kehityksen ulottuvuudet – ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys – muuttuvat kotitalousopetuksessa arjen toiminnaksi ja kestäviksi toiminnoksi.

Pulmana ehkä enemmänkin on, että kuluttajakasvatuksen eri aihealueet jäävät helposti huomaamatta niin oppilaalta, opettajalta kuin kouluyhteisön kollegoiltakin.Sport shoes

Ehdotankin kuluttajakasvatuksen näkyväksi tekemistä “Kuukauden kuluttajateemalla”. Kymmenen teemaa nostavat esiin kuluttajuuteen olennaisesti kietoutuvat asiat. Kuukauden aikana eri vuosiluokilla ja eri opetuskertojen yhteydessä tarkastellaan kuukauden teemaa kuhunkin opetuskertaan sopivalla tavalla.

Teemojen toteutusta voi suunnitella EDU.FI kotitalouden tukimateriaalin avulla.

Elokuu – Koneet käytössä: käyttävätkö koneet minua?

Syyskuu – Elinkaari: mistä kaikki alkaa – mihin se päättyy?

Lokakuu – Sovittu juttu, mutta kenen kanssa sovin?

Marraskuu – Kävipä köpelösti – kuka auttaa kuluttajaa?

Joulukuu – Lahja: aineettomat, kestävät, syötävät, kierrätettävät, vaihdettavat lahjat

Tammikuu – Kriittiset silmälasit lukiessa markkinointiviestintää, uutisia, oppikirjoja

Helmikuu – Omat rahat: Mikä maksaa? Millä maksaa? Kuka maksaa?

Maaliskuu – Ostopolulta tavarataivaaseen – Mahtuuko hyllylle? Onko rikki? Miksi hankin?

Huhtikuu – Kierrättämällä kestävää: hävikki, turhakkeista eroon, jätteiden päätepiste

Toukokuu – Kuluttajan roolit, millainen kuluttaja minä olen / haluaisin olla?

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalousopettajien koulutuksessa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

OPS 2016 on paikallisesti työn alla. Se mahdollistaa monipuolisen kuluttajakasvatuksen. Kuluttajuus on monessa oppiaineessa ja laaja-alaisessa osaamisessa mukana.

Kun vuonna 2002 aloittelin kuluttajakasvatuksen asiantuntijana, mietittiin voiko lasta edes pitää kuluttajana. Törmäsinpä usein myös kriittiseen tokaisuun, että mikä ihmeen kuluttajakasvatus – kuluttamaan ei pidä opettaa, ainakaan koulussa. Nyt enää harva kyseenalaistaa esimerkiksi taloustaitojen tärkeyttä.

Vieläkin soraääniä kuuluu siinä, kenen vastuulla on opettaa lapselle kuluttajataitoja – kodin vai koulun. Oletko sinä valmis ottamaan kopin ja opettamaan taitoja, joille ei ole kasvatusperinteitä kodeissa eikä kouluissa.

Myytit pitävät meitä kiinni menneessä tavassa oppia ja opettaa. Tällaisia mielipiteiteitä ja myyttejä olen omassa työssäni kuullut:

  • Lapset eivät ole kiinnostuneita rahasta tai ostosten teosta – kuluttaja-asioita ei kannata opettaa.
  • Koulussa ei pidä puhua kodin raha-asioista, koska on olemassa köyhiä perheitä.
  • Kuluttaja-asiat ovat niin monimutkaisia, joita ei voi opettaa ennen kuin yhdeksännellä luokalla.
  • Kuluttajataitoja ei voi opettaa kotitalouden tunnilla, koska se vie aikaa ja lapset haluavat syötävää jokaisella oppitunnilla.
  • Talouskasvatus on eri asia kuin kuluttajakasvatus.
  • Vastuullinen kuluttaminen = ympäristötietoinen kuluttaminen.

Onko sinulla omia kokemuksia kuluttajakasvatuksen myyteistä? Entä toimivia tapoja murtaa niitä? Jaa kokemuksesi blogin vastauskentässä kaikille lukijoille.

Lisäapuja myytin murtajalle

Yksi esiopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteista ja oppimiskokonaisuuksista on ” kasvan ja kehityn”. Tässä oppimiskokonaisuudessa pyritään yhdessä lasten kanssa tarkastelemaan lasten kohtaamaa mainontaa ja pohtimaan kohtuullisen kuluttamisen merkitystä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kannustetaan käyttämään lasten leikkejä ja piirustuksia kuluttajakasvatuksen pohjana, kun opetellaan tulkitsemaan esimerkiksi erilaisia mainoksia.

Kysyin syyslukukauden alkaessa muutamalta esiopetuksen opettajalta näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten he ovat jo toteuttaneet esiopetuksessa kohtuullisen kuluttajuuden ideaa ja miten toteuttaisivat sitä tulevaisuudessa.

Tässä muutamia raikkaita ehdotuksia kokeiltavaksi ja käytäntöön jätettäväksi:

  • Mitä tarkoittaa ruoan matka pöytään?
  • Mitä tehdä ruoalle, jota ei jaksakaan syödä?
  • Entä mediakriittisyys? Miten sitä voi yrittää leikin avulla harjoitella esiopetuksen aikana?
  • Mainonta ja esiopetus: käytännön esimerkkejä vaikka joulun ajan leluluetteloista
  • Jätteiden lajittelu ja ennen kaikkea jätteiden tuottaminen
  • Lainaamisen periaatteet ja yhteisistä tavaroista huolehtiminen
  • Entä osallistamiseen opetteleminen ja yhteiset päätökset siitä, mitä hankitaan yhdessä kirpputorilta ansaituilla rahoilla?

Yksinkertaisia arjen esimerkkejä, joista löytyy kosketuspintaa melkeinpä jokaiseen esiopetuksen opetussuunnitelman oppimiskokonaisuuteen.

Valmiiksi pohdittuja opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita kohtuullisen kuluttamisen oppimiskonaisuuteen Pohjoismaiden ja Viron kuluttaja-asiantuntijoiden yhdessä laatimasta ” Lasten ja nuorten kuluttajataidot – opetuksen tavoitteita” asiakirjasta, joka antaa selkeät kuvaukset siitä, minkä tyyppisiä kuluttajuuteen kuuluvia asioita kannattaa tavoitella alle kouluikäisten lasten kanssa.

Esiopetusikäinen lapsi tarvitsee hyvän esimerkin ja hän osaa jo toimia arjessa saamansa ohjauksen mukaisesti. Lapsella on käsitystä, mitä kaupassa tapahtuu, hän alkaa tunnistaa mainokset mainoksiksi ja tietää niinikään, mitä raha on. Esiopetuksessa lapselle tulee antaa mahdollisuuksia päätöksentekoon ikäkaudelle sopivalla tavalla ja käyttää opetuksessa esimerkiksi roolileikkejä kotitalouden ja kuluttajan taitojen harjoitteluun. Näin edistetään vastuullisuuteen, taloudellisuuteen ja terveelliseen kuluttamiseen liittyvien valintojen toteutumista pienin askelin koulun ja kodin toimintoihin soveltaen.

Esiopetus muuttui opetuksen järjestäjille velvoittavaksi 1.8.2015 alkaen. Näin tavoitellaan yhtenäistä oppimisen polkua varhaiskasvatuksesta perusopetuksen päättöluokkaan asti.Esiopetukselle asetetut tavoitteet ja sisällöt on uudistettu samassa aikataulussa kuin perusopetuksen ja paikallisella tasolla uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistään 1.8.2016.

Kirjoittaja Katriina Sulonen on FT ja aloittanut Paraisten kaupungin suomenkielisen koulutuksen opetuspäällikkönä loppukesällä ja on erityisen kiinnostunut opetussuunnitelmaan liittyvistä asioista.

Koulu ei ole markkinointikanava mutta koulussa opitaan markkinoinnin ja yrittämisen pelisäännöistä. Koulutyöhön sisältyy toimintamuotoja, joissa tarjoutuu tilaisuus oppia tuntemaan erilaisia ammatteja ja yhteisöaloja sekä yritystoimintaa. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ovat osa tulevaisuuden peruskoulussa opittavaa laaja-alaista osaamista. Oppilaita ohjataan tarkastelemaan kulutustottumuksiaan kestävän tulevaisuuden näkökulmasta, tarkastelemaan mainosviestintää analyyttisesti ja toimimaan kriittisinä ja vastuullisina kuluttajina.

Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Yritysten ja yhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö on jo vakiintunutta opetussuunnitelmien mukaista toimintaa kouluissa. Yhteisistä pelisäännöistä keskustellaan aina uuden kouluvuoden ja vuosisuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Koulu- ja oppilaitossponsorointi on yrityksen markkinointia, joka perustuu sponsorin ja koulun tai opetuksen järjestäjän väliseen yhteistyösopimukseen. Sponsoroinnista on kyse silloin, kun jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä. Sponsorin ei pidä vaikuttaa hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön, eli toiminnan tulee perustua opetussuunnitelman tavoitteisiin ja opetuksen tarkoituksiin.

Sponsorointi = jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta tai oppimisympäristöä, mutta ei vaikuta hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön.

Opetustilan on oltava tarkoituksenmukainen koulun opetussuunnitelman mukaiselle toiminnalle. Sponsorilla on oikeus saada tunnistettava logonsa näkyviin yhteisen hankkeen yhteydessä, mutta suoraa tai epäsuoraa tuotemarkkinointia koulutiloissa ei sallita. Tuotemarkkinoinnin kielto koskee niin koulun ja oppilaitoksen ilmoitustauluja, luokkahuoneita ja muitakin tiloja, kuin myös liikunta- ja juhlasaleja sekä terveydenhuoltoon tarkoitettuja tiloja. Yritys tai yhteisö voi omassa viestinnässään kertoa, että on sponsoroinut ko. koulua.

Yrityksen materiaalin käyttäminen opetuksessa on eri asia kuin materiaalin pelkkä jakaminen oppilaille ja opiskelijoille tai materiaalin esillä olo tai saatavilla oleminen koulun tiloissa Vanhemmilla on lastensa kasvattajina oikeus päättää, minkälaisen markkinoinnin kohteeksi heidän lapsensa joutuvat. Siksi oppilaille ei saa jakaa markkinointimateriaalia, kuten mainoksia, tuotenäytteitä tai mainoslahjoja koulujen ja oppilaitosten kautta tai järjestää markkinointitilaisuuksia ilman huoltajien suostumusta.

Materiaalin opetuskäytössä opettaja vastaa materiaalin käsittelytavasta ja käyttääkö sitä opetuksessaan oppimateriaalina ja tällöin ei tarvita huoltajien lupaa. Jos kaupallista materiaalia päätetään käyttää opetustarkoituksessa, opettajan tulee selvittää oppilaille ja opiskelijoille,

  • mitä aineisto on
  • kuka aineiston on tuottanut
  • miten markkinointiviestintä näkyy aineistossa
  • mitkä ovat markkinointiviestinnän tavoitteet.

Mainosmateriaalin erottaminen muusta aineistosta voi olla oppilaille ja opiskelijoille vaikeaa. Opettajan tehtävänä on ohjata oppilaita ja opiskelijoita käyttämään erilaisia materiaaleja kriittisesti ja monipuolisesti. Aineistojen arviointi on osa media-, kuluttaja- ja yrittäjyyskasvatusta ja opettajan ammatillista kuluttajaosaamista.

Piilomainonta = mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus, esimerkiksi jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon.

Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Piilomainontaa tai muuta peiteltyä mainontaa ei saa käyttää. Piilomainonnasta on kyse silloin, kun mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus. Markkinoinnista on aina käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus eli mainos on voitava tunnistaa mainokseksi. Mainonnan tunnistettavuus hämärtyy, jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon. Jos oppilaat osallistuvat yritysten järjestämiin markkinointia sisältäviin kilpailuihin tai tapahtumiin, heille tulee selittää, mistä on kysymys. Alaikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden vanhemmilta tulee lisäksi pyytää osallistumislupa. Kodeissa pitää voida luottaa siihen, että koulussa opetus on markkinoinnista vapaata. Perusopetus on maksuton hyödyke, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua markkinoinnista vapaana mutta tulla siitä tietoiseksi.

Artikkelin kirjoittaja opetusneuvos Marjaana Manninen toimii Opetushallituksessa opetussuunnitelmatyön ja kotitalousopetuksen asiantuntija –tehtävässä. Työtehtäviin kuuluu myös yleissivistävän koulutuksen kuluttajakasvatuksen, kouluruokailun ja tapakasvatuksen kehittäminen sekä kestävän kehityksen aihekokonaisuus.

Opetushallituksen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) yhdessä laatima muistio Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi.

Kotitaloudet elävät teknologisoituvaa aikaa, joka helpottaa tuotteiden ja palvelujen tilaamista ja sopimusten tekemistä sekä laskujen maksamista. Toisaalta arki etääntyy ruoan tuotannosta, kun oma ruoanvalmistus ja yhteiset ruokailuhetket vähenevät. Ruokakulttuurin muutos ja ruokasivistys puhuttavat. Yhä useammalta nuorelta ja aikuiselta on rapistunut arkiseen kaupankäyntiin, taloudenpitoon, asumiseen ja syömiseen liittyvä osaaminen. Kotitalouden opetus kouluissa ja oppilaitoksissa luo osaltaan tulevaisuuden kotia ja kulttuuria. Continue Reading…

Lukiolainen suoritti ajokokeen hyväksytysti ja sai paperisen ajoluvan. Hän ihmetteli kuukauden kuluttua, miksi lopullinen ajokortti ei tulekaan postissa, kuten käytäntö on?

Lukiolaiselle alkoi koulun ulkopuolinen oppitunti asioinnista. Ensimmäisenä oli soitto Trafiin ja tiedustelu, missä kortti viipyy. Sieltä hänelle vastattiin, ettei hänellä tietojärjestelmän mukaan ole ajokorttia.  Ihmetys, olenko ajanut ilman korttia kuukauden. Entä jos poliisi olisi pysäyttänyt? Minne tietoni ovat kadonneet? Continue Reading…

Innovaatiot leviävät nykyään hyvin nopeasti.  Nuoret ovat kokeilunhaluisia ja aktiivisia tutustumaan uusiin tuotteisiin ja palveluihin. Heiltä ei voi edellyttää samanlaista kykyä arvioida ostostensa alkuperää tai arvoja tuotteiden taustalla, ja siksi heitä on ohjattava valinnoissa.  Digitaa­linen maailma muuttuu jatkuvasti ja se toimii eri säännöillä kuin perinteinen. Nuoren pitää oppia periaatteita yhteiskunnassa toimimiseen niin koulussa kuin kotona. Esimerkiksi mainonnan lukutaitoon on syytä valmentaa jo varhain, sillä tavaroiden ja palveluiden markkinointia kohdataan kaikkialla. Continue Reading…

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalousopettajien koulutuksessa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

Uudistuva perusopetuksen opetussuunnitelma haastaa opettajia nostamaan kuluttajakasvatuksen aihepiirejä näkyvästi esiin. Nyt käynnissä oleva paikallinen opetussuunnitelmatyö antaa tähän myös oivan mahdollisuuden.

On kevätsiivouksen aika. Continue Reading…

Perusopetuksen uusissa perusteissa Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot” on yksi seitsemästä laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudesta. Sen tavoitteiden kautta kuluttaja-asioita opitaan alakoulusta alkaen. ”Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot”kokonaisuus sisältää kuluttaja- ja taloustaitoja. Oppilaita opastetaan kehittämään kuluttajataitojaan: omasta taloudesta huolehtimista ja talouden suunnittelua sekä oman arjen hallintaa. Koulussa keskustellaan kestävistä kulutustottumuksista, tulevaisuudesta, tarkastellaan mainosviestintää ja median vaikutuksia sekä pohditaan omaa rahankäytön suunnittelua. Opetukseen kuuluu myös, että opitaan ymmärtämään sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä sekä harjoitellaan päätöksentekoa. Opetuksen tarpeisiin KKV on tuottanut opetusvideoita aiheista:

  • ”Kuluttajan oikeudet ja vastuu”
  • ”Mitä sopimuksella sovitaan?”
  • ”Vältä maksuhäiriötä!”

Nämä edellä mainitut videot on tarkoitettu kuluttajataitojen opettelun tueksi eri oppiaineissa. Videot löytyvät KKV:n Youtube –kanavasta. Videoiden oheen on tuotettu myös oppimistehtäviä opettajalle KKV oppimateriaalit -sivuille.

Lue lisää laaja-alaisesta osaamisesta opetussuunnitelman perusteista s. 17

Seuraavissa kirjoituksissa pohditaan tarkemmin toista laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta ”Monilukutaitoa” kaupallisen median tajun kehittäjänä.