Archives For Ops2016

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ”oppilaita ohjataan kriittiseen kuluttajuuteen”. Lapsen itsestä huolehtimisen ja arjen taitoihin kuuluu ikäkaudenmukaisten ostosten turvallinen tekeminen. Tässä muutama perusasia, joista voi lähteä liikkeelle, kun asiaa käsittelee.

Alaikäisiin kohdistuu kaupankäyntiin liittyviä erityisseikkoja. Alaikäiset eivät voi ostaa mitä vain omalla luvallaan, vaan osaan ostoksista tarvitaan aikuisen suostumus. Tarve vanhemman suostumukseen riippuu paitsi lapsen iästä, myös ostoksen hinnasta ja laadusta. Pääsääntöisesti alaikäinen lapsi voi tehdä käteisostoksia, mutta esimerkiksi lähimaksaminen matkapuhelimella voi olla myös vastuullinen maksutapa nuorelle.

Kaupankäynti perustuu aina sopimuksen tekoon ja molempien osapuolten hyväksymiin sopimusehtoihin. Sopimuksen tekemistä yksinkertaisimmillaan on se, kun asiakas ostaa tuotteen kaupan kassalla – tällöin asiakas ja myyjä tekevät sopimuksen, jota kumpikaan osapuoli ei voi ilman erityistä syytä yksipuolisesti muuttaa.

Entä jos ostopäätöksen jälkeen mieli muuttuu? Kaupan pystyy perumaan, jos kauppa on antanut tuotteelle vaihto- ja palautusoikeuden. Tällaisen oikeuden myöntäminen myyjälle on vapaaehtoista, joten tämänkin vuoksi on tärkeää tutustua sopimusehtoihin jo ennen tuotteen ostamista. Tämä olisi hyvä opettaa myös lapsille. Toki etämyynnissä (kuten muun muassa verkkokauppa ja puhelinmyynti) valtaosalla tuotteista on 14 päivän peruuttamisoikeus, mutta askel kerrallaan.

Opettajan ja lapsen kasvattajan on hyvä olla perillä kaupankäynnin perustana olevista sopimuksista. Kaupankäyntiä voi helposti oppia tutkimalla ja harjoittelemalla yhdessä. Samalla lapsi saa käsitystä rahan ja tavaran arvosta sekä alkaa hahmottaa sitovan sopimuksen merkitystä. Koulussa sopimuksen tekoa voi harjoitella ja kokeilla esimerkiksi draamakasvatuksen keinoin itse rakennetussa ”kauppaympäristössä”. Esimerkkitilanteet auttavat lapsia ja nuoria selviämään myös tosielämän kiperissä kauppatilanteissa itsenäisesti.

“Mitä kuluttajakasvatuksesta oikein pitäisi opettaa?”, pohti opiskelija kuluttajakasvatusta käsittelevän kurssin päättyessä. Kun on huolella perehtynyt perusopetuksen opetussuunnitelmaan kuluttajakasvatuksen näkökulmasta sekä alkanut ymmärtää kulutuksen yhteyksiä arkielämään, iskee vääjämättä runsauden pula.

Miten kaikki tämä paketoidaan kokonaisuudeksi, joka istuu luontevasti omaan opettajuuteen, on saumaton osa oppilaan todellisuutta ja yhdistyy samalla tiiviisti kotitalouden muihin sisältöalueisiin? Tai miksi kuluttajakasvatus on ylipäänsä tärkeää?

Kodeissa sen jäsenet toimivat eri rooleissa. Perheenjäsenenä on vaikkapa äiti, isä, pappa tai sisar. Toisinaan taas työ- tai koululaisen rooli on näkyvin tapa toimia kotonakin, ja joskus harrastukseen liittyvä rooli vaikkapa yhdistyksen sihteerinä on näkyvin rooli.

Cute sisters pouting while taking photos with smart phone at homeKaikkien näiden ja monien muiden roolien risteymässä olemme myös kuluttajia: rippijuhliin tuleva täti kultasepän liikkeessä tai jalkapallojoukkueen huoltaja eväsmuonitusta järjestämässä. Yhteiskunnan jäsenenä saatamme osallistua vaikkapa kirpputoripäivään. Kuluttajan moninaista roolia emme pääse pakoon. Kuluttajaksi kasvu on osa lapsen, nuoren ja aikuisenkin kasvua.

iStock_000060649302_MediumKotitalousopettaja voi huokaista helpotuksesta, sillä kotitalousopetus on automaattisesti kuluttajakasvatusta. Vastuu, kestävyys ja huolenpito ovat aina olleet keskeisiä kotitaloudellisessa ajattelussa. Kestävän kehityksen ulottuvuudet – ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys – muuttuvat kotitalousopetuksessa arjen toiminnaksi ja kestäviksi toiminnoksi.

Pulmana ehkä enemmänkin on, että kuluttajakasvatuksen eri aihealueet jäävät helposti huomaamatta niin oppilaalta, opettajalta kuin kouluyhteisön kollegoiltakin.Sport shoes

Ehdotankin kuluttajakasvatuksen näkyväksi tekemistä “Kuukauden kuluttajateemalla”. Kymmenen teemaa nostavat esiin kuluttajuuteen olennaisesti kietoutuvat asiat. Kuukauden aikana eri vuosiluokilla ja eri opetuskertojen yhteydessä tarkastellaan kuukauden teemaa kuhunkin opetuskertaan sopivalla tavalla.

Teemojen toteutusta voi suunnitella EDU.FI kotitalouden tukimateriaalin avulla.

Elokuu – Koneet käytössä: käyttävätkö koneet minua?

Syyskuu – Elinkaari: mistä kaikki alkaa – mihin se päättyy?

Lokakuu – Sovittu juttu, mutta kenen kanssa sovin?

Marraskuu – Kävipä köpelösti – kuka auttaa kuluttajaa?

Joulukuu – Lahja: aineettomat, kestävät, syötävät, kierrätettävät, vaihdettavat lahjat

Tammikuu – Kriittiset silmälasit lukiessa markkinointiviestintää, uutisia, oppikirjoja

Helmikuu – Omat rahat: Mikä maksaa? Millä maksaa? Kuka maksaa?

Maaliskuu – Ostopolulta tavarataivaaseen – Mahtuuko hyllylle? Onko rikki? Miksi hankin?

Huhtikuu – Kierrättämällä kestävää: hävikki, turhakkeista eroon, jätteiden päätepiste

Toukokuu – Kuluttajan roolit, millainen kuluttaja minä olen / haluaisin olla?

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalousopettajien koulutuksessa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

Taju kasvaa tekemällä

Taina —  9.3.2016

Rahasta ja kulutuksesta puhuminen ikäkaudelle sopivalla tavalla auttaa lasta hahmottamaan maailmaa sekä ymmärtämään itseään ja yhteiskuntaa. Talouskasvatus on osa kuluttajakasvatusta.

”#puhurahasta”-kampanjassa kannustetaan vanhempia ja aikuisia puhumaan lasten ja nuorten kanssa rahasta. Rahasta puhuminen sopii pedagogiseksi tavaksi toimia. Puheessa on mukana kestävän talouden ja vastuullisen toiminnan ulottuvuus oppitunnilla ja kaikessa koulun toiminnassa. Jutun juuret nousevat nuorten omista kuluttamiseen liittyvistä asioita. Puheeksi ottamisella välitetään arvoja ja asenteita, ja yhdessä tekemisellä syntyy kyky toimia omassa arjessa.

Puhu oppilaiden kanssa omien ja yhteisten resurssien järkevästä käytöstä suhteessa tuloihin ja menoihin. Tarjoa perustietoja, mutta ennen kaikkea anna mahdollisuus harjoitella oman talouden hoitoa. Pidä lähtökohtana kykyä huolehtia omasta taloudesta — siinä samalla oppilas voi muodostaa käsitystä yksityisen kulutuksen ja yhteiskuntatalouden välisistä yhteyksistä.

Puhu aihepiireistä niin, että oppilas voi harjoitella ja samalla alkaa ymmärtää oman talouden suunnittelun välttämättömyyttä. Aktivoi oppilasta kertomaan omista tarpeistaan ja niiden synnystä sekä auta oppilasta pohtimaan ja arvioimaan omaa toimintaansa. Kehitä monilukutaitoa puhumalla mainonnasta ja kaupallisesta viestinnästä rahankäytön yllykkeenä.

Puhumalla rahan käytöstä ja hankinnoista kasvaa oppilaalle luontevasti ymmärrystä myös sopimuksista ja lainaamisesta. Harjoitelkaa käytännönläheisiä laskutehtäviä, laatikaa erikokoisia budjetteja, tehkää hintavertailuja, pohtikaa vertailusivujen luotettavuutta. Sisällytä puheenaiheeksi myös digitaaliseen rahankäyttöön liittyvät mahdollisuudet ja uhat.

Puhumalla rahasta harjoitellaan käsittelemään rahaa, toimimaan oikeudenmukaisesti ja ottamaan vastuuta. Samassa yhteydessä arvioidaan ostamista tai ostamatta jättämistä sekä harjaannutaan tunnistamaan mainontaa ja kaupallista viestintää laajemminkin mediassa. Kuin huomaamatta tämä laittaa pohtimaan myös kulutustottumuksia ja kestävää kulutusta, esimerkiksi ruokaan liittyvillä valinnoilla. Lopputuloksena on tajua arjenhallinnan kokonaisuudesta.

Ota Puhu rahasta -haaste vastaan ja ole opettajana ja aikuisena mukana luomassa kuluttaja- ja talouskasvatukseen uutta puhumisen ja yhdessä tekemisen kulttuuria. Kulutustottumukset opitaan alle kymmenvuotiaana. Se, miten rahasta ja kuluttamisesta puhutaan, miten toimitaan ja arvotetaan, opitaan jo ennen kuin rahaa varsinaisesti käytetään.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 korostavat uudella tavalla kotitehtäviä. Se on mainio mahdollisuus kannustaa lasta tekemään ja oppimaan asioita tekemällä ja toimimalla omassa lähipiirissään ja kodissa. Kotitehtävät voivat parhaimmillaan aktivoida perheissä käytävää keskustelua ja tukea vanhempien kasvatustyötä.

Anna kotitehtäväksi puhua vanhempien kanssa rahasta ja kuluttamisesta.

Puhuminen on kuuntelua, yhdessä pohtimista, harjoittelua, osallistamista. Kannusta opettajana vanhempia puhumaan ja puhu itse. Sillä tiedämmehän, että pelkkä tieto ei auta kuluttajaa.

Kulttuurissamme on vahvasti vallalla käsitys tiedon lisäämisen sivistävästä vaikutuksesta, ja tiedon on uskottu muuttavan käyttäytymistämme.

Kuluttajina emme kuitenkaan ole kovin rationaalisia, joten tästä näkökulmasta käsityksemme kuluttajatiedon oppimisesta vaatii kehittämistä. Käyttäytymisemme on ennustettavaa, ja meillä kaikilla on yhteisiä ”lajityypillisiä” menettelytapoja kuluttajina:

  • Valitsemme helpon ratkaisun
  • Tunteisiin vetoaminen vaikuttaa
  • Muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä

Tiedon kautta oivaltamisen sijaan ihminen omaksuu toimintatapoja parhaiten tekemällä, rutiineista ja malleista. Uusi OPS 2016 korostaa oppilaan aktiivisuutta ja tekemällä oppimista. Onnistuneella pedagogiikalla voi hieman murtaa haitallisia syvälle juurtuneita toimintamalleja. Esimerkkinä pedagogiikasta on tiedon syvenemistä kuvaava MITÄ, MITEN, MIKSI -lähestymistapa.

Ehdotankin, että käsitteiden opettamisen ohella tarjoaisimme oppilaille kokemuksia meistä ihmisistä ja erityisesti siitä, miten käyttäydymme. Kuluttajaosaamiseen sisältyy sen tosiasian tunnustaminen ja tiedostaminen, että ihmisillä on tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka ovat kaikille yhteisiä ja joita käytetään hyödyksi kaupallisessa vaikuttamisessa.

Kuluttajataitojen oppiminen alkaa siitä, että orientoidumme kulutuksen toimintaympäristöön. MITÄ ja keitä me olemme, mitä kuluttaminen on ja mikä sitä ohjaa?

Jo varsin nuorten oppijoiden kanssa voi tunnustella, miksi on välillä niin vaikeaa vastustaa kiusausta. Samalla opitaan tunnetaitoja. Ylemmillä luokilla tutkitaan niitä tunteita ja tilanteita, kun oppilas huomaa tehneensä tyhmän päätöksen, vaikka tietotasolla olisikin epäillyt päätöksen kannattavuutta pidemmällä tähtäimellä.

Kun kuluttaja- ja taloustaitoja opettaa, kannattaa pitää mielessä, että ihminen ei valintoja tehdessään käytä aikaansa ja kykyjään ”tietokonemaisiin” päätöksiin. Opetuksessa ihmisen epätäydellisyyttä voidaan korjata harjoittelemalla ja tekemällä, tutkimalla ja eläytymällä. Laajan ja käsitteellisen MIKSI-tiedon ohella kannattaa siis opettaa käytännöllisiä nyrkkisääntöjä arjenhallintaan. On tärkeää hahmottaa, MITEN arjen asiat tehdään.

Lapsi ei ole vielä kuluttaja, vaan toimii kotitalouden ja kouluyhteisön yhteisten resurssien käyttäjänä – kuluttaen niitä. Harjoittelemalla tekemistä ja päätöstentekomalleja lapsi oppii itsestään itsestään, tunteistaan ja vaikuttimistaan.

Lisää kirjoituksia käyttäytymisen taloustieteestä tulossa:
”Osta tänään, maksa myöhemmin” tai ”tilaa nyt, 0 euroa, jatkuu maksullisena, jos et erikseen peruuta” esim. näistä mainonnan keinoista ja niiden hyödyntämisen taustalla olevista käyttäytymismalleista voit lukea tulevista blogeista. Lue myös huhtikuussa tässä blogissa julkaistu Anja Peltosen kirjoitus ”Pelkkä tieto ei auta kuluttajaa”
Lue myös kotitalouden oppiaineen MITÄ, MITEN, MIKSI – pedagogiikasta

OPS 2016 on paikallisesti työn alla. Se mahdollistaa monipuolisen kuluttajakasvatuksen. Kuluttajuus on monessa oppiaineessa ja laaja-alaisessa osaamisessa mukana.

Kun vuonna 2002 aloittelin kuluttajakasvatuksen asiantuntijana, mietittiin voiko lasta edes pitää kuluttajana. Törmäsinpä usein myös kriittiseen tokaisuun, että mikä ihmeen kuluttajakasvatus – kuluttamaan ei pidä opettaa, ainakaan koulussa. Nyt enää harva kyseenalaistaa esimerkiksi taloustaitojen tärkeyttä.

Vieläkin soraääniä kuuluu siinä, kenen vastuulla on opettaa lapselle kuluttajataitoja – kodin vai koulun. Oletko sinä valmis ottamaan kopin ja opettamaan taitoja, joille ei ole kasvatusperinteitä kodeissa eikä kouluissa.

Myytit pitävät meitä kiinni menneessä tavassa oppia ja opettaa. Tällaisia mielipiteiteitä ja myyttejä olen omassa työssäni kuullut:

  • Lapset eivät ole kiinnostuneita rahasta tai ostosten teosta – kuluttaja-asioita ei kannata opettaa.
  • Koulussa ei pidä puhua kodin raha-asioista, koska on olemassa köyhiä perheitä.
  • Kuluttaja-asiat ovat niin monimutkaisia, joita ei voi opettaa ennen kuin yhdeksännellä luokalla.
  • Kuluttajataitoja ei voi opettaa kotitalouden tunnilla, koska se vie aikaa ja lapset haluavat syötävää jokaisella oppitunnilla.
  • Talouskasvatus on eri asia kuin kuluttajakasvatus.
  • Vastuullinen kuluttaminen = ympäristötietoinen kuluttaminen.

Onko sinulla omia kokemuksia kuluttajakasvatuksen myyteistä? Entä toimivia tapoja murtaa niitä? Jaa kokemuksesi blogin vastauskentässä kaikille lukijoille.

Lisäapuja myytin murtajalle

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on yhteistyössä Opetushallituksen kanssa laatinut Edu.fi-sivustolle aineiston, josta saa ideoita kuluttajaosaamisen syventämiseen kotitalousopetuksessa. Lisäksi tukiaineisto tarjoaa käytännön ehdotuksia ja esimerkkejä kotitalouden kolmen sisältöalueen integroimiseksi ja osaamisen syventämiseksi.

Aineiston tarkoitus on tukea kotitalouden paikallista opetussuunnitelmatyötä ja opettajien oman opetuksen suunnittelua erityisesti kuluttajataitoihin liittyvien tavoitteiden ja ”kuluttaja- ja talousosaaminen kodissa” -sisältöalueen osalta.

Tukimateriaalin kantava ajatus on, että kuluttajuus on mukana kotitalousopetuksen jokaisella oppitunnilla. Kotitalouden kuluttajakasvatuksen kokonaisuus muodostuu eheäksi, kun sitä toteutetaan yhdistettynä kahteen muuhun kotitalouden sisältöalueeseen.

Aineiston yhtenä näkökulmana on kotitalouden kuluttajaosaamisen kehittyminen ikäkausittain. Aineistossa esiteltyä kehystä voi käyttää kuluttajakasvatuksen oppimisjatkumon suunnitteluun eri vuosiluokille.

OPS 2016 tarjoaa mahdollisuuksia kuluttajakasvatukseen monessa yhteydessä. Suunnittelu lähtee tavoitteita tukevasta sisältöjen valinnasta sekä oppilaiden mielekkäiksi kokemista aihepiireistä. Arkielämään liittyviä sisältöjä käytetään oppimisen työkaluina. Uudessa tukiaineistossa esitellään kuluttajakasvatuksen yhtymäkohdat eri oppiaineisiin ja laaja-alaiseen osaamiseen – taulukkoon on koottuna esimerkkejä, teemoja ja vinkkejä monialaisten oppimistehtävien ja kokonaisuuksien suunnitteluun.

Tutustu aineistoon

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.

Paikallinen opetussuunnitelmatyö on nyt käynnissä hektisimmillään. Opettajien some-keskusteluissa puhutaan siitä, mitä valinnaisia kokonaisuuksia kouluissa tarjotaan ja miten niitä järjestetään.

Oma suosikkini valinnaisiksi opinnoiksi on verkkokauppateeman ympärille rakennettu monialainen valinnaiskokonaisuus.

Oppiaineista mukana voisi olla esim. kotitalous, yhteiskuntaoppi, matematiikka, vieraat kielet ja äidinkieli. OPS 2014:n sivun 97 mukaan soveltavilla valinnaisilla aineilla voidaan edistää oppiaineiden yhteistyötä tieto- ja viestintäteknologian opetuksessa ja kuluttaja- ja talouskasvatuksessa. Tässä muutama ajatus ja käytännön vinkki, mitä arjen taitoja valinnaisissa opinnoissa voisi kehittää. Ehdotuksen taustalla on KKV:n kuluttajaongelmia keräävästä tietojärjestelmästä tuleva tieto.

Verkkokauppa ja palveluiden digitalisoituminen on tullut jäädäkseen ja verkko-ostosten tekeminen yleistyy. Ostoksia on näennäisesti helppo tehdä, mutta ongelmatilanteita on usein. Koulussa on hyvä oppia asiakkaan vastuut ja oikeudet verkkokaupassa. Tässä ehdotetut valinnaisopinnot tähtäävät monialaisesti tieto- ja viestintäteknologiataitoihin ja kuluttaja- ja talousosaamiseen. TVT- opinnoissa käsiteltäisiin verkko-ostamiseen tarvittavien laitteiden turvallista käyttöä, tietoturvaa, tietosuojaa ja tiedon hankintaa. Lisäksi käsiteltäisiin laitteiden vaatimia liittymäsopimuksia sekä niiden kustannuksia ja kestoa.

Kielet harjaannuttavat tiedonhankinta- ja kommunikointitaitoja verkossa. Kielten osuudessa harjoiteltaisiin tiedonhankintaa eri kielillä, asiointia, palautteen antamista ja reklamointia. Oppimistehtävissä harjoiteltaisiin tiedon hankintaa ja lähdekritiikkiä. Verkossa on osattava valita luotettava kauppias. Millä kriteereillä se pitäisi tehdä ja mitkä tiedot myyjästä ovat merkityksellisiä. Esimerkiksi jo ennen tilausta kannattaa selvittää, miten verkkokaupan asiakaspalveluun saa yhteyden ja millä kielellä se palvelee. Draamakasvatus voisi elävöittää opetusta ja osallistaa erilaisiin rooleihin.

Kotitaloudessa tutkitaan tuotteiden ominaisuuksia ja harjoitellaan tiedonhankintaa omien tarpeiden ja ongelmanratkaisun näkökulmasta.
Verkkokauppa on etämyyntiä, pelisäännöt on hyvä osata ja se mitä niistä kannattaa jo etukäteen selvittää. Kotitalouden toiminnallisissa harjoituksissa perehdyttäisiin tuotteiden ominaisuuksien ja hintojen vertailua voisi tehdä verkossa. Vertailusivustojen käyttö tekee siitä helppoa. Tietoja on kuitenkin hyvä etsiä useammalta kuin yhdeltä vertailusivustolta, sillä niissä on eroja. Verkkokaupan ostoksia kokeillaan vasta kotona – koko tai väri voi olla väärä. Miten verkkokaupan palautusmenettely toimii ja miten yrityksen asiakaspalveluun saa yhteyden. Kaupan peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelytavat, kuka vastaa palautuskuluista. Tiesitkö, että nykyisin verkko-ostoksen peruutuksesta on erikseen lähetettävä peruutusilmoitus?

Yhteiskuntaopissa hahmotetaan oikeuksia ja matematiikassa lasketaan kokonaishintoja. Yhteiskuntaopin otteella perehdyttäisiin sopimusehtoihin. Sopimusehdot pitää lukea, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää, mihin sitoutuu. Myös tähän liittyy kriittinen tiedonhankinta, on tärkeää oppia, miten esim. tilausansat voi välttää. Kokonaiskustannusten selvittämiseksi pitää olla käsitys, mitä tietoja verkkokaupan sivuilta tulee etsiä. Kokonaishintaan ei välttämättä sisälly kaikkia toimitus- ja muita kuluja. Jos tilaa EU:n ulkopuolelta, yllätyksenä voi tulla tullimaksut.

Näitä opiskeltaessa, voisi yhteistyö matematiikan kanssa olla hedelmällistä, koska myös maksamisen vaihtoehdot ovat lisääntyneet. Hintojen vertailtavuus ja merkitys oman taloudenhallinnan kannalta verkko-ostoksilla vaatii omanlaista osaamista.

Verkkokauppa on erityisesti nuorten tapa ostaa, joten oppilaan oikea kokemusmaailma on vahvasti läsnä. Hyvin suunnitellen yhteistä tietoa ovat rakentamassa useat eri oppiaineet, oppijat ja myös opettajat. Mikäli omalta paikkakunnalta löytyy verkkokauppaa käyvä yritys, voisi kokonaisuuteen yhdistää vierailun yritykseen. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa. Pedagogiikka muotoutuu luontevasti yhteisölliseksi oppimistapahtumaksi, jossa jokainen oppii.

Miten sinun koulusi tarjoilee digi-arjen taitojen oppimisen?

Kotitaloudet elävät teknologisoituvaa aikaa, joka helpottaa tuotteiden ja palvelujen tilaamista ja sopimusten tekemistä sekä laskujen maksamista. Toisaalta arki etääntyy ruoan tuotannosta, kun oma ruoanvalmistus ja yhteiset ruokailuhetket vähenevät. Ruokakulttuurin muutos ja ruokasivistys puhuttavat. Yhä useammalta nuorelta ja aikuiselta on rapistunut arkiseen kaupankäyntiin, taloudenpitoon, asumiseen ja syömiseen liittyvä osaaminen. Kotitalouden opetus kouluissa ja oppilaitoksissa luo osaltaan tulevaisuuden kotia ja kulttuuria. Continue Reading…

Peruskoululla on kasvatus- ja opetustehtävä, jonka tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista sellaisia aikuisia, joilla on hyvät käytöstavat, terve itsetunto ja vastuullinen asenne yhteiskuntaa kohtaan. Miten näihin tavoitteisiin päästään, jos kotikasvatuksella ja koulukasvatuksella on kovinkin erilaiset tavoitteet ja yhteistä kosketuspintaa esimerkiksi arjen hyvinvointiin ja kuluttajuuteen on vähän? Continue Reading…