Archives For Ostaminen

Sain taannoin seurata keskustelua, jossa kahvipöydässä nuoriso esitteli käyttöön ottamaansa mobiilimaksusovellusta. Uudet menetelmät kiinnostavat, joten vanhempi polvi tarttui välittömästi omaan puhelimeensa ja latasi saman tien maksusovelluksen kännykkäänsä. Siinä jo kahvittelun aikana siirtyi näppärästi euro tililtä toiselle.

Varovasti herättelin keskustelua maksamisen turvallisuudesta ja tietosuojasta. Taisin saada heti kalkkiksen leiman, kun esitin samaa huolta kuin eläkeikäisiin kuuluva keskustelija, joka totesi asiaan päätään puistellen, että ”kysymys on sentään rahasta ja tilitiedoista”. Molemmat keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että täytyyhän sellaisen sovelluksen olla turvallinen, jota myydään sovelluskaupassa ja muutkin käyttävät.

Itse mietin, että ajatteliko kukaan kahvihetkessämme, mitä itse asiassa tapahtui maksusovellusta ladattaessa. Samalla syntyi uusi sopimus käyttäjän ja sovelluksen välille. Sovellus sai luvan käyttää, varastoida ja välittää henkilökohtaista dataa, myös tilitietoja.

Älypuhelin saattaa kuin huomaamatta muuttaa kuluttamista, kun ostaminen on helppoa ja maksaminen on nopeaa. Juha A Panzar totesi viisaasti Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 19.4 Ovatko uudet maksutavat osasyy ylikuluttamiseen?

”Raha tilillä ei lisäänny, vaikka tavat sen kuluttamiseen lisääntyvät ja muuttuvat. Siksi ihmisten pitää entistä enemmän ja useammin muistaa käydä erikseen katsomassa, miten vähän tilillä olikaan enää rahaa jäljellä.”

Alustoja tulee lisää, ja yhä näppärämpiä maksuapplikaatioita kehitetään. Ei ole yhdentekevää kenelle luovutamme tilitietomme, tunnistetietomme ja bigdatan kulutustottumuksistamme.  Maksusovellukset ovat näppäriä, mutta pelkän tekniikan ei kannata antaa sokaista. Ennen kuin antaa tietoja itsestään kannattaa kysyä itseltään

  • mitä on lataamassa
  • mistä on lataamassa
  • miksi on lataamassa
  • mihin aikoo käyttää lataamaansa?

Jos ei pysty johonkin edellä mainituista vastaamaan, kannattaa miettiä onko palvelu vain hauska lisä vai onko se arjen raha-asioiden hoidon kannalta välttämätön.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ”oppilaita ohjataan kriittiseen kuluttajuuteen”. Lapsen itsestä huolehtimisen ja arjen taitoihin kuuluu ikäkaudenmukaisten ostosten turvallinen tekeminen. Tässä muutama perusasia, joista voi lähteä liikkeelle, kun asiaa käsittelee.

Alaikäisiin kohdistuu kaupankäyntiin liittyviä erityisseikkoja. Alaikäiset eivät voi ostaa mitä vain omalla luvallaan, vaan osaan ostoksista tarvitaan aikuisen suostumus. Tarve vanhemman suostumukseen riippuu paitsi lapsen iästä, myös ostoksen hinnasta ja laadusta. Pääsääntöisesti alaikäinen lapsi voi tehdä käteisostoksia, mutta esimerkiksi lähimaksaminen matkapuhelimella voi olla myös vastuullinen maksutapa nuorelle.

Kaupankäynti perustuu aina sopimuksen tekoon ja molempien osapuolten hyväksymiin sopimusehtoihin. Sopimuksen tekemistä yksinkertaisimmillaan on se, kun asiakas ostaa tuotteen kaupan kassalla – tällöin asiakas ja myyjä tekevät sopimuksen, jota kumpikaan osapuoli ei voi ilman erityistä syytä yksipuolisesti muuttaa.

Entä jos ostopäätöksen jälkeen mieli muuttuu? Kaupan pystyy perumaan, jos kauppa on antanut tuotteelle vaihto- ja palautusoikeuden. Tällaisen oikeuden myöntäminen myyjälle on vapaaehtoista, joten tämänkin vuoksi on tärkeää tutustua sopimusehtoihin jo ennen tuotteen ostamista. Tämä olisi hyvä opettaa myös lapsille. Toki etämyynnissä (kuten muun muassa verkkokauppa ja puhelinmyynti) valtaosalla tuotteista on 14 päivän peruuttamisoikeus, mutta askel kerrallaan.

Opettajan ja lapsen kasvattajan on hyvä olla perillä kaupankäynnin perustana olevista sopimuksista. Kaupankäyntiä voi helposti oppia tutkimalla ja harjoittelemalla yhdessä. Samalla lapsi saa käsitystä rahan ja tavaran arvosta sekä alkaa hahmottaa sitovan sopimuksen merkitystä. Koulussa sopimuksen tekoa voi harjoitella ja kokeilla esimerkiksi draamakasvatuksen keinoin itse rakennetussa ”kauppaympäristössä”. Esimerkkitilanteet auttavat lapsia ja nuoria selviämään myös tosielämän kiperissä kauppatilanteissa itsenäisesti.

Ostopolulla tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, mitä kuluttaja tekee ennen kuin ostopäätös syntyy. Ostopolku voi olla lyhyt tai pitkä riippuen siitä, mitä ostetaan. Pienissä rutiini-ostoksissa se on lyhyt ja harvemmin tehtävissä pitkä. Ennen internetiä ja sosiaalista mediaa kuluttajan ostaminen oli suoraviivaisempaa. Ostopäätöksiin yritettiin vaikuttaa pakkauksilla, lehtimainonnalla ja televisiomainoksilla. Nyt ostohalun herääminen yhdistyy tiedonhallintaan ja viihteeseen. Opetuksen näkökulmasta ostamisen taidot liittyvät monilukutaitoon ja sen kehittymiseen.

Kuluttajan surffailu internetissä tarkoittaa markkinoijalle kuluttajan astumista ostopolulle. Ostopolun tallaajasta mainostaja haluaa tietää mahdollisimman paljon – muun muassa millaisia pohdintoja ja kohtaamisia kuluttajan ostopolun varrelle kertyy. Ne ovat niitä kohtaamisia, joissa kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti. Sisältömarkkinoinnin aikakautena se ei ole helppoa.

Vaikka kuluttaja surffaisi tiedon valtatiellä poukkoillen, mainostaja pystyy dataseurannan avulla paikantamaan kohdat, joissa voi vaikuttaa. Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita näitä vaikuttamisen paikkoja ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.

Oppilasta pitää auttaa kehittämään keinoja, joilla hän voi vastustaa omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja. Oppilaiden on tärkeää saada tietoa siitä, että mainostajat voivat selailuhistorian mukaan päätellä, miten ihminen eri ostopolun vaiheissa käyttäytyy ja mikä häntä motivoi.

Tunnetaidot ovat tämän päivän tiedonhallinnassa yhä tärkeämpiä. Mainostajat pyrkivät tunnistamaan ja paikantamaan kuluttajan emootiot. Siksi on opittava yhä tietoisemmaksi omista tunteista ja omasta tavasta tehdä päätöksiä, toimiiko tunteella vai järjellä? Itsetuntemuksen kautta voi ehkä paremmin tunnistaa itselle personoidut kaupalliset ratkaisuehdotukset ja niihin kätketyt tehoavat täkyt.

Kuluttajan ostopolun tunnistaakseen markkinoija pyrkii saamaan kokonaisvaltaisen ja syvällisen näkemyksen kuluttajasta – hänen arjestaan, ihanteistaan ja toiminnastaan. Markkinoija haluaa tietää, seuraammeko me mainontaa, minkä tyyppinen kaupallinen aineisto meitä kiinnostaa, missä kanavissa, asioimmeko kivijalka- vai verkkokaupassa? Kuluttajakasvatuksen oppi ostopolulla kulkemiseen perustuu ajatukseen: tunne ostomaastosi, sen maamerkit, vaikuttamisen paikat ja itsesi polulla kulkijana. Opetuksessa pitää pystyä havainnollistamaan, miten vaikuttaminen tapahtuu ongelmanratkaisutilanteissa, kosketuspinnoilla ostopolun eri vaiheissa.

Miten ostopolulla kulkemista voi opettaa? Siinä on paljon kehitettävää. Kun puhutaan polulla kulkemisesta, voisiko suunnistuksen opettamisesta löytyä pedagoginen idea?

Opetuksen eteneminen voisi tapahtua seuraavasti suunnistuksen termejä mukaillen:
Opetuksen MITÄ-vaiheessa käytetään ”viuhkasuunnistusta”, jossa tutkitaan yksinkertaisia lyhyitä ostopolkuja. Tämä sopii hyvin alakoululaiselle kaupallisen ympäristön hahmottamiseen. Esimerkki oppimistehtävästä.

MITEN-vaiheessa, siirrymme ”reittisuunnistukseen”, jossa ostopolut ovat edelleen yksinkertaisia. Teemme harjoituksia jonkin tietyn tavaran tai palvelun hankkimisesta. Tutkitaan miten syntyy tarve syntyy ja miten se tunnistetaan, harjoitellaan tunnistamaan mainontaa. Harjoitellaan hankkimaan tietoa opettajan rajaamista lähteistä, vertaillaan tarjolla olevia vaihtoehtoja. Käydään läpi ostospaikan valinnan merkitystä sekä arvioidaan, onko tuotteeseen varaa. Lopulta pohditaan ostopäätöstä ja sen vaikutuksia laajemmin. Esimerkki oppimistehtävästä.

MIKSI-vaiheessa voidaan lopulta siirtyä ostopolulle ”kartan ja kompassin kanssa”. Siinä on kysymys laajasta tiedonhankinnasta ja käytettävistä välineistä, jolloin hahmotetaan koko ostamisen maasto, josta tulee etsiä kaupallisen vaikuttamisen maamerkkejä, sisältömainonnan kustantajia, käyttää erilaisia maksutapoja, arvioida tietosuojaa jne. Esimerkki oppimistehtävästä.

Paikallinen opetussuunnitelmatyö on nyt käynnissä hektisimmillään. Opettajien some-keskusteluissa puhutaan siitä, mitä valinnaisia kokonaisuuksia kouluissa tarjotaan ja miten niitä järjestetään.

Oma suosikkini valinnaisiksi opinnoiksi on verkkokauppateeman ympärille rakennettu monialainen valinnaiskokonaisuus.

Oppiaineista mukana voisi olla esim. kotitalous, yhteiskuntaoppi, matematiikka, vieraat kielet ja äidinkieli. OPS 2014:n sivun 97 mukaan soveltavilla valinnaisilla aineilla voidaan edistää oppiaineiden yhteistyötä tieto- ja viestintäteknologian opetuksessa ja kuluttaja- ja talouskasvatuksessa. Tässä muutama ajatus ja käytännön vinkki, mitä arjen taitoja valinnaisissa opinnoissa voisi kehittää. Ehdotuksen taustalla on KKV:n kuluttajaongelmia keräävästä tietojärjestelmästä tuleva tieto.

Verkkokauppa ja palveluiden digitalisoituminen on tullut jäädäkseen ja verkko-ostosten tekeminen yleistyy. Ostoksia on näennäisesti helppo tehdä, mutta ongelmatilanteita on usein. Koulussa on hyvä oppia asiakkaan vastuut ja oikeudet verkkokaupassa. Tässä ehdotetut valinnaisopinnot tähtäävät monialaisesti tieto- ja viestintäteknologiataitoihin ja kuluttaja- ja talousosaamiseen. TVT- opinnoissa käsiteltäisiin verkko-ostamiseen tarvittavien laitteiden turvallista käyttöä, tietoturvaa, tietosuojaa ja tiedon hankintaa. Lisäksi käsiteltäisiin laitteiden vaatimia liittymäsopimuksia sekä niiden kustannuksia ja kestoa.

Kielet harjaannuttavat tiedonhankinta- ja kommunikointitaitoja verkossa. Kielten osuudessa harjoiteltaisiin tiedonhankintaa eri kielillä, asiointia, palautteen antamista ja reklamointia. Oppimistehtävissä harjoiteltaisiin tiedon hankintaa ja lähdekritiikkiä. Verkossa on osattava valita luotettava kauppias. Millä kriteereillä se pitäisi tehdä ja mitkä tiedot myyjästä ovat merkityksellisiä. Esimerkiksi jo ennen tilausta kannattaa selvittää, miten verkkokaupan asiakaspalveluun saa yhteyden ja millä kielellä se palvelee. Draamakasvatus voisi elävöittää opetusta ja osallistaa erilaisiin rooleihin.

Kotitaloudessa tutkitaan tuotteiden ominaisuuksia ja harjoitellaan tiedonhankintaa omien tarpeiden ja ongelmanratkaisun näkökulmasta.
Verkkokauppa on etämyyntiä, pelisäännöt on hyvä osata ja se mitä niistä kannattaa jo etukäteen selvittää. Kotitalouden toiminnallisissa harjoituksissa perehdyttäisiin tuotteiden ominaisuuksien ja hintojen vertailua voisi tehdä verkossa. Vertailusivustojen käyttö tekee siitä helppoa. Tietoja on kuitenkin hyvä etsiä useammalta kuin yhdeltä vertailusivustolta, sillä niissä on eroja. Verkkokaupan ostoksia kokeillaan vasta kotona – koko tai väri voi olla väärä. Miten verkkokaupan palautusmenettely toimii ja miten yrityksen asiakaspalveluun saa yhteyden. Kaupan peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelytavat, kuka vastaa palautuskuluista. Tiesitkö, että nykyisin verkko-ostoksen peruutuksesta on erikseen lähetettävä peruutusilmoitus?

Yhteiskuntaopissa hahmotetaan oikeuksia ja matematiikassa lasketaan kokonaishintoja. Yhteiskuntaopin otteella perehdyttäisiin sopimusehtoihin. Sopimusehdot pitää lukea, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää, mihin sitoutuu. Myös tähän liittyy kriittinen tiedonhankinta, on tärkeää oppia, miten esim. tilausansat voi välttää. Kokonaiskustannusten selvittämiseksi pitää olla käsitys, mitä tietoja verkkokaupan sivuilta tulee etsiä. Kokonaishintaan ei välttämättä sisälly kaikkia toimitus- ja muita kuluja. Jos tilaa EU:n ulkopuolelta, yllätyksenä voi tulla tullimaksut.

Näitä opiskeltaessa, voisi yhteistyö matematiikan kanssa olla hedelmällistä, koska myös maksamisen vaihtoehdot ovat lisääntyneet. Hintojen vertailtavuus ja merkitys oman taloudenhallinnan kannalta verkko-ostoksilla vaatii omanlaista osaamista.

Verkkokauppa on erityisesti nuorten tapa ostaa, joten oppilaan oikea kokemusmaailma on vahvasti läsnä. Hyvin suunnitellen yhteistä tietoa ovat rakentamassa useat eri oppiaineet, oppijat ja myös opettajat. Mikäli omalta paikkakunnalta löytyy verkkokauppaa käyvä yritys, voisi kokonaisuuteen yhdistää vierailun yritykseen. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa. Pedagogiikka muotoutuu luontevasti yhteisölliseksi oppimistapahtumaksi, jossa jokainen oppii.

Miten sinun koulusi tarjoilee digi-arjen taitojen oppimisen?

Moni opettaja pohtii juuri nyt vuosisuunnittelua tehdessään mitä kaikkea ja miten kuluttajuudesta pitäisi opettaa. Miten ajankohtaisesti järjestää kestävän kulutuksen opetusta niin, että kaikki kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta, ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyys tulevat huomioon otetuksi.

Odotuksia ja vaateita riittää erityisesti yhteiskuntaopin ja kotitalouden opettajille, koska kuluttaminen käsitteineen ja ilmiöineen muuttuu ja elää koko ajan.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin kulutusta käsittelevän opetuksen lähtökohtina oli jätteiden lajittelu, hintavertailut sekä itse tekemisen ja ostamisen eron pohtiminen. Nykyisin tavaroiden ja palveluiden yhteiskäyttö, vaihtaminen, lainaaminen, vuokraaminen, lahjoittaminen ja myyminen ovat yhä useammalle luonteva tapa kuluttaa. Käsitteet ympäristöystävällisyys ja eettisyys ovat saaneet rinnalleen laajemmat käsitteet kiertotalouden ja jakamistalouden. (Jakamistalousblogi)

Nuorille itsepalvelukulttuurissa eläminen on itsestäänselvyys ja sen moninaistuminen jatkuu. Interreilaaja hankkii toiselta kuluttajalta majapaikkansa Airbnb:n tai muun vastaavan palvelun kautta. Kodin sisustuksen voi hankkia verkkohuutokaupasta. Ruokaostokset sujuvat kätevästi sosiaalisessa mediassa toimivissa ruokapiireissä.

Verkko on mahdollistanut kuluttajien omaehtoisen toiminnan kaupallisten palveluiden rinnalle. Liiketoiminta ja kaupallisuus ovat läsnä niin jakamis- kuin kiertotaloudessakin. Ongelmallista se on silloin, kun kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan raja hämärtyy.

On selvää, että oppitunnilla kuluttajuutta käsiteltäessä on tarpeen pohtia syvemmin sitä, miten käsitys hyödykkeiden tuottamisesta, kuluttamisesta kuin omistamisestakin muuttuu ja on muuttumassa.

Riippumatta siitä, ketkä ovat kaupan osapuolia ja millä tavoin ja missä kauppaa tehdään, nuoria kuluttajia ja tulevia innovatiivisia yrittäjiä on autettava hahmottamaan, mikä on sopimisen merkitys ja mitkä ovat kunkin osapuolen vastuut ja oikeudet. Tämä auttaa reagoimaan tarkoituksenmukaisesti muun muassa erilaisissa virhetilanteissa.

Kuluttajuus on ostamista, myymistä, vaihtamista, vuokraamista. Tässä toiminnassa on ”elinkaari”, jossa kuluttajana pitää osata toimia:

  • mainonnan tulkinta, tarpeen syntyminen
  • tiedon hankinta
  • kauppakumppanin tunnistaminen, tuotteen tai palvelun tuottaja, valmistaja, välittäjä tai vertaiskauppias
  • sopimuksen tekeminen
  • maksaminen eri muotoineen
  • mahdolliset peruutukset ja virheestä valittamiset
  • tuotteen tai palvelun käyttäminen
  • kierrätys, hävittäminen

Kuluttajuutta 24/7

Valpuri —  28.1.2015

Olemme kaikki kuluttajia, halusimme tai emme. Kaupankäyntiä ja valintoja tapahtuu vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa kodin seinien sisäpuolella ja näitä valintoja tekevät kaikki perheen jäsenet, myös lapset. Kasvamme kuluttajaksi ja kuluttajana niin kotona, kaupassa ja somessa, lasten kanssa ihmetellen ja oppilaiden kanssa tutkien. Voimme vertailla, etsiä tietoa ja keskustella muiden kuluttajien kanssa. Voimme jakaa hyvät ja huonot kokemuksemme, toimia viraalimarkkinojina, jos niin haluamme, mutta myös vahingossa. Siis kuka kasvattaakaan ketä? Continue Reading…