Archives For raha

Sain taannoin seurata keskustelua, jossa kahvipöydässä nuoriso esitteli käyttöön ottamaansa mobiilimaksusovellusta. Uudet menetelmät kiinnostavat, joten vanhempi polvi tarttui välittömästi omaan puhelimeensa ja latasi saman tien maksusovelluksen kännykkäänsä. Siinä jo kahvittelun aikana siirtyi näppärästi euro tililtä toiselle.

Varovasti herättelin keskustelua maksamisen turvallisuudesta ja tietosuojasta. Taisin saada heti kalkkiksen leiman, kun esitin samaa huolta kuin eläkeikäisiin kuuluva keskustelija, joka totesi asiaan päätään puistellen, että ”kysymys on sentään rahasta ja tilitiedoista”. Molemmat keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että täytyyhän sellaisen sovelluksen olla turvallinen, jota myydään sovelluskaupassa ja muutkin käyttävät.

Itse mietin, että ajatteliko kukaan kahvihetkessämme, mitä itse asiassa tapahtui maksusovellusta ladattaessa. Samalla syntyi uusi sopimus käyttäjän ja sovelluksen välille. Sovellus sai luvan käyttää, varastoida ja välittää henkilökohtaista dataa, myös tilitietoja.

Älypuhelin saattaa kuin huomaamatta muuttaa kuluttamista, kun ostaminen on helppoa ja maksaminen on nopeaa. Juha A Panzar totesi viisaasti Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 19.4 Ovatko uudet maksutavat osasyy ylikuluttamiseen?

”Raha tilillä ei lisäänny, vaikka tavat sen kuluttamiseen lisääntyvät ja muuttuvat. Siksi ihmisten pitää entistä enemmän ja useammin muistaa käydä erikseen katsomassa, miten vähän tilillä olikaan enää rahaa jäljellä.”

Alustoja tulee lisää, ja yhä näppärämpiä maksuapplikaatioita kehitetään. Ei ole yhdentekevää kenelle luovutamme tilitietomme, tunnistetietomme ja bigdatan kulutustottumuksistamme.  Maksusovellukset ovat näppäriä, mutta pelkän tekniikan ei kannata antaa sokaista. Ennen kuin antaa tietoja itsestään kannattaa kysyä itseltään

  • mitä on lataamassa
  • mistä on lataamassa
  • miksi on lataamassa
  • mihin aikoo käyttää lataamaansa?

Jos ei pysty johonkin edellä mainituista vastaamaan, kannattaa miettiä onko palvelu vain hauska lisä vai onko se arjen raha-asioiden hoidon kannalta välttämätön.

Raha tuli laajamittaisesti tavallisen kansalaisen käyttöön siirryttäessä omavaraistaloudesta markkinatalouteen, kun rahaa tarvittiin vaihdon välineenä hyödykehankinnassa. Markkinataloudessa hyödykkeiden saatavuus, hinnat ja laatu markkinoilla määrittelevät rahan ostovoiman: kuinka paljon ja millaisia hyödykkeitä tietyllä rahasummalla saa. Raha toimii myös arvon mittana ja säilyttäjänä, joka perustuu yhteiseen sopimukseen. Raha on myös valuuttaa, jonka rooli tuli konkreettisesti esille, kun Suomessakin siirryttiin kansallisesta valuutasta euroon. Euron käyttöönotto vuonna 2002 sekaannutti ihmisten ymmärrystä tuotteiden hinnoista ja vaikutti käsityksiin tuotteiden ”oikeista” ja hyväksyttävistä hinnoista. Monissa euromaissa kuluttajat olivat sitä mieltä, että hinnat nousivat euron käyttöönoton myötä. Vuosien ajan suomalaiset, kuten muutkin euromaiden kansalaiset, tukeutuivat vanhaan valuuttaan hahmottaessaan tuotteiden hintoja.

Kenties merkittävin viimeaikainen muutos rahassa on sen muuttuminen konkreettisesta abstraktiksi. Raha on koko ajan vähemmän seteleitä ja kolikoita ja enemmän bittejä virtuaaliavaruudessa, numeroita näytöllä. Nykyisin jo kolme neljästä suomalaisesta maksaa ostoksensa tavallisimmin jollakin maksukortilla. Rahan abstraktius tuo haasteita sen hallintaan, johon tarvitaan uusia käytäntöjä.

Lapsille ja nuorille rahan käytön hallintaa tulee opettaa uudessa toimintaympäristössäiStock_000065384403_Medium

Maksamiseen kehitetään jatkuvasti uusia tapoja. On sähköisiä lompakoita, MobilePay’ta ja muita erilaisia mobiilisovelluksia. Älypuhelimeen tulee koko ajan lisää uusia maksamiseen liittyviä toimintoja: mobiilivarmenteita tunnistamiseen, maksukorttisovellutuksia, lähimaksusiruja, kanta-asiakaskortteja ja erilaisia taloudenhallinnan apuvälineitä.

Kokonaan oma alueensa maksamisessa on virtuaalivaluutat, jotka ovat kaiken sääntelyn ulkopuolella olevaa digitaalista rahaa. Tätä rahaa voidaan käyttää maksuvälineenä esimerkiksi verkkopeleissä tai sosiaalisissa verkostoissa.

Mitä vaikutuksia rahan muuttumisella on sen käyttöön? Käteisen käyttöä pidettiin aiemmin hyvänä keinona hallita omaa rahankäyttöä, mutta tämän päivän markkinat eivät enää juurikaan tue käteisellä maksamista. Aiemmat käyttäytymistaloustieteen tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisillä on taipumus maksaa ostoksistaan enemmän kortilla maksettaessa verrattuna käteisen käyttöön. En tiedä, pitääkö tämä meillä Suomessa paikkansa. Monet myymälät eivät enää ota vastaan käteistä. Kaiken kaikkiaan erilaisten hyödykkeiden hankinta ja niiden maksaminen verkkokaupoissa tapahtuu vaivattomasti. Sen sijaan kuluttajien välisessä kaupankäynnissä käteinen raha on vielä yleisin maksuväline.

Oman elämän seurantaan on tullut paljon erilaisia digitaalisia sovelluksia, myös rahankäyttöön. Rahankäytön seurannan ja taloudellisen suunnittelun tuleekin sopia mutkattomasti kuluttajan arkeen ja päivittäisiin toimintoihin. Jos kuluttaja maksaa mobiilisti, pitää hänen pystyä myös samalla tapaa seuraamaan rahankäyttöään.

Mielenkiintoinen piirre taloudenpidossa on rahan korvamerkitseminen, jossa rahan lähde määrittelee käyttäjälleen sen käyttötarkoituksen. Siksi esimerkiksi joulukuun veronpalautukset käytetään herkästi joulun kulutukseen, koska niiden ajatellaan olevan ylimääräistä tuloa, joka saadaan juuri sopivasti joulun alla. Tätä lähelle tulee mentaalilaskenta (mental accounting), jossa ihminen mielessään jakaa budjetoinnin tapaan tuloja luomilleen tileille erilaisiin menoihin. Suomalaisten on todettu suunnittelevan talouttaan vain kovin lyhyellä tähtäimellä: yli puolella suomalaisista suunnittelun aikajänne on korkeintaan puoli vuotta. Voisiko digitaalisilla sovelluksilla kannustaa kuluttajat nykyistä parempaan taloudelliseen suunnitteluun ja budjetointiin? Sovellus voisi myös seurata budjetin toteutumista ja antaa käyttäjälleen palautetta sen noudattamisesta. Älykkäiden sovellutusten voisi ajatella osaavan jäljitellä myös ihmisten päässä tapahtuvaa mentaalilaskentaa.

Taloudellinen hyvinvointi muodostuu kuluttajan kyvykkyydestä kontrolloida päivittäisiä ja kuukausittaisia raha-asioita, varautua taloudellisiin kriiseihin ja saavuttaa taloudellisia päämääriä sekä mahdollisuudesta tehdä taloudellisia valintoja, jotka tekevät elämästä nauttimisen arvoista. Kyvykkyyteen tarvitaan paitsi osaamista, myös tietoa talousasioista.

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, joka on vuosia opettanut Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksella kuluttajakäyttäytymistä ja erityisesti kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä.

Tulojen ja menojen tasapainottamisen pitäisi olla varsin helppoa. Kulutetaan vain sen verran, kun on rahaa. Ei se sen kummallisempaa ole!

Mutta, mutta: ei meitä ihmisiä ole rakennettu niin, että se olisi helppoa ja yksinkertaista.

Kuluttajina meillä on tarpeemme, ja markkinavoimat luovat meille jatkuvasti lisää mahdollisuuksia ostella tuotteiden ja palvelusten runsaasta tarjonnasta. Yleensä meillä kuitenkin on vain rajallinen määrä rahaa kuluttamiseen.

Nuorena teemme usein rahataloutemme kannalta isoja ja kauas kantoisia taloudellisia hankintoja. Tuolloin on herkkyysaika perustaa perhe, ostaa asunto ja kalustaa se. Monet tarvitsevat myös auton. Tätä aikaa edeltää usein vielä opintojen suorittaminen. Näitä kaikkia rahoittamaan useimmat meistä tarvitsevat lainaa. Ja lainaa uskallamme ottaa, sillä olemmehan optimistisia ja luotamme tulevaisuudessa kaiken järjestyvän hyvin – ilman optimismia emme ihmiskuntana olisi saavuttaneet sitä kaikkea, mistä nyt saamme nauttia. Oma talous on stabiilia tasaisesti nousevaa käyrää kohti lainattomuutta.

Kaikille meille ei kuitenkaan elämä ole niin tasainen ja yksinkertainen – on avioeroja, työttömyyttä, sairautta ja monta muuta tilannetta, jotka saattavat luistaa talouden raiteilta. Joskus pienempikin kupru saattaa heilauttaa talouden sekamelskaan.

Miksi elämän vastoinkäymiset vaikuttavat niin paljon omaan talouteen? Miksi emme osaa sopeuttaa talouttamme muuttuviin tilanteisiin?

Usein on niin, että olemme tehneet taloudellisia päätöksiä, joista irrottautuminen nopeasti on mahdotonta. Asuntolainasta irti pääseminen tapahtuu asunnon myynnillä ja lainan poismaksulla. Näin usein, mutta myytävä asunto merkitseekin kotia ja kodista on jo paljon vaikeampaa luopua. Kotiin kohdistuu paljon tunteita. Toisaalta voi olla, ettei asunnon myynti tee lainattomaksi. Voi olla, ettei asunnon myynnistä saatavilla rahoilla voi kuitata asuntovelkaa kokonaan vaan siitä jää jäljelle osa. Tällainen tilanne ei innosta myymään asuntoa, vaikka se rationaalisesti ajatellen olisikin järkevää.

Monet muutkin hankinnat – vaikkakin pienemmät – ovat samantyyppisiä. Esimerkiksi matkapuhelin on saatettu ostaa pitkäaikaisella sopimuksella. Puhelinta tarvitaan, eikä sen myynnillä välttämättä pystytä maksamaan lainaosuutta kokonaan pois ja edelleen jää tarve korvaavan puhelimen hankkimiselle.

On myös tilanteita, joissa talous on niin tiukka, ettei se kestä yhtään ylimääräisiä kustannuksia. Yhden sellaisen ilmestyminen saattaa ylivelkaannuttaa ja toipuminen siitä kestää pitkän aikaa.

Voisiko talouden sopeuttamiseen yllättävissä tilanteissa olla jokin keino?

Paras keino on oman talouden tunteminen, ja erityisesti sen rakenteen tunteminen. Mitä kustannuseriä omassa taloudessa on sellaisia, jotka on välttämätöntä maksaa joka kuukausi tai muissa jaksoissa? Millaisiin sopimuksiin ne perustuvat? Mitkä ovat sellaisia kulueriä, jotka joustavat helposti? Ja mitkä ovat jossain näiden välillä? On hyvä myös tietää, mitkä kuluerät ovat sellaisia, joista ei missään tapauksessa voi eikä halua luopua.

On mielenkiintoista tietää ja seurata, mitä erilaisia laskuja ja kustannuksia kunakin kuukautena tulee maksettavaksi. Kun tietää tulonsa ja menonsa kuukausittain koko vuodelta, helpottaa tieto talouden suunnittelussa ja muutosten tekemistä kulutuskäyttäytymiseen. Tällöin on helpompi varautua tulevaan – niihin isoihin ja pieniin hankintoihin.

Kirjoittaja Sanna Helesuo on MMM ja työskennellyt yli 20 vuotta talous- ja velkaneuvontaan liittyvissä tehtävissä.

 

Talouskasvatusta on painotettava kouluissa yhä enemmän. Tästä lähtökohdasta kaikki ovat yhtä mieltä. Toinen juttu onkin sitten se, kuka opettaa ja millä tavalla. Saksassa on käynnistetty keskustelu siitä, pitäisikö ulkopuolisen riippumattoman tahon arvioida rahoituspalveluyritysten jakamaa aineistoa, jota oppitunneilla käytetään. Mainonnan ja oppimateriaalin raja voi olla häilyvä. Opettajat tarvitsevat myös tukea tehtävässään, joten aineiston puolueeton tarkastelu voisi saksalaisen Lobbykontroll -yhdistyksen mukaan olla tarpeen. Myös OECD linjaa, että ulkopuolisen opetuksen taso ja puolueettomuus on varmistettava esimerkiksi laatumerkkejä ja riippumatonta arviointia käyttämällä. Mutta varmistavatko laatukriteerit ja monitoroinnit oppilaan oppimisen ja sen, että opetus ei luisu mainonnaksi?

Suomessa suuntaviivat yritysten roolista kouluissa ovat muotoutuneet pitkän keskustelun tuloksena. Tavoitteena on asiantuntemuksen jakaminen yritysten edustajien yksinpuhelun sijaan. Opettajat rohkaisevat oppilaita kysymään ja kyseenalaistamaan. Yhä enemmän on siirrytty digitaalisiin aineistoihin ja peleihin, jotka on suunniteltu eri sidosryhmien yhteistyönä niin, että lopputulos on innostava ja tasapainoinen. Voimme olla mallina monessa asiassa.

Opetuksessa tulisi vielä enemmän hyödyntää tiedon kytkemistä oppilaiden omaan käyttäytymiseen ja asenteisiin. Talouslukutaitoa vahvistamalla voidaan vaikuttaa siihen, että kuluttajan toimintatavat muuttuvat ja päätökset lisäävät hyvinvointia. Koulutuksessa onkin painotettava myös sitä, että opitaan tunnistamaan psykologisia käyttäytymismalleja: miten välittömästi saatu raha on houkuttelevampi kuin myöhemmin luvattu hieman suurempi summa? Miten omaa osaamista ja omaisuutta on tapana yliarvioida? Brasiliassa on ilmeisesti ensimmäisenä maailmassa sisällytetty talouslukutaito-ohjelmaan perustietoa siitä, miten psykologiset tekijät vaikuttavat päätöksiin. Tehtävien välissä on tietoiskuja esimerkiksi luottokorteista tyyliin “Kortilla tai sekillä maksaminen lisää kulutusta enemmän kuin käteisen käyttäminen – tämä on vahvistettu useissa tutkimuksissa. Näyttäisi siltä, että käteisellä maksaminen ja rahan vähenemisen näkeminen on tuskallisempaa kuin luotto- tai pankkikortin käyttäminen. Siispä, poissa silmistä, poissa mielestä.” [vapaa suomennos]

Digitaalisuus, hallitusohjelmassa mainittu kokeilukulttuuri ja Suomen hyvät yhteistyöverkostot voisivat mahdollistaa Brasilian mallin mukaisen, mutta digitaalisuuden etuja hyödyntävän oppimateriaalin kehittämisen.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Hyödyllisiä linkkejä:

Improving financial education effectiveness through behavioural economics: OECD key findings and way forward, 2013.

Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi, 2014.

Koulusponsorointi ja muu markkinointi kouluissa, 1997.

Young people and money. A tool kit and resource for those working with young people.