Archives For Tieto- ja viestintätekniikka (TVT)

Älykoti on jo täällä

Taina —  26.4.2017

”Älykoti on jo täällä” totesi nuori kotitalousopettaja, kun keskustelimme kotitalousopettajien järjestämillä koulutuspäivillä viime lauantaina.

Älylaitteet ovat tulleet osaksi kotitalouksien toimintoja erityisesti hyvinvointi- ja terveyssovellusten myötä. Kun sovellus mittaa vaikkapa unta, tiedämmekö mitä tietoja se käyttäjästään kerää? Se on tietysti kerrottu käyttöehdoissa. Tietojen antaminen onkin pakollista. Joko hyväksyt tietojen keräämisen tai et voi käyttää sovellusta.

Nuoret ottavat tottuneimmin käyttöönsä erilaisia sovelluksia. Opettaja voi koulussa opettaa tietosuojasta ja kuluttajanoikeuksista sekä kannustaa nuoria perehtymään hankkimiensa sovellusten käyttöehtoihin. Nuoret joutuvat pohtimaan ja tarkistamaan, mitä ja minkälaista dataa sovellus kerää ja mihin sitä käytetään, kun se siirtyy laitevalmistajalle tai palveluntarjoajalle.

Yksi sovellus mittaa untasi ja kertoo askeleesi. Toinen sovellus tuntee kävelyreittisi, kolmas hallitsee taloutesi. Viihdepalvelusi tuntevat mieltymyksesi, kanta-asiakkuustili tietää ostoksesi.

Käyttäjistä saa kerätä vain sellaista tietoa, joka on tarpeen palvelun tuottamiseksi. Opetuksessa voi rohkaista oppilaita, että he käyttäjinä voivat vaatia, että datan hyödyntämistä pitäisi kehittää käyttäjälähtöisempään suuntaan. Nuorten on hyvä kasvaa tietoisiksi oikeudestaan omiin tietoihinsa.

Oppilaita voi kannustaa pohtimaan esimerkiksi seuraavia sovelluksiin liittyviä asioita:

  • mikä on henkilötieto
  • miksi henkilötiedon käsittelyyn tarvitaan käyttäjän lupa
  • kuka valvoo tietosuojaa ja mistä saa neuvontaa
  • kuka valvoo sopimusehtoja ja mistä kuluttaja saa tietoa ja neuvontaa
  • miksi tietosuoja ja kuluttajansuoja ovat älykodissa tärkeitä

Opettajan tausta-aineisto:
Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Oppilaille:
Ostopolku näyttää digiostamisen vaiheet – oppimistehtävät
Visa

HS:n mielipidekirjoituksessa 14.2. mediakasvatuksen ammattilaiset pohtivat mediakasvatuksen tulevaisuutta otsikolla ”Koulujen digiloikka syrjäytti mediakasvatuksen”.  Kysymys on ajankohtainen kasvatuksessa laajemminkin.

Jo kymmenen vuotta sitten kuluttajakasvatuksessa otettiin käyttöön sanapari media- ja teknologialukutaito. Tällä tarkoitetaan kasvatusta, jonka tuloksena oppijoille syntyy kokonaisvaltainen käsitys median ja teknologian roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa, sen sijaan, että vain opittaisiin käyttämään laitteita.

Teknologialukutaito, jota voimme kutsua myös kuluttajan digitaaliseksi osaamiseksi on kykyä omaksua nopeasti uusia teknologioita, tietoista pyrkimystä ymmärtää niiden todelliset hyödyt ja valita niistä ne, jotka sopivat itselle parhaiten. Sen kivijalka on yksilön kykyä lukea, tulkita ja luoda sisältöjä eri medioissa ja palveluissa.

Smartphone can be very useful for business needs. There are so many apps those are helpful for business. *** World map & World globe. there are Base map generated using map data from the public domain (https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/maps/refmap_political_world.html) traced using Adobe Illustrator CS3, 1 layer. Layers of data used: Outline. File created 10/12/2009Monipuolinen kuluttajan digitaalinen osaaminen on osa oman elämän hallintaa: tajua, tietoisuutta tai autonomiaa, joka sisältää mediakulttuurista ymmärtämystä ja taitoa itsenäiseen ja kriittiseen pohdintaan. Meille on tärkeää tulkita median eri muotoja ja viestintää, olla tietoinen kaupallisesta vaikuttamisesta ja uusista markkinointikeinoista median ja digitaalisten ratkaisujen kehittyessä.

Tämä uuden ajan osaaminen on myös osa taloustaitoja, jotka kattavat kyvyn toimia vastuullisesti oman taloudellisen tilanteen mukaan. Tarvitsemme kyvyn hankkia ja arvioida tietoa oman digitalisoituvan lähiympäristön hallintaan. Digitalisoituneen arjen hallinta vaatii yhä enemmän systeemistä ajattelua, ennakointia ja tulevaisuusajattelua.

Digitalisaatio ja ihmisten verkostoituminen mahdollistavat kuluttajan osallisuuden tuotteiden, palveluiden ja sisältöjen tuottamisessa ja tarjoamisessa. Ostopolku tai kuluttajansuoja ei verkossa poikkea perinteisestä kaupanteosta, mutta alusta- ja jakamistaloudessa nämä totutut säännöt eivät välttämättä toimikaan enää. Media-, teknologia- ja talouskasvatuksella sekä kuluttajan oikeuksien ja vastuiden tuntemisella saavutetaan tarvittava digitaalinen osaaminen.

Jos opettajat eivät saa apua digitalisaation ja median syvällisempään hahmottamiseen, jäävät lapsemme vaille kasvatusta ja sivistystä, mutta ovat näppäriä painamaan OSTA NYT -painiketta.

KKV on omalta osaltaan kirjoittanut opettajille kaksi tausta-aineistoa, ”Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä” ja Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä, jotta opettajat voisivat toteuttaa kuluttajakasvatusta ja myös mediakasvatusta.

Komppaan Ismo Kiesiläisen, Rauna Rahjan, Ritva-Sini Merilammen ja Tapio Variksen Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusta, että käyttöön opastaminen ei ole kasvatusta.

Kuluttajavalituksen tekeminen on kuluttajakasvatuksen klassinen oppimistehtävä. Nyt voit tehdä sen myös digitaalisesti reklamaatio-apurin avulla. Ohjaat samalla oppilasta käyttämään digitaalisia apuvälineitä arjen hyötykäyttöön. Samalla aktivoit oppilasta etenemään reklamoinnissa oikeassa järjestyksessä.

Ihan ensimmäisenä kuluttajan kannattaa reklamoida yritykseen, josta on palvelun tai tuotteen hankkinut.areklamaatio-apuri-og

Pyydä oppilaita valitsemaan joko omassa elämässä tapahtunut virhetilanne tai kuvittelemaan tilanne, jossa tuote tai palvelu ei ole vastannut, sitä mitä luvattiin tai kauppa ei mennyt muuten niin kuin on oletettavaa. Sen jälkeen menkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston reklamaatio-apurin sivuille.
Oppilaat etenevät täyttämällä valitsemansa ongelmatilanteen yksityiskohdat apuriin ja lopulta saavat järjestelmän luoman valituskirjeen. Pyydä oppilaita lähettämään kirje omaan sähköpostiinsa. Kun kirjeet on saatu perille, voidaan ne tulostaa ja arvioida mitkä ovat valituksessa tarvittavat tiedot.

Harjoitusta voi ryydittää draamaosuudella, joissa pareittain toinen voi olla asiakaspalvelun työntekijä ja toinen kuluttaja. Tässä yhteydessä voidaan harjoitella hyvää käytöstä ja omien asioiden hoitoa.

Oppilaille kannattaa lopuksi todeta, että oikeassa valitustilanteessa heidän olisi lähettävä kirje sähköpostilla yritykseen, jolle reklamaation haluaa tehdä.

Kun koulussa harjoittelee reklamaation tekemisen, siinä opitut periaatteet palaavat mieleen myös elämän tositilanteissa.

Harjoituksen päätteeksi voit näyttää videon kuluttajaneuvonnasta ja kertoa, että se on seuraava vaihe, mikäli yritykselle tehty valitus ei tuottanut tulosta.

Kaikkien oppiaineiden opettajat ovat kuluttajakasvattajia ja koulu oppimisympäristönä luo kulutustottumuksia ja ohjaa tekemään kuluttajavalintoja. Digitalisaation aikana oppimisympäristö on nykyään lähes sama kuin kulutusympäristö.

Kulutusympäristöstä on tullut siis oppimisympäristö, oppilaat oppivat verkossa nonformaalina oppimisena, mutta myös formaalin oppimisen osana opettajan ohjauksessa. Uudet oppimateriaalit ohjaavat oppilasta arvioimaan omaa verkossa toimimistaan myös kaupallisen viestinnän lukutaidon näkökulmasta.

Tämän kevään uudet oppimateriaalit yhdistyvät tiedonhankinnan ja verkko-ostamisen kautta erityisesti TVT-taitoihin, monilukutaitoon, mainonnan tunnistettavuuteen verkossa ja talouskasvatukseen.

Tutustu uutuuksiin:

  • Koulukino ja KKV ovat yhdessä laatineet talouskasvatuksen ja monilukutaidon opetusmateriaalia ”#onnenonkija” – elokuvaan. Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.
  • Asiakkaana verkkokaupassa aineistossa on julkaistu uusia tehtäväkokonaisuuksia
  • Monilukutaidon opetukseen uusi opettajan aineisto “Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöitä
  • Blogi ja Facebook-sivu: “Kuka Kasvattaa ketä” tiedottaa, pohtii ja keskustelee. Liity mukaan ja ole mukana luomassa yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksesta.
  • Tietoa ajankohtaisia kuluttajakysymyksistä kuluttajaneuvonnan Facebook-sivulta.

Kotitalouden opetukseen löytyy yhteistyössä tuotettua tukimateriaalia opetushallituksen edu.fi sivulta.

Tilausansassa

Taina —  20.1.2016

Nykyään huijauksen uhriksi päätyy kenties helpommin kuin aikaisemmin. Ei siis kannata kritiikittä uskoa ihan kaikkia, erityisesti verkossa eteen tulevia kaupallisia viestejä – eikä kaikkeen tarjottuun kannata tarttua, vastata tai osallistua.

Huijauksissa annetaan usein jokin niin houkutteleva ja vahva lupaus, jotta tarjous vakuuttaa ja kiinnittää huomion. Mutta kaikki muu kirjoitetaan niin epäselvästi, että moni mainosten silmäilijä ohittaa tarjouksen ytimen.

Uskomattomien tarjousten yhteydessä ei useinkaan anneta aikaa miettiä. Päätös ostaa tai osallistua on huijauksissa yleensä tehtävä muutamassa minuutissa. Verkkosivujen tai puhelinmyyjän tarjouksessa kehotetaan toimimaan viivyttelemättä, tyyliin ” toimi heti”, ”nopeat syövät hitaat”, jotta viestin vastaanottajalle syntyisi tunne, että tuote, palkinnot, lahjakortit tai muut edut loppuvat kesken.

Tilausansojen toimintamalliin kuuluu myös se, että ensimmäinen tuotenäyte luvataan toimittaa postimaksun hinnalla. Sen sijaan mainitsematta jätetään, että halvan tuotteen ostamalla ajautuu samalla kestotilaajaksi, mikä tarkoittaa uusia tuotteita laskuineen kuukausittain.

Edellä kuvattuja toimintamalleja käytetään tyypillisesti sukka-, alushousu-, luontaistuote-, partahöyläkerhoissa. Tällaisen kerhon jäsenyys voi tulla yllätyksenä, koska yllätyksen takaavat seikat on piilotettu sopimusehtoihin, jotka eivät vastaa mainoksen viestiä. Tuotenäytteen sijaan tai tuotepakkauksen lisäksi kuluttaja saa laskun tuotteesta, jota ei ole ymmärtänyt tilanneensa.

KKV uudessa videossa kerrotaan, miten kannattaa menetellä, jos näyte- tai kokeilupakkaus osoittautuukin tilausansaksi.

Opetuksessa videota voi käyttää yhteiskuntaopin, kotitalouden, äidinkielen ja TVT- taitojen opetuksen yhteydessä.

Digitaalisessa kaupanteossa pätevät samat oikeudet ja vastuut sekä osaamisen lainalaisuudet kuin muutenkin kaupankäynnissä yritysten kanssa. Kuluttajansuojan periaatteet ovat voimassa, toimitaan sitten verkkokaupassa tai kivijalkakaupassa. Erityispiirteenä verkkokaupassa on palautusmenettely, mutta sekin on tuttua jo etämyynnistä eli puhelin- ja postimyynnistä.

Digikuluttajana tarvitsemme erinomaiset viestintä- ja tiedonhallintataidot sekä ymmärrystä digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen toimintalogiikasta, jotta pystymme toimimaan verkossa järkevästi sekä hankkimaan ja vertailemaan tarvitsemaamme tietoa.

Surffaillessamme netissä olemme jo astuneet ostopolulle. Tarvitsemme verkkosivistystä eli tiedonhallintataitoja kuten kriittistä ajattelua, kykyä suojata yksityisyyttä ja ymmärrystä siitä, että selailuhistoriamme tallentuu. Tästä riippuu se, millaiseksi  oma käyttäjäprofiilimme muodostuu ja millaisia kaupallisia viestejä tulemme jatkossa saamaan. Digitaitoja voidaan opetuksessa pohtia esimerkiksi seuraavan kaupanteon prosessin kautta:

  1. Vertailu ja tiedonhankinta
    Ostopäätös verkossa on tietoisen tiedonhankinnan ja pitkäaikaisen surffailun yhteistulosta. Tiedonhakuamme ja valintojamme helpottamaan on laadittu vertailusivustoja, mutta voiko niihin luottaa? Meillä on taipumus luottaa vertaisarvioihin, vaikka myös ne voivat olla osa yrityksen kaupallista viestintää.
  2. Kaupanteko
    Verkossa pitää pystyä hahmottamaan ja arvioimaan useita asioita samanaikaisesti. Joskus kokonaisuus hahmottuu yhdellä silmäyksellä, joskus tietoa joutuu etsimään useamman linkin kautta. Siksi on tärkeää, että ostajalla on ymmärrys siitä, mitä tietoja hän kaupan onnistumiseen tarvitsee.
    Yhä useammin asioidaan verkossa myös sellaisissa palveluissa jotka kuuluvat ns. jakamistalouden piiriin, jolloin kauppaa tehdäänkin yksityishenkilön kanssa. Silloin säännöt ovat toiset, ja tällöin on tärkeintä ottaa selvää, kenen kanssa asioi ja millä ehdoilla kauppaa tehdään. Surffailu ja tiedonhankinta eivät pelkästään auta hahmottamaan kuluttajansuojan kannalta olennaisia asioita. Löydänkö tarvittavat tiedot yrityksestä, onko se luotettava? Millä ehdoilla kauppaa tehdään, milloin saan tuotteen, miten se toimitetaan, onko ilmoitettu hinta kokonaishinta vai vaaditaanko laskussa enemmän? Mihin minä sitoudun?
  3. Maksaminen
    Maksamisvaiheessa kuluttajan digitaidot tulevat esille toisella tavalla. Tarvitsemme ymmärrystä eri maksumenetelmistä ja tajua muun muassa siitä, mihin oma luottokortin numero tai pin-koodi tallentuu. Keskeistä on valita maksutapa, jonka periaatteet ymmärtää. On tärkeää myös tuntea oma laitteensa ja sen toimintaperiaatteet maksamisessa sekä se, että laitteen tietoturva on kunnossa. Digitaitoa on olla selvillä ostostensa ja toimiensa kustannuksista ja arvioida ostoksiaan ja palveluiden käyttöään suhteessa omaan taloudelliseen tilanteeseen. Ostaminen ja lainan ottaminen verkossa on helppoa ja ostoksia voi tehdä myös tilanteissa, joissa harkintakyky ei ole parhaimmillaan, esimerkiksi yön pimeinä tunteina.
  4. Kaupanteon jälkeen
    Monet yritykset kutsuvat asiakkaitaan kertomaan kokemuksistaan brändiin liitetyssä mediassa, somessa, verkkosivuilla tai kilpailuissa. Digikuluttajan kannattaa miettiä haluaako olla mukana tuottamassa ja jakamassa yritysten kaupallista viestintää ja sisältöä. Yritykset seuraavat asiakasuskollisuutta ja viestivät sinulle, jos olet antanut yhteystietosi tai käyttäjäprofiilisi on löydettävissä verkosta. Kuluttajana kannattaa tiedostaa oikeutensa omiin tietoihinsa ja valita miten haluaa toimia. Toisaalta myös huonojen kokemusten kertominen verkkokeskusteluissa kannattaa tehdä asiallisesti. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan .

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.

Verkko-ostosten tekeminen yleistyy. Tilastokeskuksen tutkimuksen (2014) mukaan yli puolet 16–24-vuotiaista käytti 100 euroa kolmessa kuukaudessa verkkokauppaostoksiin. Vaikka verkkokaupassa asiointi on parhaimmillaan helppoa ja vaivatonta, vaatii verkossa ostaminen erilaista osaamista kuin perinteisessä kaupassa. Millaista opetusta koulun tulisi antaa ostamisesta, mihin taitoihin tulee tähdätä? Tärkeitä sisältöjä opetuksessa ovat

Opettajan ja opetuksen kannalta on oleellista pysyä ajan hermolla. Nuoret ovat näppäriä tekniikan käytössä ja valmiimpia ottamaan uudet sovellukset ja toimintatavat käyttöön. Jatkuvasti muuttuvassa kulutusympäristössä on tärkeää oppia kriittiseksi ja aikaansa seuraavaksi kuluttajaksi. Tällä on suora yhteys oman talouden hallintaan, esimerkiksi kun verkkokaupan palautussäännöt muuttuivat, on nykyisin erikseen tehtävä tilauksesta peruuttamisilmoitus, jollei tuotetta halua. Pelkkä paketin palauttaminen ei enää riitä saadakseen rahansa takaisin. Kiinnostava opetus on ajankohtaisiin asioihin tai oppilaan omiin kokemuksiin liittyvää ja toisaalta sopii voimassa olevaan opetussuunnitelmaan.

Miten onnistuu verkko-ostamisen sisällyttäminen koulun tieto- ja viestintätekniikan opetukseen samalla, kun puhutaan älypuhelimesta, tabletista tai tietokoneesta ja internet-yhteydestä? Tärkeintä on keskustelu, kokemustenvaihto ja ajassa eläminen. Älylaite sovelluksineen on osattava päivittää ja tietoturvasta on huolehdittava. Mobiililaitteet oppitunnilla ovat siirtyneet ”kieltolistoilta” opetuksen sisällöksi. Oppijaa pitää aktivoida arvioimaan tieto- ja yksityisyydensuojaansa aina verkosta ostettaessa. Hyvä opetus kannustaa oppilasta tarkkuuteen itseään koskevien tietojen luovuttamisessa sekä antaa tietoa, miten taloudellisesta ja henkilökohtaisesta turvallisuudesta huolehditaan käytännössä. Koulussa on hyvä oppia pohtimaan, mihin tarkoitukseen tietoja kysytään ja mitä merkitystä tietojen luovuttamisella on. Koulussa on tärkeää oppia, että jos tarjous näyttää liian hyvältä ja houkuttelevalta ollakseen totta, se on yleensä huijausta tai tietojen kalastelua.

Liittymäsopimuksen hankinta, sopimuksen kesto ja liittymänopeudet ovat oppilaiden elämään liittyviä ilmiöitä ja kuuluvat yhteiskuntaopin ja kotitalouden opetukseen. Alle 18-vuotiaiden sopimuksista on vastuussa huoltaja, mutta koulussa opitaan näiden asioiden perusteet. Taloustaitojen kivijalka on tänä päivänä sopimuksen tekeminen ja merkitys erityisesti verkossa asioitaessa. Sopimusehdot pitää lukea, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää mihin sitoutuu. Kokonaiskustannusten selvittämiseksi pitää tietää, mitkä hintaan liittyvät tiedot pitää tarkistaa ennen tilaukseen sitoutumista. Kerrotussa hinnassa ei välttämättä ole mainittu kaikkia toimitus- ja muita kuluja. Jos tilaa EU:n ulkopuolelta, yllätyksenä voivat tulla tullimaksut. Opetettaviin asioihin kuuluu verkossa maksaminen ja maksutavat sekä tietysti se, että myös maksutapa voi vaikuttaa ostoksen lopulliseen hintaan.

Verkkokaupassa on itse otettava vastuu taloudellisesti turvallisesta verkko-ostamisesta. Tässä auttaa viranomaisten yhdessä kokoama  tietopaketti turvallisesta verkko-ostamisesta.

Mitä sinä olet opettanut verkkokaupasta oppilaillesi?

Henkilötietojen suojaamisen tärkeimpänä viestinä on tapana käyttää erilaisia uhkakuvia: ”mitä jos someen laittamiasi valokuvia tai tietojasi väärinkäytetään?” Vaikka joissakin tapauksissa joku taho voisikin käyttää joitakin tietojasi hyväkseen, yleensä tämä uhkaskenario on erittäin epärealistinen.

Lähestymistavan herättämät pelot ovat enimmäkseen turhia. Pahimmassa tapauksessa epäluulot uusia verkkopalveluita kohtaan estävät pelokkaita edes kokeilemasta uusia palveluita. Niistä kun ensin julkaistaan mieluummin hypoteettiset riskit kuin palvelun käytön tarjoamat uudet ja innovatiiviset mahdollisuudet. Continue Reading…

Tulevaisuudessa tarvitaan sellaista tietotaitoa, joka tukee kykyä toimia muuttuvassa yhteiskunnassa, sanoo tutkijatohtori Olli Vesterinen. Kuluttajataitojen puutteet näkyvät jo kuluttajaviranomaisten tietoon tulevissa kansalaisten kuluttajaongelmissa.  Myös mainonnan muodot ovat jatkuvassa muutoksessa. Tuotteet ja palvelut monimutkaistuvat, niiden raja hämärtyy ja jakelukanavat monimuotoistuu. Kuluttajilla voi olla vaikeaa suhteuttaa omia tarpeitaan tarjontaan. Sopimukset syntyvät yhä enemmän verkossa ja asiakaspalvelu sähköistyy. Samalla asiointi ja sopimusten tekeminen verkossa aiheuttaa yllätyksiä. Ongelmia tulee kun omassa osaamisessa oikeuksista ja velvollisuuksista, tietoturvasta tai tekniikasta on puutteita. Continue Reading…