Archives For Tieto- ja viestintätekniikka (TVT)

”Kun sometähti esittelee uutta laukkuaan, nuori haluaa herkästi samanlaisen – Lapsia pitäisi opettaa tulkitsemaan mainontaa, tutkija sanoo”. Näin Helsingin Sanomissa todettiin 1.8.

Koulujen tieto- ja viestintäteknologista (opetussuunnitelmassa TVT) osaamista kehitetään neljällä pääalueella:

  • Oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitä sekä kehittämään käytännön TVT-taitoja omien tuotosten laadinnassa.
  • Oppilaita opastetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti.
  • Oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä.
  • Oppilaat saavat kokemuksia mediasta ja harjoittelevat TVT:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vilisevät tietotekniikkaan liittyviä osaamisvaateita, kun samaan aikaan pyritään monilukutaitoon ja kriittiseen tiedonhallintaan. Näitä molempia taitoja edistetään kuluttajakasvatuksessa. Mainosten tunnistamisen ja tulkinnan taitoon, jota HS:n artikkelissakin painotetaan, päästään parhaiten, kun käytetään verkkosivuja, sovelluksia ja teknisiä laitteita samalla kun perehdytään niiden taustalla oleviin tahoihin ja tarkoitusperiin.

Kun oppilaat laativat omia sisältöjään, voidaan sen yhteydessä pohtia tubettajien videoiden vaikuttimia ja tuote-esittelyjä. Hyvä tehtävä esimerkiksi yrittäjäkasvatukseen voisi olla sellainen, että puolet luokasta on tuotesuunnittelijoita ja puolet tubettajia. Yhteistyössä voi syntyä hauskoja videoita.

Erityisen tärkeää on kaupallisen viestinnän muotojen käsittely, kun oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä. Mikäli lähdekriittisyys jätetään huomioimatta tiedonhankinnassa, saattaa opetus palvella mainostajien kaupallisia tarkoitusperiä.

Verkossa olevilla palveluilla on hintansa
Kun oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita, on tarpeen esitellä myös esimerkiksi miksi maksuttomat sovellukset ovat ilmaisia. Käyttäjä voi nostaa tuottajan huomionarvoa verkossa katselukerroilla, suosituksilla jne., jotka kasvattavat palveluntuottajan vaikuttavuutta ja arvoa. Näin huomio, vaikutus, kuuluisuus ja maine ovat  rahan vaihdantaan verrattavia maksutapoja. Lisäksi käyttäjä voi maksaa tuotteen joko kokonaan tai osittain antamalla tietoja itsestään. Tiedoista on tullut maksuväline, mikä palvelujen käyttäjien on hyvä ymmärtää.

Opetuksessa oppilaat harjoittelevat vuorovaikutusta ja verkostoitumista käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa. Ryhmään kuulumisen ja sosiaalisen paineen vaikutuksia voisi oppia myös TVT:n yhteydessä. Opetuksessa voi hyvin käsitellä, miten markkinoijat hyödyntävät joukkoon kuulumisen painetta käyttämällä apuna ihmisten verkkoon jättämiä jälkiä ja algoritmeja, joiden avulla markkinointia kohdistetaan tehokkaasti. Tähän kudelmaan kietoutuvat sulavasti myös palkatut bloggaajat, vloggaajat sekä nuorten käyttämät sosiaalisen median yhteisöt.

Pelkät hyvät tietotekniset taidot eivät riitä
Norjalaisen tutkimuksen mukaan runsas selfieiden ottaminen sekä bloggarien seuraaminen vaikuttavat paljon haavoittuvuuteen ja ylikuluttamiseen, koska aktiivinen digitaalisten laitteiden käyttö lisää markkinoinnin kohteeksi joutumista. Ylikuluttamista ja haavoittuvuutta lisäävät myös nuorten hyvät digitaaliset taidot.

Kun TVT-opetusta suunnitellaan kouluissa, kannattaa pohtia ainakin seuraavia asioita:

  • Nettisurffaamisen digitaaliset jäljet. Lisäävätkö tiedonhankinnan tehtävät kaupallista painetta sekä haavoittuvuuden ja ylikuluttamisen riskiä?
  • Miten koulussa huolehditaan omien tietojen suojaamisesta?
  • Miten puhutaan kaupallisuudesta TVT–opetuksen yhteydessä?

KKV:n verkkosivuilla tietoa opetukseen.

Esineiden internetillä (Internet of Things, lyhennettynä IoT) tarkoitetaan internet-verkon laajentumista laitteisiin ja koneisiin. Sen seurauksena asunnot muuttuvat esine esineeltä älykodeiksi.

Älykoti syntyy kun kodin älyominaisuuksia sisältävät laitteet alkavat kerätä tietoa asukkaiden liikkeistä ja oppivat siitä. Palvelun tuottajat hyödyntävät kerättyä tietoa laitteiden edelleen kehittämisessä ja markkinoinnin kohdentamisessa.

Yksilöllistetty älykoti reagoi ennen sinua
Älylaitteiden myötä kotitalouksien ruokahuolto ja syöminen, puhtaanapito sekä yhdessä eläminen palvelullistuvat ja yksilöllistyvät. Älykoti voidaan suunnitella siten, että digitaaliset toiminnot tapahtuvat huomaamatta. Jääkaappi tekee kauppaan tilauksen ostotottumusten perusteella ja valot sammuvat ja syttyvät automaattisesti sen mukaan, miten huoneissa liikutaan. Kun asukas alkaa ajatella, että jotain pitäisi tapahtua, on älykoti jo reagoinut siihen.

Internetiin kytketyt laitteet saadaan viestimään ja vuorovaikutukseen myös keskenään. Esimerkiksi kun sängyn päiväpeiton ottaa pois, samaan aikaan himmenevät valot ja tabletin kirja-sovellus aukeaa siitä kohtaa mihin viimeksi jäi.

Koti on ainoastaan yksi osa ihmisen normaalia sosiaalista ympäristöä. Hyvin suunniteltu älykoti kommunikoi asukkaan muidenkin datalähteiden kanssa. Sillä voi olla pääsy esimerkiksi asukkaan sähköiseen kalenteriin, auton navigointitietoihin ja sosiaalisen median palveluihin. Kun älykoti tuntee toimintamme myös kodin ulkopuolella, se pystyy organisoimaan asioita puolestamme.

Tiedot verkkoon kytkeytyneiden kotitalouksien kulutustottumuksista ja muu elämisestä kerätty tieto ovat esineiden internetin valuuttaa. Kuka omistaa tämän datan ja kuka myöntää siihen käyttöoikeuden?

Heikko digiosaaminen voi johtaa kyberhyökkäykseen
Jos älykodissa laiteympäristöä ei ole asianmukaisesti suojattu, voidaan esineiden internetiä väärinkäyttää. Hakkerit ovat kiinnostuneita mahdollisuuksista käyttää väärin heikosti suojattuja laitteita.  Tietojen varastaminen ja väärentäminen, turvallisuudesta vastaavien esineiden ja järjestelmien häirintä ja sabotaasit ovat mahdollisia ilkitekoja.

Tärkeiden tietojen suojaamiseen kannattaa käyttää ajoissa aikaa ja vaivaa. Tietosuojasta huolehtiminen ei pitäisi olla yksin kuluttajan vastuulla, vaan kulutustavaroiden valmistajien ja ohjelmistosuunnittelijoiden on huolehdittava tietoturvasta omalta osaltaan. Älykodin kyberturvallisuutta edistää erityisesti valmistajan tuki ja ohjelmistopäivitykset. Kuluttajan kannattaa muistaa huolehtia kotiverkon suojaamisesta ja oletussalasanojen vaihtamisesta sekä pohtia ovatko toimenpiteet turvallisia etäyhteydellä tehtäväksi.

Nopeasti muuttuvassa ympäristössä vaaditaan sopeutumiskykyä ja jatkuvaa uudelleen oppimista. Kaikki tarvitsevat vähintään perustaidot digiosaamisesta. Uusille sukupolville älykoti tulee olemaan elämäntapa. Oppilaiden tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittäminen peruskoulussa on haastavaa, sillä opettajien käsitys tieto- ja viestintäteknologiasta ei välttämättä ole samalla tasolla kuin nuorilla itsellään. Kuka tällöin kasvattaa ja ketä?

Älykoti on jo täällä

Taina —  26.4.2017

”Älykoti on jo täällä” totesi nuori kotitalousopettaja, kun keskustelimme kotitalousopettajien järjestämillä koulutuspäivillä viime lauantaina.

Älylaitteet ovat tulleet osaksi kotitalouksien toimintoja erityisesti hyvinvointi- ja terveyssovellusten myötä. Kun sovellus mittaa vaikkapa unta, tiedämmekö mitä tietoja se käyttäjästään kerää? Se on tietysti kerrottu käyttöehdoissa. Tietojen antaminen onkin pakollista. Joko hyväksyt tietojen keräämisen tai et voi käyttää sovellusta.

Nuoret ottavat tottuneimmin käyttöönsä erilaisia sovelluksia. Opettaja voi koulussa opettaa tietosuojasta ja kuluttajanoikeuksista sekä kannustaa nuoria perehtymään hankkimiensa sovellusten käyttöehtoihin. Nuoret joutuvat pohtimaan ja tarkistamaan, mitä ja minkälaista dataa sovellus kerää ja mihin sitä käytetään, kun se siirtyy laitevalmistajalle tai palveluntarjoajalle.

Yksi sovellus mittaa untasi ja kertoo askeleesi. Toinen sovellus tuntee kävelyreittisi, kolmas hallitsee taloutesi. Viihdepalvelusi tuntevat mieltymyksesi, kanta-asiakkuustili tietää ostoksesi.

Käyttäjistä saa kerätä vain sellaista tietoa, joka on tarpeen palvelun tuottamiseksi. Opetuksessa voi rohkaista oppilaita, että he käyttäjinä voivat vaatia, että datan hyödyntämistä pitäisi kehittää käyttäjälähtöisempään suuntaan. Nuorten on hyvä kasvaa tietoisiksi oikeudestaan omiin tietoihinsa.

Oppilaita voi kannustaa pohtimaan esimerkiksi seuraavia sovelluksiin liittyviä asioita:

  • mikä on henkilötieto
  • miksi henkilötiedon käsittelyyn tarvitaan käyttäjän lupa
  • kuka valvoo tietosuojaa ja mistä saa neuvontaa
  • kuka valvoo sopimusehtoja ja mistä kuluttaja saa tietoa ja neuvontaa
  • miksi tietosuoja ja kuluttajansuoja ovat älykodissa tärkeitä

Opettajan tausta-aineisto:
Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Oppilaille:
Ostopolku näyttää digiostamisen vaiheet – oppimistehtävät
Visa

HS:n mielipidekirjoituksessa 14.2. mediakasvatuksen ammattilaiset pohtivat mediakasvatuksen tulevaisuutta otsikolla ”Koulujen digiloikka syrjäytti mediakasvatuksen”.  Kysymys on ajankohtainen kasvatuksessa laajemminkin.

Jo kymmenen vuotta sitten kuluttajakasvatuksessa otettiin käyttöön sanapari media- ja teknologialukutaito. Tällä tarkoitetaan kasvatusta, jonka tuloksena oppijoille syntyy kokonaisvaltainen käsitys median ja teknologian roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa, sen sijaan, että vain opittaisiin käyttämään laitteita.

Teknologialukutaito, jota voimme kutsua myös kuluttajan digitaaliseksi osaamiseksi on kykyä omaksua nopeasti uusia teknologioita, tietoista pyrkimystä ymmärtää niiden todelliset hyödyt ja valita niistä ne, jotka sopivat itselle parhaiten. Sen kivijalka on yksilön kykyä lukea, tulkita ja luoda sisältöjä eri medioissa ja palveluissa.

Smartphone can be very useful for business needs. There are so many apps those are helpful for business. *** World map & World globe. there are Base map generated using map data from the public domain (https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/maps/refmap_political_world.html) traced using Adobe Illustrator CS3, 1 layer. Layers of data used: Outline. File created 10/12/2009Monipuolinen kuluttajan digitaalinen osaaminen on osa oman elämän hallintaa: tajua, tietoisuutta tai autonomiaa, joka sisältää mediakulttuurista ymmärtämystä ja taitoa itsenäiseen ja kriittiseen pohdintaan. Meille on tärkeää tulkita median eri muotoja ja viestintää, olla tietoinen kaupallisesta vaikuttamisesta ja uusista markkinointikeinoista median ja digitaalisten ratkaisujen kehittyessä.

Tämä uuden ajan osaaminen on myös osa taloustaitoja, jotka kattavat kyvyn toimia vastuullisesti oman taloudellisen tilanteen mukaan. Tarvitsemme kyvyn hankkia ja arvioida tietoa oman digitalisoituvan lähiympäristön hallintaan. Digitalisoituneen arjen hallinta vaatii yhä enemmän systeemistä ajattelua, ennakointia ja tulevaisuusajattelua.

Digitalisaatio ja ihmisten verkostoituminen mahdollistavat kuluttajan osallisuuden tuotteiden, palveluiden ja sisältöjen tuottamisessa ja tarjoamisessa. Ostopolku tai kuluttajansuoja ei verkossa poikkea perinteisestä kaupanteosta, mutta alusta- ja jakamistaloudessa nämä totutut säännöt eivät välttämättä toimikaan enää. Media-, teknologia- ja talouskasvatuksella sekä kuluttajan oikeuksien ja vastuiden tuntemisella saavutetaan tarvittava digitaalinen osaaminen.

Jos opettajat eivät saa apua digitalisaation ja median syvällisempään hahmottamiseen, jäävät lapsemme vaille kasvatusta ja sivistystä, mutta ovat näppäriä painamaan OSTA NYT -painiketta.

KKV on omalta osaltaan kirjoittanut opettajille kaksi tausta-aineistoa, ”Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä” ja Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä, jotta opettajat voisivat toteuttaa kuluttajakasvatusta ja myös mediakasvatusta.

Komppaan Ismo Kiesiläisen, Rauna Rahjan, Ritva-Sini Merilammen ja Tapio Variksen Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusta, että käyttöön opastaminen ei ole kasvatusta.

Kuluttajavalituksen tekeminen on kuluttajakasvatuksen klassinen oppimistehtävä. Nyt voit tehdä sen myös digitaalisesti reklamaatio-apurin avulla. Ohjaat samalla oppilasta käyttämään digitaalisia apuvälineitä arjen hyötykäyttöön. Samalla aktivoit oppilasta etenemään reklamoinnissa oikeassa järjestyksessä.

Ihan ensimmäisenä kuluttajan kannattaa reklamoida yritykseen, josta on palvelun tai tuotteen hankkinut.areklamaatio-apuri-og

Pyydä oppilaita valitsemaan joko omassa elämässä tapahtunut virhetilanne tai kuvittelemaan tilanne, jossa tuote tai palvelu ei ole vastannut, sitä mitä luvattiin tai kauppa ei mennyt muuten niin kuin on oletettavaa. Sen jälkeen menkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston reklamaatio-apurin sivuille.
Oppilaat etenevät täyttämällä valitsemansa ongelmatilanteen yksityiskohdat apuriin ja lopulta saavat järjestelmän luoman valituskirjeen. Pyydä oppilaita lähettämään kirje omaan sähköpostiinsa. Kun kirjeet on saatu perille, voidaan ne tulostaa ja arvioida mitkä ovat valituksessa tarvittavat tiedot.

Harjoitusta voi ryydittää draamaosuudella, joissa pareittain toinen voi olla asiakaspalvelun työntekijä ja toinen kuluttaja. Tässä yhteydessä voidaan harjoitella hyvää käytöstä ja omien asioiden hoitoa.

Oppilaille kannattaa lopuksi todeta, että oikeassa valitustilanteessa heidän olisi lähettävä kirje sähköpostilla yritykseen, jolle reklamaation haluaa tehdä.

Kun koulussa harjoittelee reklamaation tekemisen, siinä opitut periaatteet palaavat mieleen myös elämän tositilanteissa.

Harjoituksen päätteeksi voit näyttää videon kuluttajaneuvonnasta ja kertoa, että se on seuraava vaihe, mikäli yritykselle tehty valitus ei tuottanut tulosta.

Kaikkien oppiaineiden opettajat ovat kuluttajakasvattajia ja koulu oppimisympäristönä luo kulutustottumuksia ja ohjaa tekemään kuluttajavalintoja. Digitalisaation aikana oppimisympäristö on nykyään lähes sama kuin kulutusympäristö.

Kulutusympäristöstä on tullut siis oppimisympäristö, oppilaat oppivat verkossa nonformaalina oppimisena, mutta myös formaalin oppimisen osana opettajan ohjauksessa. Uudet oppimateriaalit ohjaavat oppilasta arvioimaan omaa verkossa toimimistaan myös kaupallisen viestinnän lukutaidon näkökulmasta.

Tämän kevään uudet oppimateriaalit yhdistyvät tiedonhankinnan ja verkko-ostamisen kautta erityisesti TVT-taitoihin, monilukutaitoon, mainonnan tunnistettavuuteen verkossa ja talouskasvatukseen.

Tutustu uutuuksiin:

  • Koulukino ja KKV ovat yhdessä laatineet talouskasvatuksen ja monilukutaidon opetusmateriaalia ”#onnenonkija” – elokuvaan. Onnenonkija on komedia tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas.
  • Asiakkaana verkkokaupassa aineistossa on julkaistu uusia tehtäväkokonaisuuksia
  • Monilukutaidon opetukseen uusi opettajan aineisto “Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöitä
  • Blogi ja Facebook-sivu: “Kuka Kasvattaa ketä” tiedottaa, pohtii ja keskustelee. Liity mukaan ja ole mukana luomassa yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksesta.
  • Tietoa ajankohtaisia kuluttajakysymyksistä kuluttajaneuvonnan Facebook-sivulta.

Kotitalouden opetukseen löytyy yhteistyössä tuotettua tukimateriaalia opetushallituksen edu.fi sivulta.

Tilausansassa

Taina —  20.1.2016

Nykyään huijauksen uhriksi päätyy kenties helpommin kuin aikaisemmin. Ei siis kannata kritiikittä uskoa ihan kaikkia, erityisesti verkossa eteen tulevia kaupallisia viestejä – eikä kaikkeen tarjottuun kannata tarttua, vastata tai osallistua.

Huijauksissa annetaan usein jokin niin houkutteleva ja vahva lupaus, jotta tarjous vakuuttaa ja kiinnittää huomion. Mutta kaikki muu kirjoitetaan niin epäselvästi, että moni mainosten silmäilijä ohittaa tarjouksen ytimen.

Uskomattomien tarjousten yhteydessä ei useinkaan anneta aikaa miettiä. Päätös ostaa tai osallistua on huijauksissa yleensä tehtävä muutamassa minuutissa. Verkkosivujen tai puhelinmyyjän tarjouksessa kehotetaan toimimaan viivyttelemättä, tyyliin ” toimi heti”, ”nopeat syövät hitaat”, jotta viestin vastaanottajalle syntyisi tunne, että tuote, palkinnot, lahjakortit tai muut edut loppuvat kesken.

Tilausansojen toimintamalliin kuuluu myös se, että ensimmäinen tuotenäyte luvataan toimittaa postimaksun hinnalla. Sen sijaan mainitsematta jätetään, että halvan tuotteen ostamalla ajautuu samalla kestotilaajaksi, mikä tarkoittaa uusia tuotteita laskuineen kuukausittain.

Edellä kuvattuja toimintamalleja käytetään tyypillisesti sukka-, alushousu-, luontaistuote-, partahöyläkerhoissa. Tällaisen kerhon jäsenyys voi tulla yllätyksenä, koska yllätyksen takaavat seikat on piilotettu sopimusehtoihin, jotka eivät vastaa mainoksen viestiä. Tuotenäytteen sijaan tai tuotepakkauksen lisäksi kuluttaja saa laskun tuotteesta, jota ei ole ymmärtänyt tilanneensa.

KKV uudessa videossa kerrotaan, miten kannattaa menetellä, jos näyte- tai kokeilupakkaus osoittautuukin tilausansaksi.

Opetuksessa videota voi käyttää yhteiskuntaopin, kotitalouden, äidinkielen ja TVT- taitojen opetuksen yhteydessä.

Digitaalisessa kaupanteossa pätevät samat oikeudet ja vastuut sekä osaamisen lainalaisuudet kuin muutenkin kaupankäynnissä yritysten kanssa. Kuluttajansuojan periaatteet ovat voimassa, toimitaan sitten verkkokaupassa tai kivijalkakaupassa. Erityispiirteenä verkkokaupassa on palautusmenettely, mutta sekin on tuttua jo etämyynnistä eli puhelin- ja postimyynnistä.

Digikuluttajana tarvitsemme erinomaiset viestintä- ja tiedonhallintataidot sekä ymmärrystä digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen toimintalogiikasta, jotta pystymme toimimaan verkossa järkevästi sekä hankkimaan ja vertailemaan tarvitsemaamme tietoa.

Surffaillessamme netissä olemme jo astuneet ostopolulle. Tarvitsemme verkkosivistystä eli tiedonhallintataitoja kuten kriittistä ajattelua, kykyä suojata yksityisyyttä ja ymmärrystä siitä, että selailuhistoriamme tallentuu. Tästä riippuu se, millaiseksi  oma käyttäjäprofiilimme muodostuu ja millaisia kaupallisia viestejä tulemme jatkossa saamaan. Digitaitoja voidaan opetuksessa pohtia esimerkiksi seuraavan kaupanteon prosessin kautta:

  1. Vertailu ja tiedonhankinta
    Ostopäätös verkossa on tietoisen tiedonhankinnan ja pitkäaikaisen surffailun yhteistulosta. Tiedonhakuamme ja valintojamme helpottamaan on laadittu vertailusivustoja, mutta voiko niihin luottaa? Meillä on taipumus luottaa vertaisarvioihin, vaikka myös ne voivat olla osa yrityksen kaupallista viestintää.
  2. Kaupanteko
    Verkossa pitää pystyä hahmottamaan ja arvioimaan useita asioita samanaikaisesti. Joskus kokonaisuus hahmottuu yhdellä silmäyksellä, joskus tietoa joutuu etsimään useamman linkin kautta. Siksi on tärkeää, että ostajalla on ymmärrys siitä, mitä tietoja hän kaupan onnistumiseen tarvitsee.
    Yhä useammin asioidaan verkossa myös sellaisissa palveluissa jotka kuuluvat ns. jakamistalouden piiriin, jolloin kauppaa tehdäänkin yksityishenkilön kanssa. Silloin säännöt ovat toiset, ja tällöin on tärkeintä ottaa selvää, kenen kanssa asioi ja millä ehdoilla kauppaa tehdään. Surffailu ja tiedonhankinta eivät pelkästään auta hahmottamaan kuluttajansuojan kannalta olennaisia asioita. Löydänkö tarvittavat tiedot yrityksestä, onko se luotettava? Millä ehdoilla kauppaa tehdään, milloin saan tuotteen, miten se toimitetaan, onko ilmoitettu hinta kokonaishinta vai vaaditaanko laskussa enemmän? Mihin minä sitoudun?
  3. Maksaminen
    Maksamisvaiheessa kuluttajan digitaidot tulevat esille toisella tavalla. Tarvitsemme ymmärrystä eri maksumenetelmistä ja tajua muun muassa siitä, mihin oma luottokortin numero tai pin-koodi tallentuu. Keskeistä on valita maksutapa, jonka periaatteet ymmärtää. On tärkeää myös tuntea oma laitteensa ja sen toimintaperiaatteet maksamisessa sekä se, että laitteen tietoturva on kunnossa. Digitaitoa on olla selvillä ostostensa ja toimiensa kustannuksista ja arvioida ostoksiaan ja palveluiden käyttöään suhteessa omaan taloudelliseen tilanteeseen. Ostaminen ja lainan ottaminen verkossa on helppoa ja ostoksia voi tehdä myös tilanteissa, joissa harkintakyky ei ole parhaimmillaan, esimerkiksi yön pimeinä tunteina.
  4. Kaupanteon jälkeen
    Monet yritykset kutsuvat asiakkaitaan kertomaan kokemuksistaan brändiin liitetyssä mediassa, somessa, verkkosivuilla tai kilpailuissa. Digikuluttajan kannattaa miettiä haluaako olla mukana tuottamassa ja jakamassa yritysten kaupallista viestintää ja sisältöä. Yritykset seuraavat asiakasuskollisuutta ja viestivät sinulle, jos olet antanut yhteystietosi tai käyttäjäprofiilisi on löydettävissä verkosta. Kuluttajana kannattaa tiedostaa oikeutensa omiin tietoihinsa ja valita miten haluaa toimia. Toisaalta myös huonojen kokemusten kertominen verkkokeskusteluissa kannattaa tehdä asiallisesti. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan .

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.

Verkko-ostosten tekeminen yleistyy. Tilastokeskuksen tutkimuksen (2014) mukaan yli puolet 16–24-vuotiaista käytti 100 euroa kolmessa kuukaudessa verkkokauppaostoksiin. Vaikka verkkokaupassa asiointi on parhaimmillaan helppoa ja vaivatonta, vaatii verkossa ostaminen erilaista osaamista kuin perinteisessä kaupassa. Millaista opetusta koulun tulisi antaa ostamisesta, mihin taitoihin tulee tähdätä? Tärkeitä sisältöjä opetuksessa ovat

Opettajan ja opetuksen kannalta on oleellista pysyä ajan hermolla. Nuoret ovat näppäriä tekniikan käytössä ja valmiimpia ottamaan uudet sovellukset ja toimintatavat käyttöön. Jatkuvasti muuttuvassa kulutusympäristössä on tärkeää oppia kriittiseksi ja aikaansa seuraavaksi kuluttajaksi. Tällä on suora yhteys oman talouden hallintaan, esimerkiksi kun verkkokaupan palautussäännöt muuttuivat, on nykyisin erikseen tehtävä tilauksesta peruuttamisilmoitus, jollei tuotetta halua. Pelkkä paketin palauttaminen ei enää riitä saadakseen rahansa takaisin. Kiinnostava opetus on ajankohtaisiin asioihin tai oppilaan omiin kokemuksiin liittyvää ja toisaalta sopii voimassa olevaan opetussuunnitelmaan.

Miten onnistuu verkko-ostamisen sisällyttäminen koulun tieto- ja viestintätekniikan opetukseen samalla, kun puhutaan älypuhelimesta, tabletista tai tietokoneesta ja internet-yhteydestä? Tärkeintä on keskustelu, kokemustenvaihto ja ajassa eläminen. Älylaite sovelluksineen on osattava päivittää ja tietoturvasta on huolehdittava. Mobiililaitteet oppitunnilla ovat siirtyneet ”kieltolistoilta” opetuksen sisällöksi. Oppijaa pitää aktivoida arvioimaan tieto- ja yksityisyydensuojaansa aina verkosta ostettaessa. Hyvä opetus kannustaa oppilasta tarkkuuteen itseään koskevien tietojen luovuttamisessa sekä antaa tietoa, miten taloudellisesta ja henkilökohtaisesta turvallisuudesta huolehditaan käytännössä. Koulussa on hyvä oppia pohtimaan, mihin tarkoitukseen tietoja kysytään ja mitä merkitystä tietojen luovuttamisella on. Koulussa on tärkeää oppia, että jos tarjous näyttää liian hyvältä ja houkuttelevalta ollakseen totta, se on yleensä huijausta tai tietojen kalastelua.

Liittymäsopimuksen hankinta, sopimuksen kesto ja liittymänopeudet ovat oppilaiden elämään liittyviä ilmiöitä ja kuuluvat yhteiskuntaopin ja kotitalouden opetukseen. Alle 18-vuotiaiden sopimuksista on vastuussa huoltaja, mutta koulussa opitaan näiden asioiden perusteet. Taloustaitojen kivijalka on tänä päivänä sopimuksen tekeminen ja merkitys erityisesti verkossa asioitaessa. Sopimusehdot pitää lukea, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää mihin sitoutuu. Kokonaiskustannusten selvittämiseksi pitää tietää, mitkä hintaan liittyvät tiedot pitää tarkistaa ennen tilaukseen sitoutumista. Kerrotussa hinnassa ei välttämättä ole mainittu kaikkia toimitus- ja muita kuluja. Jos tilaa EU:n ulkopuolelta, yllätyksenä voivat tulla tullimaksut. Opetettaviin asioihin kuuluu verkossa maksaminen ja maksutavat sekä tietysti se, että myös maksutapa voi vaikuttaa ostoksen lopulliseen hintaan.

Verkkokaupassa on itse otettava vastuu taloudellisesti turvallisesta verkko-ostamisesta. Tässä auttaa viranomaisten yhdessä kokoama  tietopaketti turvallisesta verkko-ostamisesta.

Mitä sinä olet opettanut verkkokaupasta oppilaillesi?