Archives For Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Varhaiskasvatuksen opiskelijat nostavat suunnittelemassaan Facebook-postausten sarjassa nostaa esille lasten mediankäytön. Eritoten pelaamisen, ja sen vaikutuksen lapsen arjentaitojen kehittymiseen. Ryhmä suunnitteli Kuka kasv@taa ketä Facebook-sivuille kolme teemaa, jotka käsittelevät lasten peli-ikärajojen noudattamisen tärkeyttä. Käy sivuilla, osallistu keskusteluun ja välitä viestiä eteenpäin!

Teemoina:

  • ikärajat
  • sisällöt
  • leikkien pelihahmot ja leikkimaailmat

Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediasisältöjä on riippuvainen iän myötä kehittyvistä emotionaalisista ja kognitiivisista taidoista. Etäisyyden ottaminen liian rajuihin tai pelottaviin mediasisältöihin edellyttääkin faktan ja fiktion erottelukykyä, joka kehittyy alle kouluikäisellä lapsella vasta vähitellen.  Aikuisen vastuulla on tarkistaa, että peli on lapsen kehitystasolle sopiva. Ikärajoille on monia eri syitä ja jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa kehitystason parhaiten ja on samalla paras arvioimaan pelien sopivuutta. Vanhemman tukena peli-ikärajojen noudattamisessa toimii ikärajat.fi-sivusto.FB-postaus

Peli-ikärajojen lisäksi aikuisten huomion tulisi kiinnittyä myös pelien sisältöihin ja pelien synnyttämiin leikkeihin. Liian usein peliaika on määrävänä tekijänä sisällön sijaan. Happo toteaa, että aikuisen vähäinen kiinnostus pelaamiseen voi saada aikuisen puuttumaan mekaanisesti vain peliajan rajoittamiseen. Tietämättömyyttään aikuinen voi pahimmillaan keskeyttää lapsille merkityksellisen yhteisen pelihetken.

Mielestämme lapsen ja aikuisen yhteisellä pelaamisella voi olla tuloksena myös aikuisen kiinnostuksen herääminen pelejä kohtaan. Parhaimmillaan yhteisistä pelihetkistä voi muodostua merkityksellisiä vuorovaikutushetkiä lapsen ja aikuisen välille. Sisällöllisesti oikeanlaiset ovat lapsille kehittäviä. Mediamuksujen pitkittäistutkimuksen kolmannessa osassa monet vanhemmat olivat sitä mieltä, että  lapset ovat kehittyneet käyttäessään mediaa, sillä pelit opettavat motorisia taitoja, kielitaitoa, sosiaalisia taitoja ja netti tiedonhaun taitoja.

Suurimmassa osassa perheistä oppimista tapahtuu kaiken aikaa arjessa sen kummemmin suunnittelematta. Vanhemmat ovat itse kiinnittineet huomiota siihen, kuinka tehokasta kaveriperustainen oppiminen lasten välillä on. Media on lasten arjessa joka puolella ja peleistä tutut hahmot toistuvat arkisissa tuotteissa kuten pussilakanoissa ja leluissa. Lasten ympäristö on on mediasisältöjen ympärille rakennettujen kulutusketjujen ja brändien halitsema.

Peleistä ja niiden oheismateriaaleista pelihahmot siirtyvät lasten leikkeihin ja leikkivälineisiin. Pelihahmosta saatta tulla lähes kaveriporukan jäsen, josta puhutaan ja joka näkyy lapsen joka päiväisessä arjessä kotona ja päiväkodissa. Pelien virtuaaliset seikkailut haastavat lapset kosketuksiin tunne-elämänsä kanssa. Ne tarjoavat turvallisen ympäristön kohdata voimakkaita tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia, ja opetella niiden hallintaa. Pelin maailmassa voi usein kokeilla erilaisia sosiaalisia rooleja ja luonteenpiirteitä turvallisessa ympäristössä.

Lapsille pelien luoma yhteisöllisyys on tärkeää. Sosiaalisuus nousi myös Mobiilimuksujen tutkimuslasten puheessa vahvasti esiin – pelaaminen oli yksinkertaisesti mukavampaa yhdessä kuin yksin. Olemme havainneet, että lapsi haluaa peleihinsä mielellään kaverin mukaan, kuten muissakin leikeissään.

Puhe vetäytyvästä yksinpelaamisesta on liioiteltua. On aika kohdistaa huomio pelaamisen haitoista sen hyötyihin ja ottaa niistä kaikki irti. Lapsella on oikeus tulla nähdyksi oman elämänsä sankarina.

Lähteet:

Happo, H. (2011). Turvallinen pelaaminen – Miksi pelaamista rajoitetaan? Teoksessa A. Pentikäinen, A. Rauhala, H. Niinistö, R. Olkkonen & E. Ruddock (toim.), Mediametkaa! Osa 4 – Kaikki peliin ( s. 60-67). Helsinki: Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Noppari, E. (2014). Mobiilimuksut. Lasten ja nuorten medaiympäristön muutos, osa 3. Tampere: Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET.  Viitattu 23.3.2016.

Salokoski, T. (2006). Pelinappulat. Teoksessa H. Niinistö (toim.), A. Ruhala (toim.), A. Henriksson & L. Pentikäinen, Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla (s. 66-77). Helisnki: Mediakasvatuskeskus Metka ry.

Kollaasin kuvalähteet: Pixabay, Insomniac Games (Ratchet & Clank), Blizzard Entertainment (Mercy), Valve Software (Heavy & Engineer), Nintendo (Mario), Rovio (Red), Mojang (Minecraft Zombie), Microsoft Studios (Master Chief).

Kirjoittajat Ilmari Lappalainen, Milla Laurinmäki, Annamari Mustamäki,Teemu Männistö, Sanna Seppälä. Helsingin Yliopisto Opettajankoulutuslaitos Lastentarhanopettajankoulutus Varhaiskasvatuksen pedagogiikka

Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat: Ajatuksia lapsista ja kuluttamisesta

Vierailimme Espoossa Kaarnapurren päiväkodissa haastattelemassa lapsia logojen tuntemuksesta. Haastattelimme viittä eri-ikäistä lasta ja näytimme heille 18 eri logoa: automerkkejä, suomalaisia yrityksiä, ruokapaikkoja sekä kauppoja.

Lapsille suunnattu markkinointi on kasvanut ja kasvaa edelleen. Lapset näkevät mainontaa ympärillään joka päivä: televisiossa, kaduilla, lehdissä ja internetissä. Jo pienetkin lapset tunnistavat valtavia määriä brändejä ja logoja. Tästä kiinnostuneina halusimme ottaa selvää, miten bränditietoisuus näkyy 3-6-vuotiailla lapsilla.

Tarkoituksenamme oli valita logoja, jotka ovat tutumpia aikuisille kuin lapsille, ja tarkastella näin ollen kuinka tunnistettavia lapsille ovat tuotemerkit, joiden kuluttajia he eivät itse varsinaisesti ole.

Ennen haastatelua oletimme, että lapset olisivat tunnistaneet lähestulkoon kaikki logot mitä valitsimme, mutta todellisuudessa he tunnistivat noin puolet niistä. Tämä yllätti meidät positiivisesti.

Alan opiskelijoina koemme huolenaiheena kilpailuasetelman, jota lasten bränditietoisuus ruokkii. Kokemus itsestä muita huonompana on haitaksi terveen itsetunnon kehitykselle ja sosiaalisten suhteiden synnylle.

Miten kasvattaja voi vaikuttaa lapsen kuluttajuuteen ja siihen, miten lapsi kokee mainonnan?

Kysyimme tätä Kaarnapurren lastentarhanopettajalta Taija Levolta, joka kertoi päiväkodin henkilökunnan keskustelleen asiasta usein. Isoimpana asiana esille nousi kohtuus, ja miten ottaa se puheeksi vanhempien kanssa. Liiallinen ruutuaika ja esimerkiksi peleihin uppoutuminen voi syödä lapsen luovuutta sekä mielikuvituksellisuutta leikeissä. Toisaalta tabletit tarjoavat uusia mahdollisuuksia päiväkodin arkeen. Taija totesikin, että käyttäisi mielellään tabletteja opetuksessa, jos siihen olisi mahdollisuus.

Koska teknologian tai median käyttöä ei nykypäivänä voi välttää, lapsen lähellä olevat kasvattajat ovat tärkeässä roolissa siinä, että lapselle muodostuisi terve suhde mainontaan.

Kaikkea ei tarvitse saada, vaan lapselle tulee opettaa kohtuullisuutta. Lapset ovat haavoittuvaisia mainonnalle, ja kasvattajan tehtävä on hillitä liiallista markkinoinnin maailmaan uppoutumista. Kasvattajan vastuulla on opettaa lapselle mainonnan, markkinoinnin ja median tulkintaa.

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Anna Sihvo, Brunella Sandholm, Noora Syrjäläinen, Susanne Sandberg ja Tiiu Seppälä

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Tilla Ketonen, Jesse Myllylahti, Heini Mäkelä ja Saara Milton


Mitä tunteita sinussa herättää mammablogien tavarapaljous? Monissa blogeissa keskitytään yhä enemmän esittelemään lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Yritetäänkö vaatteiden ja tavaroiden avulla luoda idyllinen kuva perheestä? Voisiko näistä blogeista saada vinkkejä kulutustottumuksiin? Asettavatko blogit paineita niitä lukeville vanhemmille?

Blogeilla vaikutetaan

Monet blogit ovat hyvin kulutuskeskeisiä. Kirjoituksissa törmää usein kalliiden merkkivaatteiden tuote-esittelyihin, jotka voivat aiheuttaa paineita vanhemmille. Saatetaan samaistua blogien perheisiin, vaikka itse tienataan selvästi vähemmän. Aivan kuin perheen paremmuutta mitattaisiin merkkivaatteilla.

Mammablogeissa keskitytään lähinnä uutena ostettuihin tuotteisiin. Kierrättäminen ja kestävä kulutus jäävät blogeissa usein huomiotta, vaikka sellaisiakin blogeja on, joissa esitellään kestävää elämäntapaa. Kirpputorilöytöjen esittely, hyvistä second hand –liikkeistä vinkkailu tai ekologisten pesuaineiden vertailu ovat esimerkkejä kestävämmästä bloggailusta.

Blogikirjoitukset voivat olla osa yritysten sisältömarkkinointia

Blogeissa voi olla paljon hyödyllisiä tuote-esittelyjä ja -arvosteluja. Vanhemmat saattavat etsiä blogista vinkkejä vaikkapa välikausihaalareista lapselleen. Monet yritykset mainostavat tuotteitaan blogikirjoittajien avulla. Silloin sponsoroidun tuotteen arvostelu voi olla ylistävä, ilman yhtäkään negatiivista kommenttia. Voiko tällaisiin arvosteluihin luottaa? Mediakriittinen lukija tunnistaa sisältömarkkinoinnin. Periaate on, että  maksettua mainontaa ei saa esittää bloggaajan mielipiteinä.

Kasvattajan tulisi miettiä tarkkaan, millaisia kulutustottumuksia lapset heiltä omaksuvat. Vanhempien paineet merkkivaatteiden hankkimisesta voivat tarttua lapseen, mutta lapsi omaksuu myös vanhempiensa kestävät kulutustavat. Onneksi!

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Medialaitteiden käyttö puhuttaa lasten kasvatuksessa. Vanhempien tapaa totuttaa lapsiaan älylaitteiden käyttöön on kritisoitu ja usein annettu rankkaakin palautetta niille vanhemmille, jotka pitävät älylaitteita osana lasten kasvatusta. Haluamme tuoda tähän keskusteluun inhimillisen mielipiteen.

Kuvitellaan tilanne, että olet ravintolassa ja yhtäkkiä naapuripöydässä lapsi alkaa huutaa ja itkeä äänekkäästi. Lapsella on tylsää ja hän ei jaksa odottaa, että vanhemmat ovat saaneet ruokailtua, vaan haluaisi lähteä heti kotiin. Vanhemmat puhuvat lapselle, jotta tämä odottaisi ja lopettaisi huutamisen. Lapsi jatkaa itkuaan ja ilmoittaa kovaan ääneen, että haluaa kotiin. Itse istut muutaman metrin päässä ja seuraat tilannetta sivusilmällä. Ärtymyksesi alkaa kasvaa, koska lapsen huutaminen on ärsyttävää ja se häiritsee sinun ruokailuasi. Nyt huomaat, että toinen vanhemmista antaa lapselle puhelimensa, josta lapsi voi katsoa/pelata jotakin. Lapsi rauhoittuu ja ravintolaan palaa ruokarauha.

Tässä tapauksessa voidaan älylaitteen antaminen lapselle viihdykkeeksi perustella inhimillisillä syillä. Ensinnäkin vanhemmat varmasti halusivat itse keskittyä ruokailuunsa ja toisekseen rauhoittaa oman lapsensa, jotta tämä ei häiritsisi muita ravintolassa olevia.

Lapsen tulisi saada aina ympäristöstään riittävästi virikkeitä, vaan se ei aina ole mahdollista. Esimerkiksi ravintola ympäristönä ei välttämättä tarjoa lapselle lapselle sopivaa tekemistä. Silloin vanhempien älylaite otetaan usein käyttöön, eikä sen käytössä virikkeenä ole silloin mitään pahaa. Joissain ravintoloissa on tosin leikkipaikkoja, mutta sekään ei välttämättä ole toimiva ratkaisu, vaikka leikkipaikalla olisikin lapsille suunniteltuja virikkeitä. Älylaitetta käytettäessä lapsi pysyy yhteisessä ruokapöydässä ja on vanhemman lähellä, ja vanhempi pystyy seuraamaan lapsen toimintaa, johon ei välttämättä olisi mahdollisuutta, jos lapsi menisi leikkipaikkaan leikkimään.

Jos tarkkailet ja arvioit vanhempia lapsineen julkisilla paikoilla, kannattaa pohtia syitä, miksi vanhemmat ovat antaneet älylaitteensa lapsensa virikkeeksi. Ehkäpä tuossa tilanteessa vanhemmat ovat tehneet tietoisen valinnan sallia lapsensa käyttää älylaitetta naama punaisena huutamisen sijasta.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittanut Lilli, Nelli, Mia ja Jannina.

 

 

Varhaiskasvatus-2016-banneri


Lastentarhanopettajan on hyvä tietoisesti miettiä omaa kuluttajakäyttäytymistä ja pitää tietonsa ajan tasalla. Lasten kanssa on hyvä tarkastella kuluttajuuteen liittyviä asioita konkreettisten keinojen kautta. Lapsena omaksutut tavat säilyvät todennäköisimmin läpi elämän.

Ravinto on yksi hyvä esimerkki alle esikouluikäisten kuluttajakasvatuksen tutustuttamiseen. Ruoka on lapsille tuttu osa jokapäiväistä elämää ja siihen on opittava kiinnittämään huomiota. Ravinto on ihmisen perustarve ja kuluttaminen on lähes välttämättömyys. Omilla kulutusvalinnoilla voidaan vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten sekä eläinten hyvinvointiin.

Ravinnon kautta voidaan luoda päiväkotiryhmissä erilaisia lähestymistapoja kuluttajakasvatukseen. Ryhmässä voidaan esimerkiksi totuttautua siihen, että lapset annostelevat itse syömänsä ruoat ja näin pyritään vähentämään ruokahävikkiä. Seinällä voi olla taulukko, jossa seurataan viikoittain ruokajätteen määrää, esimerkiksi erilaisilla symboleilla.

Ryhmän kanssa voidaan käydä yhdessä kaupassa tutustumassa esimerkiksi ympäristömerkkeihin ja satokausituotteisiin. Päiväkodissa kauppaleikin avulla lapsia voidaan opastaa kestäviin kulutusvalintoihin. Kauppaleikissä harjoitellaan oman tarpeen hahmottamista ja kestävien valintojen tekemistä.

Maapallomme hyvinvoinnin takia ammattikasvattajille sekä vanhemmille olisi hyvä järjestää koulutuksia ja tietoiskuja ajankohtaisista kuluttajakasvatukseen liittyvistä asioista.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoita.

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Vuosi 2030. Piilaakson päiväkodissa on lelupäivä. Aamupiirissä lapset pääsevät esittelemään kotoa tuomiaan leluja.

Taneli: No mul on täs tää aipäd megaforce 7c ja siis mä sain tän ku mul tuli paha mieli ku ei mentykää päiväkodin jälkee superloppii vaik äiskä lupas.

Daijana: Mun pädis on infiniti näyttö ja se on paljon paljon parempi ku Tanelil. Sitä paitsi tää on kalliimpiki.

Tiina-Tuulikki: Mul on tää Pom-pupu vaa.

Taneli: Vähän noloo! Mitä tol voi muka tehä?

Olemmeko kulkemassa kohti tällaista tulevaisuutta? Tätäkö me haluamme?

Varhaisikäisten lasten teknologialaitteiden käyttö on lisääntynyt ja arkipäiväistynyt. Yhä useammat vanhemmat korvaavat aidon vuorovaikutuksen ja läsnäolon viihdyttämällä lastaan jollakin sähköisellä välineellä ilman todellista tietoa siitä, mitä lapsi oikeasti laitteella tekee ja mitä vaikutuksia laitteen käytöllä on lapsen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat, että liiallisella teknologialaitteiden käytöllä on vaikutuksia lasten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Uniongelmilla, lisääntyneellä aggressiivisuudella ja ylivilkkaudella on selkeä yhteys valvomattomaan ja liialliseen teknologiakulutukseen. Erot ovat kuitenkin yksilöllisiä. Laitteiden tuleminen lähelle lasten elämää lisää myös eriarvoisuutta niin lasten kuin eri sosioekonomisessa asemassa olevien perheidenkin kesken.

Oikein ja kohtuudella käytettynä teknologialaitteet ovat kuitenkin hyvä lisä tukemaan lasten oppimista ja kehitystä. Pedagogisia elementtejä sisältävillä sovelluksilla voidaan tukea esimerkiksi lapsen kielellisten ja matemaattisten taitojen kehittymistä.Nämä eivät kuitenkaan korvaa aidon vuorovaikutuksen mahdollistamaa oppimista.

Teknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet tulisi huomioida myös erityislasten kanssa työskennellessä, sillä joillakin lapsilla audiovisuaalisuus voi olla hyvinkin motivoiva tekijä ja näin ollen helpottaa haastavien asioiden oppimista.

Media- ja teknologiakeskeisyyden lisääntyminen muuttaa myös tulevaisuuden varhaiskasvattajien työnkuvaa. Teknologisoitumista tulisikin ottaa huomioon yhä enemmän jo koulutuksissa. Kysymys kuuluukin, mikä on varhaiskasvattajan rooli lapsen mediakasvatuksessa?


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Vilma Kulmala, Eveliina Koljonen, Jessica Ketonen, Eevi Laaksovirta

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Television mainoksessa lapsi lusikoi suuhunsa sateenkaaren värisiä muroja, toinen lapsi hoivaa erehdyttävän oikean näköistä nukkevauvaa ja kolmas pitää temppukoulua hyppivälle ja haukkuvalle pehmokoiralle. Postiluukusta tupsahtaa lelukuvasto, jonka sivuilla lempielokuvan hahmot odottavat tulevansa nähdyksi. Lapsen maailma on tulvillaan mainoksia, jotka luovat haluja ja tarpeita.

Aikuisen voi olla vaikea rajoittaa lapsen saamia markkinointivaikutteita, sillä niitä tulee jatkuvalla syötöllä eri medioista. Kauppareissut lapsen kanssa voivat olla haastavia, kun hyllyillä tulee vastaan mainoksista tuttuja tuotteita, joita lapsi vaatii ostettavan.

Miten lapsi oppii hahmottamaan rahan arvoa ja käyttöä?
Lapsen olisi hyvä saada käsitys, että rahaa on rajallinen määrä. Raha ei kasva puussa eikä rahaa ilmesty tyhjästä, aikuiset saavat sitä vastineeksi tehdystä työstä. Kasvattajien tehtävänä on opettaa ero tarpeiden ja halujen välillä. Kaikkea voi haluta, mutta kaikkea ei voi saada. Lapsenkin täytyy opetella tekemään valintoja. Isompaa ostosta varten täytyy säästää rahaa, ja säästäminen vie aikaa. Rahan käytön jälkeen sitä ei myöskään saa enää takaisin.

Lapselle on hyvä opettaa tuotteiden ja hintojen vertailuja. Sama tuote voi löytyä edullisemmin jostakin toisesta kaupasta, toisaalta lähes samaa tuotetta löytyy usein eri merkeiltä. Hintojen vertailu onnistuu jo melko nuoreltakin lapselta. Pelkästään mainoksien perässä ei kannata juosta, vaan omaa järkeä kannattaa käyttää.

Lautapelien leikkikolikot ja -setelit ovat hyvä tapa harjoitella rahoilla laskemista. Lapset voivat harjoitella rahan käyttöä myös oman viikkorahan avulla. Lapsi voi vaikkapa kirpputorilla myydyistä käytetyistä leluista saada pienen summan omaa rahaa. Aikuisen on hyvä neuvoa lasta laittamaan osan omasta rahastaan säästöön. Myös rahan laskemista voi harjoitella yhdessä lapsen kanssa. Mitä aiemmin lapsi harjoittelee järkevää rahan käyttöä, sen helpompaa se on myöhemmällä iällä.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016
Kirjoittajat: Krista Forss, Riikka Mielonen ja Sara Capkan

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Kestävyyttä voi tarkastella taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja/tai ympäristön kestävyyden kannalta.

Lasten on tärkeää oppia ymmärtämään rahan arvo ja sen käytön merkitys jo pienestä pitäen, koska lapsi on kuluttaja siinä missä aikuinenkin; opeta siis lapsesi vastuulliseksi ja taloudelliseksi kuluttajaksi. Ympärillä olevat aikuiset toimivat lasten roolimalleina, minkä vuoksi aikuisten on tärkeää tehdä järkeviä valintoja ja opettaa kuluttajataitoja jo alusta alkaen.

Koska lapset ovat tulevaisuuden toivomme, opettamalla kuluttajataitoja pystymme heidän avullaan saamaan maapallostamme paremman paikan elää tuhlaamatta luonnonvarojamme lopullisesti.

Teemme elämässämme jatkuvasti tietoisia ja tiedostamattomia valintoja. Näillä valinnoilla on suuri merkitys itsellemme ja koko yhteisöllemme. Kuvittele mielessäsi tilanne, jossa talon jokainen valo olisi päällä; sähkönkulutushan kipuaisi pilviin ja sitä kautta kotitalouden kulut kasvaisivat huomattavasti. Tämä vaikuttaa negatiivisesti kuluttajan lompakkoon ja aiheuttaa suurta tuhoa yhteisöömme.

Lasten ymmärrys maailmasta kasvaa pikkuhiljaa. Heille maailma ei näyttäydy pahana paikkana, mutta kannattavampien taloudellisten valintojen opettaminen on silti tärkeää sisällyttää osaksi kasvatusprosessia.

Näitä valintoja voivat olla esimerkiksi taksin tai vaihtoehtoisesti julkisten liikenneyhteyksien käyttäminen, tai se peseytyykö juoksevan veden alla vai sulkeeko hanan välttääkseen liiallista veden kulutusta. Jos jokainen ihminen tekisi näitä arkeen sisällytettyjä pieniä valintoja, saisimme maailmasta jo pelkästään niiden avulla paremman paikan elää.

Olisiko meidän tehtävämme siis opettaa lapsille jo varhaiskasvatuksessa rahan käyttäminen, mistä sitä tulee ja mitä se oikeastaan on?

Raha on nykymaailmassa monessa mielessä vallan ja työn mitta. Rahahan on käsite, jonka niin sanottu arvo määräytyy sen kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuden mukaan. Näin ollen myös tuotteet ja elintarvikkeet saavat hintansa saman kaavan mukaan. Tässä mielessä on hyvä opettaa lapsille jo pienestä pitäen arkipäiväisten asioiden hintaa, kuitenkaan huolestuttamatta heitä.

Tarkoitamme tällä sitä, ettei lasten tule huolestua esimerkiksi perheen raha-asioista, mutta tietynlainen ymmärrys siitä, kuinka monta maitopurkkia saa uuden lelun hinnalla, olisi syytä hahmottaa.

Pienelle lapselle ymmärrys rahasta on vaikeaa, koska tietoisuus rahan tulosuunnasta ja kuinka paljon vanhemmat sitä tienaavat, on vaikea käsittää. Myös lasten vanhempien omat elämänarvot ja vuositulot vaikuttavat ymmärryksen syntymiseen. Näin ollen meille kaikille muodostuu väistämättä erilainen käsitys rahasta, sen arvosta ja saatavuudesta.


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Anssi Saiha, Ilona Niitamo, Laura Pitkänen sekä Marianna Räty

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Kirkkonummella kaikkiin päiväkotiryhmiin on parin vuoden sisällä hankittu dokumenttikamerat, älytaulut ja tabletit. Ovatko kalliit laitteet oikeasti pienten lasten käytössä päiväkodin arjessa? Mitä laitteilla voisi käytännössä tehdä ja mitä lapset niiden kanssa touhutessa oppivat? Saadakseen vastaukset kysymyksiin, ryhmä Helsingin yliopiston lastentarhanopettajaopiskelijoita kävi Kirkkonummella Nissnikun päiväkodissa tutustumassa media- ja teknologiakasvatukseen.

 ”Kun itse tekee, niin ymmärtää” 

Yhtenä tärkeimmistä asioista Nissnikussa pidetään sitä, että lapsi on toimija eikä vain valmiiksi luodun tuotteen käyttäjä. Kun lapset oppivat luomaan itse mediatuotteita, he eivät enää halua niin paljon pelata valmiiksi koodattuja pelejä. On paljon jännittävämpää ja innostavampaa luoda jotain itse.

Päiväkodin aikuiset eivät aina opeta yksityiskohtaisesti miten jotain ohjelmaa käytetään, vaan lapsen pitää itse keksiä miten laite tai ohjelma toimii. Silloin korostuvat onnistumisen kokemukset ja oivaltaminen, ja lapsi muistaa oppimansa paremmin. Toisinaan lapset jopa opettavat ylpeinä vanhempia tai läheisen koulun oppilaita sovellusten käytössä.

Päiväkodissa tuotetaan itse videoita animaatioista elokuviin (käytössä mm. sovellukset iMovie ja iStopmotion). Lapset oppivat tekemällä itse. He näkevät kuinka prosessi toimii ja sitä kautta ymmärtävät, ettei kaikki mitä mediassa nähdään ole totta.

Lasten kanssa on tehty esimerkiksi mainoksia heidän omiin elokuviinsa. Tällöin he oppivat ymmärtämään mainostajien tarkoitusperiä ja suhtautumaan mainontaan terveen kriittisesti. Lasten kanssa on myös käyty läpi äänimaailman ja musiikin vaikutusta videoiden tunnelmaan. Eräässä projektissa lapset saivat nauhoittaa vanhempiensa kanssa animaatioon omia ääniä, ja myöhemmin tarkastella erilaisia lopputuloksia.

Lapset ovat saaneet tehdä projektina myös sanomalehtä, jolloin pohdittiin mikä olisi tärkeää uutisoitavaa. Lapset saivat opettajien avustuksella kirjoittaa jostain aiheesta ja olla mukana lopputuotteen eli sanomalehden tekemisessä.

Lapsi tekee sähköistä kirjaa Book Creator –ohjelmalla.

Lapsi tekee sähköistä kirjaa Book Creator –ohjelmalla.

Lasten kanssa voidaan tutustua kuviin ja niiden tulkintaan monella tavalla. Valitusta kuvasta lapsille saatetaan ensin esitellä pieni osa, jonka perusteella lapset kertovat, mitä he kuvassa näkevät ja mitä kuvassa olevat henkilöt miettivät sekä miltä kuvan henkilöt näyttävät. Nähtyään koko kuvan lapset kertovat, mitä he näkevät nyt ja pohtivat esimerkiksi miksi kuva on mustavalkoinen.

Nissnikun päiväkodissa otettuja kuvia laitetaan Instagramiin ja lasten kanssa on keskusteltu siitä, mitä internetissä kannattaa jakaa. Lapset ovat oppineet, että Instagramiin laitetuissa kuvissa lasten kasvoja ei näy. Jotta heitä ei voi tunnistaa, he kääntävät kuvia otettaessa automaattisesti selkänsä kameralle.

Lapset ovat tehneet Päiväni eläimenä -kuvia, joissa he ovat pukeutuneet eläimiksi, valinneet haluamansa taustan ja työstäneet kuvan GS Wizard –ohjelmalla kokonaisuudeksi.

Lastentarhanopettajat kertoivat harjoitusten opettaneen lapsia katsomaan kuvia kriittisesti ja havaitsemaan esimerkiksi mitkä mainosten tai ohjelmien kuvat eivät ole ”oikeita”.

Päiväni eläimenä -kuva. Lapsi on itse valinnut taustan ja työstänyt kuvan.

Päiväni eläimenä -kuva. Lapsi on itse valinnut taustan ja työstänyt kuvan.

Erityisen innoissaan lapset ovat olleet QR-koodeista, joita voi nykyään havaita lähes kaikkialla. Päiväkodissa tähän  innostukseen on tartuttu ja QR-koodeja hyödynnetään monella tavalla. Lapset saavat tuoda päiväkotiin esimerkiksi löytämiään elintarvikepakkauksia ja koodin takana olevaan materiaaliin tutustutaan yhdessä. Samalla aukeaa mahdollisuus keskustella siitä, miksi koodien taakse halutaan asettaa houkuttelevia videoita tai muuta mainosmateriaalia. Myös omien QR-koodien tekeminen on mahdollista ja näitä koodien taakse piilotettuja videoita onkin päiväkodissa löydettävissä monesta paikasta.

Nissnikun vierailumme vahvisti käsitystämme – media- ja teknologiakasvatus kuuluu ehdottomasti myös varhaiskasvatusikäisille!

Voit tutustua tarkemmin lapsia osallistaviin toimintaideoihin vaikkapa tämän sivuston avulla: http://mediahyrra.mediakasvatus.fi/


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Remes, Stenman, Romppanen, Selin ja Pakalén

Varhaiskasvatus-2016-banneri

Tiesitkö, että Suomessa menee joka vuosi hukkaan 400 000 000 kiloa ruokaa, mikä tarkoittaa rahassa yli puolta miljardia euroa? Kotitalouksien osuus hävikistä on 150 000 000 kiloa, mikä taas vastaa rahallisesti, kotitaloutta kohti laskettuna, esimerkiksi kolmea nelihenkisen perheen Linnanmäki -reissua.

Tutkimusten mukaan pääsyy hävikille kotitalouksissa on ruoan pilaantuminen. Valmistettua ruokaa taas heitetään pois pääasiassa, koska sitä on tehty tai annosteltu liikaa. Tässä valossa hävikin pienentäminen onkin selvästi mahdollista, mutta miten tavoitetta voisi edistää varhaiskasvatuksessa?

Suurin osa yli kolmevuotiaista lapsista osallistuu kuntien järjestämiin varhaiskasvatuspalveluihin. Siksi varhaiskasvatus tarjoaa otollisen tilaisuuden lasten ruokatottumusten ohjaamiseen ja etenkin ruokakasvatukseen. Ruokailu on hoivaa ja huolenpitoa, ja kuitenkin päivittäisenä tapahtumana ruokailuun liittyy paljon kasvatuspotentiaalia.

Ruoka on teemana mitä monipuolisin ja tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen eri sisältöalueiden integrointiin. Siinä omat taidot, elämykset ja kokemukset yhdistyvät terveyteen, ympäristö- ja luontonäkökulmaan, kuluttajuuteen, yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ja vaikkapa matematiikkaan. On siis perusteltua lähestyä ruokailua kasvatustilanteena, eikä vain perushoidollisena velvollisuutena.

Tällä hetkellä voimassa olevassa valtakunnallisessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (VASU) -asiakirjassa ei mainita ruokailua sanallakaan. Sen sijaan useimmat kunnat ovat sisällyttäneet ruokakasvatuksen jollain tapaa osaksi omia suunnitelmiaan. Osassa kunnista se mielletään perushoidoksi ja osaksi päivittäin toistuvia rutiineja, kun taas toisissa kunnissa ruokakasvatukseen on paneuduttu erityisesti. Esimerkiksi Turussa ruokakasvatus on varhaiskasvatuksessa aivan oma sisältöalueensa, yhtä tärkeä kuin esimerkiksi liikunta tai taide.

Paljon on kiinni ruoan arvostuksesta, miten aikuiset ruokailuun suhtautuvat. Kunnioitetaanko ruokailua rauhoittumis- ja oppimistilanteena vai jäävätkö ruokailun kasvatukselliset mahdollisuudet arkisen kiireen jalkoihin? Tapakasvatusta on paitsi pöytätapojen opettelu, myös tilanteeseen asennoituminen. Ruokalorut ja ruokahetken valmisteluun kuuluvat tavat ovat edelleen omiaan herättämään lasten kiinnostusta ja uteliaisuutta ruokailua kohtaan.

Ruokailuhetkien yhteydessä lapset voi saada mukaan ruokakasvatukseen esimerkiksi keskustelemalla ruoan alkuperästä tai hävikkiruoasta. Molemmat ovat asioita, jotka lapsia kiinnostavat, jos he saavat mahdollisuuden keskustella niistä. Ruokailuun liittyviä taitoja, kuten veitsen ja haarukan käyttöä, voi kannustaa harjoittelemaan pilkkomatta ruokaa valmiiksi.

Alun perin Ranskassa kehitelty Sapere-ruokakasvatusmenetelmä soveltuu myös varhaiskasvatukseen. Se on lapsilähtöinen tapa, joka tutustuttaa lapset ruoan maailmaan omien kokemusten ja tutkimisen kautta. Lasten osallisuutta ja tutkimista edesauttaa se, että kasvattaja havaitsee ja ymmärtää ruokailun osaksi kasvatusta.

On kiinnostavaa seurata, miten toisinaan kiireinen ja kaoottinenkin ruokailutilanne saadaan linjakkaasti nivoutumaan osaksi muita varhaiskasvatussuunnitelman kasvatustavoitteita ruokakasvatuksena. Käytännön tarvetta uudenlaiselle ruokakasvatukselle tuntuu olevan.

Tutkimustietoa ruokahävikistä:

Silvennoinen, Kirsi ym.: Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa. Foodspill-hankkeen loppuraportti. MTT Raportti 41, 2012.

Ruokakasvatustietoa ja -materiaaleja opettajille: Ruokatieto Yhdistys ry,

Sapere-menetelmä


Helsingin Yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Lastentarhanopettajan koulutus, Varhaiskasvatuksen pedagogiikka KL 2016

Kirjoittajat: Petteri Niemi, Juha Ojatalo, Tuuli Rosti ja Siiri Sampo