Archives For Vastuullinen kuluttaminen

Energiansäästö ei nykypäivänä kuulu asioihin, joka olisi pinnalla. Hyvä niin, koska ehkä olemme jotain oppineet vuosien valistuksen jälkeen. Kaikkihan me sammutamme valot huoneista, jotka ovat tyhjillään?

Energiansäästö kuitenkin sisältyy moneen asiaan, ihan huomaamattamme. Kun puhutaan kierrätyksestä, kestävästä kuluttamisesta, kiertotaloudesta, ruokahävikistä tai vaikka uuden opetussuunnitelman mukaisesta sanaparista ”ekososiaalinen sivistys”, on kaikissa energian säästäminen tai energiatehokkuus sisällä.

Energiaa on kaikkialla, sitä tarvitaan kaiken tekemiseen ja tuottamiseen. Se on arvokas arjen hyödyke, jota kannattaa käyttää järkevästi.

Jo 20 energiansäästövuotta kouluissa

Tokaluokkalaisten Energiansäästöviikko täyttää tänä vuonna kunniakkaat 20 vuotta. Sadat tuhannet tokaluokkalaiset ovat käyneet läpi energiayhtiöiden lahjoittamaa materiaalipakettia ja Energia-agentit ovat sammutelleet kodeissa valoja ja laitteita vanhempien jäljiltä. Tällöin lapset ovat kasvattaneet vanhempiaan!

Tehtävää kuitenkin riittää. On tärkeää, että jo lapsena opitaan ymmärtämään mitä energia on, mistä sähköä ja lämpöä tulee sekä etenkin, miten sitä käytetään järkevästi. Hei, kaikki toimii -opetusmateriaali on opettajille oiva apu energia-asioiden opetukseen, mutta perusasioiden ymmärtämiseen ei tarvita kun ihmettelevä mieli ja ympäristön tutkiminen.

Vinkkejä koulun energiapäivään

Valtakunnallisella Energiansäätöviikolla 10.-16.10. koulut voivat erityisesti kiinnittää huomiota energia-asioihin sekä kestävään kuluttamiseen. Juhlavuoden kunniaksi olemme koonneet nettivisuillemme ohjelmaa kouluille lukujärjestyksen muodossa sekä vinkkejä energisen Hei, kaikki toimii! -messupäivän rakentamiseen.

Toteutamme Energiansäästöviikolla pienen kiertueen alakouluihin yhdessä Joutsenmerkin ja paikallisten yhteistyökumppaneiden kesken. Kannattaa siis seurata meidän viikkoa joko Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa. Sieltä voi myös noukkia vinkkejä oman viikon toteuttamiseen.

Nyt koulujen kannattaa myös ilmoittautua Energiansäästöviikon viettäjäksi, sillä arvomme kaikkien koulujen kesken sähkölatauskuntopyörän materiaalipaketin. Paketin avulla oppilaat rakentavat itse kuntopyörän, jolla voi ladata kännyköitä, tabletteja tai tuottaa valoa diskopalloon.

Ja jos Energiansäästöviikko tulee liian nopeasti koulun aikatauluun, niin toki jokainen viikko voi olla Energiansäästöviikko!

Energistä syksyä toivottaa Motivan Energiasäästöviikon tiimi,

Elina, Nina, Leila sekä Erkki Wähä-Virtanen

www.facebook.com/energiansaastoviikko

Twitter: @MotivanESV

Instagra: motivanesv

Kun innostuneena löytää juuri oikean tuotteen verkkokaupasta, ei huomiota juuri muuhun riitä. Sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa, joten miksi ne lukisi, kun tässä ja nyt on kaivattu tuote. Siksi ehdot jäävät helposti lukematta. Sen sijaan joudumme päättämään erikseen siitä, miten tuotteen maksamme. Sitä valintaa ei pidä tehdä periaatteella ”ihan sama”.

Silloin kun tarjolla on erilaisia maksutapoja, käy helposti niin, että valitsee tutuimman asiaa ajattelematta. Se voi olla Visa Electron, maksukortin debit-puoli tai luottokortti. Kuluttajalle ennakkomaksu on kuitenkin aina riski, ellei ole olemassa maksuja turvaavaa järjestelmää. Jos maksaa ennen kuin tuotteet ovat saapuneet, rahoja ei saa takaisin, jos tuotteen toimitus ei onnistu tai jos yritys menee vaikkapa konkurssiin, kuten Anttilan tapauksessa.

Luottokortilla maksettaessa myös luotonantaja on lakisääteisesti vastuussa. Siksi luottokorttia suositellaan käytettäväksi verkkokaupassa – ja ilman luotonantajan vastuuta verkkokauppa ei olisi edistynytkään yhtä nopeasti.

Sen sijaan maksukortin debit-puolella maksaminen ennen tuotteen saamista on periaatteessa sama kuin rahojen lähettäminen postilokeroon. Joskus pankit voivat vastata niistäkin maksuista, mutta sitä ei laki edellytä.

Entä sitten, kun ei ole luottokorttia vaan Visa Electron? Kotimaisessa verkkokaupassa vaihtoehtoja on yleensä enemmän kuin kansainvälisessä. Meillä on edelleen normaalia, että tuotteen saa maksaa myös laskulla. Sitä kannattaisi käyttää. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi Ellos toteaa maksuvaihtoehtoja esitellessään ”Suosittelemme laskua tai tiliä, jos haluat tutustua tuotteisiin kotona ennen kuin maksat”.

Kansainvälisesti verkko- ja huutokauppoihin on myyjillä käytössä esimerkiksi PayPal -maksuvälitysjärjestelmä, jossa rahat eivät liiku myyjälle, ennen kuin ostaja on saanut tilaamansa tuotteen. Nyt kun rahoituspalvelut uudistuvat kovaa vauhtia ja puhutaan Fintechistä, kummankin osapuolen edut huomioon ottavia välityspalveluja tulee lisää. Kuluttajalle valinta voi olla vaikeaa, kun maksutapoihin saattaa liittyä myös erillismaksuja.

Minkä tahansa maksutavan valitsee, kaksi perusasiaa on syytä tarkistaa: maksutapahtuman pitää olla turvattu ja sen lisäksi kannattaa varmistaa, että rahansa saa takaisin, jos myyjä ei toimi sovitulla tavalla.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Työpiste 5.

Ruokahävikki on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Suomessa heitetään henkilöä kohden 20-26 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013).ruokahävikkivaaka

Ruokahävikillä on niin taloudellisia kuin ympäristölle haitallisia vaikutuksia.

Kuluttajapäivillä työpisteellä keskusteltiin ruokahävikistä sekä lähestyttiin aihetta eri opetusmenetelmien kautta. Esimerkkejä ruokahävikin ajankohtaisuudesta tuotiin opiskelijan arjesta.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on opiskelijaravintolan astioidenpalautuspisteessä oleva biojäteastiaan asennettu vaaka.  Se osoittaa jokaiselle ruokailijalle tämän pois heittämän biojätemäärän.

aineistoa pöydällä

 

Ruokatieto  oli yhteistyökumppanina varteenotettava, sen verkkosivuilla on laajasti tietoa ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Vastuullisen kuluttajuuden merkitys on kasvanut yhteiskunnassa. Ruokatieto on ottanut huomioon myös kestävän kehityksen ulottuvuudet ruokakasvatuksessa.

Työpisteen tavoitteena oli laajentaa kävijän ymmärrystä ruokahävikin taloudellisista ja ekologisista vaikutuksista. Apuna käytettiin ryhmän luovuutta ja innovatiivisia tehtäviä. Halusimme herättää ajatuksia siitä, että ruokahävikki on myös rahan tuhlaamista.

Ruokahävikki aiheisessa Kahoot -tietovisassa tuli ilmi ruokahävikin taloudelliset ja ympäristölle haitalliset vaikutukset. Tietovisassa heräteltiin kiinnostusta ruokahävikistä taloudellisessa ja ekologisessa mielessä.

Ruokahävikki -dominopelissä osallistujat pääsivät työskentelemään taululla. Dominopalan kumpaankin päähän oli kirjattu ruoka-aine. Uusi dominopala voitiin asettaa edellisten jatkoksi, kun saatiin syntymään jokin ruokalaji tai ruoka, jossa näitä kahta elintarviketta käytetään.

smart2Kuluttajapäivän työpiste sujui oikein mallikkaasti ja pysyimme hyvin aikataulussa. Saimme kiitosta, että olimme perehtyneet aiheeseen huolellisesti. Kahoot- tietovisa ja Ruokahävikki -dominopeli osoittautuivat kiinnostaviksi pedagogisiksi toteutuksiksi.

Silja Hakala, Liisa Lavonen, Anna Paatero

Työpiste 4.

”Se tekisi sitten 3000 litraa vettä ja 300 m3 hiilidioksidia”. Kaupan kassa ilmoittaa ostamasi tuotteen hinnan, muttei sen ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi silakan tai itse ongitun kalan valitseminen proteiininlähteeksi on paljon ympäristöystävällisempää kuin vaikka naudan syöminen, vaikkei sitä kauppakuitissa luekaan.”

Kuluttajapäivän HSY:n työpisteellä pysähdyimme pohtimaan ruoan ympäristövaikutuksia ja kestävää elämäntapaa, mitä edellä mainitut esimerkitkin ilmentävät. Tämän lisäksi pohdimme, miten HSY:n palveluja voi hyödyntää kotitalousopetuksessa. HSY eli Helsingin seudun ympäristöpalvelut tarjoaa kasvattajille monenlaisia työkaluja ja apuvälineitä ympäristöasioiden ja kestävän elämäntavan opetukseen kaikilla luokka-asteilla. Heiltä voi tilata esittelijän koululle tai käyttää heidän tuottamiaan oppimateriaaleja, kuten pelejä ja tietopaketteja. Lisätietoa oppimateriaalista yläkouluille löytyy HSY:n opettajalle sivuilta.

HSYTyöpisteellämme painopiste oli rahan kulutuksen sijaan enemmän luonnonvarojen kulutuksessa, mikä on myös tärkeää kuluttajakasvatuksessa. HSY:ltä paikan päällä asiasta oli kertomassa asiantuntija Elsa Rintala. Hän työskentelee Kierrätyskeskuksella, mutta HSY tarjosi tämän työpisteen. Työpisteellämme simuloitiin mahdollista oppituntia kotitalousopetuksessa ja salin ulkopuolella kävijöiden oli mahdollista tutustua Kierrätyskeskuksen tuottamaan materiaaliin.

Työpisteen vierailijat olivat erityisen innostuneita SimShop-pelisovelluksesta, jolla pystyy laskemaan ruoan veden- ja hiilidioksidinkulutusta. Lisäksi keskustelua syntyi esimerkiksi siitä, kannattaako kotitalouksien oikeasti kierrättää ja minne ruokajätteet päätyvät.

Noora Pitkänen ja Justiina Kyyrä

”…kestävän kulutuksen käytännöt, kestävän kulutuksen valinnat, kriittinen ja vastuullinen kulutus, kuluttaja- ja talouskasvatus, kuluttajan valinnat, kuluttajana toimiminen, kuluttajataito, kuluttajuus, kulutus- ja tuotantotavat, kulutustottumus, rahan käyttö ja kulutusvalinnat, taloudellinen toimija, talouden hallinta ja kuluttaminen, valintoja ja sopimuksia tekevä kuluttaja, vastuullinen kuluttaja..”

Yllä olevat ilmaisut ovat opetussuunnitelman sanoja ja käsitteitä, jotka liittyvät kuluttamiseen, ihmisen rooliin tai toimintaan kuluttajana.Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 avainsanat kuluttajakasvatukseen ovat kestävä kulutus, vastuullinen kulutus ja kuluttaja- ja taloustaidot.

Kestävä kehitys on yhteiskunnallista muutosta, jossa turvataan nykyisille ja tuleville sukupolville hyvän elämisen mahdollisuudet. Ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Kestävällä kehityksellä on kolme ulottuvuutta: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.

Kestävä kulutus on yksilön tai yhteisön elämäntapaan ja hankintapäätöksiin liittyviä valintoja, joilla pyritään vähentämään kulutuksen kielteisiä vaikutuksia ympäristölle, ihmiselle ja taloudelle.

Kestävässä taloudenpidossa arvioidaan omien valintojen vaikutuksia omaan talouteen, yhteisön talouteen ja kansantalouteen. Arvioinnin taustalla on myös tietoisuus oikeuksista ja vastuista kuluttajana. Tämä edellyttää suunnittelu-, organisointi- ja työskentelytaitoja sekä voimavarojen hallintaa ja pyrkimystä toimia talouden kantokyvyn mukaan.

Kestävyyteen pyrkivä kuluttaja haluaa olla tietoinen omien päätöstensä ja toimintansa vaikutuksista yhteisössään, paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. Kestävässä toiminnassa pyritään minimoimaan kulutuksen sosiaalisia kielteisiä vaikutuksia ja samalla edesautetaan kulttuurien säilymistä sekä elämää ylläpitävien arvojen välittymistä.

Kuluttajan vastuullisuus tarkoittaa toimintaa, jolla yksilö liittää yhteiskunnalliset ja ympäristöasiat arjen valintoihinsa, sopimuksiinsa, taloudelliseen toimintaansa ja kanssakäymiseensä. Yhdessä vertaisryhmiensä, lähiyhteisönsä ja kaupallisten toimijoiden kanssa yksilö toimii tietoisesti ja arvojensa pohjalta.

Kuluttaja- ja taloustaidot ovat tajua kuluttajan oikeuksista ja vastuista, lainsäädännöstä, yksilön ja kodin taloudesta, kaupallisesta mediasta ja arjen hallinnasta. Kuluttajakasvatus on pedagoginen ote, jolla vahvistetaan arkielämän taitoja ja sen kestäviä rutiineja.

Artikkelin kirjoittivat yhteistyössä Ylitarkastaja Taina Mäntylä (Kilpailu- ja kuluttajavirasto) ja Opetusneuvos Marjaana Manninen (Opetushallitus).

Täällä on pohdittu kuluttamisen käsitettä ja ihmeteltykin, kuka ylipäätään haluaa olla kuluttaja. Se on kieltämättä hankalan yleinen termi, josta on vaikea saada kiinni – paljon konkreettisempaa on puhua esimerkiksi asunnon ostajista, kännykän käyttäjistä tai auton viemisestä huoltoon. Näissä kaikissa tilanteissa nimittäin toimimme kuluttajan roolissa, jolloin myös kuluttajansuojalakia voidaan tarvittaessa soveltaa.

Tätä pohtiessani olen tullut piirtäneeksi oheisen kuvan. Siihen on kuvattu ne roolit ja areenat, joista arkipäivän järjestäytynyt yhteiskuntamme karkeasti jaoteltuna koostuu. Alareunasta löytyy kotitalous, jossa asumme ja josta käsin lähdemme päivän mittaan pistäytymään eri areenoilla:

Areenat, joilla toimimme eri rooleissa_iso

  1. Kun lähdemme käymään kaupassa, menemme toimimaan kaupallisilla markkinoilla. Siellä myydään ja ostetaan tavaroita ja palveluita, toimitaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan rooleissa ja operoidaan hinnoilla. Toiminta perustuu taloudelliseen päätöksentekoon ja kuluttaja on kaupanteon sopimuskumppani. Markkinointia, sopimuskäytäntöjä ja virhetilanteita hoidetaan kuluttajansuolain mukaan.
  2. Julkisten palveluiden markkinoilla tuotetaan ja käytetään yhteisiä palveluja (esim. tiet, koulut, sairaalat). Täällä toimitaan kansalaisen roolissa ja palvelujen tuotannosta vastaavat kunnat ja valtio. Vaihdon välineenä on niin ikään joko suoraan tai välillisesti raha. Toiminta perustuu verovarojen käyttöön ja demokraattiseen päätöksentekoon.
  3. Työmarkkinoilla tarjotaan työpaikkoja ja ollaan töissä. Roolit ovat työntekijän – työnantajan rooleja. Vaihdon välineenä on raha, joka maksetaan palkkana työsuoritusta vastaan. Oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaan.
  4. Vapaaehtoistoiminnan markkinoita käytämme esimerkiksi viedessämme lapsemme jääpalloharjoituksiin, joihin osallistumisen edellytyksenä on jäsenyys jossain urheiluseurassa. Toimintaa ohjaavat järjestön omat säännöt, joiden laatimista ohjaa yhdistyslainsäädäntö
  5. Keskeltä löytyvät uudet, kasvavat jakamis- ja vertaistalouden markkinat, jotka toimintatavoiltaan tulevat muiden areenoiden tontille. Siellä ihmiset myyvät ja ostavat suoraan toisiltaan, jolloin mm. kuluttajansuojajärjestelmät eivät toimi. Jakamista voi myös koordinoida jokin (netti)välityspalvelu, jota voi ylläpitää jokin yhteisö, yksityishenkilö tai myös yritys. Palveluja kutsutaan usein alustoiksi, minkä vuoksi jakamistaloutta usein kutsutaan myös alustataloudeksi. Jakamistaloudessa toimijoilla voi olla monenlaisia rooleja ja kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan raja hämärtyy.

Pääsääntöisesti eri markkinat toimivat kukin oman erilaisen viitekehyksensä ja lainsäädäntönsä mukaan, joskin kaupallisten markkinoiden toimintatapoja on jossain määrin alettu lainata tai odottaa myös esim. julkisilla ja vapaaehtoistoiminnan areenoilla. Jääpalloseuralta saatetaan odottaa samanlaista vastinetta rahalle ja mahdollisuutta reklamoida huonosta palvelusta kuin olemme tottuneet vaatimaan kuntosaliyrittäjältä, vaikka seurassa valmentamista hoidettaisiin vapaaehtoisena harrastuksena toisten vanhempien voimin.

Markkinat ovat myös sekoittumassa monin eri tavoin, minkä vuoksi on tärkeää oppia tunnistamaan, missä roolissa ja millaisella areenalla milloinkin on, koska sillä on kotitaloudelle (itsellemme) taloudellista ja muutakin merkitystä.

Kirjoittaja Maija Puomila on Kilpailu- ja kuluttajavirastossa Verkostot-yksikön johtaja.

Kuulin tokaisun, että ”eiväthän lapset tarvitse kuluttajakasvatusta, nehän vasta osaavatkin kuluttaa”. Lause jäi soimaan takaraivoon. Tulkitsin sen niin, että tokaisija ajatteli kuluttajakasvatuksen edistävän lasten kuluttamista.

Onko kuluttajakasvatuksen termissä virhe? Eri kasvatuksen aloja on monia, liikuntakasvatus edistää liikkumista, terveyskasvatus edistää terveyttä, rauhankasvatus edistää rauhaa, globaalikasvatus kansainvälisyyttä jne. Tuolla logiikalla kuluttajakasvatus voisi tietysti sanana tarkoittaa kuluttamisen edistämistä. Englanninkielinen käsite on ”consumer education”

Kuluttaminen on tuotteiden, palveluiden ja kokemusten hankintaa ja käyttöä. Kuluttaminen on sekä talouselämän että sosiaalisen elämän keskeisimpiä ilmiöitä. Vain harva nyky-yhteiskunnassa elävä ihminen voi väittää olevansa kaupallisen elämäntavan ulkopuolella. Jokainen meistä on olemassa kuluttajana, kuluttajuutemme määrittyy kulutusvalintojemme kautta.

Kuluttajakasvatuksessa kehitetään tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia ihmisen eri rooleihin, joissa kulutamme. Kuluttajataitojen opetus on eri ikäkausina erilaista, sen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan maailmaa, ymmärtää itseään, ympäristöään ja yhteiskuntaa.

Ikäkausittaisia ideoita opetukseen esitellään KKV:n opettajalle osiossa.

 

Tuotanto ja kuluttaminen kytkeytyvät toisiinsa. Sellaista ei kannata valmistaa, mitä ei tarvita. Hyllyihin jäävät tuotteet ovat tappio kaikille. Jokainen kulutusvalinta on pyyntö: ”Vähän lisää tätä, kiitos!” Ja jokainen hyllyyn jäävä tuote viestii siitä, että vähän vähemmän näitä, kiitos.

Tutkimme kulutuskäyttäytymisen muutosta koko Suomen väestöön yleistettävissä olevalla aineistolla. Laadullinen tutkimusaineistomme koostui 45 haastattelusta ja määrällinen 1023 kyselylomakevastauksesta.

Kuluttaminen polarisoituu. Kuluttaja on tyytyväinen joko edullisiin löytöihin tai vastuullisiin valintoihin. Keskihintaiselle tuotteelle, jolta puuttuu vastuullisuuden lupaus, on todennäköisesti tulevaisuudessa yhä vähemmän kysyntää.

Tuotteilla ei ole oikeita hintoja. Esimerkiksi roskaruoan kustannuksia maksetaan terveyssektorilla. Epätaloudellisen talouden torjuminen lisää painetta poliittiselle ohjaukselle. Tuotteiden tuottamisesta ja kuluttamisesta johtuvat ulkoisvaikutukset sisällytetään tulevaisuudessa tuotteiden hintoihin nykyistä kattavammin esimerkiksi vero-ohjauksen avulla.

Halvan hinnan merkitys kulutusvalinnassa kyseenalaistuu yhä useammin. ”Olen viime aikoina alkanut huolestua kuluttamisen eettisyydestä” toteaa yksi haastattelemistamme suomalaisista. Arvojen mukaisuutta osoittaa se, että suurituloiset voivat olla joko itsekeskeisiä tai vastuullisia kuluttajia.

Menestyvimmät tuotteet ja palvelut vetoavat useaan arvonäkökulmaan yhtä aikaa. Oman edun ja yhteisen hyvän yhdistämispyrkimykset jo tuotesuunnittelussa lisäävät tuotteen tai palvelun vetovoimaisuutta.

Parhaimmillaan vastuullisuus on sitä, että kaikki voittavat. Tuotteessa tai palvelussa yhdistyvät hyödyt käyttäjälle, yrityksen omistajille ja sen työntekijöille, yhteiskunnalle sekä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle maapallolla, jonka luonnonvarat ja päästöjen sitomiskyky ovat rajalliset. Muodostuu vahvaa ja jaettua arvoa, joka on vastaansanomattoman vakuuttavaa.

Tutustu tutkimukseemme tarkemmin: Salonen, A., Danielsson, J. Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P., Soininen, H. & Toivola, T. (2015). Seuraamustietoinen kuluttaminen arvoteoreettisessa tarkastelussa. Kulutustutkimus.Nyt 9(1), 3-29.

Dosentti Arto O. Salonen on kestävän hyvinvoinnin ja oppimisen asiantuntija. Hänen tutkimusalueenaan on ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten intressien yhteensovittaminen erilaisissa alueellisissa ja ajallisissa konteksteissa. Salosen oma blogi löytyy osoitteesta www.artosalonen.com

Tämän päivän ostokset ovat huomispäivän jätettä. Ennusteiden mukaan jätteen määrä kaksinkertaistuu Pohjoismaissa vuoteen 2030 mennessä, elleivät kulutus- ja tuotantotavat muutu. Suomalaiset ovat hyviä lajittelemaan ja kierrättämään, mutta se ei yksin riitä. Jätemäärien pienentäminen vaatii jätteen synnyn ehkäisyä.

OPETTAJAN OHJE JA OPPILAAN VIHKO
Pohjoismaiden ministerineuvosto katsoo, että jätteen synnyn ehkäisyyn ja kestävään kulutukseen tulisi kohdistaa lisähuomiota myös kouluopetuksessa. Tämän vuoksi ministerineuvosto on teettänyt aiheesta aineistoa sekä opettajille että oppilaille, Opettajan ohjeen ja Oppilaan vihkon, useilla pohjoismaisilla kielillä.

Opetusmateriaali sisältää neljä teemaa: jätteen synnyn ehkäisy, vaatteet, ruoka ja elektroniikka. Teemat on kuvailtu sekä opetuksen sisältöä käsittelevässä opettajan ohjeessa että oppilaan vihkossa. Aineistoa voi käyttää opetuksessa ala-asteen ylimmillä luokilla ja yläasteella esimerkiksi luonnontieteiden ja teknisten aineiden opetuksessa. Yksittäisiä tehtäviä käsitellään tavallisesti 1–2 oppitunnilla. Lisäksi oppitunteihin voi sisältyä käyntejä eri kohteissa.

Aineisto avartaa näkökulmaa siitä, että jäte ei ole pelkästään paikallinen ympäristöongelma vaan kulutuksellamme on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia. Eri puolilla maailmaa valmistetaan suuria tavaramääriä, joiden tuotannosta aiheutuu jäte- ja ympäristöongelmia. Se, että oppilas ymmärtää kulutuksen ja jätteen välisen yhteyden sekä jätteen ennaltaehkäisyn tärkeyden, saattaa syventää hänen käsityksiään ja asenteitaan jätteiden synnyn ehkäisystä. Lisäksi jäte- ja raaka-ainekysymykset ovat mielenkiintoinen ja konkreettinen aihe, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia työskennellä esimerkiksi tekniikan, maantieteen ja yhteiskunta-alan uusien käsitteiden ja uuden tiedon parissa.

Tärkeintä on oppia jätteiden synnyn ehkäisyä: kuinka ennaltaehkäistä jätteiden syntymistä ja tarpeettomien tuotteiden valmistusta ja käyttöä sekä kuinka hyödyntää raaka-aineita mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on kehittää raaka-aineita tehokkaasti käyttävä yhteiskunta, jossa ymmärretään myös jätteen synnyn ehkäisyä koskevien toimien mahdollisuudet ja tärkeys.
Aineistot ovat ladattavissa täältä (PDF-muodossa). Mikäli joudut käyttämään aineistoa tulostettuna, pyri käyttämään samoja tulosteita useamman kerran.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on tuottanut videon, joka liittyy kuluttajan oikeuksiin kun kuluttaja havaitsee tavarassa tai palvelussa vian tai puutteen. Animaatio sopii hyvin kuluttajataitojen opetukseen monen eri oppiaineen yhteydessä. Oman arjen ja talouden hallinnan kannalta nuorten on hyvä osata valituksen tekemisen periaatteet.

Videon yhteydessä voi käyttää seuraavaa oppimistehtävää:
Mistä ja miten valitetaan?

Hyödynnä opetuksessasi myös aiemmin julkaistuja videoita

KKV:n on myös julkaisut animaation, jossa kuvataan miten maksamattomat laskut ja velat voivat johtaa maksuhäiriömerkintään ja miten maksuhäiriömerkinnältä voi välttyä.

Tämän vuoden tammikuussa julkaistuilla videoilla käsiteltiin kuluttajan oikeuksia ja vastuita sekä sopimuksia. Videoilla nuoret itse kertovat omasta arjestaan otettujen esimerkkien avulla ostosten ja sopimusten tekemisestä.

Videoihin sisältyy oppimistehtävä:
Asiakkaana verkkokaupassa