Kuka kasvattaa ketä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) kuluttajakasvatukseen ja -osaamiseen liittyvä blogi.  Blogin aiheet juontavat juurensa arkielämän kuluttajaongelmista ja haasteista. Blogissa kirjoittaa vieraskynällä myös KKV:n ulkopuolisia asiantuntijoita.

Kulunut vuosi on mennyt digitaalisuutta ja sen vaikutuksia kuluttajan arjenhallintaan pohtiessa. Nyt on aika laittaa tonttulakki päähän ja miettiä jouluisia kuluttajuuden muutoksia. Revitellä samaan tapaan kuin lapsuudessa aineita kirjoittaessani, vaikkapa otsikolla ”Joulu vuonna 2000”.

Jouluna 2030 yhteisöni valmistautuu joulun viettoon. Kasvatusvastuulliset yhteisön aikuiset ovat jo elokuussa kytkeneet lasten tabletteihin päälle joulupukin julkaiseman applikaation. Se on sovellus, joka seuraa lasten selailukäyttäytymistä ja antaa tärkeää tietoa lasten toiveista. Ohjelmassa on myös tonttuominaisuus, jolla voi seurata kiltteyden astetta. Jouluaattona lahjojen lisäksi laitteelta voi ladata joulupukin henkilökohtaisen valmennusohjelman edullisesti. Se on yhteensopiva varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilökohtaisen opetussuunnitelman kanssa.

Yksi yhteisön aikuishenkilöistä on tänä vuonna hankkinut perheelle uusimman Onko energiatehokkuus-ympäristöystävällisyys -järjestelmän, jonka käyttöönotto edellyttää myös konmari 5.0 ohjelman. Sen jälkeen ei mikään yhteisön käyttämistä esineistä ole henkilökohtaisia – koruja lukuunottamatta, vain tavarat ja tilat ovat ympäristön yhteistä.

Tänä vuonna yhteisö, joka asuu kolmella eri mantereella kokoontuu yhteisissä saunatiloissa, illan yhteys luodaan 13G verkossa. Kinkku 4.0 oli kasvamassa yhteistilan seinässä jo toukokuusta alkaen. Se kasvoi vähän heikosti kasvatusjärjestelmässä ilmenneen vian vuoksi, joka pysäytti proteiinin kasvun lähes kahdeksi viikoksi. Yhteisön vanhin keksi kuitenkin laittaa viherlaitteen päälle ja nyt pöytään saadaan uuden kauden levää, joten ruoasta ei ole pulaa.

Silti joulu jännittää: onkohan kaikki palvelusopimukset kunnossa, onko kaikki sopimusehdot nyt luettu ja hyväksytty. Joulustressiä riittää tänäkin vuonna.

Euroopan kuluttajakeskus julkaisee jälleen some-joulukalenterin

Euroopan kuluttajakeskus julkaisee jo kolmannen kerran some-joulukalenterin, jonka luukkuja avataan 1.-24.12. Facebookissa ja Twitterissä. Luukkujen takaa paljastuu käytännöllisiä vinkkejä matkustamisesta ja verkko-ostamisesta. Tänä vuonna kalenteri on tehty yhteistyössä Euroopan kuluttajakeskuksen Ruotsin, Tanskan ja Norjan toimipisteiden kanssa.

Seuraa:

Euroopan kuluttajakeskus Facebookiisa: https://www.facebook.com/Euroopankuluttajakeskus

Euroopan kuluttajakeskus Twitterissä: @eccfinland

Tietotekniikka, ruutu-aika ja lasten taidot puhuttavat aina. HS 22.11 2017 kirjoittaa aiheesta otsikolla ”Antakaa lasten käyttää kännyköitä niin paljon kuin he haluavat ja lopettakaa diginatiiveista puhuminen, sanoo 77-vuotias viestintä­teknologian ja tulevaisuuden tutkija”

Älylaitteiden ja tietotekniikan käyttäminen kuuluvat arkeemme. Viestintä­teknologian ja tulevaisuuden tutkija Marja-Liisa Viherä on artikkelin mukaan jo viime vuosituhannella ollut huolestunut siitä, että osa ihmisistä syrjäytyy, koska heillä ei ole riittäviä tietoyhteiskunnan vaatimia viestintävalmiuksia.

Kuluttajakasvatuksen näkökulmasta hän on oikeassa. Kun esimerkiksi ruutu-ajan määrästä keskustellaan ja asetetaan tuntimääriä, olisi tarpeen pohtia määrän sijaan sitä, mitä verkossa olemisesta opetamme ja mitä verkkokäyttäytymisen ja kuluttamisen malleja lapsille annamme. Lapset tarvitsevat valmiuksia digimaailmassa toimimiseen, koska ei ole olemassa diginatiiveja, jotka oppisivat kaiken itsestään.

Lapset tarvitsevat ohjausta ja mallia hyvistä digikäytänteistä. Laitteiden arviontikin on mahdotonta ilman aikuisten tukea.

Älä jätä lasta yksin digilaitteiden pariin
HS 22.11. 2017 julkaisi myös artikkelin ”Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset” Sen sijaan, että pelkästään asetamme kasvatuksen nimissä rajoituksia lapsen laitteiden käyttöön, on tarpeen pohtia asiaa syvällisemmin.

Vaikka digitaalisuus muuttaa toimintaympäristöä, lapsi tarvitsee edelleen aikuisen läsnäoloa, sillä digilaitteiden käyttö lapsenvahtina ei ole kasvatusta. Digikasvattaminen ei poikkea menneen ajan kasvattamisesta; ennen vanhemmat lukivat satuja ja  pelasivat lasten kanssa, nyt digitaalinen laite on väline siinä missä pelilauta tai kirjakin. Lapsen kanssa voi hyvin tutustua uusiin viihteen muotoihin, kokea yhdessä pelin tai videon tunnelma, pohtia median sisältöä ja tuumailla, miksi sisältö on tehty, kuka sen on tehnyt ja mitä siinä halutaan kertoa.

Maksullisten pelien hintoja olisi hyvä arvioida tarkemmin: montako tuttua asiaa digitaalisen palvelun käyttömaksulla voisi saada, millä pelissä maksetaan – rahalla, tiedolla vai ajalla. Pohditaan myös omaa ajan ja rahan käyttöä sekä tietosuojaa.

Yhdessä tehden ja mallia seuraamalla lapsi oppii suojaamaan yksityisyyttään ja tietojaan. Yhteinen matka digimaailmassa on parhaimmillaan yhtä opettava ja mukava kokemus kuin luontoretki. Opitaan hahmottamaan maailmaa ja vältetään jyrkänteitä valitsemalla ikäkaudelle sopivia reittejä.

Jos lapsi jätetään kulkemaan yksin digilaitteineen, voi oppiminen jäädä suppeaksi ja pelkästään tekniseksi. Lapsi tarvitsee kokemusta oikeasta ja väärästä turvallisen aikuisen kanssa. Matkaoppaana voi olla eri ikäisiä ja eri asioista kiinnostuneita aikuisia. Lapselle jo sellainenkin kokemus, että vanhempi väki ei osaa käyttää laitteita, on opettava ja maailmankuvaa laajentava.

Digihuumassa on hyvä muistaa, että lapsuuttaa eletään monenlaisessa maailmassa. Omistaminen tai ei-omistaminen määrittää taitojen syntymistä, mutta tottumukset syntyvät, kun laitteita käytetään kotona.

Älykeppi vahtii vaaria, vauvan ruokinta-aika ja ruoan koostumus tarkastetaan puhelimen näytöltä, vessapaperin loppuessa painetaan napista ja odotetaan tilauksen saapumista. (https://www.ces.tech/; Wu, Y. & Pillan, M., 2017). Onko älykodissa asuminen tällaista? Jos älykoti kehittyy samaan tahtiin kuin puhelin, asukas kysyy pian: voiko täällä vielä asuakin?

Älylaite kerää ja välittää päivittäistä tietoa sensorien, tunnistimien ja muistin avulla. Käyttäjät voivat puolestaan etäohjata toisiinsa yhdistyviä laitteita. Älylaitteilla pyritään muuttamaan toimintoja hyväksyttävään ja haluttuun suuntaan. Laitteet joko kohentavat tai parantavat käytettävyyttä tai niiden avulla luodaan kokonaan uusia toimintoja sekä tarpeita. Liikkuva elämäntapa hyödyntää monia mobiilisovelluksia. Älykkäissä ratkaisuissa käyttäjä, tuote, toiminta, tietty tilanne ja fyysinen ympäristö niveltyvät yhteen.

Sanakirjamääritelmä kuvaa ”älyä” kykynä selvittää ajattelun avulla asioiden olennaiset piirteet ja yhteydet, käsitys-, oivallus-, ajattelukyky, älykkyys, ymmärrys, intelligenssi, järki. ”Viisaus” puolestaan määritellään järkevyytenä, ymmärtämyksenä, syvällisenä tietämyksenä esim. vanhuuden viisaus, elämänviisaus, valtioviisaus, jälkiviisaus tai oppina, tietona, tietämyksenä esim. kirja-, tietoviisaus. Älykodissa asukkaat tarvitsevat varmasti sekä älyä että viisautta.

Älykodin asukas vuorovaikutuksessa kodin rakennetun ympäristön kanssa

Antropologi Mary Douglas (2000) on kuvannut, että elämään tulevat uudet asiat pyritään sijoittamaan osaksi tuttua järjestystä ja sijoittamaan se ennalta tunnetun järjestelmän osaksi. Mediateknologiaa tutkiessaan Peteri (2006) näki muuutoksia kodin merkityksessä ja pohti onko nätävissä koti markkinapaikkana vai onko ulottuvillamme kodin renessanssi. Ihmiset muokkaavat esineitä, latteita osaksi kodin arkea, mutta samalla esineet muokkaavat arkeamme ja toimintojamme. Uusinta teknologiaa otetaan käyttöön riisumalla niistä oman käytön kannalta turhia ominaisuuksia ja tekemällä niistä näin oman oloisia. Mutta mitä tarkoittaa oman älykodin kustomointi?

Millainen oppimisympäristö älykoti on?

Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa on seitsemän laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta, ne ovat taitoja, jotka täsmennetään vuosiluokkakokonaisuuksittain (kuvion lähde OPH verkkosivut):

Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1)
Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)
Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)
Monilukutaito (L4)
Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5)
Työelämätaidot ja yrittäjyys (L6)
Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7)

Nämä tavoitteet siis nousevat esiin kunkin oppiaineen tavoitteissa oppiainelähtöisesti. Oppiminen ei suinkaan pysähdy koulun seinien sisälle vaan ulottuu kokonaisvaltaisesti oppijan elämään. Älykoti onkin oiva oppimisympäristö. Se antaa mahdollisuuksia teknologialukutaidon, hyvinvoointiteknologian, viestintäteknologian oppimiseen. Se haastaa niin uteliaisuutta ja kriittistä ajattelua kuin kannustaa kestäviin valintoihin ja yrittäjyyden uusiin mahdollisuuksiin. Älykoti antaa mahdollisuuksia uuden oppimiseen, mutta vaatii asukkaltaan myös uutta osaamista.

Tämän vuosituhannen osaamistavoitteissa (Binkley et al. 2012) korostetaan ajatelun tapaa, jossa luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu sekä oppimaan oppiminen ja metakognitiiviset taidot korostuvat. Työskentelytavassa kommunikointi ja yhteistyö ovat keskeisiä. Työn tekoon tarvittavien välineiden hallinnassa informaation lukutaito ja tietotekniikan käyttötaidot korostuvat. Elämme osana maailmaa, jolloin globaali ja paikallinen kansalaisuus limittyvät.

Kuluttajalle ja älykodin asukkaalle toivon: viisautta, kriittisyyttä ja loputonta uteliaisuutta uuden oppimisessa. Älyteknologiset sovellukset toivotan tervetulleeksi inhimillisyyden lisänä.

Lähteet

Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M., Miller-Ricci, M. & Rumble, M. (2012). Defining twenty-first century skills. In P. Griffin, B. McGraw & E. Care (Eds) Assessment and teaching of 21st century skills (pp. 17–66). New York: Springer.

Douglas, M. 2000. Puhtaus ja vaara. Tampere. Vastapaino

Peteri, V. 2006. Mediaksi kotiin. Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampereen yliopisto

Wu, Y. & Pillan, M. (2017). From respect to change user behaviour. Research on how to design a next generation of smart home objects from User Experience and Interaction Design, The Design Journal, 20, pp. 3884−S3898, DOI: 10.1080/14606925.2017.1352891

Opetussuunnitelman perusteet 2014

https://www.ces.tech/

Kirjoittaja Hille Janhonen-Abruquah, FT on kotitaloustieteen yliopistonlehtori ja vastaa kuluttajakasvatuksen opetuksesta kotitalosuopettajan suuntautumisopinnoissa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Työpaja 3: Asuminen, puhtaus, kierrättäminen, jakaminen ja liikkuminen

Älykotitapahtuman työpajassa keskityttiin älyteknologiaan, teemoina arjen helpottaminen ja liikkuminen paikasta toiseen. Aiheeseen orientoiduttiin erään teknologiaan ja tulevaisuuteen painottuvan videon avulla. Videon päähenkilöllä Frankilla on käytössään yksi laite (puhelin), jonka avulla hän ohjasi erilaisia arjen toimintojaan. Laitteen avulla päivä sujui ongelmitta. Video herätti meissä ajatuksia ja kysymyksiä: Onko arki todella niin sujuvaa teknologian avulla? Onko tällainen elämä laitteiden kanssa tulevaisuutta? Mihin kaikkeen älytekniikkaa tarvitaan? Millaisia kääntöpuolia älytekniikalla on?

Pajassa oltiin skeptisiä liialle älytekniikalle. Videolla Frank pyöräili kuunnellen laitteen ohjeita reagoimatta muuhun ympäristöön. Tuleeko elämästä pelkkää suorittamista älylaitteiden varassa? Jäävätkö ympäristö, sää, luonto ja ihmiset huomiotta? Onko ihminen läsnä vain laitteensa kanssa? Tekevätkö laitteet ihmisestä entistä teknologiariippuvaisemman?

Frankin sujuva arki edellyttää, että kaikilla elinpiiriin kuuluvilla henkilöillä on samat sovellukset. Videossa Frankin työkavereilla oli sama sovellus, jolla he näkivät, keitä työpaikalle on kirjautuneena. Onko tällainen mahdollista oikeassa elämässä? Tällä hetkellä ihmisillä on erilaisia laitteita ja ohjelmistoja, jotka eivät välttämättä kommunikoi keskenään. Johtaako älytekniikka siihen, että kaikilla on oltava saman merkin laitteet?

Pajassa esitettiin tulevia nousevia trendejä, kuten esimerkiksi ‘’helpfull home’’. Tämä termi käsittää arjen hallinnan helpottamisen elektroniikan ja älyn avulla kodeissa. Pohdimme aihetta perheen ja arjen näkökulmasta. Jos tulevaisuudessa kaikki kodin toiminnot, kuten valojen sammutus, pesukoneen käynnistäminen ja oven lukitseminen, tapahtuvat yhdellä laitteella, tällöin kaikilla perheenjäsenillä tulisi olla toimintoja hallitseva laite. Se olisi varmasti hyödyllinen ja arkea helpottava.

Toisaalta toimiiko tällainen lapsiperheessä? Voiko koulutaivaltaan aloittava lapsi huolehtia kodin toiminnoista? Kenellä on ’’päävastuu’’ kodin laitteiden hallinnasta?

Optimaalisin tilanne älykodissa olisi sellainen, että koti tuntisi asukkaansa ja kaikki toiminnot olisi säädetty asukkaille sopiviksi. Se helpottaisi arkea ja esimerkiksi väsyneenä kotiin tulevan ei tarvitsisi ‘’tappella’’ eri laitteiden kanssa.  Mutta entä sitten, jos laitteet kaatuvat? Mitä silloin teemme? Jos kotiovikin toimii sovelluksella ja sähköllä, miten pääsemme edes kotiin?

Pohdimme myös eriarvoistaako älyteknologia ihmisiä. Milloin tällainen on kaikille arkipäivää ja laitteet niin edullisia, että kaikilla on mahdollisuus hankkia niitä? Johtaako tämä uuteen ilmiöön, älytekniikasta syrjäytyneisiin?

Artikkelin on kirjoittanut kotitaloustieteen maisteriopiskelija Juulia Lehtimäki. Hän suoritti ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 5: Kotitalouden sopimukset

Älykoti-tapahtuma herätti ryhmämme pohtimaan erilaisia älykodin toimintoja sekä minkälaisia tietoja ja taitoja kuluttaja tai kuluttajuuteen kasvava oppilas tarvitsee. Yhteiskunta ja sen myötä kotitaloudet ovat jatkuvassa muutoksessa teknologian kehittyessä eikä sopeutuminen muutoksiin aina ole kivutonta.

Koemme tärkeäksi, että koulujen kuluttajakasvatus kehittäisi oppilaan ajattelun taitoja: päätöksentekokykyä, erottelu- ja vertailukykyä sekä kykyä hallita ja tiedostaa tehtyjä valintoja seuraamuksineen. Koska älykodin toiminnot ovat jatkuvassa muutoksessa, ei opetuksessa voida käsitellä spesifejä ajankohtaisia ilmiöitä, sillä ne voivat hetken päästä olla jo vanhentuneita. Ajankohtaiset ilmiöt voivat toimia esimerkkeinä, mutta ajattelun taitoja kehittämällä oppilas voi soveltaa osaamistaan erilaisiin muuttuviin ilmiöihin.

Kuluttajaa neuvovat älyratkaisujen käyttöönotossa ja valinnassa monet eri tahot. Näitä tahoja ovat muun muassa palvelun tarjoajat, perhe, viranomaistahot ja kuluttajakasvattajat. Ne voivat tarjota apua älyratkaisujen käytössä sekä kuluttajan omien tarpeiden kartoittamisessa ennen valintojen tekoa. Ne tarjoavat apua myös ongelmatilanteissa. 

Kuluttajakasvattajien tavoitteena on kehittää oppilaissa kriittistä ajattelua, josta on apua tulevaisuuden älyratkaisujen hankinnassa ja valintojen tekemisessä.

Kuluttajaosaamisen voikin nähdä elinikäisenä oppimisprosessina. Tietoa on paljon saatavilla, minkä vuoksi on tärkeää oppia erottelemaan, mikä osa tiedosta on relevanttia ja vastaa omiin tarpeisiin. Tarvitaan myös taitoa tunnistaa tiedonlähde. Kuluttajalle riski voi olla tiedonlähteen luotettavuus, minkä vuoksi kriittisen ajattelun opettelu on tärkeää. Koska koulu tavoittaa tulevaisuuden kuluttajat, opetuksessa on tärkeää pohtia kuluttamisen keskeisimpiä näkökulmia pitkällä aikatähtäimellä.

Artikkelin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Priska Tokola, Kati Oikarinen ja Emilia Hyvönen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 4: Kodinohjausjärjestelmät, asunnon talotekniikka, turvallisuus, huollot, päivitykset

Olemme Helsingin yliopiston kotitalousopettajaopiskelijoita ja osallistuimme 2.10.2017 Älykoti-tapahtumaan, jonka teemoja tänä vuonna olivat osaaminen, kuluttaja ja äly.

Tapahtuman kuudesta työpajasta osallistuimme työpajaan, jossa käsiteltiin kodinohjausjärjestelmiä, asunnon talotekniikkaa, turvallisuutta, huoltoa ja päivityksiä. Katsoimme keskustelua avaavan videon kodinohjausjärjestelmistä, jonka pohjalta kävimme moniammatillista keskustelua aiheesta.

Työpajassa käydyn keskustelun pohjalta kävi ilmi, että älykodin toiminnoista selviytyminen vaatii kuluttajalta lukuisia eri taitoja, kuten hyvää ja kriittistä medialukutaitoa, koodaamisosaamista, digitaitoja, yhteistyötä, aikaa, teknistä osaamista ja taloteknisten laitteiden ymmärtämistä.

Näiden taitojen lisäksi vaaditaan tietoa älykodista sekä tietoisuutta ja ajan tasalla olemista uusista tuulista. Osaamisen edistämisen keinoja ja mahdollisuuksia ovat muun muassa tiedostamisen herättäminen, tapahtumat, medialukutaidon opettaminen koulussa ja elinikäinen oppiminen.

Jotta ihmiset omaksuisivat tulevaisuuden älyratkaisujen vaatimat kuluttajataidot, heille pitäisi tarjota puolueetonta neuvontaa. Neuvonnan tehtävää ei tarvitse sysätä yhdelle taholle vaan sen hoitaminen vaatii yhteistyötä yritysten, palvelun tarjoajien, laitevalmistajien, myyjien, järjestöjen ja opettajien välillä. Lainsäädännön muutos on yksi askel neuvonnan käynnistämiseen.

Kuluttajia neuvovat ja opastavat tahot voisivat levittää tiedon kaikille helposti saatavaksi selkokielellä. Keskeinen tehtävä olisi kiinnostuksen herättäminen ja medialukutaidon opettaminen mm. opetusvideoiden ja käytännön opetuksen avulla sekä tarvittaessa näyttämällä etäyhteydellä, miten jokin toimii.

Älykoti on tulevaisuuden suunta, joka herättää odotuksien ja toiveiden lisäksi huolia. Vaikka arki helpottuu ja turvallisuus lisääntyy ohjailtavuuden myötä, laitteiden päivitykset, huoltojen yhteensopivuudet ja koko järjestelmän haavoittuvuus herättävät monissa myös huolta. Millaisia ajatuksia älykodin ohjailtavuus teissä herättää?

Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Sini Saarinen ja Maiju Kainulainen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 2: Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen 

Selviytyminen ja turvallinen toiminta nyky-yhteiskunnan haasteissa edellyttää osaamista jokaiselta ikään tai ammattiin katsomatta niin vapaa-ajalla, koulussa kuin työpaikallakin. Tärkeää onkin, että osaamista lähdetään kehittämään mahdollisimman nuoresta asti, jotta osaaminen olisi yhdenvertaista ja tavoittaisi kaikki ihmiset.

Koulussa opittu ei takaa kaikkea tarvittavaa osaamista muuttuvassa yhteiskunnassa, vaan tämä edellyttää elinikäistä oppimista. Työelämässä haasteena on nopeat muutokset, kuten etätyön lisääntyminen, joten osaamista myös näissä tilanteissa olisi tuettava.

Tärkeää on ensin hallita perustiedot ja -taidot, jotta pystyy selviytymään asiasisällöltään haasteellisemmista tehtävistä. Tällaisina perustietoina ja -taitoina voidaan pitää luetun ymmärtämistä ja vuorovaikutustaitoja.

Nykypäivänä olisi tärkeää osata tulkita kriittisesti erilaisia mediatekstejä. Kriittisen medialukutaidon tärkeys korostuu, koska erilaista tietoa on niin runsaasti tarjolla esimerkiksi netissä. Käyttäjän tulisi pystyä hahmottamaan mikä tarjotusta tiedosta on hyödyllistä, mikä taas vähemmän tärkeää.

Oleellisen tiedon löytäminen ja oman näkemyksen muodostaminen ovat avainasemassa kriittisen medialukutaidon hallitsemisessa.

Tietosuojaan liittyvien asioiden hallinta on erittäin tärkeää. Etätöiden lisääntyessä on muistettava, että työasioihin liittyy hyvin tarkat säädökset työelämän tietosuojalain osalta. Erityisesti julkisilla paikoilla työskentelemisessä tulee olla tarkkana, ettei esimerkiksi henkilötiedot pääse leviämään ulkopuolisille tahoille.

Myös ajanhallinnalla on merkittävä rooli osaamisen kehittämisessä. Meillä kaikilla on vuorokaudessa aikaa 24 tuntia, jonka vuoksi on tärkeää oppia suunnittelemaan omaa toimintaa niin, että pystyy suoriutumaan kaikesta tarpeellisesta sille annetussa ajassa.

 

Blogin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Heidi Kiuru, Josefina Niemi, Oona Heikkinen, Jenni Ankkuri, Roosa Saastamoinen, Nelli Numminen ja Viivi Maskulin. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa. Ryhmä osallistui KAVI:n mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön projektipäällikön Lauri Palsan Viihtyminen, lepo, etätyö, opiskelu ja tiedon säilyttäminen -työpajaan 2.10.2917 pidetyssä Älykotitapahtumassa.

Työpaja 6:  Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset

Vietimme ryhmämme kanssa pienen hetken Raha-asiat, vakuutukset ja asumisen kustannukset -aiheen parissa. Paikalla oli paljon eri tahojen asiantuntijoita, ja laajasta aiheesta olisi riittänyt keskustelua vaikka koko päiväksi. Minä jäin kuitenkin kiinni FINE:n viestintäpäällikkö Elina Antilan lauseeseen, jossa hän totesi fyysiseen rahan olevan katoamassa.

Tulevana opettajana jäin pohtimaan, miten lapsi ja nuori oppivat ymmärtämään rahan arvon, kun raha ei näyttäydy heille fyysisenä ja konkreettisena vaihdon välineenä?

En pohdi tätä ongelmaa nyt ensimmäistä kertaa. Tein pitkään töitä itsenäisesti muuttaneiden autististen henkilöiden parissa. Monessa tapauksessa törmäsin työssäni haasteeseen, että näillä henkilöillä oli vaikeuksia ymmärtää abstrakteja asioita. Rahan muuntuessa seteleistä ja kolikoista verkossa liikkuvaksi ”abstraktiksi” asiaksi, myös käsitys rahasta ja ostamisesta muuttuu. Osa asiakaskunnastani kieltäytyi käyttämästä muuta kuin käteistä rahaa, mikä luonnollisesti esti heitä hallitsemasta täysin omaa talouttaan. Osa taas ei mieltänyt verkossa käyttämänsä rahan olevan alkuunkaan itseltä pois, mikä ääritapauksissa johti taloudellisen edunvalvojan hankintaan. Toki nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta mielestäni todellisia uhkakuvia kenelle tahansa.

Uskon, että mitä heikompi kyky abtraktiin ajatteluun on, sitä vaikeampi on ymmärtää, että verkossa käytetyt, pienetkin summat esimerkiksi peleihin tai muihin palveluihin, ovat pois omasta lompakosta, koska omasta pussukasta ei konkreettisesti häviä yhtään mitään. Lapsella ei vielä ole todellista kykyä hahmottaa tällaisia asioita. Mielestäni kasvattajien rooli, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin on konkretisoida jo pienelle lapselle raha-asioita. Valmista vastausta siihen, miten tämä hoidetaan, ei minulla ole. Zaldo-sivusto näyttäisi kuitenkin olevan oiva alku rahankäytön hallinnan opettamiseen peruskoulussa (https://zaldo.fi/minizaldo/saastopossu/).

On turha uskotella, että fyysinen raha tulisi säilymään osana arkea. Suomessa olemme jo laajasti ottaneen käyttöön korttimaksamisen, verkkomaksamisen ja muut vaihtoehtoiset menetelmät. Nykyään lähes jokaisella on mahdollisuus käyttää vaikka koko omaisuutensa kotisohvalta käsin. Kynnys ostosten tekemiseen on pienempi, kun ei tarvitse erikseen lähteä ostoksille. Monet pelit ovat maksullisia ja rahalla on mahdollista ostaa peleissä kiinnostavia lisäelementtejä. Kuluttumisesta on tullut entistä helpompaa.

Mikäli lapsi oppii turvallisessa ympäristössä rahankäytön mahdollisimman monipuolisesti, kasvaa hänen mahdollisuutensa harkintakykyiseen kuluttamiseen. Me tuskin haluamme jarruttaa kehitystä sillä, että pyrkisimme puhumaan ainoastaan fyysisen rahan puolesta. Virta vie meitä aivan toiseen suuntaan, ja meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, että niin me itse kuin tulevat polvetkin kulkevat turvallisesti tuon virran mukana.

Ja hei, FINE:n sivuilta (https://www.fine.fi/) löytyy paljon kaikkea hyödyllistä tietoa!

 

Artikkelin on kirjoittanut kotitaloustieteen maisteriopiskelija Hanna-Kaisa Vuorio. Hän suoritti ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.

Työpaja 1: Syöminen, hyvinvointi ja terveys
Digitalisaation monimuotoistuminen luo uusia palveluita kuluttajille. Kuluttaja voi lähitulevaisuudessa ottaa käyttöönsä sovelluksen, joka laatii henkilökohtaisen päivittäisen ruokasuosituksen hänen itsensä laatiman profiilin mukaan.

Ruokasovellus tuottaa päivittäisten aterioiden reseptit, valmistusohjeet ja kauppalistan napin painalluksella. Voit valmistaa päivän ateriat alusta asti itse, käyttää valmiiksi esikäsiteltyjä ja pilkottuja tuotteita tai nauttia aterian lähiympäristön ruokapalveluita tuottavien yrittäjien tiloissa. Sovellus kertoo sinun henkilökohtaisen ruokarytmisi, energiantarpeesi, ravintoaineiden saantisi ja ”syöttää” lapset joko kotona tai koulumatkan varrella olevassa yrityksessä. Kauppakassi -palvelu tuo tarvittavat raaka-aineet kotiovelle. Kätevää! Luot vain huolella profiilisi, ja se saa sinut sekä perheesi syömään terveellisesti ja säännöllisesti aina.

Kun ruokasovellus auttaa sinua tekemään parempia valintoja kaupassa, auttaa sinua syömään eettisemmin ja edullisemmin sekä tietää sinua paremmin, mikä on juuri sinulle sopivaa ja terveellistä ruokaa, mihin kotitalousopetusta enää tarvitaan? Voimmeko pian unohtaa lautasmallin, ruokaympyrän ja -pyramidin sekä ”puoli kiloa päivässä” -käsitteen? Voitaisiinko kotitalousopetukseen suunnatut määrärahat käyttää tulevaisuudessa johonkin muuhun oppiaineeseen?

Vaikka teknologia kehittyy ja helpottaa elämäämme ja valintojemme tekemistä, näemme kotitalousopetukselle tilausta myös jatkossa.

Ravitsemuskasvatus (terveystiedon ja kotitalouden oppiaineissa) tavoittelee nuorten ruokatottumusten parantamista ja terveellisen syömisen hallintaa, joissa käytännön osaaminen korostuu. Kotitalousopetus tavoittaa sopivassa vaiheessa koko 13-vuotiaiden ikäluokan. Se saa oppilaat ymmärtämään terveellisen ravitsemuksen merkityksen oman hyvinvointinsa kannalta ja opettaa heitä valmistamaan terveellistä, edullista ja maukasta ruokaa.

Ruokasovellus puolestaan antaa valmiit vastaukset siihen, miten tulisi syödä ravitsemuksellisesti oikein – olet sitten keliaakikko, vegaani, maitoallergikko tai tavallinen sekasyöjä. Kun ruokasovellukset lisääntyvät, myös media- ja mainonnanlukutaidon merkitys ravitsemuskasvatuksessa korostuu. Sinun on esimerkiksi tunnistettava ja erotettava mainokset oikeasta tiedosta. Ammattilaisten luomiin ruokasovelluksiinkaan ei kannata uskoa sokeasti, vaan myös niitä on osattava tarkastella kriittisesti ja ”maalaisjärjellä”.

 

Artikkelin ovat kirjoittaneet kotitaloustieteen maisteriopiskelijat Kirsi-Marja Ajosenpää, Anna Haapa, Essi Koli, Mira Laaksonen ja Katja Peltonen. He suorittivat ”Asuminen ja kotitalouspalvelut” -opintojaksoa Helsingin yliopistossa.