Kuka kasvattaa ketä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) kuluttajakasvatukseen ja -osaamiseen liittyvä blogi.  Blogin aiheet juontavat juurensa arkielämän kuluttajaongelmista ja haasteista. Blogissa kirjoittaa vieraskynällä myös KKV:n ulkopuolisia asiantuntijoita.

Mitä syntyy, kun kotitalousopettajia ympäri Suomen kokoontuu Helsingin Paasitorniin keskustelemaan digitalisaation tuomista uhista ja mahdollisuuksista?

Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjesti kuun alussa kotitalousopettajille perinteisen kesäkoulutuspäivän, jossa tutustuttiin kotien ja talouksien toimintaan verkossa. Luennoilla KKV:n asiantuntijat kertoivat erilaisten sopimusten tekemisestä sekä maksuvälineiden uudistumisesta. Lisäksi saimme kuulla palvelujen käytön lisääntymisestä eli palvelullistumisesta, matkustamiseen liittyvästä lakiuudistuksesta sekä uusista opettajille suunnatuista aineistoista ja opetusmateriaaleista.

Koulutuspäivä valkeni koleana, mutta koulutussalissa vallitsi lämmin ja odottava puheensorina. Älykoti ja digitalisoituminen kuluttajakasvatuksen aiheina kiinnostivat opettajia selvästi, sillä koulutuspäiville osallistujia olisi ollut jonoksi asti.

kesäkoulutuspäivämv

KKV:n Maija Puomila luennoi markkinoiden ja kuluttamisen muutoksesta.

 

Jokaiseen luentoon liittyi lyhyt pikadeittikeskustelu. Pikadeiteillä vaihdettiin ideoita ja kokemuksia kuluttajakasvatuksen aiheiden tuomisesta omaan opetukseen. Opettajat näkivät kuluttajan oikeudet ja vastuut, erilaiset sopimukset sekä älykodin ennen kaikkea käytännön kautta lähestyttävinä asioina.

Tulevina kotitalousopettajina oli hienoa oivaltaa se, kuinka monipuolisia oppimisen paikkoja kuluttajakasvatukseen voi liittyä. Oppilailla on jo valmiiksi olemassa kaikki se tarttumapinta, jonka avulla esimerkiksi erilaisista sopimuksista voidaan opettaa.

Lankojen sitominen koulun ja todellisen maailman välillä voidaan tehdä muistuttelemalla mieleen jo olemassa olevan teknologian ja sovellusten vaikutusta oppilaiden arkeen esimerkiksi oman älypuhelimen kautta.

Oppitunneilla saa kysyä

Palvelullistuminen ja sopimuksellistuminen ovat synnyttäneet uusia yhteiskunnallisia haasteita ja vastuukysymyksiä, joihin vasta pohditaan ratkaisuja. Kaikista tapauksista ei ole vielä lainsäädännöllisiä ennakkoratkaisuja. Kotitalousoppiaineen tehtävänä on kehittää kodin arjen hallinnan sekä kestävän ja hyvinvointia edistävän elämäntavan edellyttämiä tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia. Mitä sitten ovat ne ajankohtaiset ja tulevaisuuteen suuntaavat kuluttajataidot, joita kotitalousopetuksessa pitäisi opettaa päivän aiheisiin liittyen, ja mitä oppilaan pitäisi osata kysyä?

  • Mikä on minun roolini? Toiminko kuluttajana, kansalaisena vai palvelun tarjoajana?
  • Kenen kanssa asioin? Onko toinen osapuoli yksityishenkilö, yhteisö, alusta vai algoritmi? Missä hän tai se sijaitsee, ja onko fyysistä sijaintia laisinkaan? Verkossa asioidessa kauppakumppani ei olekaan kenties se, jonka kanssa luulee tekevänsä kauppaa. Verkossa on sekä kaupallisia että yksityisiä myyjiä, joilla on keskenään erilaiset oikeudet ja vastuut.
  • Mitä oikeastaan ostan – tavaraa vai palvelua? Mitä olen oikeutettu vaatimaan tuotteilta tai niiden myyjiltä?
  • Millä maksan ostokseni – pankkitililtäni, luotolla vai luovutanko vaihdon vastineeksi henkilökohtaisia tietojani? Entä kenellä on vastuu, jos kaikki ei mene niin kuin toivoin?

Ajattelemaan oppiminen ja lähdekritiikki pysyvät

Älykodit, uudet maksuvälineet ja palvelullistuminen muuttavat kuluttajan oikeuksia ja vastuita. Mikä kotitalousopetukseen liittyvässä kuluttajakasvatuksessa sitten on sellaista, mikä on pysyvää muutoksen keskellä? Ainakin ajattelemaan oppiminen ja lähdekritiikki pysyvät, sillä oppilaita voi ohjata yhä uudelleen kysymään: mitä, miten ja miksi? Tämä pätee myös kuluttajan valinnoissa.

Opetettavat asiat on tärkeää perustella oppilaille heidän oman elämänsä kautta, jotta aiheet innostaisivat syvällisempään pohdintaan. Monilukutaito sekä kyky tarkastella uteliaalla, mutta kriittisellä silmällä uusia kuluttajapalveluita ja sopimuksia tulee jatkossa vain korostumaan. Jotta kotitalouden kuluttajakasvatus voi vastata nuorten kasvun ja elinympäristön laajenemisen mukanaan tuomiin kysymyksiin, kuluttajakasvatus tulisi nähdä osana elinikäistä oppimista aina hiekkalaatikolta alkaen. Uutta tietoa jo opitun päälle rakennetaan päivittäisessä elämässä, jolloin tiedot siirtyvät vähitellen käytännön taidoiksi.

Kesäkoulutuspäivän esitykset löytyvät täältä.

 

Kirjoittajat:

Tiia Wassholm (Korkeakouluharjoittelija, Kilpailu- ja kuluttajavirasto)

Katri Pellikka (Korkeakouluharjoittelija, Opetushallitus)

Tekstin lähteinä on käytetty koulutuspäiviltä kerättyjä muistiinpanoja sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2014.

Anoppini taloyhtiön pihaan on tuotu kontti, josta asukkaat voivat kuukausimaksua vastaan lainata esimerkiksi työkaluja, ompelukoneen, sähkösavustimen ja oksasahan. Kontin kautta voi myös vuokrata auton tai tilata polkupyörän huollon. Kaikkia näitä hallinnoidaan ja maksetaan älypuhelimella, jonka käyttöä varten meillä on liittymäsopimus ja siihen mahdollisesti liitettynä erilaisia muita sovelluksia, joko maksuttomia tai maksullisia, joista niin ikään olemme tehneet sopimuksia – joko tieten tai huomaamatta.

Olen kesäkuussa päässyt puhumaan sekä kotitalousopettajille että eduskunnan kotitalouden tukirenkaalle siitä, miten digitalisaation muutokset näkyvät kodeissa ja miten se vaikuttaa kotitalousopetukseen. Keskeinen havainto on, että palveluiden käyttö lisääntyy (siis todella lisääntyy), jolloin sopimusehtojen määrä ja merkitys kotien taloudessa kasvavat.

Asioita, joita ennen hankimme yksittäin ja kertaostoksina, hankitaankin nykyään jatkuvina palveluina. Esimerkiksi television sijasta hankimme erilaisia katseluoikeuksia, kuten Netflixin tai Viasatin, ja maksamme niistä joka kuukausi.

Sopimusten merkitys korostuu, kun haluamme muuttaa, vaihtaa tai päättää palvelujamme. Samoin silloin, kun jokin ei toimi – kun laskutuksessa on virheitä, palvelut ovat puutteellisia tai ylipäätään toisenlaisia kuin oletimme. Silloin toimitaan sopimusehtojen mukaan, joiden hahmottaminen ja soveltaminen voi olla yllättävän vaikeaa.

Kotien hankintojen tekemisen painopiste on muuttumassa perinteisestä vertailusta ja ostamisesta palvelujen kilpailuttamiseksi. Jatkossa tavoitteena voisi ehkä olla, että oppilas osaa tehdä tarjouspyynnön operaattorille liittymäsopimuksesta – ja että hän oppii kiinnittämään huomiota kustannuksiin ja eri ehtoihin sekä punnitsemaan niiden merkitystä oman talouden kannalta.

Digitalisaatio on muuttanut myös markkinoita ja luonut tilanteita, joihin perinteinen kuluttajansuoja ei sovellu. Jakamis- ja alustataloudessa toimijat voivat olla sekä tuottajia, elinkeinonharjoittajia että kuluttajia ja raja kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan välillä hämärtyy. Tätä muutosta olen kuvannut aiemmassa kirjoituksessani ”Elämämme roolit ja areenat”.

Digitalisaatio mahdollistaa myös todellisen globalisaation, jossa myyjä voi olla missä tahansa. Hankalia tilanteita syntyy siksi, että lainsäädännöt ja valvonta ovat edelleen kansallisia, huijaukset yleistyvät ja vastuuketjut ovat monimutkaisia ja tavoittamattomissa. Näiden varalta olisi hyvä olla valistavaa opetusta, joka auttaisi tunnistamaan tarjouksia, joihin ei kannata tarttua.

Kotitalouden raha-asioiden hallinta ja järkevien hankintojen tekeminen ovat kotitalousopetuksen kulmakiviä. Digitalisaatio tuo tähän sekä uusia välineitä että uusia kohteita. Käyttöömme on tullut ja tulee uusia virtuaalisen rahan ja maksamisen muotoja, jotka voivat vaikeuttaa rahan riittävyyden arviointia. Toisaalta uusia palveluja voi syntyä talouden hallintaankin – joista niistäkin todennäköisesti tehdään sopimus.

Kodin sopimussalkun hyvästä hoidosta onkin tullut uusi tärkeä kotitaloustyö, jota olisi tärkeä oppia kotitaloustunneilla.

Linkit esityksiin: https://www.slideshare.net/KKVirasto/koti-ja-talous-lykksti-verkossa/

Kirjoittaja Maija Puomila on Kilpailu- ja kuluttajavirastossa Verkostot-yksikön johtaja.

 

Tänään kotitalousopettajien kesäkoulutuspäivillä on julkaistu uusi Lähde matkalle Eurooppaan -oppimistehtävä. Löydät tehtävän Opettajalle-osiosta oppimistehtävien kautta.

Lähde matkalle Eurooppaan -oppimistehtävä on monipuolinen kokonaisuus kuluttajan oikeuksista ja vastuista matkalla. Siinä edetään ostopolun mukaisesti: ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen. Tehtävässä oppilaat pääsevät käyttämään draamallista otetta mielikuvaharjoituksen muodossa.

Oppilaat aloittavat harjoituksen laatimalla heitä kiinnostavan matkasuunnitelman. Jotta matkasuunnitelma voi mielikuvaharjoituksessa toteutua, täytyy sen pysyä budjetissa. Varauksia tehdessään oppilaat tutustuvat mm. vertailusivustoihin ja erilaisiin maksutapoihin.

Mielikuvamatkan aikana oppilaat pohtivat, miten heidän tuli huomioida puhtaus ja turvallisuus vieraassa kohteessa. Entä millaisia käytöstapoja tulisi matkalla noudattaa? Matkalla on myös oleellista tutustua paikalliseen kulttuuriin.

Paluulento takaisin Suomeen ei mielikuvaharjoituksessa sujukaan ihan suunnitellusti. Myöhästyneen lennon myötä oppilaat oppivat tekemään reklamaation Reklamaatio-apurin avulla. Kotiinpaluu huipentuu makumatkaan, jossa koko ryhmä valmistaa yhteisen aterian.

Tehtävä sisältää opettajalle kattavan taustamateriaalin ja selkeät ohjeet tehtävän järjestämiseen.

Makustele tehtävää, kun esimerkiksi itse teet lomamatkoja kesän aikana. Syksyn tullen eikun tehtävää toteuttamaan yhdessä oppilaiden ja ehkä jopa muiden oppiaineiden kollegoiden kanssa. Voit esittää omia kehitysideoita tehtävään blogin kommenttikentässä tai KukaK@svattaaKetä-blogin facebook-sivuilla.

Lisää tunnelmia koulutuspäiviltä seuraavassa blogitekstissä.

Useana vuonna olen saanut toimia korkeakouluharjoittelijan ohjaajana, myös tänään virastossa aloitti uusi kesäharjoittelija. Koen tärkeänä, että harjoittelija nimikkeensä mukaan saa harjoitella ja tekemällä kehittää omaa asiantuntijuuttaan.

Asiantuntija ei ole koskaan valmis, vaan muutos on jatkuvaa. Kuluttamiseen ja kasvatukseen liittyvät asiat ovat digitalisaation kautta suuressa muutoksessa. Joku viisas on sanonut, että muutosta ja kehitystä tapahtuu, kun uuden aiheuttama innostus on suurempi kuin muutoksen tuoma ahdistus, vaiva ja tuska.

Harjoittelijat ovat asiantuntijoille mainio tilaisuus peilata omia, ehkä jo jämähtäneitäkin ajatuksia ja ennen kaikkea mahdollisuus myös itse oppia.

Minkälaisia haasteita nykyaika esittää kuluttajakasvatukselle?  Minkälaisia kompetensseja tarvitaan tai osaamistavoitteita on tarpeen asettaa, että yksilöt ja kotitaloudet voimaantuisivat toimimaan aktiivisesti tulevaisuuden hyväksi?

Miten kehitytään kuluttajakasvatuksen asiantuntijaksi? Mitä eroa on kyvykkään kuluttajan ja kuluttajaspesialistin taidoissa?

Mistä sitten puhutaan, kun halutaan kehittyä kuluttajaspesialistiksi, joka keskittyy siihen, että elinikäinen oppiminen edistää kuluttajan toimintavalmiuksia ja kodin talouden hallintaa toisin sanoen arkista selviytymistä ja hyvinvoinnin rakentamista.

Olen ajatellut, että korkeakouluharjoittelijan kanssa

  • pohditaan kuluttajakasvatuksessa digitaalisen ajan oppimis- ja ihmiskäsitystä
  • tarkastellaan modernia käsitystä tiedosta ja sen rakentumisesta
  • mietitään miten kuluttajakasvatuksen asiat ovat osa Unescon kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelmaa
  • otetaan haltuun uudet kuluttajailmiöt ja arvioidaan niitä kuluttajakasvatuksen viitekehyksessä
  • pidetään kehitystyössä jatkuvasti mukana elinikäisen oppimisen ja ikäkaudenmukaisen opetuksen tarpeet
  • kehitetään muodoltaan ja julkaisutavaltaan 2020-luvun tarpeisiin vastaavaa aineistoa opettajille

Näillä mietteillä esittelen teille kuluttajakasvatuksen kesäharjoittelijan Tiia Wassholmin. Hän on maisterivaiheen kotitaloustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Hän on opiskellut niin pedagogiikkaa kuin kuluttajakäyttäytymistäkin. Hänen sivuaineensa ovat mediakasvatus ja ravitsemustiede, lisäksi hän on opiskellut mm.tuotekehitystä ja markkinointia sekä asiakkuuksien hallintaa.

Tiia kirjoittaa kesän aikana tämän blogin postauksia ja jakaa niitä Facebook -sivulla.

Perjantaina sovellettavaksi tulevan EU:n tietosuoja-asetuksen johdosta monet palvelut päivittävät käyttöehtojaan ja lähettävät siitä sähköpostia. Nyt on hyvä hetki myös kouluissa puhua tietosuojasta ja siitä, että uudet ehdot kannattaa nyt lukea läpi ja selventää mitä muutoksia palvelun tietosuojaan on tulossa.

Oppilaille on hyvä tuoda esiin, että kuluttajalla on oikeuksia, jotka liittyvät häntä koskevien tietojen käsittelyyn markkinoinnissa ja kuluttajakaupassa. Henkilötietoja ovat kaikki sellaiset tiedot, jotka voidaan yhdistää kuluttajaan tai hänen perheeseensä jollakin tavalla. Myös sähköisten palveluiden käytöstä jäävät ”sähköiset jäljet” ovat henkilötietoja, jos ne voidaan yhdistää käyttäjään. Rekisteröidyn kuluttajan henkilötietojen käsittelystä vastaa se yritys eli rekisterinpitäjä, jonka toimintaa varten kuluttajan tietoja kerätään ja käsitellään.

Digitaalisuuden tuoma alusta- ja jakamistalous lisäävät tarvetta tiedostaa kenen kanssa kauppaa käy, kenen kanssa sopimuksen tekee, miten kuluttajan henkilötietoja käsitellään sekä millä säännöillä kulloinkin toimitaan.

Oppilaiden on hyvä hahmottaa, että verkkoa käyttäessään kuluttajat käyvät päivittäin kauppaa, vaikka raha ei liikkuisikaan palveluja voi hankkia myös luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja ei kuluttaja edes välttämättä tule ajatelleeksi ”vaihdon välineenä”. Kuluttaja saa esimerkiksi Googlelta, Instagramilta, Facebookilta ja lukemattomilta muilta ”ilmaisia” palveluja luovuttamalla niille tietoja itsestään ja selailustaan. Tämä mahdollistaa kehämallin, jossa kuluttajien yrityksille luovuttama data palaa kohdennettujen mainosten muodossa kuluttajille. Kokonaisuutena tiedot kuluttajista ovat yritysten tuotannontekijä ja keskeinen osa digitaalisen palveluyhteiskunnan mekanismia.

Tietosuojavaltuutetun toimisto turvaa oikeuksia ja vapauksia henkilötietojen käsittelyssä. Tutustu tietosuojaan.

Talouslukutaidon vahvistamista käsitellään juuri julkaistussa Suomen Pankin Maksuneuvoston e-kirjasessa Talouslukutaito 2020-luvulla (8.5.2018). Siinä muun muassa Takuusäätiön Juha A. Pantzar peräänkuuluttaa sopivien ja toimivien välineiden tarpeesta opetuskäyttöön. Tämän blogin edellisessä kirjoituksessa Taina Mäntylä puolestaan kannusti puhumaan mainonnasta ja kuluttamisesta nuorten kanssa. Lisäksi hän toi esiin, että nuorille suunnatussa talouskasvatuksessa kannattaa käyttää välineitä, joita nuoret itse joka tapauksessa käyttävät. Erilaiset sosiaalisen median kanavat ovat hyvä keino tavoittaa nuoria.

Kuka hyötyy Pennosta

Penno on yksi väline raha-asioiden haltuunottoon. Se on sekä verkossa toimiva sivusto että paperinen työkirja rahankäytön seuraamiseksi. Penno on suunnattu henkilöille, joilla voi olla haasteita rahankäytössä tai jotka ovat esimerkiksi riskissä kuluttaa enemmän kuin pankkitili antaa myöden. Pennoa voi myös hyödyntää puheeksi ottamisen välineenä asiakastilanteissa.

Penno täytti juuri kaksi vuotta, ja Penno.fi-sivu on kerännyt yli 15 000 kirjautunutta käyttäjää tähän asti. Tietoa Pennosta on levittänyt muun muassa muutamat kumppanijärjestömme, mutta haluamme tavoittaa Pennon avulla edelleen enemmän ihmisiä. Taloudellisessa riskissä elää todennäköisesti satojatuhansia suomalaisia (muun muassa maksuhäiriömerkintäisiä on lähes 10 % suomalaisista). Tavoittaminen ei ole helppo tehtävä, joten päätimme hyödyntää markkinoinnissa sosiaalista mediaa, koska se toimii tehokkaasti. Esimerkiksi pikavippiyhtiöt löytävät tiensä jokaisen kuluttajan kotisohvalle, joten miksi emme mekin kokeilisi samoja polkuja. Lanseerasimme some-kampanjan Pennon 2-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Toimimme usein tunteiden ohjaamina

Markkinoinnissa vedotaan tunteisiin ja päätöksiä tehdään enemmän tunteella kuin järjellä. Pennon avulla haluamme herätellä ihmisiä tarkastelemaan kulutustottumuksiaan, joihin on ehkä ajautunut mainonnan ohjaamana. Olisi kuitenkin järkevää käyttää rahaa vain sen verran kuin sitä on ja Penno toimii tässä apuna. Pennon mainosvideon avulla taas haluamme herättää tunteita kuluttamisesta. Ja ehkä saada katsoja tunnistamaan itsessään omia taloudellisia rajojaan. Katso videomme täältä: https://www.youtube.com/watch?v=s1Xq8SB9nps
Minkälaisia tunteita kuluttamisesta video sinussa herättää?

Pennon yksi tavoite on paitsi tehdä kuluttaminen näkyväksi, saada myös aikaan muutos taloudellisessa käyttäytymisessä. Kun Pennoon syötetään ensin toistuvat, välttämättömät menot, ne jäävät sinne muistiin. Tämän jälkeen arkista rahankäyttöä on helppo seurata lisäämällä rahankäytön tapahtumat Pennoon. Pennosta onkin sitten helppo tarkistaa, onko rahaa riittävästi käytettävissä loppukuuta kohti. Sinne voi asettaa myös säästötavoitteen, ja Penno auttaa tavoitteeseen pääsemisessä.

Meillä on loputtomat mahdollisuudet käyttää rahaa, ja meitä myös kannustetaan kuluttamaan lukemattomin keinoin. Pennon avulla ei ole tarkoitus saarnata rahankäytöstä, vaan se on väline, jolla pystyy paremmin kontrolloimaan omaa kulutustaan kaikkien mahdollisuuksien keskellä. Jokainen voi itse hallita oman rahatilanteensa – ja Penno auttaa siinä.

Maija Isaksson
Rahat riittää -hankkeen projektisuunnittelija
Takuusäätiö

Rahat riittää -hankkeessa kehitetään uusia keinoja ja välineitä, joilla tuetaan mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja ja kulutuspäätöksiä monimutkaisessa ja koko ajan muuttuvassa yhteiskunnassa. Rahat riittää -hankkeen ensisijaisina kohderyhminä ovat kotoa pois muuttavat nuoret aikuiset ja työelämästä eläkkeelle siirtymässä oleva henkilöt.

Penno on ilmainen työkalu rahanhallintaan. Kirjaamalla Pennoon päivittäiset menosi ja tulosi, näet rahatilanteen yhdellä silmäyksellä ja voit suunnitella tulevaisuuttasi paremmin – oli se arkimenojen hahmottaminen tai seuraavaan unelmaan säästäminen.

Kevätaurinko on jo lämmin. Opetuksessa tarvitaan nopeasti käyttöön otettavaa visuaalista virikettä ja visoja. Kuluttajateemat sopivat siihen hyvin. Lomalla nuorilla on aikaa olla kaupallisen viestinnän vaikutuspiirissä käyttäessään älylaitteitaan ja katsellessaan suosikkisarjojaan. Netissä on paljon mahdollisuuksia kuluttamiseen ja rahan käyttöön. Kulutus on monella tavalla läsnä myös perinteisessä kesäloman vietossa, kun aikaa käytetään matkusteluun ja kavereiden kanssa liikkumiseen. Itsenäisyys lisääntyy ja myös vastuun ottoa pääsee harjoittelemaan.

Kuluttamisesta kannattaa siis puhua oppitunneilla. Keskustelkaa mainonnasta, valintojen tekemisestä, vertailusta, maksamisesta ja sen eri muodoista. On hyvä oppia, että kauppa on sopimus, jota ei voi noin vain perua. Jo nuorena pitää tietää, että kuluttajalla on oikeuksia. Vähintä, mitä kaikkkien tulisi tietää on, että ongelmassa kuluttaja saa maksutonta neuvontaa joko kuluttajaoikeusneuvojilta tai EU-maissa tehtyjen ostosten osalta Euroopan kuluttajakeskuksesta. Hyvä harjoitus oppilaille on myös tutustua Reklamaatio-apuriin.

Nuorille YouTube on ”normaali” tiedonhankinnan väylä, joten opetuksessa voi käyttää KKV:n kanavaa. Anna oppilaille tehtäväksi selvittää erilaisia kuluttajaongelmia kuten:

  • Mitä takuulla tarkoitetaan?
  • Miten reklamaatio tehdään?
  • Mitä tapahtuu, jos laskun jättää maksamatta?

Tutustu KKV:n Youtube -kanavaan ja keksi ratkottavia kuluttajaongelmia tai tiedonhankinnan tehtäviä oppitunnillesi lisää. Kanavalta löytyy KKV:n oman videotuotannon lisäksi yhteistyössä tuotettuja videoita. Uusimpana on ”Varo huijareita verkossa” -kampanjan” aineisto.

Tässä on muutama esimerkki helposti käyttöön otettavista kuluttajakasvatuksen tehtävistä opetukseen. Lisää löydät osoitteesta: kkv.fi/opettajalle

Kotitehtäväpankki
Ostopolku-visa
Verkkokauppa-visa
Kuluttajansuojan perusteet -visa
Lahjaostosten kuluttajansuoja -visa

Olin pari viikkoa sitten Hämeenlinnassa vuosittain järjestettävillä ITK-päivillä (interaktiivinen tekniikka koulutuksessa), joissa teemana oli opetusteknologian viimeisimmät ratkaisut. Halusin kurkistaa uusimpiin trendeihin soveltaakseni niitä kuluttajakasvatukseen.

Erityisesti analytiikkaan perustuva ja algoritmien ohjaama tiedonhankinta ja oppiminen jäivät askarruttamaan mieltäni. Niiden seurauksena oppiminen voi muuttua kullekin oppilaalle kiinnostavaksi, yksilölliseksi ja tarpeisiin vastaavaksi prosessiksi. Samaa digitaalista tekniikkaa käytetään kuluttajan seuraamisessa, kun halutaan kohdentaa mainontaa algoritmeja hyödyntämällä. Vastaanottajan mielestä viesti kiinnostaa nimenomaan häntä ja vastaa hänen tarpeitaan.

Digitalisaatiosta puhuminen kuulostaa jo mantralaululta, mutta tosiasia on, että maailma muuttuu nopeasti ennen kaikkea tekoälyn takia.

Ihmistä täydentävien järjestelmien ja sovellusten teknisen kehityksen myötä myös kouluoppiminen muuttuu.Oppimistavoitteet saavutetaan ja osaaminen syntyy  uusien teknologioiden avulla. Oppimisen suunnittelussa ja digitaalisten alustojen käyttöönotossa tämä on otettava huomioon.

Automaatio ohjaa oppimista
Kysymys on älykkäistä, oppijan toimintaan reagoivista, digitaalisen oppimisen hallintajärjestelmistä. Oppimista kehitetään niin, että perinteisen koulutyön lisäksi oppimisprosessia voidaan tukea chat-bottien, jonkinlaisten virtuaalisten neuvojien avulla. Neuvoja keskustelee oppilaan kanssa ja toimii samaan tapaan kuin vaikkapa verkkokaupan ruutuun ilmaantuva ”voinko auttaa -laatikko”. Näin oppimista voidaan ohjata oppijan tarpeisiin perustuvalla automaatiolla.

Kaiken takana on valtava tietomäärä oppijan omasta selailu- ja oppimishistoriasta sekä kognitiotieteen mallinnukset. Kiinnittämällä huomio yksilön toimintaan, seuraamalla sitä sekä ymmärtämällä selailun ja muun inhimillisen toiminnan kokonaisuus, saadaan aikaan hallittava oppimisprosessi.

Kouluoppimisessakin oppija lähestyy oppimista ilmiökeskeisesti, yksilöllisesti ja kokemuksen kautta, huomaamattaan. Sisältöä haetaan ja saadaan erilaisista lähteistä, jotka vaihtelevat lyhyistä ohjevideoista luokkaopetukseen. Oppimisesta pyritään luomaan joustavaa, ja käyttäjän tarpeisiin reagoiva teknologia ohjaa tarvittavan tiedon lähteelle.

Oppimisalustat muuttuvat sellaisiksi, että ne ohjaavat oppimateriaalia käyttäjilleen heidän oppimistyylinsä ja mielenkiintonsa perusteella. Ajatus on, että kun järjestelmä tuntee käyttäjän mieltymykset, se pystyy tarjoamaan hänelle sopivaa tietoa ja oppimateriaalia.

Hämmentävää on ymmärtää, että mainonta käyttää samaa logiikka. Yritykset hankkivat tietoa kuluttajien käyttäytymisestä eri tavoin, ja tämä kerätty data mahdollistaa yhä henkilökohtaisemman mainonnan. Samalla sen tehokkuus kasvaa entisestään

Käyttämällä internetin hakukoneita, osallistumalla paneeleihin ja markkinatutkimuksiin sekä tuottamalla omaa mediasisältöä kuluttajat antavat yrityksille arvokasta tietoa omista tarpeistaan ja kiinnostuksen kohteistaan. Mainostajalle on hyödyllistä tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Mainostajat luovat datan perusteella ihmisen median käyttöön eräänlaisia oppimistilanteita, jotka ovat vaikuttavia ja miellyttäviä kokemuksia, ja joista syntyy positiivinen bränditietoisuus.

Opetuksessa pyritään yhteistyöhön yritysten kanssa, ja koulu on avoimessa vuorovaikutuksessa yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Opettaja on perinteisesti ollut se portinvartija, joka on huolehtinut siitä, ettei opetusta ole käytetty kaupallisen vaikuttamisen kanavana.

Miten oppimista ohjaava tekoäly tunnistaa kaupallisen vaikuttamisen ja kuka varmistaa, että oppilasta suojaavat koodin pätkät liitetään oppimisessa käytettäviin sovelluksiin ja alustoihin? Opetukseen ei pidä päästää troijan hevosia ohjaamaan kulutuskäyttäytymistä.

Mini-Zaldo rantautui alakoulujen opetukseen viime syksynä. Helppokäyttöinen verkkosivusto on erityisesti 4.-6.-luokkalaisille suunnattu oppimisympäristö kiinnostavista talousasioista tehtävineen ja peleineen. Mini-Zaldo on isomman mörön, Zaldon, pikkusisar. Valloilleen päästessään möröt aikaansaavat taloudellisia ongelmia ja hälläväliä-elämäntyyliä. Nuorten tehtävänä on kesyttää finanssimöröt ja pysyä itse ’kukkaron herrana’.

Zaldo.fi on maksuton oppimisympäristö, jota koko luokka voi käyttää joko tietokoneilla tai mobiililaitteilla esimerkiksi yhteiskuntaopin ja matematiikan oppiaineissa. Ja miksei myös muissakin talousasioita lähellä olevissa opetuksen arkisissa tilanteissa. Mini-Zaldossa käydään läpi asioita muun muassa pätäkästä, perheen hilloista, omasta kukkarosta ja kulutuskemuista.

Isompi mörkö on seikkaillut yläkoulujen yhteiskuntaopin oman talouden opetuksessa jo useamman vuoden ja siitä on yläkoulun opettajien keskuudessa hyviä kokemuksia. Oppilaiden mielestä sivusto on hauska, pelillisyys on plussaa ja sisällön yhteys arkielämään hyvä juttu.

Zaldon tunnettuutta on edistetty myös kilpailuilla joka vuosi. Sekä ylä- että alakoulujen luokat voivat testata oppimiaan tietoja ja taitoja sivuston testillä ja osallistua samalla rahapalkintojen arvontaan. Oman lisäsuolansa kilpailuun toi tänä vuonna se, että paras yläkoulun luokka palkittiin osallistumisoikeudella eurooppalaiseen talousosaamiskilpailuun: European Money Quiz –finaaliin. Suomea lähtevät toukokuussa Brysseliin edustamaan kaksi oppilasta Merikosken koulusta Oulusta.

On tärkeää, että talousasiat nousevat esiin ja niistä puhutaan sekä koulussa että kotona. Olipa sitten kysymys karkin tai kännykän ostosta, säästämisestä, leffassa käynnistä, maksukortin käytöstä, mobiilimaksamisesta tai muusta rahaan liittyvästä pohdinnasta kuten mistä rahaa saa, miten sen saa riittämään ja miten sen käyttöä voi myös suunnitella. Taloustaitojen varhainen oppiminen vaikuttaa elämänhallintaan monin eri tavoin, ja kaikki me toivomme nuorten pärjäävän myös talousasioissa. Siksi asioiden oppimista kiinnostavalla tavalla pitäisi entisestäänkin edistää ja innostavia oppimateriaaleja jatkuvasti kehittää.

Zaldon toteutuksesta ovat vastanneet Finanssiala ry sekä Nuori Yrittäjyys ry yhdessä muiden yhteistyökumppaneiden (FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Sitra ja Pörssisäätiö) kanssa. Sivuston toivotaan olevan apuna nuorille oman talouden haltuunotossa ja opettajille tukena näiden asioiden opetuksessa.

Artikkelin kirjoittaja, viestintäpäällikkö Elina Antila koordinoi talousosaamisen hankkeita FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 nostaa esiin tärkeän kysymyksen: Lasten arki köyhyydessä. Tässä arjessa lapset oppivat tietonsa, taitonsa, asenteensa, toimintavalmiutensa sekä hyvinvointiin vaikuttavat tottumuksensa.

Mikä on alle kouluikäisen lapsen arkea?
Ihmisellä on syvään juurtunut ajatus, että kotiin liittyvät asiat opitaan kotona ja kodin kulttuurin kautta. Tätä täydentää varhaiskasvatus. On vanhempien ja huoltajien velvollisuus ja oikeus kasvattaa lapsensa. Meillä on kasvatusperinne, jonka mukaan olemme toimineet vuosituhansia. Arjen taidot on opittu kotona ja tekemällä on opittu. Arkikokemus on kuitenkin erilainen silloin, kun arki laajenee älypuhelimen tai tabletin kautta erilaisiin digitaalisiin ympäristöihin, jotka eivät ole vanhemmille tai kasvattajille tuttuja.

Lapsen syrjäytyminen digitalisoituvassa arjessa
Tutkimusten mukaan suomalaislasten hyvinvoinnin pitkään jatkunut kehitys on taittunut 1990-luvun laman jälkeen. Taloudellinen tilanne perheessä voi johtaa siihen, että lapset syrjäytyvät tavanomaisena pidetystä elämäntavasta.

Lapsille oma kulutus merkitsee sosiaalista voimaa. Lapset ostavat, vaihtavat ja antavat toisilleen erilaisia tavaroita. Kaupankäynnin vastavuoroisuudet ja vaihtosuhteet kuuluvat leikki- ja toveriyhteisöihin. Kun kulutuksen merkitys kasvaa, puute marginalisoi. Ilman digitaalista osallisuutta elävä lapsi jää helposti sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle. Lapselle ei myöskään synny hyvinvointia tukevia tottumuksia, joita digitaalisten välineiden hallitsemisesta seuraa. Nämä taidot ovat mediataitoja, taloustaitoja ja digitaalisen ympäristön edellyttämiä taitoja kuluttajan oikeuksista ja vastuista.

Samaan aikaan kotien kasvatusmahdollisuudet ovat vaikeutuneet. Kasvatukseen ja lasten kanssa olemiseen jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta pohditaan, onko käsitys siitä, miten paljon aikaa lasten kanssa tulisi viettää, muuttunut.  Etätyö mahdollistaa kotona tehtävän työn ja myös korvaukseton kotona tehtävä ylityö on lisääntynyt. Se voi syödä perheeltä aikaa ja emotionaalista läsnäoloa, jolloin lapset viettävät enemmän aikaa yksin ja keskenään.

Kasvattajan toimintamalli hakusessa
Kehittyvän tekniikan myötä lapsille luodaan omaehtoista toimintaa sekä vanhemmista ja kasvattajista riippumattomia tiloja. Lasten ja yritysten väliset suhteet herättävät myös eettisiä pohdintoja. Kaupalliset toimijathan eivät pyri hillitsemään lasten haluja, vaan päinvastoin myötäilemään niitä. On hyvä tiedostaa, että yritysten markkinoinnissa tarkkaillaan myös digitaalisia valintoja tekevän lapsen haluja ja tarpeita, jonka jälkeen tietoa käytetään lasten osallistamiseen, halujen synnyttämiseen ja tekemisen ohjailuun.

Älyarjessa kasvattajille ei ole vielä ehtinyt muodostua valmista toimintamallia, ei myöskään psykologista kasvatusperinnettä. Jokaisen aikuisen ja kasvattajan on parhaan kykynsä mukaan pohdittava itse, minkälainen lapsen arki älylaitteen kanssa on, ja päätettävä millaiseen kuluttajuuteen lapsia ohjaa.

Apuvälineitä valvontaan ja yhteydenpitoon
Kasvatuksessa ja huolenpidossa on mukana teknisiä apuvälineitä, jotka ovat hyväksi avuksi, mutta niiden käyttö edellyttää eettistä pohdintaa ja vastuullisuutta. Lasten hoidon ja ohjaamisen tueksi on syntynyt (paikka)tietoon perustuvaa seurantaa ja vanhemman etäläsnäoloa. Vanhusten ja muiden huolenpitoa tarvitsevien elämään ovat niin ikään tulleet erilaiset valvontalaitteet, joiden avulla voidaan parantaa henkilöiden turvallisuutta.

Lapsuus ja kodin arki muuttuvat siksi, että yhteiskunta muuttuu. Digitaaliset pelit, verkko ja puhelimet avaavat lapsille toiminnallisen kentän, jolla he voivat liikkua ja myös kuluttaa aikuisen valvonnan ulkopuolella. Samaan aikaan kun digitaalinen media tuo lasten ulottuville sisältöä, jonka käsittelyyn he tarvitsevat apua, se mahdollistaa myös yhteydenpidon vanhempiin ja turvan hakemisen.